miksi olette kateellisia työttömille ja käyhille? Mikä siinä on niin pahaa että se murtaa sydämenne? Puhuminen auttaa teitä ajattelemaan positiivesti kaikkia ihmisiä kohtaan, ei kannata jäädä surun kanssa yksin, vaan kertoa.
Elämässä on erilaisia ihmisiä, ettekö osaa olla suvaitsevaisia ja katosa kaikki ihmisiä olkanne yli?
Omat valinnat on omia, et voisi ikinä liattaa kirkkaanpunaisia farkkuja itsellesi mutta minävoin, sekin on valinta, enkä syytä sua siitä että valitsit harmat. Se on iahn sun asia, niinkuin kaikki muutkin on omia asioita. Miksi olla katkera ja kateellinen muille, jokaisella on omat mahikset tehdä asioita.
Elämässä on erilaisia ihmisiä, ettekö osaa olla suvaitsevaisia ja katosa kaikki ihmisiä olkanne yli?
Omat valinnat on omia, et voisi ikinä liattaa kirkkaanpunaisia farkkuja itsellesi mutta minävoin, sekin on valinta, enkä syytä sua siitä että valitsit harmat. Se on iahn sun asia, niinkuin kaikki muutkin on omia asioita. Miksi olla katkera ja kateellinen muille, jokaisella on omat mahikset tehdä asioita.
Vastaukset 12
Vanhimmat
en tiedä ?
itse, en ole kateellinen kenellekään työttömyydestä, toivottavasti en mistään muustakaan.
se on vähän niinkuin "elämän valttikortit", - joku saa jotain, ja joku jotain muuta . . .??
En ole kateellinen mutta koen epäoikeudenmukaisuutta joutuessani maksamastani pienen eläkkeeni verosta elättämään työkykyisiä tukiloisia.
En näe vähäisintäkään syytä positiiviseen ajatteluun ideologisesti työttömiä ja muita lusmuja kohtaan.
Keksivät joukon tekosyitä työnteon välttelyyn.
ihan OIKEATAKIN, työttämyyttä on, se vain nykyisin "tehty" sellaiseksi . . .
Rajan vetäminen siihen "oikeaan" ei ole helppoa ja siihen liittyy itse kunkin henkilökohtaisia mielipiteitä.
Jos on valmis tekemään mitä tahansa joku työnantaja uskaltaa ehdottaa, tekee siellä missä sitä on ja tekee kyseisen alan ja tehtävän vaativuuden tes:n mukaisella palkalla niin onhan ihme jos suunnilleen terve ihminen ei saa työtä.
Jos työ, paikkakunta ja ehdot eivät tyydytä niin työssä ollessa voi etsiä sitä parempaa vaihtoehtoa.
Pisin yhtäjaksoinen työttömyysaikani oli 14 kalenteripäivää koska en pitänyt kiirettä uuden etsimisellä sillä tililläni oli viimeisestä paikasta 6kk:n palkka kipurahana 3,5kk:n palkka ilman työvelvollisuutta.
Noiden kahden viikon kuluttua tartuin ensimmäiseen minulle tarjottuun vaihtoehtoon.
Periaatteeni edellytti paikkakuntien vaihtoja varsinkin poikamiehenä ja sama jatkui ukkomiehenäkin kunnes nuorempikin lapsemme varttui parivuotiseksi.
Sitten tenavat ja talovelat pitivät meidät paikallamme 12 vuotta.
Tuon vaiheen jälkeen etsin vihreämmät oksat muualta perheeni pysyessä pääosoitteessamme. Olin viikonloppu isä.
Töitä löytyy kunhan ei aseta liian tiukkoja reunaehtoja.
Pidin ulottimet ulkona vaihtoja ajatellen ja kuormitin työkkäriä. Turhaan.
Työkkärin tädin kysyessä työssäkäynti aluetta niin sanoin, että Suomi, mieluummin eteläinen. Eurooppa käy hyvin kuten myös pohjoinen pallonpuolisko muutenkin. Eteläisen suhteen sitää jo harkita sen järkevyyttä.
Vanhemmillani on ilmeisesti vieläkin pienemmät eläkkeet kuin sinulla. Vertailun vuoksi: heillä veroprosentti on ollut nolla pidempään, mutta nyt "vappusatasen" jälkeen toinen alkoi maksamaan jo veroa.
Mitä tulee epäoikeudenmukaisuuteen, ideologisesti työttömät tuskin vaikuttavat talouteen mitenkään sillä heitä on oikeasti hyvin vähän. Hyvin moni suomalainen haluaisi tehdä työtä, mutta sitä ei heille tarjota. Syitä voi olla monia, tai vain yksi, mutta yhteinen julkituotu leima on työttömyys. Jotenkin Suomessa halutaan pitää osa porukasta työmarkkinoiden ulkopuolella.
Minusta epäoikeudenmukaista on jättää tämä työttömien tarjoama potentiaali käyttämättä hyväksi ja syyllistää siitä työttömiä loisiksi, ideologisesti työttömäksi (tai mielenterveyskuntoutujaksi). Koska nykyiset yrittäjät eivät voi heille tarjota työtä, eikä valtio voi laittaa heitä kaivamaan ojia, yhteiskunta on päättänyt maksaa ja elättää heidät sillä ehdolla että tukien saamisen ehtona on työttömyys.
Koska siis sitä rahaa kaadetaan ja kerätään ilmeisesti myös sinun eläkkeestä, mielestäni olisi fiksua antaa näille tukiloisille oikeus vähintäänkin tehdä vapaaehtoista työtä. Sillä tavalla osa porukasta saataisiin johonkin ei kaupalliseen ja hyödylliseen toimintaan, joka voisi olla Suomi-yhteisölle lisäarvoa tuottavaa. Jos moni aktivoituisi ja tekisi jotain, olisi se selkeä merkki halusta tehdä jotain hyödyllistä. Tällöin viimeistään syytökset tukiloisinnasta pitäisi unohtaa harhoina. Tässä järkevällä suunnittelulla on asemansa: toiselle sopii tunti päivässä, toiselle mieluummin 8. Ei ole siis järkeä ahtaa kaikkia samaan muottiin.
Kun idean kehittää pidemmälle, ja tiedän, tietysti yrittäjät mielellään ottavat kunnollisia ilmaiseksi töihin ja kunnottomia kunhan siitä maksetaan yrittäjälle, eli riskistä ottaa vajaakuntoinen, näille tukiloisille eli pitkäaikaistyöttömille voisi antaa oikeuden perustaa oma yritys ja säilyttää edelleen tuet. Kun lainsäädäntö on viilattu kohdilleen, tukiloiset voisivat tienata kykyjensä mukaan yrityksensä kautta ja maksaa saamansa tukea takaisin.
Viimeistään tämän jälkeen porukasta voi erottaa todelliset ideologisesti työttömät. Itse veikkaan että heitä väestöstä on muutama sata yksilöä, jos sitäkään.
Ohitat hengentuotteeni ydinasian!
Mennä tekemään mitä tahansa työtä sinne missä sitä on asettamatta mukavuusseikkoihin perustuvia reunaehtoja.
Minun tapaamani työttömät ovat mestareita perustelemaan itselleen oman työttömyytensä syyt.
Sopimaton työ liian pienellä palkalla väärällä paikkakunnalla! Tuossa on se ydin.
Ja se ratkaisevan törkeä seikka. Kannattaako se taloudellisesti ja jos hieman jää plussalle niin onko se sen arvoista!
Mikään noista ei ollut minulle esteenä. Tosin lyhyin työsuhteeni kesti 3 päivää koska minua huijattiin luvatussa palkassa joten menin täysin toisen alan työhön joka oli tarjolla.
Joskus, jo ollessani perheellinen, kun työnantajani meni konkkaan, jouduin menemään työhön jossa palkkani putosi noin puoleen edellisestä. Vaihdoin parempaan tilaisuuden tullen.
Poikamiehenä jouduin mukautumaan hyvin vaihteleviin asumisolosuhteisiin.
Työttömien selitykset eivät kertakaikkiaan uppoa minuun!
Ydinasiasi torppaa siinä vaiheessa kun työnantaja on mukavuushaluinen.
Hän päättää kenet palkkaa ja ketä ei. Enää ei ole kysymys siitä että työtä voi tehdä kuka tahansa ja missä vaan, vaan siitä että työtä saa tehdä vain se, jonka työnantaja katsoo siihen sopivan ja siellä mihin työnantaja sen järjestää. Senkin voi nähdä mukavuutena.
Ennen oli kuulema niin että töihin mentiin eikä sinne haettu. Riitti kun vaan kysyi että onko töitä.
Kun avaa asiaa tarkemmin, voi keskustella todellisista syistä.
Tuollainen "liian pieni palkka väärällä paikkakunnalla" -perusteleminen on ihmisille aika tyypillinen ongelmankäsittelymetodi (torjunta). Sillä asialla ei välttämättä ole suoraa yhteyttä todellisiin syihin, mutta se luo mukavan turvaverkon, jottei totuutta (siis toisen näkökulmaa) tarvitse kohdata/paljastaa tai siitä keskustella. Kukapa jaksaisi lukea tätäkään loppuun asti.
Ensinnäkin, "sopimaton työ" riippuu työnantajasta. Kysymys on työntekijän ja työnantajan kohtaamisesta, jossa sovitaan mitä tehdään, miten ja millä palkalla. Silloin kun tämä sopimus eli myös perehdytys on hoidettu hyvin, oikea tekijä saa oikean työn ja työnantajan riskit on minimaaliset.
Jos yhteiskunnassa sovitaan että koulutusta ei enää tarvita ja työsopimus on tyyliin "noudatetaan alan yleisiä käytäntöjä", syntyy soppa joka on valmis riita. Asioille täytyy antaa määritys ja nimi, ja vastuut on jaettu. Muuten syntyy lahko, jonka suuri nimi jakelee oikeat käskyt ja ulkopuolinen ei koskaan täytä "noudatetaan alan yleisiä käytäntöjä" ja on aina syyllinen virheisiin == kaikki vastuut voi siirtää hänelle koska ei tiennyt.
Jos joku keksii miksi työ ei hänelle sovi, mielestäni kysymys on siitä ettei häntä ole siihen perehdytetty/koulutettu/sovitettu. Tästä täytyy lukea pois allergiat ja ns. lääketieteelliset syyt.
Jos työnantajalla ei olisi perehdytyksen vastuita ja työntekijät vain marssisivat töihin, jokainen vastaisi itse omasta perehdytyksestä ja motivaatiosta. Silloin pääsee vaikka lääkäriksi kun vain menee ja ottaa vastaan työn olipa koulutusta tai ei. Tulokset näkyy jäljestäpäin ja hyvä tekijä kyllä oppii ainakin jotain. Tuollaista ei kyllä Suomessa ole.
Toisekseen, palkka voi olla mitä tahansa nollan ja tonnin väliltä, ja siinä täytyy ymmärtää että palkan tulee olla sellainen että sillä oikeasti elää täystyöllisenä yhteiskunnassa/yhteisössä, jossa on rahajärjestelmä tai muu oravannahkakauppa käytössä. Siis ei kahden euron tuntipalkalla voi pärjätä ilman perintöä tai sosiaalitukia Suomessa.
Siksi on tärkeää tarkentaa millaisesta summasta palkassa on kyse. Jos alan työehtosopimus, joka on ollut perinteisesti aika hyvä mittari suhteellisesti riittävälle minimipalkalle, on palkka, joka tekijälle ei kelpaa, pitää olla aika ihmeellinen tekijä että osaa perustella koko työmarkkinaneuvottelutuloksen virheelliseksi.
Monessa sopimuksessa on myös työn vaativuus ja henkilökohtaiset lisät. Jos voi osoittaa ettei tehtävä työ vastaa tarjottua palkkaa, ei ole mikään lusmu vaan samoilla pelisäännöillä toimiva kuin muutkin.
Jos on aikaisemmin saanut kovaa ammattilaisen palkkaa ja nyt työttömyyden jälkeen joutuu avustaviin töihin ja avustajan palkalle, ja valittaa siitä, kannattaa katsoa peiliin. Palkkaus on kyllä kohdillaan, työttömyys ja uraputken katkeaminen ei välttämättä johdu itsestä, mutta sopeutuminen uuteen tilanteeseen riippuu myös itsestä.
Koska olemme nähneet myös näitä 2 euron tuntipalkkoja nyky-Suomessa, asia oli hyvä ottaa esille tarkennuksena.
Paikkakunta-asiana on sidottu myös nykyiseen Suomi-kuvaan. Olemme siirtyneet oikeusvaltioon, jossa jokainen saa valita asuinkuntansa. Mahdollinen työpaikka, jota ei kuitenkaan ole, ei sitä määrää vaan henkilön on itse päätettävä missä haluaa asua.
Pääkaupunkiseudulla on kovat vuokrat ja silti siellä on myös pienipalkkaisia. Asiassa on myös sellainen ongelma, josta julkisuudessa on puhuttu. Halvoissa asunnoissa asuu hyvin toimeentulevia, jotka eivät halua luopua perintönä saadusta edullisesta vuokra-asunnosta. Toiselle pieni palkka on kohtuullinen.
Mikä on se väärä paikkakunta? Luulo? Jos joku kokee ettei voi mennä Helsinkiin noin pienellä palkalla maaseudulta, kysymys lienee luulosta ilman käytännön kokemusta. Jos palkka on työehtosopimusten mukainen, kokemus ei tapa (paitsi ehkä Vantaalla missä autotkin palaa) ja aina voi jonottaa kaupungilta edullisempaa asuntoa. Sen saa myös helpommin, jos on työpaikka.
Näistä töistä täytyy tiputtaa pois mainostenjakajat, joiden palkka on suoritetasoa esim. 50€/vko. Säännöllisenä sopivasti jää suojaosuuden alle, mutta tuota ei voi kyllä nimittää vakituiseksi työksi, jonka takia yksilön/yhteisön tulisi kokea painetta muuton puolesta.
Mielestäni rahatalousyhteiskunnassa työstä saatava palkka tulee olla kustannusten kanssa sovitettu niin ettei yhteiskunnan tarvitse avustaa yhtään kun työtä tekee täysimääräisesti huolehtien riittävistä lepoajoista ja kaikesta kivasta mukavuudenhalustaan.
Kela-sossuelätit juupa juu. Köyhäthän sitä mankuvat kuinka joku saa rahoja ja on vihreä kateudesta nooh kannattaako vaan maata sohvalla.
Koska oma työ väsyttää mua ja saatte nukkua pitkään. Ruokaa saa muuten halvalla esim sekavihannekset ja hk einespihvit yhteensä noin 1€ ja lapsen kanssa syötiin.
1166€/kk netto.En tee työtä enkä maksa veroa.
Sama mulla
Kiusattavaa niillä pitäisi aina olla nenän edessä. On kerrassaan mainio hetki tutkia ylimielisyytensä nyt ketään loukkaamatta.