pystyin 48 vuotiaaksi asti noudattamaan tätä Jeesuksen tärkeintä pelastuskäskyä, vaikka en tästä mitään tiennyt:
"Varokaa, ettei teitä johdeta harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä se olen', ja: 'Aika on tullut.' Mutta älkää lähtekö heidän peräänsä."
Jos en olisi jo äitini kohdussa tullut pelastukseen valituksi, en varmasti olisi pystynyt tuotakaan käskyä noudattamaan.
Mutta Jumalapa onkin ihmistä ovelampi, kun salli minun syntyä aviottomana köyhän äidin esikoisena, kärsimään häpeää ja tuskaa.
Joka alkoi 8-vuotiaana, kun olimme palanneet evakosta Ylämaalle Leinon kylään, lähelle rajan taakse jäänyttä papan ja äidin kotia.
Kesällä pyhäkoulussa sain kuulla, ettei taivaassa ole ketään isätöntä.
Se oli hyvä asia isättömyyden tuskasta kärsivälle pojalle.
Mutta sitten tuli kylvää vettä suoraan niskaan, kun tuo Isä kostaa vanhempien pahoja tekoja monen sukupolven päähän.
Ja minä olin juuri tuo koston kohde. Siitä hetkestä aloin vihata Jumalaa, ja se sai sinettinsä heti kun koulu alkoi. Olin jo ajatuksissani pitkään toivonut, ettei kukaan ikinä kysyisi minulta isän nimeä, koska en ilman itkua olisi voinut vastata: Minulla ei ole isää.
Nyt se inhottava kysymys tuli, kun heti ensimmäiseksi opettaja kysyi kaikilta isän nimeä. Hädissäni vastasin papan nimen, jolloin koko luokka purskahti nauramaan ja minä itkemään.
Kun esikoistyttäremme syntyi vammaisena ja on koko elämänsä liikkunut pyörätuolin kanssa, minä itkin ja huusin Jumalalle:
Olisit kostanut minulle vaikka millä tavalla, mutta miksi tälle pienelle lapselle! Meni 30 vuotta, ennen kuin ymmärsin, mikä , Jumalan suunnitelma tässäkin takana oli. Sillä tämä sama toistuu jokaisen vammaisena syntyneen kohdalla:
Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki."
Kesästä 1945 kesään 1985 oli kulunut 40 vuotta Jumalaa vihaten, joten mikään uskonsuunta ei saanut sydämessäni sijaa, joten myös tämä toinen tärkeä Jeesuksen ilmoitus toteutui elokuun 11. päivänä 1985:
"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."
Käsittämätön oli tämäkin Jumalan suunnitelma, kun minä häntä vihaten tietämättäni rakastinkin hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta.
Kaiken sen taustalla, minkä puolesta olen taistellut, kirjaan kirjoittanut ja edelleen taistelen ja kirjoitan, on ainoastaan Pyhän Hengen kutsumus, hänen opetuksensa ja ennen kaikkea näyt, jotka elävinä kuvina nähtyinä kertovat paljon enemmän kuin tuhannet sanat.
Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä."
Tämä näky on yksi vaikuttavimmista, joka näytettiin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran syksyllä 1985, kohta Kristuksen opetuslapseksi ottamisen jälkeen. Toisen kerran muutama vuosi myöhemmin hiihtoladulla avaralla suolla.
Ruukin kodissa oli pääsisäänkäynti talon pohjoisella seinustalla. Kodin sillä sivulla oli myös meidän makuuhuone ja vierashuone, jossa oli vuodesohva, piano, kirjahylly ja ikkunan edessä kirjoituspöytä ja pöydällä kirjoituskone ja lankapuhelin. Ikkunasta näkyi metsänreuna noin 20 metrin päässä, nurmikko, jonka keskellä oli lipputanko.
Nurmikon vasemmassa reunassa vanha, tontilla ollut aitta ja oikeassa reunassa rakentamani kellari.
Tuona päivänä, kun vastasin johonkin puheluun, jäin hetkeksi katselemaan ikkunasta ulos, ja sillä hetkellä etupiha oli kuin lentokenttä. Jossa oli pitkä rivi ihmisiä Ensimmäisellä, vasemmalta lukien oli kädessään täysin Musta Raamattu, hän oli Satanisti tai Saatanan palvoja.
Siinä oli pieni "hajurako" pitkään riviin, jossa ensimmäisenä seisoi paavi, ja sitten kaikki muutkin tämän kansan keskelle tulleet eksyttäjät, jokaisella kädessään Raamattunsa.
Sitten taivaalta laskeutui iso musta enkeli, joka meni tervehtimään mustaa Raamattua kädessään pitävää, ja hyvin he tunsivat toisensa. Se jälkeen tuo sama enkeli muuttui iloistavaksi kirkkauden enkeliksi, kun lähti tervehtimään pitkässä rivissä seisovaa joukkoa.
Ja aina kun se siirtyi seuraavan ihmisen eteen, se muutti hieman kirkkautensa astetta, joten jokainen kohtasi hieman erilaisen enkelinsä. Myöhemmin tämä sama näky annettiin talvella lumen peittämällä suolla.
Siinä oli Jumalan lähettämä raju eksytys koko komeudessaan, ja vasta kirkosta erottuani ja kirjan kirjoitettuani Pyhä Henki aloitti opetuksen siitä, miten tämä raju eksytys sai alkunsa, ja miten Saatana oli jo vuonna 90 valloittanut koko maailman - tietenkin Jeesuksen nimessä, kuten hän Johannekselle ilmoitti:
"Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
"Varokaa, ettei teitä johdeta harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä se olen', ja: 'Aika on tullut.' Mutta älkää lähtekö heidän peräänsä."
Jos en olisi jo äitini kohdussa tullut pelastukseen valituksi, en varmasti olisi pystynyt tuotakaan käskyä noudattamaan.
Mutta Jumalapa onkin ihmistä ovelampi, kun salli minun syntyä aviottomana köyhän äidin esikoisena, kärsimään häpeää ja tuskaa.
Joka alkoi 8-vuotiaana, kun olimme palanneet evakosta Ylämaalle Leinon kylään, lähelle rajan taakse jäänyttä papan ja äidin kotia.
Kesällä pyhäkoulussa sain kuulla, ettei taivaassa ole ketään isätöntä.
Se oli hyvä asia isättömyyden tuskasta kärsivälle pojalle.
Mutta sitten tuli kylvää vettä suoraan niskaan, kun tuo Isä kostaa vanhempien pahoja tekoja monen sukupolven päähän.
Ja minä olin juuri tuo koston kohde. Siitä hetkestä aloin vihata Jumalaa, ja se sai sinettinsä heti kun koulu alkoi. Olin jo ajatuksissani pitkään toivonut, ettei kukaan ikinä kysyisi minulta isän nimeä, koska en ilman itkua olisi voinut vastata: Minulla ei ole isää.
Nyt se inhottava kysymys tuli, kun heti ensimmäiseksi opettaja kysyi kaikilta isän nimeä. Hädissäni vastasin papan nimen, jolloin koko luokka purskahti nauramaan ja minä itkemään.
Kun esikoistyttäremme syntyi vammaisena ja on koko elämänsä liikkunut pyörätuolin kanssa, minä itkin ja huusin Jumalalle:
Olisit kostanut minulle vaikka millä tavalla, mutta miksi tälle pienelle lapselle! Meni 30 vuotta, ennen kuin ymmärsin, mikä , Jumalan suunnitelma tässäkin takana oli. Sillä tämä sama toistuu jokaisen vammaisena syntyneen kohdalla:
Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"
Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki."
Kesästä 1945 kesään 1985 oli kulunut 40 vuotta Jumalaa vihaten, joten mikään uskonsuunta ei saanut sydämessäni sijaa, joten myös tämä toinen tärkeä Jeesuksen ilmoitus toteutui elokuun 11. päivänä 1985:
"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."
Käsittämätön oli tämäkin Jumalan suunnitelma, kun minä häntä vihaten tietämättäni rakastinkin hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta.
Kaiken sen taustalla, minkä puolesta olen taistellut, kirjaan kirjoittanut ja edelleen taistelen ja kirjoitan, on ainoastaan Pyhän Hengen kutsumus, hänen opetuksensa ja ennen kaikkea näyt, jotka elävinä kuvina nähtyinä kertovat paljon enemmän kuin tuhannet sanat.
Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä."
Tämä näky on yksi vaikuttavimmista, joka näytettiin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran syksyllä 1985, kohta Kristuksen opetuslapseksi ottamisen jälkeen. Toisen kerran muutama vuosi myöhemmin hiihtoladulla avaralla suolla.
Ruukin kodissa oli pääsisäänkäynti talon pohjoisella seinustalla. Kodin sillä sivulla oli myös meidän makuuhuone ja vierashuone, jossa oli vuodesohva, piano, kirjahylly ja ikkunan edessä kirjoituspöytä ja pöydällä kirjoituskone ja lankapuhelin. Ikkunasta näkyi metsänreuna noin 20 metrin päässä, nurmikko, jonka keskellä oli lipputanko.
Nurmikon vasemmassa reunassa vanha, tontilla ollut aitta ja oikeassa reunassa rakentamani kellari.
Tuona päivänä, kun vastasin johonkin puheluun, jäin hetkeksi katselemaan ikkunasta ulos, ja sillä hetkellä etupiha oli kuin lentokenttä. Jossa oli pitkä rivi ihmisiä Ensimmäisellä, vasemmalta lukien oli kädessään täysin Musta Raamattu, hän oli Satanisti tai Saatanan palvoja.
Siinä oli pieni "hajurako" pitkään riviin, jossa ensimmäisenä seisoi paavi, ja sitten kaikki muutkin tämän kansan keskelle tulleet eksyttäjät, jokaisella kädessään Raamattunsa.
Sitten taivaalta laskeutui iso musta enkeli, joka meni tervehtimään mustaa Raamattua kädessään pitävää, ja hyvin he tunsivat toisensa. Se jälkeen tuo sama enkeli muuttui iloistavaksi kirkkauden enkeliksi, kun lähti tervehtimään pitkässä rivissä seisovaa joukkoa.
Ja aina kun se siirtyi seuraavan ihmisen eteen, se muutti hieman kirkkautensa astetta, joten jokainen kohtasi hieman erilaisen enkelinsä. Myöhemmin tämä sama näky annettiin talvella lumen peittämällä suolla.
Siinä oli Jumalan lähettämä raju eksytys koko komeudessaan, ja vasta kirkosta erottuani ja kirjan kirjoitettuani Pyhä Henki aloitti opetuksen siitä, miten tämä raju eksytys sai alkunsa, ja miten Saatana oli jo vuonna 90 valloittanut koko maailman - tietenkin Jeesuksen nimessä, kuten hän Johannekselle ilmoitti:
"Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun äiti johdatti pyhäkouluun, josta alkoi vihani Jumalaa kohtaan, hän johdatti minut myös Ylämaan seurakunnan poikaleirille.
Istuimme erään järven rannalla kalliolla ja lauloimme yhdessä virttä:
"Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa,
minut kalliisti hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta."
Virren aikana sain kokea ensimmäisen Jumalan antaman näyn, kun taivaasta tuli alas kirkas valokiila, joka täytti koko sylini, ja antoi minulle tavattoman ihanan tunteen, kun katselin sitä valonsädettä, joka sylistäni kohosi kapenevana kiilana kohti korkeuksia.
Ei sitä kukaan muu nähnyt, enkä siitä kenellekään mitään puhunut. Ihmettelin vain, että mitähän tämäkin mahtoi tarkoittaa, ja miksi se juuri minulle annettiin.
En kokenut, että olisin siinä joutunut johonkin horrokseen tai hurmokseen.
Sillä tuskin tuon ikäinen poika edes näitä sanoja ja niidenmerkitystä ymmärsikään..
Vasta 40 vuoden kuluttua ymmärsin, kun Hän saman virren soidessa Lappeenrannan kirkossa 11. 8. 1985 ilmestyi ja otti opetuslapsekseen.
Vaikka en montaa kertaa elämäni aikana kirkossa käynyt, niin usein kuulin tuon virren radiosta, kun Ritva seurasi jumalanpalveluksia. Joka kerta tuon kuullessa koin sisälläni samanlaisen ihanan tunteen. Tietämättä sitä, miksi tämä tunne tuli ja mistä se tuli.
Nuoruudessa koettu musiikki tuo tunteet pintaan .
Se on varmasti totta. Tunteet nousee pinta tästäkin, sillä nuoruudessa olin valtavasti kiinnostunut jatsista ja Glen Milleristä.
https://www.youtube.com/watch?v=arLCqkU7Kc0
Mutta kun tuo virsi on toistunut elämässäni kolme kertaa, alkaen tästä kertomastani.
Tuota virttä voisi sanoa Elämäni biisiksi, kun se toistunut jo kolme kertaa. Viimeisen kerran, kun suljin kirkon oven.
Ruukin Keskusta ja Kokoomus pyysivät ehdokkaaksi vuoden 1991 kirkollisvaaleihin heidän yhteiselle listalleen. Suostuin sillä ehdolla, että kaikki päätökset saan tehdä itse, enkä näiden puolueiden päämäärien mukaan. Koska sotilaana en ollut minkään puolueen jäsen, enkä ole edelleenkään.
Sellainen ihme tapahtui, että tulin valituksi vaalien suurimmalla äänimäärällä, jonka siihen asti aina oli saanut joku vanhoillislestadiolainen. Minulle tarjottiin valtuuston puheenjohtajan paikkaa, mutta halusin neuvoston varapuheenjohtajaksi, koska uskoin siinä tehtävässä saavani paremmin esille Pyhän Hengen vaatimukset.
Keskustan johto pyysi liittymään heidän jäseneksi: "Koska sinä olet ainoa, joka pystyy taistelemaan vanhoillislestadiolaisia vastaan." En suostunut, koska minun taistelutanner on muualla.
Yksi hauska muisto tuon vaalin jälkeisestä ajasta. Olin Revonlahden seurakuntatalolla jossakin tapahtumassa, kun luokseni tuli kaksi tuntematonta naista, joista toinen tuli kättelemään sanoen: "Jumalan terve ja onneksi olkoon!"
Jolloin kaverinsa kuiskasi hänen korvaansa: "Ei tuo ole jumalanlapsi." Jolloin sain kuulla: "Otan pois tervehdykseni!" Näin pian katosi maallinen kunnia.
Jumalalle sana kolme, on jostakin syystä hyvin tärkeä: Isä, Poika, Pyhä Henki, kuin myöskin tuo kolme vuotta, joka toteutui myös Ruukin seurakunnassa. Kolme vuotta meni, ennen kuin kirkkoherra viimein suostui ottamaan tuo harhaopin poistamisen kirkkovaltuuston käsittelyyn. Se tapahtui maaliskuun viimeisenä päivänä 1992 pidetyssä kirkkovaltuuston kokouksessa.
Se pidettiin Ruukin seurakuntatalon ns. rippikoululuokassa. Kun astuin talon pääovesta sisään, ihmettelin kun sali oli täynnä vanhoillislestadiolaisia, ja heidän emäntänsä olivat kuin tätiaurinkoisia, kun toivottivat tervetulleeksi kahville, ennen kokouksen alkua.
En tätä heti tajunnut, mikä juoni tässä takana oli. Vaikka heillä oli oma jumalanhuoneensa vain puolen kilometrin päässä. Kirkkoherra oli kutsunut heidät tarjoamaan kahvit kirkkovaltuutetuille ja samalla pitämään seurojaan salissa samaan aikaan, kun valtuusto käsitteli heidän asiaansa.
Kokoukseen oli kutsuttu valtuutettujen ja neuvoston jäsenten lisäksi myös johtomiehet kaikista neljästä seurakunnan alueella toimivasta rauhanyhdistyksestä.
Aloituspuheenvuoro annettiin minulle. Kerroin heille kaikki tärkeimmät elämäni tapahtumat, Kristuksen kohtaamiset ja hänen viestinsä seurakunnalle. Johtomiehet listivät kilvan kirkkoherraa, omia yhdistyksiään saavutuksiaan. Yksi neuvoston jäsen totesi:
"Ei näiden Sunin oppien mukaan seurakuntaa voi johtaa", toinen jatkoi: "Miten tuosta Sunista tuli tuollainen, vaikka se oli niin mukava mies?" Muut neuvoston jäsenet vain hiljaisina kuuntelivat.
Esko Kantola, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja aloitti puheensa: "Tällaisia unien ja näkyjen perässä juoksijoita, kuin Teuvo on nyt, on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta tämä meidän jumalanlasten valtakunta on ja pysyy."
Viimeisen puheenvuoron käytti rauhanyhdistysten yhteinen johtaja ja heidän profeettansa Leo Karhumaa. Hän kehui kirkkoherran maasta taivaaseen, joten tämän puheen jälkeen oli selvää, ettei heidän oppinsa poistaminen seurakunnan ilmoituksista tulisi onnistumaan.
"Annetaan olla vielä tämä vuosi", päätti kirkkoherra Reijo Junttila puheensa. Ja siellä ne ovat yhdessä lopulliseen tuhoon saakka, kuten Jeesus ilmoitti:
"Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. kuinka sen valtakunta silloin voisi pysyä koossa?
Lopuksi kiitin ja ilmoitin, että tähän päättyivät minun tehtäväni tässä seurakunnassa, kumarsin ovella ja poistuin. Kun suljin oven aloin kävellä pitkin käytävää pääovelle, tapahtui jälleen tuo Pyhän Hengen kolmosen ihme:
10 vuotiaana Ylämaalla, 48 vuotiaana Lappeenrannassa, 55 vuotiaana Ruukissa, kun vanhoillislestadiolaisten seuralaiset alkoivat laulaa tätä minun virttäni:
"Kiitos olkoon Jumalalle Karitsalle...", jonka soidessa poistuin maaliskuun viimeisen päivän yöhön.
Ihmetellen sitä, miten Pyhä Henki saa Saatanan palvelijatkin toteuttamaan täsmälleen oikeaan aikaan Jumalan tahtoa.
Jos olisivat tuon virren merkityksen elämässäni tienneet, olisivat varmasti olleet hiljaa tai laulaneet omia virsiään.
Sulla on sama isättömyystrauma kuin muinoin muutaman Marian lehtolapsella.
Turhaan - sattuuhan sitä.
Kyllä sekin on ollut Jumalan selvä suunnitelma, sillä hänen työssä ei sattumille ole sijaa.
Kun ei ollut isää maan päällä, ei ollut myöskään isältä perittyä maata eikä tyhjänpäiväistä elämää.
Kun ei olut oikeaa kotia, ja uskontokin oli pelkkää Jumalan vihaa. Ei ollut mitään vaikeutta hylätä tämäkin kansan ihanaa mantraa: "Koti, uskonto ja isänmaa!"
Siksi minulla ei ollut mitään vaikeutta noudattaa tätäkään Jeesuksen ehdotonta käskyä:
"Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni."
Sitä ei moni ymmärrä, mikä ilon päivä se oli, kun 40 vuoden Jumalan vihan jälkeen Raamatusta luin:
"Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa."
Maailma on täynnään unennäkijöitä, jotka pönkittävät unensa muuutamalla raamatunjakeella. Mikäpäs siinä. Mutta on jotenkin mielipuolista suuruudenhulluutta kuvitella, etttä omat näyt ulottuvat kattamaan ja läpivalaisemaan toisten ihmisten elämän. Se on hiukan kuin menisi röntgeniin kuvauttamaan nilkkansa ja julistaisi sen jälkeen, että kaikkien muiden ihmisten nilkkojen tulee olla kopioita omasta kuvatusta nilkastaan.
Maailma on täynnä myös pappeja, lahkojohtajia ja vaikka minkälaista evankelistaa, johtomiestä ja saarnaajia - mutta:
"Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet."
32 vuotta sitten, kun Pyhä Henki tämän tehtävän minulle antoi, oli lukemassa, varmaankin jo kolmatta kertaa profeetta Hesekielin kirjaa:
"Minä lähetän sinut ihmisten luo, joilla on kovat kasvot ja taipumaton sydän. Sinun tulee sanoa heille: 'Näin sanoo Herra Jumala.'
Kuulkoot tai olkoot kuulematta -- he ovat uppiniskaista kansaa -- he tulevat kuitenkin tietämään, että heidän keskellään on ollut profeetta.
Älä sinä, ihminen, pelkää heitä, älä kauhistu heidän sanojaan, vaikka olet heidän keskellään kuin piikkipensaikossa ja skorpionien seassa. Älä pelkää heidän puheitaan, älä säiky heitä -- he ovat uppiniskaista kansaa.
Sinun tulee puhua minun sanani heille, kuulkoot tai olkoot kuulematta -- he ovat uppiniskaisia."
Kun sitten myöhemmin, tähän vedoten kysyin: Milloin tämä kansa saa tietää, että sinä olet minut lähettänyt?
Pyhä Henki vastasi: "Ihmisten vihasta sinä sen jo tiedät."
Ja sitä vihaa olen kyllä päälleni saanut.
Tammikuussa 1987 olin ollut puolitoista vuotta Jeesuksen opetuslapsena, ja saanut jo monta oppituntia Raamatun totuudesta.
Eräänä iltana soi puhelin Paavolan kirkkoherra Reijo Junttila soitti ja kysyi suostunko tulemaan uuden kirkkoneuvoston jäseneksi.
Vähän ihmettelin, koska en ollut mikään kirkkouskova enkä kuulunut mihinkään poliittiseen puolueeseen.
Eikä minua juurikaan kirkonpenkissä nähty.
Hetken mietittyä suostuin.
Kun seuraavan vuonna sain Pyhän Hengen ja ajattelin, että varmaan kaikki seurakuntalaiset itselleen tuon saman haluavat ja minut otettaisiin iloiten vastaan, kun pääsen tästä heille todistamaan.
Varsinkin, kun lähes kaikki valtuustoin ja neuvoston kokoukset aloitettiin virrellä:
"Totuuden Henki johda sinä meitä..." ja rukouksella; "Tule Pyhä Henki, laskeudu alas taivaasta sydämiimme Kristusta kirkastamaan."
Kun Pyhä Henki vihdoin päätti tämän pyynnön tässä seurakunnassa toteuttaa, niin mitä tapahtuikaan?
Mielisairaalaan tuollaisen Hengen kanssa hortoilevaa miestä oltiin toimittamassa:
"Kuinka Jumala voi muka sinulle puhua, kun ei se puhu meidän Reijollekaan, joka sentään on pappi?"
Totta puhui, kirkkoherran vaimo ja uskonnon opettaja, mutta ei ymmärtänyt, miksi Jumala ei ole Golgatan jälkeen puhunut yhdellekään papille.
Minä erehdyin, ja pahasti, mutta lähettäjäni Jeesus Kristus ei erehtynyt:
"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu."
Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu
Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia.
Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen.
Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt."
Tässä on lyhyesti totuus siitä, miksi Jeesus ei perustanut tähän maailmaan ainuttakaan seurakuntaa.
Kyllä Saatana Jeesuksellekin mahdollisuuden antoi, mutta sai häneltä Rukkaset:
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua."
Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'"
Siksi kaikissa maailman rosvojen luolissa hoetaan vain Jeesuksen nimeä ja verta, mutta ei sanaakaan hänen Pyhästä Hengestä.
Eikä kukaan usko, mikä heidän loppunsa on, vaikka Jeesus sen näin selvästi ilmoitti:
"Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'