Jumala, jota ihmiset ovat etsineet kautta historian, on olemassa, mutta ei sellaisena kuin buddhalaiset, muslimit tai hindut siitä puhuvat. Se kertoo vain ihmisen luontaisesti halusta etsiä Jumalaa, ja hyväksyä jumalaksi sellaisia asioita, joka Jumala ei ole. Kyseessä on epäjumalat, jotka eivät kuitenkaan toimi Jumalalle ymmärretyillä olemuksilla. Jumalalle ymmärretyillä kokemukset ihminen voi ymmärtää, se on Jumalan meille antama lahja. Se on luonnollista, siinä mihin Jumala on meidät luonut, joka myös mikrotasolla näkyy meillä esim. perhe suhteissa, jotka ovat Jumalan sana niin mukaan kuva, miniatyyri siitä mikä on ihmisen ja Jumalan välinen suhde. Kaikki se hyvä mikä meillä perhe suhteissa on, heijastaa sitä, mikä meillä tulisi olla Jumalaan. Ja se, että maailma elää pimeydessä, eikä ymmärrä, johtuu meistä ihmisistä. Me ihmiset olemme sidotut vääryyteen, vaikka näkisimme totuuden. Me emme voi hyväksyä totuutta, ellei Jumala sitä meille avaa. Näin tapahtuu aivan yksinkertaisissakin asioissa. Ihminen ei pysty olemaan nöyrä totuuden edessä ilman Kristusta, koska totuus todistaa meidän syyllisyytemme. Ja sitten me luomme mitä minkäkinlaisia selityksiä totuudesta, Dawkings viisaampia toiset toisia, koska olemme syyllisiä suhteessa totuuteen, ja sitä syyllisyyttä suhteessa Jumalaan ei voi kohdata ilman Kristusta, koska se on moraalinen mahdottomuus. Tai luoda korvike Jumalia tai ateistista oppia, se ei toimi. Koska ihmisessä on käsitys moraaliseen absoluuttinen, me emme koskaan voi olla itsessämme vapaita, ei paraskaan meistä ihmislapsista. Siihen on tullut Jumalan apu Kristuksessa, että Hänessä me voimme olla vapaita. Jos joku ajattelee, että kyse on vain psykologisista jutuista. Totta Kai Jumalan armo koskettaa myös psyykkisesti ja on täten psykologisesti ralevanttia, mutta kyse ei ole pelkästään ihmisille luoduista subjektiivisesta kokemuksista illuusioina, joihin uskomalla kaikki on jees, eli vähän niin kuin huiputtamisesta. Ihminen ilman Kristusta, voi kyllä kohdata osa totuuksia, mutta ei koko totuutta, ei Jumalaa, koska se on mahdottomuus. Tarkoitan tällä Jumala asialla sekä ihmisessä itsessään olevaa tietoisuutta, absoluuttista Jumalasta, jolle me emme ole kelvollisia, kun ajattelemme itseämme, ja Todellista Jumalaa, joka on olemassa ja kaiken absoluutti, ja antaa anteeksi Kristuksen kautta. No niin, mutta nyt lähden tutkimaan enquistista ateismia, jolla ei ole mitään tieteellistä perää, se elää tieteeseen luoduissa vääristä myyteistä.. Ateismihan ei ole tiedettä, se on filosofiaa tai metafysiikkaan liittyviä mielipiteitä, Se on vain tieteellisen positivsmin kautta tieteessä jatkunut myytti todellisuudesta, jota se ei todellakaan ole. Luonnontieteellä on tehtävänsä, mutta kaikki totuus ja todellisuus olisi sidottu pelkästään sen totuusarvon mukaan, miten esim. biljardi pallot toimivat kausaalisesti. Jos Tämä olisi pelkkä totuus, paljon asioita minussa, jotka ovat ei pitäisi olla olemassa, kuitenkin olen, tai en tiedä Toisaalta Dawkings ja Enquistin kieltävät metafysiikan mutta itse julistavat sitä. Ateismi on metafysiikkaa. Kaikille toivon mielen avaruutta ja rakkautta, ja hyviä keskusteluja, ne eivät koskaan mene hukkaan. Rakkaus rakentaa, jos ei heti älyllisesti, niin viisaudessa, koska ne ovat samoja asioita, rakkaus ja viisaus.
Kristillinen Jumala on olemassa
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin tieto, älykkyys ja viisaus, ne ovat lähes samoja mutta myös eri asioita. Tietoa saadaan ja paras aika ihmisellä siihen on Lapsuus, toki myös aina myöhemmin. Älykkäimmillään ihminen on 30-37vikävuoden välillä, Ihminen on luova, mutta se on paljolti myös mekaanista, joka ei vaadi viisautta ja ymmärrystä, joka tulee myöhemmin, joka tulee tuottamaan juuri sen totuuden, että rakkaus ja viisaus ovat yhtä. Mitä lähemmäksi hautaa ihminen menee, sitä viisaammaksi hän tulee.. Näin se vain on luonto määrännyt.