Pyydän tässä nyt julkisesti anteeksi kun en osannut asiaani riittävän selvästi ilmaista! Ongelmani on edelleen kiroileva anoppi. Sanokaan kuka mitä tahansa. Anoppi on muuten kyllä aivan ihana ihminen jos tästä nyt olette saaneet täysin väärän käsityksen.
Appiukkoni osaa olla aika lailla hankala, mutta ihminen hänkin on. Mieheni ei ole niin tossun alla kuin annoin ehkä ymmärtää. Tolla "kouluttamisella" tarkoitin sitä että kun huomautin että kuuluu hyviin tapoihin että kiitetään erinäisistä asioista niin hän sen oppi.
Kasvatusasioissa ollaan aika lailla samalla linjalla ja tehdään tosiaan kompromisseja. Yhteisiä päätöksiä on ollut just toi että lapset eivät kiroile ja ainoastaan lauantai on karkkipäivä. Näistä ei ole trvinnut edes "riidellä" kun päätös on ollut yksimielinen.
Eivät ne mun omat vanhemmatkaan täydellisiä ole kuten en minäkään.
Joku kun kirjoitti että miehestäni on tullut tuollainen anopin kasvatuksessa niin mieheni on eron jälkeen kyllä asunut isänsä luona joten tätä ei voi laittaa anopin syyksi. Eikä tietysti kenenkään muunkaan. Toiset kasvattaa lapsiaan eri tavalla kun toiset.
Nykyään vaan puhutaan niin paljon siitä että ei osata käytöstapoja. Miehelle niitä ei ole kukaan opettanut ja tämä on ollut hänen vanhempiensa ratkaisu. (Tai sitten ovat yrittäneet mutta ei ole perille mennyt).
Mitä siihen alkoholin ottamiseen tulee niin se on vain minun mielipiteeni tai siis musta tuntuu että aina pitää ottaaa. Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Kaikilla on huono päivä joskus ja tulee sanottua liikaakin. Joten pyydän vielä kerran anteeksi niiltä jotka tästä nyt ovat loukkaantuneet.
Appiukkoni osaa olla aika lailla hankala, mutta ihminen hänkin on. Mieheni ei ole niin tossun alla kuin annoin ehkä ymmärtää. Tolla "kouluttamisella" tarkoitin sitä että kun huomautin että kuuluu hyviin tapoihin että kiitetään erinäisistä asioista niin hän sen oppi.
Kasvatusasioissa ollaan aika lailla samalla linjalla ja tehdään tosiaan kompromisseja. Yhteisiä päätöksiä on ollut just toi että lapset eivät kiroile ja ainoastaan lauantai on karkkipäivä. Näistä ei ole trvinnut edes "riidellä" kun päätös on ollut yksimielinen.
Eivät ne mun omat vanhemmatkaan täydellisiä ole kuten en minäkään.
Joku kun kirjoitti että miehestäni on tullut tuollainen anopin kasvatuksessa niin mieheni on eron jälkeen kyllä asunut isänsä luona joten tätä ei voi laittaa anopin syyksi. Eikä tietysti kenenkään muunkaan. Toiset kasvattaa lapsiaan eri tavalla kun toiset.
Nykyään vaan puhutaan niin paljon siitä että ei osata käytöstapoja. Miehelle niitä ei ole kukaan opettanut ja tämä on ollut hänen vanhempiensa ratkaisu. (Tai sitten ovat yrittäneet mutta ei ole perille mennyt).
Mitä siihen alkoholin ottamiseen tulee niin se on vain minun mielipiteeni tai siis musta tuntuu että aina pitää ottaaa. Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Kaikilla on huono päivä joskus ja tulee sanottua liikaakin. Joten pyydän vielä kerran anteeksi niiltä jotka tästä nyt ovat loukkaantuneet.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jokaisella on oikeus täällä purkaa tunteitaan eikä sinun kirjoitukset nyt olleet lainkaan pahimmasta päästä. Eli älä pyytele anteeksi, ketä toi muka olisi voinut täällä loukata?
Hyvät ihmiset, sitähän varten nämä palstat on, että kirjoitetaan mieltä painavista/askarruttavista asioista ja saadaan toivottavasti rakentavaa palautetta!
ymmärsin,joku oli tunnistanut kirjoittajan ja henkilöt joista kirjoitti.Että heiltä varmaan anteeksi pyysi...
jäi vaivaaman alemmasta keskustelusta että tietääkö miehesi mitä mieltä olet appivanhemmistasi?Nimittäin jos mun puoliso kirjoittelisi tai puhuisi minun vanhemmistani tohon sävyyn kuin sinä tuolla alempana,niin olisi
kyllä vähintään vakavan keskustelun paikka!
Varsinkin sinun pohdintasi siitä että onko "tollaisesta mummusta mitään hyötyä" kalskahti korvaan tosi pahalta.Huonoja päiviä toki sattuu kaikille,sinulla vaan taisi olla niitä kaksikin peräkkäin...
Ja kun mies on minun kanssani monesta asiasta samaa mieltä.
Toi mummusta "hyötyminen" oli tosiaan vähän huono sanavalinta. En vaan ilmeisesti osaa esittää asiaani siten että se ymmärrettäisiin oikein. Olisi mukava nähdä että mummu jaksaisi enemmän leikkiä lasten kanssa tai muuten puuhailla. Tätä asiaa tarkoitin mutta päin p:tä ilmeisesti meni??
Kävin ihan varta vasten lukemassa aikaisemman anoppi-keskustelun, koska aijemmin se ei kiinnostanut, mutta nyt rupesi kiinnostamaan...luin kyllä vaan sinun "puheenvuorot", muita en jaksanut.
Ihmettelen kyllä, miksi sinun täytyy täältä ihmisiltä anteeksi pyydellä??? Keskustelisit paremminkin vielä kertaalleen miehesi kanssa ja miettisitte mitä kyseiselle anopille voisi tehdä. Minulla on myös hieman (hieman on kyllä hienostelua, hirvittävän hankala henkilö hän todellisudesa on)hankala anoppi, mutta yritän kestää häntä lasten vuoksi. Vaikka lapsemme ovatkin vielä pieniä, niin pyrin jo heti alusta asti välttämään kenenkään arvosteluja (ainakaan lasten kuullen), sillä jos lapset kuulee vanhemiensa haukkuvan tai muutoin puhuvan koko ajan muista ihmisistä, niin kyllähän sitä lapsikin alkaa pitämään ihan luonnollisena asiana. Nyt en siis tarkoita, että sinä siellä haukkuisit lasten kuullen anoppiasi...
Itse olen keskustellut mieheni kanssa anopistani ihan rehellisesti ja anoppi on muidenkin sukulaisten mielestä hankala tapaus. En kuitenkaan halua mollata anoppiani miehelleni (joskus menee hermot ja tulee jotain sanottua), sillä vaikka hänenkin mielestä hänen äitinsä on jopa sairaalloisen hankala ihminen, niin onhan hän kuitenkin hänen äitinsä ja kyllähän sitä itsekkin pahoittaisi mielensä, jos joku haukkuu omaa äitiä (vaikka aiheesta sanoisikin, mutta ei sitäkään haluaisi alituiseen kuunnella).
Sinun anoppisi kuulostaa lähes omani kopiolta, anoppini vaan ei käytä juurikaan alkoholia, mitä nyt ruuan kanssa viiniä, mutta vain ruokajuomana ja sillonkin siis vain lasillisen. Ja lapset ovat vielä niin pieniä, että karkkia hän ei sentään vielä ole työntänyt, mutta uskon, että sekin päivä vielä koittaa.
Jos keksitte miehesi kanssa jonkun hyvän neuvon pitää anoppi "aisoissa", niin ilmoita toki tännekkin. Joillakin voi olla vastaavanlaisia ongelmia joko puolison äidin tai isän tai oman äidin tai isän kanssa. Poikkeuksena ainakin meillä on se, että minä kehtaan ja uskallan sanoa omalle äidilleni asiat niin, että ne menee jakeluun, mutta anopille ei aina viitsi niin suoraan sanoa. Onneksi mieheni hoitaa sitten oman äitinsä -tai ainakin yrittää. Ukit ja papat on paljon leppoisampia tapauksia. =) Ja vaikka nuo mummot hankalia osaavat ollakkin, niin olen heistä hyvin kiitollinen. Varsinkin oma äitini on ollut korvaamaton apu. (Anopista ei ikävä kyllä ainakaan vielä ole ollut apua, koska hänkään ei saa ahteriaan tuolista ylös...)
Koetetaan kestää ja toivotaan, että kevätaurinko piristää. =) Tänne kun saa huonoina päivinä purkaa pahaa oloaaan, niin luultavasti se siellä kotopuolessa sitten helpottaa. Ei tarvite siellä kellekkään ryppyillä...=)
Juuri siksi täältä "apua" pyysinkin kun miehen kanssa alkaa olemaan keinot loppu. Koskaan en ole tosiaan anoppia lasten kuullen haukkunut, ainoastaan kertonut että on huono tapa kiroilla.
Ainut ohje minkä tällä hetkellä voin antaa on se että puuttukaa asiaan heti. Me ollaan "lipsuttu" tästä ja odotettu että joku taikaisku sais anopin lopettemaan ton kiroilun.
Eilen illalla soitin hänelle ja kerroin kirjoitttaneeni tännekin.. Ja taas yritin puhua siitä että toi kiroilu on kamalaa.
No toivotaan et anoppi saa sen taikaiskun ja lopettaa kiroilun, muuten kun on ihan mukava ihminen.
Luulis että sun kaltaisella "fiksulla ja hyvinkasvatetulla" kahden lapsen äidillä olisi resursseja hoitaa moiset asiat niin kuin sivistyneiltä ihmisiltä odotetaan.
Olisikohan aika istua pöydän ääreen ja keskustella asiat selviksi.
Sinuna miettisin sitäkin kuinka paljon loukkaat miestäsi puhumalla moisia. Jos poikarukka on niin tossun alla ettei uskalla puollustaa vanhempiaan, se ei välttämättä tarkoita sitä ettei se satuta.
Olen käynyt läpi taistelut oman(nyt jo ex-)anoppini kanssa, mutta välejä en sentään katkaissut, koska hän kuitenkin on lasteni isoäiti. Miestäni en omilla hankaluuksillani loukannut.
Kehotan sinua nyt käyttäytymään niiden kaikkien hyvien ominaisuuksien mukaisesti joita olet itsestäsi keskustelun kuluessa julkituonut ja selvittämään asiasi. Loukkaamatta enempää ketään.
just siksihän tänne on hyvä kirjoittaa, ja purkaa pahaa oloaan, ettei tarvi aina sen anopin/äidin/tms. kanssa tapella ja purkaa sitä siihen ko. henkilöön!
Ja olen samaa mieltä: täytyis keskustella myös sen pahaa mieltä aiheuttavan ihmisen kanssa. Mutta itse kokeneena: jos toinen ei YHTÄÄN tule vastaan niin mitä hittoa mäkään muuta voin kun kavereille ja näille palstoille mieltäni purkaa???
että mieheni on tossun alla? Sitä hän nimittäin ei todellakaan ole. Kyse on varsin itsepäisestä miehestä jota tuskin kukaan saa tossun alle.
Ne asiat joita mieheni itse äidistään ja ukostaan (kuten hän isäänsä nimittää) sanoo eivät ole mielestäni julkaisukelpoisia. Ja hän ei itse halua niitä tänne laittaa.
Me ollaan kumpikin sanottu toistemme vanhemmista milloin mitäkin ja kumpikin on jostain saattanut loukkaantua. Ei mun vanhemmatkaan mieheni mielestä täydellisiä ole.
En väitä että itse olisin "täydellisesti kasvatettu".
Ja kun me ollaan molemmat miehen kanssa useamman kerran yritetty puhua tosta kiroilusta. Mieheni on saarnaa pitänyt kyllä monesta muustakin asiasta, joita en tässä nyt ala kertomaan.
Pari viikkoa menee hyvin ja sitten se taas jatkuu. Huomaan kyllä itsekin että helposti se kiroilu tarttuu ja joudun itsekin tekemään töitä sen eteen etten kiroilisi. Harvemmin näin käy kuitenkin ja silloin toi vittu ei kuulu mun sanavarastoon.
miehesi ujo tai jotain että täytyisi kovistella vanhempiensa haukkumisella? Entä oletko miettinyt sitä että jos oma poikasi tekee joskus sinulle samanlaisen jutun, niinkuin sinä teit nyt anopistasi? Ja jos kerran anoppisi on niin laiska ettei persettään jaksaisi nostaa, niin hänellä on ehkä hyvät syynsä siihen(ikä, sairaudet yms. vai onko?) ja hän on varmaan joskus jaksanut liikuttaa sitä ahteriaan EHKÄ minä en tiedä mutta olettaisin näin? entä sinä itse, leikitkö itse lastesi kanssa ulkona, käytkö uimahallissa ym. Ja jaksatko itse liikuttaa omaa ahteriasi? käytkö esim. töissä, niinkuin olettaisin tuon ikäisen naisen käyvän?
oli pakko lukaista noi anoppi ongelma viestit ja ajattelin nyt tähän vatata kun en ollut sitä aikasemmin huomannut,eli on kuitenkin hyvä että lapsella on ne isovanhemman, olen sitä mieltä että kun lapseni käyvät mummulassa (kuitenkin aika harvoin) niin annan anopin ja muidenkin "helliä" lasta niin kauan kuin se voi olla mahdollista.. koska sellainenkin päivä vielä koittaa kun niitä isovanhempia ei enää ole. Eli miettikää nyt sitä karkki juttua vielä kerran, se tuskin on joka päiväistä? Ja suokaa sille lapselle/lapsille se ilo olla isovanhempien tykönä vielä kun he voivat ja aina lapset ovat ymmärtäneet mummut ja pappat siinä mielessä että siellä saa tehdä sen mitä kotona ei. Itseä se kyllä harmittaa suunnattomasti kun on kieltänyt asioita mutta mummulassa sen saa periksi!!
En osaa oikeen selittää mutta toivottavasti ymmärrätte?
Meillä suku on neljännessä polvessa vanhin pappa on niin huonossa kunnossa että sääliksi käy, se on kärttyinen vanha ukko, kiukuttelee kaikista pienistäkin asioista mutta olen ne asiat antanut mennä korvasta sisään ja toisesta ulos enkä ole ottanut niistä itseeni.. mutta silti yritän lasten kanssa käydä siellä koska he tykkäävät siitä, ja tämä kyseinen pappa tuskin enää kauan elää, ja minun lapseni tulee todennäköisesti olemaan hänen viimeiset nähtävänsä!!
Ja tuo kiroilu, sanon nyt suoraan että meillä kiroillaan tosi paljon, tai no paljon ja paljon mutta kuitenkin, silti en ole kuullut kenenkään sanovan että olisi kuullut lasteni kiroilevan molemmat lapseni ovat perhepäivähoidossa, ja sieltäkään ei ole tullut sanomisia..
Mutta jos teillä ei kerran kiroilla ja lapsesi kuulevat jostain muualta taholta niin ehkä ne huomaavat sen että se on uusi kiva sana..
mutta jos sitä käyttäisi normaaliin tapaan(mikä kuitenkaan ei ole hyväksi, myönnän) niin he ehkä "tottuisivat" siihen eikä sen jälkeen se tuntuisi heidänkään korvissa niin "uudelta kivalta" sanalta.
Ja kun sanoit että lapsesi on neljä vuotias, niin onko se mummulta oppinut sen sanan. onhan päivähoidossa muitakin lapsia entä jos hän on oppinut sen vaikka sieltä, joltain vähä vanhemmalta?
Ja tuo anopin alkoholinkäyttö, kun lapsesi on siellä yökylää niin oletko aivan varma että tuo anoppisi on silloin kännissä jos se ei olekkaan.. vai onko tämä yleistetty siihen että tiedät sen muuten vapaa aikoina juovan..
Jos hän juo vapaa aikanansa paljon niin tarkoittaako se sitäkin että hän juo myös silloin kun lapsesi on siellä yötä?
Eli ei nyt kannattaisi yleistää asioita jos ei ole niistä kerran 100% varma.
Mutta jos kerran asiasi/asianne ovat näin huonosti niin tuskin tuo haukkimenkaan sitä parantaa,
ja jos nyt et saanut täältä siihen apua niin ensiksi kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä sitä millainen itse tulet olemaan mummuna ja miten käyttäytyisit lapsenlapsia kohden,
ja sen jälkeen kannattaa ottaa myös se kyseinen anoppi ja myös ne muut tekstin henkilöt saman pöydän viereen ja keskustella asioista ja sopia ne!!
Ja yhtä asiaa jäin vielä ihmettelemään että miksi anteeksi pyytelet?
antamalla karkkia? Hmmm... Meillä ei lapset saa karkkia kuin juhlapäivinä. Jos jokainen mummolassa käynti on juhlapäivä, niin täytynee sitten siirtyä jokaviikkoisista käynneistä harvempiin... Nimittäin kun ainakin miedän lapsilla on 2 mummolaa, joissa käydään joka viikko: jos he saisivat kummassakin aina karkkia...?
Ja lisäksi heillä on kummallakin 4 kummia, jotka lähes kaikki ovat jokaviikkoisessa elämässämme mukana. Kyllä ne kummitkin haluaisi "helliä" kummilapsiaan, mitä jos hekin kaikki antavat aina karkkia... tai leluja? Eihän lapset sitten muuta söis kun karkkia tai oppisivat saamaan joka viikko useamman uuden lelun...
Eli mä olen sitä mieltä, että vanhempien pitää vetää raja johonkin ja silloin sen on ikävä kyllä pakko koskea kaikkia. Vai olisko oikein, että esim. miehen vanhemmat saisi aina antaa karkkia mutta naisen ei? Tai joku kummi saisi antaa ja toiset ei...?
no jos kerran tuo mummulassa vierailu on niin yleistä, niin siinä tapauksessa! mutta siitä minun kirjoittamasta kävi varmaan selville se että tarkoitin harvempia käyntejä! ja onko nyt kyse vaan pelkästään siitä karkin syönnistä? Tee se lapsillesi selväksi että jos he saavat mummulassa karkkia, niin laittaa sen taskuunsa eikä syö sitä! ja jos kerran käytte siellä yhdessä niin sinäkin varmaat näet sen että jos mummu antaa sitä karkkia, pyydä se lapseltasi pois ja sanot että syödään se karkki päivänä. ja jos mummu antaa sitä sillon kun se lapsesi on siellä yötä niinonko sekin niin yleistä, ja onko se keskellä viikkoa? meillä lapset ainakin menevät mummuloihin yökylään viikon loppuisin mikä on yleensä ollut lauantaina. Koska viikot he ovat päivähoidossa (kun itse käymme töissä) ja heillä on muutakin tekemistä! Mutta jos tuo yö vierailukin on teidän lapsilla niin "yleistä" niin sitten kannattaisi katsoa myös peiliin ja miettiä millaiset vanhemmat me olemme?
Ensinnäkin mun lapset eivät käy yökylässä "niin yleisesti". Ehkä kaksi kertaa vuodessa. Vaikka ei se edes mitenkään kenellekään kuulu vaikka kävisivät joka viikko!
Toiseksi miksi mun pitää yrittää opettaa pieniä lapsia laittamaan karkit taskuun sen takia, että iso anoppi ei opi olemaan antamatta niitä? Kummallista...
Mitä jos katsoisit itse peiliin: oletko tosiaan niin superäiti että voit täällä tulla toisia kehottamaan miettimään omaan vanhemmuuttaan? Jos olet, niin onni teille!
ei siinä sitten mitään, muta käsitin että apua täältä pyydät muttet varmaankaan tullut sitä saamaan! ja muistathan sen että kaikki ihmiset eivät ole saman laisia! En väitä olevani superäiti, eikä meistä kukaan ole käsittääkseni?! Ja pitänee myös muistaa että me kukaan vanhemmista ei myöskään syö sitä karkkia lastensa nähden! Toivottavasti löydätte hyvän ratkaisun tähä ongelmaanne, ja anoppisikin oppii virheistään! ja elää ehdoillasi! Kuitenkin lapset pystyy opettamaan mutta aikuisia on vaan vähä vaikeampi! Mutta hyvää kesän jatkoa teille, ja opetetaan ihmisiä tavoillemme!!!!
jos näin epäilit... Kaikki omat kirjoitukseni ovat tällä samalla nimimerkillä. Ja tiedoksi että kun toinen lapsi on vielä alle kaksivuotias niin hoidan molempia kotonaen halua vielä laittaa päivähoitoon.
mutta jos olet tosiaan lukenut mun pari viestiäni yllä niin huomaat, etten halua että anoppi kaikissa asioissa "elää mun ehdoilla". (Juu, ja mä en muuten ole toi kahdenmami, vaan joku joka tunsi vaan kokeneensa samanlaisia asioita).
Mutta mua vaivaa tosiaan se, että tietyissä mulle tärkeissä asioissa (kuten karkinsyönti) ei yhtään kuunnella lasten äitiä. Ihanko oikeasti muut ihmiset saa päättää, milloin sun lapsesi esimerkiksi syö karkkia? Jos se sopii sulle, niin sehän on hyvä. Mutta mulle se ei sovi ja mua kyllä kiukuttaa käydä joka viikko aikuisten ihmisten kanssa samoja keskusteluja.
Neuvoja mäkin toivoin saavani, mutta esim. kirjoituksesi >Mutta jos tuo yö vierailukin on teidän lapsilla niin "yleistä" niin sitten kannattaisi katsoa myös peiliin ja miettiä millaiset vanhemmat me olemme?> ei kyllä mun mielestä ollut neuvo vaan vittuilua? Kuten myös tuo: "opetetaan ihmisiä tavoillemme!"
Mutta tosiaan, oikeasti hyvää kesän jatkoa sinullekin.
Vähän nopeasti kävin läpi molemmat keskustelut, ja ongelma näyttää olevan vähän niinkuin meillä aikanaan oli. Tulos: kyläilyt loppui ilman isompia kommentteja. Meillä ongelma ei ollut anoppi vaan äitini.
Ymmärrän vallan hyvin kirjoituksesi ja idean jota sillä olet koko ajan hakenut. Sääli vain että nämä kaikki ihmiset eivät taida aivan tajuta mikä on se punainen lanka. Aletaan taas jo vääntämään kommenttia miehestäsi ja siitä miten tärkeitä isovanhemmat on ja pälä pälä...
Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että ei todellakaan tarvitse sietää käytöstä jolla yritetään polkea tavallaan omien varpaiden päälle yhtään välittämättä siitä mitä omat vanhemmat tuntee ja ajattelee ja mitä mieltä he ovat kasvatuksellisista asioista. Olisipa kaikilla yhtä hieno anoppi kuin minun miehellä, hän ei edes joulukonvehteja lapsille tarjoa kysymättä ensin vanhemmilta lasten korvien kuulumattomissa että saako nyt antaa... Se jos mikä on hienoa käytöstä ja näin aion joskus tulevaisuudessa itse toimia jos toivon mukaan luoja suo minullekin miniöitä ja lapsen lapsia!
Yksi hyvä "neuvo" jota itse noudatamme on se, että kyläilymme on vähennetty minimiin miehen vanhemmilla (ovat eronneet), joten näin pääsemme vähällä.