Siirtymävaihe päättyy kuitenkin pian. EU toivoo, että Britannian kanssa saataisiin sitä ennen aikaan uutta kumppanuutta koskeva sopimus.
Tänään torstaina 15.10. olisi periaatteessa Britannian pääministerin Boris Johnsonin asettama määräaika sille, että Britannian ja EU:n olisi pitänyt saada sovittua brexitin jälkeisestä ajasta ja etenkin vapaakaupasta.
SE, ettei neuvotteluista kuulu juuri mitään, on hyvä. Peliä ei ole puhallettu poikki, ja nyt ratkaisevien hetkien pitäisi olla käsillä.
Tosin Britannian raju pandemiatilanne vie nyt täysin Johnsonin hallituksen huomion. Sen ymmärtää. Johnson oli itsekin koronavirustartunnan vuoksi sairaalahoidossa.
Brexit ei ole ykkösaihe siksikään, ettei se vielä oikein tunnu arjessa. Mutta kun siirtymäaika vuodenvaihteessa päättyy, muutokset ovat isoja, oli sopimusta tai ei.
Muutos on valtava myös EU:lle. Unioni menetti Euroopan toiseksi suurimman talouden ja kahdeksasosan väestöstään. Euroopan toinen suuri sotilasmahti, ydinasevaltio ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ei ole enää EU-maa.
Neuvottelut uudesta suhteesta ovat kuitenkin olleet vaikeat. Toisen vilpittömyyteen ei ole luotettu. Ongelmana on myös arvaamaton Johnson, joka on omien ongelmiensa vuoksi entistäkin arvaamattomampi.
Johnson on silmänkääntötemppujen mestari, mutta hänen suosionsa on koronaviruskriisin vuoksi romahtanut. Samaan aikaan valtiovarainministeri Rishi Sunak on todella suosittu, ja Johnson voi saada haastajan konservatiivipuolueen johdossa. Myös työväenpuolue kirii, ja sen johtaja Keir Starmer olisi pitänyt Britannian EU:ssa.
Odotettavissa onkin vielä jokin käänne ennen loppuhuipennusta. Edellinen konflikti koski Britannian uutta sisämarkkinalakia, joka uhkaa rikkoa erosopimusta ja kansainvälistä oikeutta. Riitely laista on vielä kesken. Sillä välin voidaan vääntää muista asioista.
PERIAATTEESSA neuvotteluissa hiertää aina sama asia, Britannian myyttinen suvereenisuus. Suvereenisuuden symbolina ovat kalastuskiintiöt.
Vaikka kalastuksen osuus Britannian bruttokansantuotteesta on vain 0,1 prosenttia, kyse on periaatteista.
Kanaalin toisella rannalla on Ranska, jonka kalastajat ovat hekin poliittisesti kiihkeitä. Ranskassa lähestyvät vaalit, eikä presidentti Emmanuel Macronia huvittaisi hävitä niitä turskan takia. Myös EU:n pääneuvottelijalleen Michel Barnierille antama mandaatti on tiukka, vaikka on jo selvää, että myös EU:n pitää liikahtaa. Liikahdukseen tarvitaan Ranskan ja Saksan yhteistä kantaa.
Ratkaisematta on, miten tasavertaiset kilpailuedellytykset eurooppalaisilla ja Britannian yrityksillä on jatkossa. Brittien on periaatteessa mahdotonta suostua EU-tuomioistuimen valvontaan – jotenkin jokin muu riitojenratkaisumenettely olisi löydettävä. EU:ta kiinnostaa myös, millaisia valtiontukia Britannia suunnittelee antaakseen happea koronaviruksen ja brexitin kurittamille yrityksilleen. Suhde valtiontukiin jakaa kuitenkin myös Saksaa ja Ranskaa.
MONI uskoo, ettei sopimusta synny. Sopimusta vastaan puhuu moni asia. Mutta Johnson laskee vain poliittisia pisteitä. Sopimus voisi näyttää voitolta keskellä pandemiaa.
Skotlantikin luo nyt painetta. Jos sopimusta ei tule, vaatimukset uudesta itsenäistymiskansanäänestyksestä saavat vauhtia. Samoin on mietittävä Pohjois-Irlantia.
Monille yrityksille sopimukseton ero olisi kova paikka. Koronaviruskriisin keskellä yritykset eivät ole valmistautuneet siihen, mitä vuodenvaihteessa on edessä. Sinänsä Britannian taloudelle ero EU:sta on katastrofi, tuli sopimusta tai ei. Mikään sopimus ei ole verrattavissa siihen, että britit pysyisivät mukana EU:n sisämarkkinoilla.
Juuri nyt eletään brexitin parasta aikaa. Britit saivat eronsa, mutta eivät vielä sen seurauksia.
Onkohan noin?
Tänään torstaina 15.10. olisi periaatteessa Britannian pääministerin Boris Johnsonin asettama määräaika sille, että Britannian ja EU:n olisi pitänyt saada sovittua brexitin jälkeisestä ajasta ja etenkin vapaakaupasta.
SE, ettei neuvotteluista kuulu juuri mitään, on hyvä. Peliä ei ole puhallettu poikki, ja nyt ratkaisevien hetkien pitäisi olla käsillä.
Tosin Britannian raju pandemiatilanne vie nyt täysin Johnsonin hallituksen huomion. Sen ymmärtää. Johnson oli itsekin koronavirustartunnan vuoksi sairaalahoidossa.
Brexit ei ole ykkösaihe siksikään, ettei se vielä oikein tunnu arjessa. Mutta kun siirtymäaika vuodenvaihteessa päättyy, muutokset ovat isoja, oli sopimusta tai ei.
Muutos on valtava myös EU:lle. Unioni menetti Euroopan toiseksi suurimman talouden ja kahdeksasosan väestöstään. Euroopan toinen suuri sotilasmahti, ydinasevaltio ja YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ei ole enää EU-maa.
Neuvottelut uudesta suhteesta ovat kuitenkin olleet vaikeat. Toisen vilpittömyyteen ei ole luotettu. Ongelmana on myös arvaamaton Johnson, joka on omien ongelmiensa vuoksi entistäkin arvaamattomampi.
Johnson on silmänkääntötemppujen mestari, mutta hänen suosionsa on koronaviruskriisin vuoksi romahtanut. Samaan aikaan valtiovarainministeri Rishi Sunak on todella suosittu, ja Johnson voi saada haastajan konservatiivipuolueen johdossa. Myös työväenpuolue kirii, ja sen johtaja Keir Starmer olisi pitänyt Britannian EU:ssa.
Odotettavissa onkin vielä jokin käänne ennen loppuhuipennusta. Edellinen konflikti koski Britannian uutta sisämarkkinalakia, joka uhkaa rikkoa erosopimusta ja kansainvälistä oikeutta. Riitely laista on vielä kesken. Sillä välin voidaan vääntää muista asioista.
PERIAATTEESSA neuvotteluissa hiertää aina sama asia, Britannian myyttinen suvereenisuus. Suvereenisuuden symbolina ovat kalastuskiintiöt.
Vaikka kalastuksen osuus Britannian bruttokansantuotteesta on vain 0,1 prosenttia, kyse on periaatteista.
Kanaalin toisella rannalla on Ranska, jonka kalastajat ovat hekin poliittisesti kiihkeitä. Ranskassa lähestyvät vaalit, eikä presidentti Emmanuel Macronia huvittaisi hävitä niitä turskan takia. Myös EU:n pääneuvottelijalleen Michel Barnierille antama mandaatti on tiukka, vaikka on jo selvää, että myös EU:n pitää liikahtaa. Liikahdukseen tarvitaan Ranskan ja Saksan yhteistä kantaa.
Ratkaisematta on, miten tasavertaiset kilpailuedellytykset eurooppalaisilla ja Britannian yrityksillä on jatkossa. Brittien on periaatteessa mahdotonta suostua EU-tuomioistuimen valvontaan – jotenkin jokin muu riitojenratkaisumenettely olisi löydettävä. EU:ta kiinnostaa myös, millaisia valtiontukia Britannia suunnittelee antaakseen happea koronaviruksen ja brexitin kurittamille yrityksilleen. Suhde valtiontukiin jakaa kuitenkin myös Saksaa ja Ranskaa.
MONI uskoo, ettei sopimusta synny. Sopimusta vastaan puhuu moni asia. Mutta Johnson laskee vain poliittisia pisteitä. Sopimus voisi näyttää voitolta keskellä pandemiaa.
Skotlantikin luo nyt painetta. Jos sopimusta ei tule, vaatimukset uudesta itsenäistymiskansanäänestyksestä saavat vauhtia. Samoin on mietittävä Pohjois-Irlantia.
Monille yrityksille sopimukseton ero olisi kova paikka. Koronaviruskriisin keskellä yritykset eivät ole valmistautuneet siihen, mitä vuodenvaihteessa on edessä. Sinänsä Britannian taloudelle ero EU:sta on katastrofi, tuli sopimusta tai ei. Mikään sopimus ei ole verrattavissa siihen, että britit pysyisivät mukana EU:n sisämarkkinoilla.
Juuri nyt eletään brexitin parasta aikaa. Britit saivat eronsa, mutta eivät vielä sen seurauksia.
Onkohan noin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
BoJolla taitaa olla riittämiin puuhaa brexitin ongelmien kanssa.
Ehkä hän odottaa Trumpin voittoa ja sen tuomaa myötätuntoa.
Turha on toiveensa.