Tieto, älykkyys ja viisaus

Anonyymi kirjoitti:

Tieto, älykkyys ja viisaus kulkee limittäin, vaikka ne ovat myös eri asioita. Sinänsä käsitteet menevät usein ristiin arkipuheissa ja tietämyksensä, mutta tietysti on kyse siitä minkä merkityksen me sanoille annamme. Sanoilla ei sinänsä ole voimaa vaan niiden sydämen antamilla merkityksillä, eli sitä mitä ne meille tarkoittavat. Tiedon, älykkyyden ja viisauden voisi kategorisesti erotella toisistaan, joka on meidän sanallisille merkityksillä antama mielestäni relevantti kategorisointi. Tieto on mitä ihminen tietää, esim. Iltalehden kysymys visassa. Se ei välttämättä kerro älykkyydestä tai viisaudesta vaan siitä, onko ihminen lukenut Iltalehteä. Älykkyys taas on aivojen prosessi, joka kertoo esim. ihmisen ongelmien ratkaisu kyvystä tai luoda uutta tietoa, siinä tärkeintä on ihmisen luovuus. Älykkyyttä mitataan älykkyys testeillä, niissä ei mitata tietoa tai viisautta. Viisaus on taas summa summarum, ymmärrystä siitä miten tietoa tai älykkyyttä käyttää oikein. Viisaus kehittyy ihmiselämän aikana,ja se vaatii usein elämänkokemusta, vaikka nuorikin ihminen voi olla viisas jo nuoruudessaan, mutta se yleensä yhä paranee, kuin viini vanhetessaan, jos ihminen pitää viisaudestaan kiinni. Viisaus on sydämen summa summarum tiedon ja älykkyyden antamista vihjeitä. Kokonaiskuva oikeasta ja hyvästä elämästä, koska siitä kai pohjimmiltaan kaikesta on kysymys. Viisaus pitää siten myös sisällään moraalisen aspektia. Jos nyt vaikka erottelee asioita, paljon tietävä tai älykäs ihminen voi olla itsetuhoinen tai toisia ihmisiä tuhoava, mutta silloin hänessä ei ole viisaita. Kari Enquist puhuu älykkyydestä ja tiedosta , ja hyökkäilee Raamattua vastaan, mutta Raamattu viisaudesta. Ne asiat ovat kypsiä ja tosia, jokaisen ihmisen sydänten tieteessä. Niitä ei voi ajatella luonnontieteellisesti, koska asiat, jotka koskevat sellaisia todellisuuksia kuin oikea ja väärä, rakkaus ja viha, ei voi luonnontieteellisesti todentaa, vaikka me tiedämme, että ne ovat osa meidän ihmisten todellisuutta. Luonnontieteellä on luonnon mekaanisten asioiden selittäjänä oma paikkansa mutta niiden perusteella ei voi sanoa Jumalasta mitään, ei suuntaan eikä toiseen, jossa uskonnonfilosofinen väittely ateismi-teismi akselilla pyörii. Ja kun luonnontieteen historiassa ja edistysuskossa päätettiin joskus, että ensin filosofisesti, että koska emme voi luonnontieteellisesti tietää onko Jumalaa olemassa vai ei, me emme voi ottaa sitä kysymystä tutkimuskohteeksemme, joka myöhemmin johti loogiseenpositivismiin positivismiin, ja totuusarvon antamista fundamentalisesti vain luonnontieteen kokeellisille tuloksille, joka on myös johtanut myyttiin, että ateismi olisi luonnontiedettä, jota se ei ole vaan metafysiikkaa, maailmankatsomus, jolla ei ole kuin joidenkin aatteellisia näkemyksiä, kyseessä ei ole luonnontiedettä. Se on filosofisesti itsensä huijaamista, ja todellisuuden tutkimisen, esim. ontologian supistamista ateistisiin raameihin, joka ei ole kuin putkinäköisten ihmisten selityksiä. Biljardipallon tulo kulmalla, meneekö se pussiin vai ei, ei voi perustella kysymystä onko Jumala olemassa, mutta niin lopulta ateistit tekevät. Näin kärjistetysti asia.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä