Itseinho, viha ja laiska puoliso

Minulla on aina ollut huono itsetunto. Jotenkin tästä huolimatta olen onnistunut saamaan parisuhteen ja työpaikan, mutta olen silti elämääni ihan hirveän tyytymätön. Lapsikin tuli tehtyä jokunen vuosi sitten ja siinä menikin koko elämä uusiksi.

Tuntuu että puoliso ei enää arvosta pätkääkään mitään mitä teen. Olen ainut joka käy kaupassa, maksan kaikki ostokset, teen ruoan mutta niin vaan mies karkaa aina omiin oloihinsa kun pystyy. Sanoo tarvitsevansa omaa aikaa. Minulle oma aika on ilmeisesti kaupassakäyntiä ja suihkua/vessassareissu, hänelle harrastelua ja kuntoilua. Jos valitan tekemättömistä töistä olen kuulemma kamalan vaativa mikä johtuu huonosta itsetunnostani ja minun pitäisi tyytyä vähempään. Ja kuulemma teen enemmän kuin hän kodin eteen ja vähän hävettää ilmeisesti mutta eipä se häntä tunnu haittaavan ja mikään ei muutu. Minun pitäisi hänen mukaansa itse ottaa oma aikani mutta minulle on epäselvää miten sen teen kun hänen on pakko päästä kuntoilemaan päivittäin ja lapsen (ja aikuistenkin) pitäisi syödä muutakin kuin voileipää (joka sekin pitäisi ensin tuoda kotiin että sitä voi syödä...).

Olen niin kyllästynyt tilanteeseen enkä tiedä mitä voisin tehdä. Lähteminen tuntuu liioittelulta ja liian hankalaltakin, joten tyydyn suuntaamaan kaiken vihani itseeni mikä ei tietenkään ole fiksua tai paranna oloa. Keskusteltu on lukuisia kertoja, siinä käy aina niin että mies päätyy antamaan minulle vapaa-aikaa kerran kaksi ja sitten kaikki palaa ennalleen. Minulla on aiempaa masennushistoriaa ja huomaan luisuvani taas siihen pisteeseen jossa en edes kohta enää halua helpottaa oloani. Virallista hoitoa en kaipaa, edellliset kokemukset olivat niin huonoja ja vain pahensivat tilannetta. Ja minnepä sitä ehtisikään kun kaikki aika mitä en lapsen kanssa vietä on velkaa miehelle. Tuntuu että olen ihan umpikujassa ja tietysti kamala taakka puolisolle kun en jaksakaan enää palvella herraa hymyssä suin vaikka hän niin sanoo rakastavansa ja kuinka olen niiiiin ihana ja elämässäkin on kaikki nyt niin mukavasti. Ja samaan aikaan vituttaa niin armottomasti että tekisi mieli polttaa sen vätyksen tavarat ja ajaa itse päin kalliota.

Anteeksi, tuli kamalan sekava avautuminen mutta järki sumenee kun vituttaa niin paljon...