Työttömyys pilaa kaiken

Hei, täällä pitkän työuran tehnyt, mutta myös nyt yli vuoden työttömänä ollut, tällä hetkellä pitkä sairasloma päättynyt ( jalkavamma.). Itse en osaa oikein stressata työttömyydestäni, rahaa nyt olisi hyvä saada enemän, mutta olen ihan tyytyväinen muutoin. Kysyisin. Ketkä sinua piikittelevät työttömyydestä? Ehkä sinusta vain tuntuu siltä, syyllinen et työttömyyteesi ole sinä, kuten en ole minäkään. Itse aion tuossa kevättalvella lähteä kiertelemään ja kyselemään työpaikkaa, siihen asti kuntoutan jalkaani. Sinullakin täytyy olla oikeus 100% työllistymistukeen jos noin pitkään työttömänä olet ollut?
Mitkä ovat ne muut vahvuutesi? Mietippä niitä. Harrastatko sinä jotakin? Teetkö käsitöitä, askarteletko,leivotko, korjaatko, duunaatko, rakennatko, liikutko luonnossa jne. Mieti voisitko vahvuuksiasi jotenkin, työllistää vaikka niitten avulla itseäsi edes tilapäisesti. Nettiin voit perustaa omat sivut, tai tehdä mainoslappuja ja jakaa niitä.

Itse aion työllistää itseni duunaamisen ja videokuvaamisen kautta. Ellei muuta löydy tulevan vuoden aikana, mahdollisuudet ovat rajattomat. Älä sinäkään masennu, vaan mieti niitä vahvuuksiasi, se voi olla jotain mitä et ole itse huomannut ajatella. Tsemppiä.



E

”Työnarkomaanit tekevät sieluttomia päätöksiä” eli lopeta suorittaminen ja elä omilla ehdoillasi, vaikka väkisin.

Älä ole yksi tilasto tämän maan hampaissa vaan elä omaa elämääsi.

Rahan orjia toki ollaan kaikki täällä ja velan.

Minulla on työttömyyttä takana jo yli 9 vuotta. Alkuun etsin töitä ahkerasti, aivan kuten aiempinakin työttömyysaikoina. Yleensä olen ollut työttömänä päivistä muutamaan viikkoon. Kun jäin työttömäksi yli 9 vuotta sitten, en osannut odottaa, mitä kaikkea työttömyys tuo tullessaan. Alkuun se oli ihan normaalia, sitten alkoi ihmetyttämään, kun mitään ei löydy, sitten alkoi turhauttamaan, sitten alkoi jo kyrpimään ja lopulta lamaannuin. Ihmisarvoa on lyöty lyttyyn työttömyystoimistossa, kelassa, julkisesti, virtuaalisesti, olen kohdannut ikärasismia, ja mitä on, kun rahat ei riitä kuin perusasioihin, ja mitä on, kun et ole palkkaa nauttiva persoona. Kaikki se henkinen kuorma kasvoi kasvamistaan ja lopulta ajoi syrjäytymiseen ja eristymiseen, sekä totaaliseen uupumukseen. Vuosia olen ollut väsynyt ja lamaantunut, en kykene suoriutumaan kuin vaivoin arkiaskareista ja velvollisuuksista. Kaikki vaatii pinnistelyä ja ponnistelua. Kaupassakäynti, koirien ulkoilutus jne. on yhtä tuskaa. Tätä kirjoittaessani sisälläni tunnen jatkuvaa henkistä ja fyysistä pahoinvointia ja muita fyysisiä oireita, epätoivoa, epäuskoa, surua, vihaa... ja se vain lamaa entistä enemmän. Kaikkea pitäisi tehdä, jotta asiat lähtisi parempaan päin, mutta kun ei ole voimia siihen, ja motivaatiokin on kateissa. Tämä ei ole mikään kierre, vaan umpikuja. Entisessä Suomessa tällainen oli huomattavasti vähäisempää, mutta nykyään on menty jatkuvasti kylmempään, kovempaan ja vaativampaan suuntaan; ihmisarvo, inhimillisyys yms. kärsii. Sellaisen lieveilmiönä on anteeksiantamaton julmuus niitä kohtaan, joilta loppuu palkkatulot. En enää edes jaksa. Jokainen päivä on uusi eilinen, jonka yrittää jollain tavalla selvitä. Tänäänkään en ole jaksanut tehdä kunnon ruokaa, ja sekin pahentaa uupumusta. En edes tohdi ajatella, millaista helvettiä tämä on 5 vuoden kuluttua.

Muuta asennetta nyt näin alkuun.

Oletan raakasti, että ap on ollut eläkkeellä jo yli 20v. Saa kohtuullista eläkettä muuten opetushallinnon alaisista töistä.
- lähialue;sindi

Haet ja olet ollut selkeästi liian vaativissa töissä, joihin et kykene ja työyhteisösi näkee sen ja vaikeutat kaikkea työntekoa käytökselläsi. Tästä syystä et ole pärjännyt missään.
Tunnista siis henkinen kapasiteettisi ja hakeudu sellaisiin töihin, jotka pystyt hoitamaan. Ei tässä nyt muu auta.

Jotkut ihmiset ovat vain sellaisia, että heidän täytyy aina löytää jotain negatiivista joka asiasta. No, tyylinsä kullakin, meitä kun on niin moneksi, mutta itse aina yritän jos mahdollista asettua toisen asemaan ja ajatellla entä jos itse olisin samassa tilanteessa. Luulisi, että nyt korona-aikana ihmiset osaisivat enemmän asennoitua erilaisiin elämäntilanteisiin, kuten työttömänä tai lomautettuna oloon, kun ihmisiä on joutunut lomautetuiksi ja jopa kokonaan työttömiksikin. Itse yritän ottaa tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Jos olen töissä, olen töissä ja teen työt hyvin. Jos olen työttömänä ja joudun olemaan siinä tilanteessa pitemmän tai lyhyemmän ajan, niin en hötkyile siitäkään kauheasti suuntaan tai toiseen. Elämä on opettanut mua sietämään erilaisia tilanteita ja selviämään niistä tavalla tai toisella, vaikka välillä tuntuisikin, ettei aina kestä tai ettei tilanteesta ole ulospääsyä. Yritän asennoitua positiivisesti asioihin niin paljon kuin niihin pystyy ja mennä päivä kerrallaan. Ja huumori myös auttaa.