Meillä kaikilla, jotka olemme ihmisiksi syntyneet , on tarve tulla ymmärretyksi myöskin sanojemme kautta.Kuinka monivivahteinen onkaan kieli, ja kuinka tärkeää on se ,miten jopa äänellämme sanomamme ilmaisemme. Kuinka tärkeää on käyttää kirjoitus-ja lukutaitoaan. Kuitenkin toisinaan saatamme kokea sanojakin , iskuina" tai verhottuna todellista tarkoitusperää.
Voimmeko olla hetkeäkään ajattelematta ja sisäistämättä kokemuksiamme sanojen kautta?
Hahmotamme maailman ja elämän ajatustemme kautta sanoilla, jotka ovat tunteissamme värittyneet.
Sanamme muuttuvat mielikuviksi ja ilmaisumme ilmenee siihen kokemusmaailmaan, mitä olemme eläen jo tiedostaneet. Tässä kehitysvaiheessa , jossa nyt olemme, sanojemme merkitys ihmissuhteissamme vaikuttaa hyvinkin syvällisesti.
Emme voi olla kokemuksellisesti vain nyt, vaan menneisyytemme on aina nykyisyytemme ilmennyksenä ja tietoisuutena meitä ,tuoden siihen sen meidän itsemme ominaisen laatunsa. Toiveemme ja odotuksemme vaikuttavat kaiken aikaa tulevaisuuteemme. Sanoilla muokataan kuvamme maailmastamme. Sanojen mahti on käsittämättömän suuri ja siltikään emme aina vakavasti ajattele , kuinka suuri se todellisuudessa onkaan. Kuinka syvällisesti sanat vaikuttavat ihmismielissämme.
Jokaisella on omassa sisäisessä maailmassaan monia tasoja ja kerrostumia. Nämä vaikuttavat meissä käyttäytymismalleina ja pulpahtelevat esiin alitajunnasta käyttämiemme ja kuulemiemme sanojen kautta.
Jospa tarkastelisimme itseämme sieluperheinä.Saattaisimme silloin tajuta kuinka käytämme kieltämme isän , äidin, suvun, historian tai kolektiivisen alitajuisuuden kautta.
Emmehän useinkaan kykene tietoisesti käsittelemään reagoimistamme suhteessamme toisiin ihmisiin ,tai kohtaamimme tilanteisiin. Olemme aina reagoineet tunteissamme ensin, ennenkuin älymme ja ajattelumme kykenee analysoimaan, tai erittelemään kokemuksiamme. Me tavallaan kohtaamme elämän tunnetasolla ensisijaisesti ja toissijaisesti vasta ajattelun tasolla.
Kuinka paljon joudummekaan selittelemään sanomisiamme ja turhaudumme helposti ellemme koe saavamme ynmmärrystä. Varsinkin silloin , jos tunteet ja äly ovat ritiriidassa keskenään, välitetty ilmaisu tulee kokemukseemme juuri tästä värityksestä käsin. Kuinka monesti saatammekaan kokea joutuneemme, kuin pistoutuneen tietoisuuden ratkomiseen. Sanoo muuta ja ajattelee muuta.
Me voimme eheytyä ihmissuhteissamme vasta silloin , kun sisäiset peilimme ovat tulleet kirkkaiksi ja selkeiksi. Tämä sisäinen selkiintyminen mahdollistuu henkisessä kasvussamme. Jospa lakkaisimme uskovamme olevamme sitä, mitä meille on sanottu meidän olevan ja samaistumasta siihen , mitä meille on tarjottu. Mitä tapahtuukaan silloin, kun alamme nähdä itsemme ja toisemme enemmänkin henkisistä ulottuvuuksista käsin. Kuinka silloin enää edes voisimme kuvitella puhuvamme loukkaavasti , alentuvasti tai nolata toista ihmistä, jonka koemme sielulliseksi, syvälliseksi ja kehityskykyiseksi ihmisolennoksi.
Mitä enemmän kykymme olla herkässä kosketuksessa itsemme ja suhteessa toisiimme on kehittynyttä, sitä paremmin voimme nähdä tämän sielullisen kauneuden heijastuksen olessamme peileinä toisillemme. Tämä kehitys ei voi olla siten vaikuttamatta kielelliseen ilmaisuumme ja sanojen ymmätämiseen.
Tunnemme kyllä, jos meitä fyysisesti satutetaan , mutta aivan yhtä varmasti tunemme myöskin henkisen satuttamisen ja sanojen "lyönnit".
Kuinka moni kantaakaan sydämessään haavoja ja kipua , jota kylmät ja tylyt sanat ovat saaneet aikaan. Emme voi päästä lähemmäksi toisiamme ilman avoimuutta ja herkkyyttä.Tässä avautumisessa tarvitsemme parantavia sanoja, jotka tukevat kasvuamme.
Meidän perustarpeisiimme kuuluu itseilmaisun vapaus ja tuntea itsemme arvokkaiksi ja rakastetuiksi.
Mitä siis tapahtuisikkaan maailmallemme , jos alkaisimme puhua Sydämenkieltä? Kuinka se tulisi vaikuttamaan ihmissuhteisiimme? Millaisen merkityksen se toisikkaan kaikeen kanssakäymiseemme? Miten se vaikuttaisi lapsiimme ja heidän kehitykseensä?
Jospa sanoilamme toisimmekin esille enkeltenkielen, sen sanoinkuvamattoman voiman ja kauneuden. Jospa sanoillammekin pyrkisimme varjelemaan, parantamaan ja tukemaan. Jospa kielemme muuttuisikkin soinnuiksi, joka lempeästi ja hellästi koskettasi sydäntemme äänen värähtelyä.
Kun puhut minulle , kuin ihmiselle, niin minun sydämeni herää ja minä kuulen silloin sinun sydämesi äänen itsessäni. Kun ajatukset menevät perille , niin ehkä sanat unohtuvat. Mutta voimmeko koskaan unohtaa yhtäkään sellaista ihmistä , joka puhui meille rakkaudellisin sanoin.
Voimmeko olla hetkeäkään ajattelematta ja sisäistämättä kokemuksiamme sanojen kautta?
Hahmotamme maailman ja elämän ajatustemme kautta sanoilla, jotka ovat tunteissamme värittyneet.
Sanamme muuttuvat mielikuviksi ja ilmaisumme ilmenee siihen kokemusmaailmaan, mitä olemme eläen jo tiedostaneet. Tässä kehitysvaiheessa , jossa nyt olemme, sanojemme merkitys ihmissuhteissamme vaikuttaa hyvinkin syvällisesti.
Emme voi olla kokemuksellisesti vain nyt, vaan menneisyytemme on aina nykyisyytemme ilmennyksenä ja tietoisuutena meitä ,tuoden siihen sen meidän itsemme ominaisen laatunsa. Toiveemme ja odotuksemme vaikuttavat kaiken aikaa tulevaisuuteemme. Sanoilla muokataan kuvamme maailmastamme. Sanojen mahti on käsittämättömän suuri ja siltikään emme aina vakavasti ajattele , kuinka suuri se todellisuudessa onkaan. Kuinka syvällisesti sanat vaikuttavat ihmismielissämme.
Jokaisella on omassa sisäisessä maailmassaan monia tasoja ja kerrostumia. Nämä vaikuttavat meissä käyttäytymismalleina ja pulpahtelevat esiin alitajunnasta käyttämiemme ja kuulemiemme sanojen kautta.
Jospa tarkastelisimme itseämme sieluperheinä.Saattaisimme silloin tajuta kuinka käytämme kieltämme isän , äidin, suvun, historian tai kolektiivisen alitajuisuuden kautta.
Emmehän useinkaan kykene tietoisesti käsittelemään reagoimistamme suhteessamme toisiin ihmisiin ,tai kohtaamimme tilanteisiin. Olemme aina reagoineet tunteissamme ensin, ennenkuin älymme ja ajattelumme kykenee analysoimaan, tai erittelemään kokemuksiamme. Me tavallaan kohtaamme elämän tunnetasolla ensisijaisesti ja toissijaisesti vasta ajattelun tasolla.
Kuinka paljon joudummekaan selittelemään sanomisiamme ja turhaudumme helposti ellemme koe saavamme ynmmärrystä. Varsinkin silloin , jos tunteet ja äly ovat ritiriidassa keskenään, välitetty ilmaisu tulee kokemukseemme juuri tästä värityksestä käsin. Kuinka monesti saatammekaan kokea joutuneemme, kuin pistoutuneen tietoisuuden ratkomiseen. Sanoo muuta ja ajattelee muuta.
Me voimme eheytyä ihmissuhteissamme vasta silloin , kun sisäiset peilimme ovat tulleet kirkkaiksi ja selkeiksi. Tämä sisäinen selkiintyminen mahdollistuu henkisessä kasvussamme. Jospa lakkaisimme uskovamme olevamme sitä, mitä meille on sanottu meidän olevan ja samaistumasta siihen , mitä meille on tarjottu. Mitä tapahtuukaan silloin, kun alamme nähdä itsemme ja toisemme enemmänkin henkisistä ulottuvuuksista käsin. Kuinka silloin enää edes voisimme kuvitella puhuvamme loukkaavasti , alentuvasti tai nolata toista ihmistä, jonka koemme sielulliseksi, syvälliseksi ja kehityskykyiseksi ihmisolennoksi.
Mitä enemmän kykymme olla herkässä kosketuksessa itsemme ja suhteessa toisiimme on kehittynyttä, sitä paremmin voimme nähdä tämän sielullisen kauneuden heijastuksen olessamme peileinä toisillemme. Tämä kehitys ei voi olla siten vaikuttamatta kielelliseen ilmaisuumme ja sanojen ymmätämiseen.
Tunnemme kyllä, jos meitä fyysisesti satutetaan , mutta aivan yhtä varmasti tunemme myöskin henkisen satuttamisen ja sanojen "lyönnit".
Kuinka moni kantaakaan sydämessään haavoja ja kipua , jota kylmät ja tylyt sanat ovat saaneet aikaan. Emme voi päästä lähemmäksi toisiamme ilman avoimuutta ja herkkyyttä.Tässä avautumisessa tarvitsemme parantavia sanoja, jotka tukevat kasvuamme.
Meidän perustarpeisiimme kuuluu itseilmaisun vapaus ja tuntea itsemme arvokkaiksi ja rakastetuiksi.
Mitä siis tapahtuisikkaan maailmallemme , jos alkaisimme puhua Sydämenkieltä? Kuinka se tulisi vaikuttamaan ihmissuhteisiimme? Millaisen merkityksen se toisikkaan kaikeen kanssakäymiseemme? Miten se vaikuttaisi lapsiimme ja heidän kehitykseensä?
Jospa sanoilamme toisimmekin esille enkeltenkielen, sen sanoinkuvamattoman voiman ja kauneuden. Jospa sanoillammekin pyrkisimme varjelemaan, parantamaan ja tukemaan. Jospa kielemme muuttuisikkin soinnuiksi, joka lempeästi ja hellästi koskettasi sydäntemme äänen värähtelyä.
Kun puhut minulle , kuin ihmiselle, niin minun sydämeni herää ja minä kuulen silloin sinun sydämesi äänen itsessäni. Kun ajatukset menevät perille , niin ehkä sanat unohtuvat. Mutta voimmeko koskaan unohtaa yhtäkään sellaista ihmistä , joka puhui meille rakkaudellisin sanoin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kiitos tilaisuudesta saada lukea.
Nöyränä olen viisaiden sanojen edessä.
...otin kiitoksesi vastaan:-)
kohtahan me molemmat vollataan ja miksipä ei,onhan tämä elo joskus niin pirun kirvelevän kaunista....=)
enkä kiitoksia jakele. Mutta nyt kiitän kirjoituksesta.
Ajatuksella laadittu, myös ajatuksia herättävä.
Sinä sitten osaat! Kaikkea en allekirjoita (tietenkään), mutta osan otan henkilökohtaiseen kehittymissuunnitelmaani mukaan.
...kiveen? ei kai nyt sentään:-) Jos on kiitoksesi ollut tiukassa ,,,niin voinen hyvillä mielin silloin sanasi vastaanottaa...joten kiitos myös itsellesi.
Mikä lämittääkään enemmän , kuin se että tuntee tulleensa ymmärretyksi. Ja tottahan on se , että aina jokainen viesti, kirjoitettu sana ja puhe...saavuttaa toisessa juuri sen hänen oman tulkintansa. Asioistahan meidän tulee osata keskustella, siksi on niin kiva , että sekin voidan kielenkautta ilmaista.
...veti lähes sanattomaksi :)) Kyllä sanoissa on voimaa niin hyvässä kuin pahassa!
...laiffailu kehittää:=)))
---älkä nyt hyvä mies sentään "mykkäkolua" ryhdy pitämään-----*hymy*
sanaton kiitos, miten sä osaat.
..sinultakin irtoilee:-))) Kiva kun porukat ovat väliin täälläkin. Johan teitä on tullut ikävä.
------tuota....kun väliin saa opetusta* niin vielä sitä on yritettävä minunkin tässä ihmiseksi oppia:=)
Onks siellä viiskymppisissä ollut kivaa?
hyvin on viihtynyt,mutta pieni koti-ikävä kyllä vaivaa välillä....
Kyllä tässä teikäläistäkin ootteeli kun siellä laiffissa piti niin hemmetin kauan viipyä :)) jättää nyt meidät oman onnemme nojaan, eihän me osattu muutakuin mököttää :))))
..ihankin mahdoton *meno* on näyttänyt päällä olevan.
Hyvä jos mökötys on helpottunut.Pitäisi käväistä vähän lukemassa tuota naapuripalstaakin.
Kevät on , niin huikean ihanaa aikaa, että siitä on nautiskeltava sydämen ja kehonkin kyllyydestä:-)
vähän haipakkata tässä aprillin aikoihinkin, meinas mennä hermo, ja menikin :)))
Tuolla toisella palstalla eräs henkilö mainosti tuota sun kirjoitusta, toivottavasti tulevat mahdollisimman moni lukemaan sen, olis meille jokaiselle aiheellista vähän miettiä miten toisillemme kirjoitamme, nuo sanasi ovat oivallinen väline miettiä. Miten sä oikein osaat noin pitkiä juttuja ja noin tunteella*hämmästelee vieläkin*
..kirjoittamista olen harjoittanut lähes ikäni...(ainakin, kun sen taidon opin). Harjoittelulla tämäkin taito kai kehittyy ja varsinkin, kun olen kärsinyt lukihäiriöstä , niin minun oli kirjoitettava enemmän. Mites se olikaan se juttu siitä puhujasta , jonka oli opeteltava tuo taito kiviä suussa puhumaan.Vieläkään yhdyssanat eivät ole minulle itsestään selviä ja monesti edelleenkin hahmotan sanan väärin...siis en vain näe kirjoitusvirheitä. *vammasella on haasteita enemmän***Ongelmani on kai enemmänkin saada juttu lyhyeksi..pitkäksi se syntyy ihan vaan itsekseen:-) Totta,,,että on kivempaa minustakin lukea ajateltua tekstiä täälläkin ja se lukijoiden kunniotus....ajattelevia,kokevia ja fiksuja ihmisiä ovat nämä palstalaisetkin. Mielestäni täällä on useita erittäin hyviä kirjoittajia.
vaaleanpunaista, niin vaaleanpunaista, että.
Kukahan se mahtoikaan voittaa viime viikon jättipotin...
..aivan sitten eriasia, millainen *JÄTTIPOTTI* onkaan kysymyksessä---*nauraa*
Väri se on vaaleanpunainenkin.....mutta toki muitakin värejä löytyy. Tähän juttuun ,kun tuli tuota hellivää roosaa , kuin ruusuntuoksuisena aromina..------mutta toki krittiikkäkin kestän:-)
...että tarkoitukseni tällä kirjoituksellani ei sunkaan ole se , ettäkö pitäisi nuo vaaleanpunaiset lasit*** päässä kulkea ja olla elämää näkemättä.
Näkökulmia on niin monia ja henkisesti nähtynä muidenkin ihmisten todellinen olemus on hieno ja upea. Kunkahan monella ihmisellä todellisuudessa on itsessään aivankin pintyneet mielikuvat ja asenteet siitä ,mihin he kykenevät ja mitä heistä voisi ehkä parhaimillaan tulla. No ...joskus tietysti kun ihminen joutuu vaikka kohtaamaan toisten mollaamista , niin sisu kasvaa siinä ja päätös voimistuu, että vielä minä tästä selviän.
Rakkaudellinen ja kunnioittava asennoituminen suhteessa kanssaihmisiin edellyttää ymmärtämystä.
Persoonassaan vielä kehittymätön ihminen , joka on ns. alhaisempien tunteidensa värittämä ei välttämättä ole kovinkaan ylevää seuraa. Kun mennään näiden *ohjelmoituneiden* tunteiden puhdistamiseen, niin siinä vasta ihminen alkaa oivaltaa, mitä hän mukanaan kuljettaa.
Meissä oleva henkisempi minuus ei tarvitse vihaa, ei pelkoa, ei kateutta eikä katkeruutta. Kukaan ei oikeasti halua olla epämielyttävä ja kokea olevansa hylkiö. Sisin tarpeemme ihmisinä on tulla tiedostaviksi. Kun tietoisuus kehittyy, niin suhde itseen muuttuu.
Pesoonassa olevien alempien tunnetasojen ymmärrys ja puhdistuminen muuntaa ihmisen kokemuksen itsestään. Jos vaikkapa vanhemmat lapsiaan kasvattaessa eivät kohdistaisi arvostelua lapsen tähän herkimpään olemukseen , vaan silloin kun lapsi tekee jotain ,josta seuraa ikäviä asiota, niin kohdistettaisiin tuo arvosteleminen itse tekoon. Kyky nähdä jo pienikin iminen tänne elämään syntyneeksi omaksi yksilökseen , jolla on oma suunnitelma,auttaa ohjaamaan lasta tulemaan siksi upeaksi ihmiseksi ,joksi hän sisimmässään pyrkiikin tulemaan. Miksi kastella purkkia, jossa kasvaa rikkaruohoa , kun toisessa on kasvamassa ruusu. Suuntamalla energian haluttuun tulokseen voi saada jo ihmeitä aikaan.
hetkinä huomaa jotain lastensa suhteen onnistuneensa.
,,,jo aihetta suureenkin iloon:-)
suurin, pienin, se hetki kun näet läpsesi silmissä ne tähdet.
virhe san oissa suuri pieneksi,mutta toivottavasti anteeksi antava joskus jopa itselleni.
Mistä löytää lisää sinun teksteejäsi?
Kerro minulle miksi minusta tuntuu niin pirun pieneltä just nyt?
Haluisin olla varma suureen ääneen huutaja!
Tämä kysymys ei ole vain yksityinen vaan haluaisin,että kuka tahansa vastaisi jotain...joskus...
Sydämen Teot
Puheessa .. kirjoitetussa tai sanotussa ...
Tärkeät Seikat :
1) kuka sen pitää
2) miten hän sanansa asettaa
3) mitä sanoja tai kielioppisääntöjä hän käyttää
Mikä on Kaikista suurin ja tärkein Seikka :D