Suomi on niin täynnä sadistista feminismiä että isät kärsii.
Rukoilemme armahdusta isille, jotka itkee koska eivät saa lapsiaan luokseen edes isänpäivänä.
Kiitos Jeesus, että armahdat heitä ja lohdutat ja tuhoat kaiken satanistisen feminismin Suomen maasta.
Rukoilemme armahdusta isille, jotka itkee koska eivät saa lapsiaan luokseen edes isänpäivänä.
Kiitos Jeesus, että armahdat heitä ja lohdutat ja tuhoat kaiken satanistisen feminismin Suomen maasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ymmärrän isiä jotka kaipaavat lapsiaan.
Sinun olisi hyvä ottaa yhteyttä perheneuvojaan, vaikka ihan yksin, ja keskustella asiasta. Voisit puhua asiasta myös diakonin kanssa, tai papin kanssa.
Yhteisymmärrys löytyy kyllä kun asiat keskustellaan, etsitään syyt, sovitaan ja keksitään ratkaisu.
Jotain on sattunut.
Se jotain pitäisi selvittää.
Ja sitten mennä eteenpäin.
Eräs tositarina. Vauvan eka vuosi, isä kaljotteli joka viikonloppu kaverinsa kanssa. Äiti otti lapsen, ja muutti pois. Isän ja lapsen tapaamiset onnistui JOS isä oli selvin päin. Useimmiten sovitut tapaamiset isä perui, milloin oli masu kipeänä, milloin auto rikki, milloin mitäkin. Noin neljä vuotiaana lapsi alkoi saada raivareita aina kun sovittu tapaaminen peruuntui. Nyt mennyt vuosia ettei isä ole tavannut lastaan kuin muutaman kerran vuodessa, välimatkaa muutama kilometri. Lapsi ei halua enää sopiakaan tapaamista vaan raivoaa, mutta kun tietää, ettei tarvitse tavata, voi jutella isänsä kanssa puhelimessa asiallisesti. Muuten lapsi vaikuttaa voivan tosi huonosti henkisesti (masennusta, itsevihaa, raivareita).
Kannattaisi äidin ottaa yhteyttä lapsipsykologiin/ammattiauttajaan tms ja kertoa asiasta.
Voisi saada apua jotenkin lapselleen. Voi vielä korjata tilanteen. Yhdessä keskustelisivat ja keksisivät miten lapsi saisi turvallisuuden tunteen, että ei pettyisi, ja saisi sitä läheisyyttä mitä kaipaa.
Uskon että äiti tekee parhaansa, mutta tarvitsee tukea.
Onko lapsella isovanhempia, auttaisiko joku kiva harrastus. Entä muita sukulaisia?
Niin sääli pienokaista.
Miksi tälläisiä vastuuntunnottomia miehiä?
Yritä sinä auttaa jotenkin tilanteessa.
Rukoilen tämän lapsen puolesta.
Lapsella on äidin vanhemmat ja veli tärkeät läheiset sekä mies tukihenkilö. Tukihenkilö on myös perunut muutaman kerran, pari kertaa koronan takia, aiemmin mm. päällekkäisten tapaamisten takia yms.
Kiitoksia. Uskon lapsen tarvitsevan rukouksia ja rakastavia ajatuksia eniten.
Käsittääkseni äiti on hakenut apua.
Kiitos rukouksestasi, mielestäni auttanut jo paljon, mutta vielä apua tarvitaan. Lapsi jotenkin seesteisempi, raivarit menee nopeammin ohi.
Tämä on todiste rukouksen voimasta. Koulusta on tullut hyvää palautetta (sieltä oltiin siirtämässä eri kouluun), suhde isään paranemassa, äidin kanssa menee paremmin, isovanhempien kanssa menee paremmin.
Vielä kuitenkin rukousapu on tarpeen, paha ylipaino ja rasvaisen ja hiilihydraattisen ruoan himo. Lisäksi, riippumatta, mitä on syönyt ja minkä verran, noin tunti syömisen jälkeen raivari tai riidan haastaminen. Tosin menee kohtuullisen nopeasti ohi.
Toin tämän pienen pojan tarinan tänne siksi, että joku ymmärtäisi, että "sadistinen feministi" ei jaksanut katsella kahta sammunutta tai örveltävää äijää joka perjantaista sunnuntaihin ja hoitaa pientä yksin.