Te, joilla elämä on mennyt aivan solmuun eikä mitään hyvää näytä löytyvän?
Miten aiotte jatkaa tai muuttaa elämäänne
5
91
Vastaukset
- Anonyymi
Aikoinaan, pian 30 vuotta sitten pakkasin kamani ja muutin ulkomaille.
Elämän jatkaminen Suomessa tuntui täysin mahdottomalle, syitä en tässä ala kertoa mutta silloin tuntui kyllä että joko lähtö ulkomaille ja kaiken jättäminen taakse tai hauta.
Kuolla en tahtonut niinpä valitsin lähdön. Enkä ole päivääkään katunut.
En sano, että ulkomaille muutto olisi helppoa, kaukana siitä! Vaikka joistain ongelmista pääsee ja jotkut ihmiset saa karistettua elämästään, odottaa uudessa maassa uudet haasteet. Tärkeimpiä ovat tietysti työpaikan saanti joka itselläni kävi helposti koska oman ammattini osaajia tarvittiin ja työtä oli ja on edelleen. Asunto järjestyi myös helposti. Olin säästänyt rahaa alkuun pääsemiseen joten se ei ollut vaikeaa.
Kaikki vanhat tutut jäi Suomeen, sekä suku. Suku olikin se paha jota pakoon lähdin, joten välit sinne totaalisesti poikki. Se pelasti mielenterveyteni rippeet, mutta itseäni jouduin kokoilemaan ja paikkailemaan täällä kuitenkin psykologin avulla muutaman vuoden. Onneksi apua oli ja on helppo saada. Olin jopa kolme kuukautta vapaaehtosesti osastolla josta sain hyvin paljon apua.
Ystäviä ei täällä ollut, mutta tuttuja sain aika nopeasti. Asuin silloin pienessä kaupungissa ja ihmiset ottivat hyvin vastaan. Uteliaita olivat mutta ystävällisiä. Ja työpaikalta sain pari hyvääkin kaveria. Kuitenkin uusi vieras maa oli uusi vieras maa, ja kaikki se painolasti jonka toin mukanani väistämättä muuttokuormassa painoivat. Meni ainakin kaksi vuotta ennenkuin voin sanoa että sopeutuminen uuteen maahan alkoi toden teolla.
Hieman myöhemmin lähdin lisäopiskelemaan ja muutin isompaan kaupunkiin. Täällä elämä alkoi sujua sitten ihan mukavasti . Opintojen jälkeen palasin töihin ja arki alkoi kulkea kulkuaan. Tapasin erään tuttavan luona vieraillessa erään miehen joka myös oli muualta tullut. Hänestä tuli sitten myöhemmin aviomieheni ja elämä täällä vakiintui niin etten aio koskaan Suomeen palata. Ei ole mitään siteitäkään sinne, mutta kolme kertaa olen käynyt Helsingissä ja Tampereella ihan lomalla, näyttämässä miehelleni mistä olen kotoisin. Hänen kotimaassaan käymme tietysti myös ja hänen perheensä ja sukunsa ovat ottaneet minut avosylin vastaaan joten perheenkin sain sitten lopulta. Lapsia meillä ei ole.
Mitä kieleen tulee, on erittäin tärkeää opetella mahdollisismman nopeasti maan kieli vaikka englanti sujuisikin. Ei pääse kunnolla sisään elämään ja yhteiskuntaan jos kieli ei suju.
Tämä oli minun keinoni avata se solmu. En kuitenkaan suosittele maastamuuttoa kenelle tahansa, se on valtavan iso askel ja päätös jota ei pidä hetken mielenjohteesta tehdä! Mutta jos tarkan harkinnan jälkeen edelleen on sitä mieltä ja realistiset odotukset sekä valmis haasteisiin, mikä ettei!- Anonyymi
En ole alkup mutta...toi kuulostaa ihan parhaalta. Jos ittelläni ei olisi lapsia niin mä olisin jo ajat sitten lähtenyt muille maille (tai edes toisella puolelle suomea) paremman elämän toivossa. Tosi pee elämäntilanne itselläni eikä tule luultavasti koskaan ratkeamaan. En oikeasti kaipaa mitään muuta kuin uutta ympäristöä ja unohtaa kaikki entiset ihmissuhteet. Lasten takia en voi. :(
Onnittelut sinulle rohkeasta ja onnstuneesta ratkaisusta. Ehkä mäkin joku päivä vielä. - Anonyymi
Aikanaan jotkut lähtivät muukalaislegioonaankin pakoon täkäläisiä ongelmia. Siellä jos missä karsinta oli kova, ja vaadittiin paljon sekä päältä että kropalta.
Kannattaa erottaa ongelmissa oikeasti psyykkiset syvät rakenteelliset ongelmat ja sitten sellaiset sosiaalis(taloudelliset) ongelmat, joita pääsee pakoon. Vaikeasti psyykkisesti ongelmainen hauras ihminen tuskin pärjää vieraassa ympäristössä ja vieraassa kulttuurissa, jossa vähäisimpiäkään entisiä turvaverkkoja ei ole.
Psyykkisesti hyvin hauraalle ihmiselle parasta on tuttu ympäristö ja rauhallinen ja tasainen ja mahdollisimman ennakoitava elämä. Eli elämää on vain rauhoitettava. Joskus ajan myötäkin saa ongelmiin etäisyyttä, ja olo alkaa helpottaa, jos uusia kuormitustekijöitä ei erityisemmin ole. Itselleni helpotus on ollut eläke ja hyvät arkirutiinit.
- Anonyymi
Seuraava elämä sielunvaelluksessa ei tule olemaan ihmisenä eikä edes maapallolla.
- Anonyymi
Itse olin täysin alhaalla, itsemurhaa suunnittelin noin viitisen vuotta. Olin vaikeasti masentunut ja paniikkihäiriöinen. Lopulta aloin auttamaan muita ihmisiä väittämättä omista paniikeista, se muutti elämääni hetkessä parempaan suuntaan. Ihmiset olivat todella hyvillään saamastaan avusta.
Sitten menin mukaan AM joogayhteisöön ja aloin tanssimaan kiirtania, mikä auttoi pitämään mielialan parempana jatuvasti ja pian pääsin jaloilleni ja uskaltauduin mukaan järjestön toimintaan. Siitä on nyt 35 vuotta ja elämä on ollut uskomattoman kiinnostavaa.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2724468Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2673601Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1591897Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde261799Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991477Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?1341027Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18957en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va122911Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235883