On totisesti aihetta kiitokseen

Raamatussa taidetaan sanoa, että KAIKKI Hänen tekonsa ovat ihmeteltävät ja kiitoksen ansainneet. No, ryhdytäänpä sitten kiittämään.

Kiittäkäämme siitä, että seuraava Paavalin väite ei pidä paikkaansa: "Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa."

Eikä tämä: "Jumala on määränyt kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi."

Eikä tämä Johanneksen väite: "Ei Jumala ole lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa vaan, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi."

Kiitetään Jumalaa myös siitä, että vaikka Kristus on koko maailman syntien sovitus eikä pelkästään uskovien, koko maailma ei suinkaan pelastu.

Kiitetään Jumalaa ja Jeesusta myöskin siitä, että vaikka Johannes Kastaja väitti Jeesusta Jumalan Karitsaksi, joka OTTAA POIS maailman synnin, Jumala kuitenkin näkee hyväksi tuomita ihmiskunnan enemmistön aikanaan iankaikkiseen vaivan paikkaan, vaikka tuomion peruste - synti - poistuikin ristillä.

Kiitetään Jumalaa siitä, että vaikka Jeesusta kutsutaan sovitusuhriksi (joka esikuvallisena uhrina vanhan liiton Israelin aikoina peitti kansan kaikki synnit), Jeesuksen uhri ei konkreettisesti poistanut maailman syntejä, vaikka Raamattu muuta väittääkin.

Kiitetään Jumalaa lisäksi siitä, että vaikka Hän tahtookin kaikkien pelastuvan, Hän EI kykene toteuttamaan tuota tahtoaan, vaikka Raamattu väittääkin, ettei MIKÄÄN voi vastustaa Hänen tahtonsa toteutumista.

Kiitetään Isää Jumalaa siitä, että Hän antoi ainoan Poikansa ihmisten kiusattavaksi ja tapettavaksi antaakseen pelastuksen ja sovituksen ihmiskunnalle ainoastaan tarjolle eikä suinkaan konkreettiseksi ja loppuun saatatuksi pelastukseksi ja sovitukseksi - vaikka Raamattu toisin väittääkin.

Kiitetään Jumalaa siitä, että Hän kaiken ennalta näkevänä näki hyväksi, että Aadamin lankeemus painaisi vaa'assa paljon enemmän kuin Kristuksen vanhurskauden teko, vaikka Paavali aivan muuta väittääkin.

Kiitetään siitä, että osallisuus Aadamin lankeemuksesta ei edellytä ihmiseltä tietoista valintaa tai ratkaisua, kun taas osallisuus Kristuksesta ja Hänen vanhurskaasta teostaan edellyttää - ja tuo valinta on suoritettava kaiken lisäksi Aadamin langettamasta olemuksesta käsin. Kiitetään Jumalaa siitä, että Hän on nähnyt hyväksi suhtautua näin nuivasti oman Poikansa uhriin ihmiskunnan edestä Aadamin lankeemukseen verrattuna.

Kiitetään Jumalaa siitä, että vaikka Jeesus sanoi vetävänsä KAIKKI tykönsä, kun hänet korotetaan maasta, se ei tosiasiassa tarkoita oikeastaan mitään, toisin kuin Aadamin lankeemus.

Kiitetään Jumalaa siitäkin, että voimme aivan hyvin tulkita huonosti suomennetut, tuomiota huokuvat Jeesuksen vertaukset kirjaimellisesti, kun taas armoa korostavat Jeesuksen vertaukset voimme nähdä pelkästään vertauskuvallisina.

Kiittäkäämme Jeesusta myös siitä, että vaikka hän Paavalin suulla vakuuttaa Jumalan sanan tulleen TÄYDELLISESTI julistetuksi silloin, kun ihmisille kerrotaan, että Kristus meissä on kirkkauden toivo ja että JOKAINEN ihminen on Jumalan edessä täydellinen Kristuksessa, tämä ei suinkaan ole näin, vaan Hän tulee aikojen lopulla tuomitsemaan ihmiskunnan enemmistön helvettiin.

Ja kiitetään siitäkin, että vaikka Raamattu sanoo, että kerran JOKAINEN polvi on notkistuva ja JOKAINEN kieli tunnustava Isän Jumalan KUNNIAKSI, että Jeesus Kristus on Herra, tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki pelastuisivat, vaikka Raamattu sanoo, että Jeesusta ei voi kutsua Herraksi muutoin kuin Pyhässä Hengessä ja että suun tunnustuksella pelastutaan. Kiitetään tästäkin.

Kiitetään myös siitä, että vaikka Jeesus vakuuttaa Isän antaneen KAIKKI hänen käteensä ja ettei Jeesus hukkaa ainuttakaan, joka hänen luoksensa tulee (ja kukaanhan ei ole voinut Hänen luokseen tulla, jollei Isä ole häntä vetänyt), aikojen lopulla suurin osa ihmiskunnasta joutuu toteamaan tulleensa kadotetuksi.

Kiitetään Jeesusta siitäkin, että vaikka hän vertauksessaan sadasta lampaasta kertoo huolehtivansa siitä viimeisestäkin kadoksissa olevasta lampaasta, tuota vertausta ei suinkaan voi ottaa kirjaimellisesti toisin kuin ne vertaukset, joissa puhutaan tuomiosta.

Kiittäkäämme Jeesusta myös siitä, että vaikka hän Paavalin suulla vakuuttaa Jumalan sanan tulleen TÄYDELLISESTI julistetuksi silloin, kun ihmisille kerrotaan, että Kristus meissä on kirkkauden toivo ja että JOKAINEN ihminen on Jumalan edessä täydellinen Kristuksessa, tämä ei suinkaan ole näin, vaan Hän tulee aikojen lopulla tuomitsemaan ihmiskunnan enemmistön helvettiin.