Filosofi Ludvig Wittgenstein on sanonut tähän tapaan: Vaikka kaikkiin mahdollisiin tieteen kysymyksiin olisi vastattu, meidän elämämme ongelmia ei ole vielä edes sivuttu.
Tieteessä etenemme saavutuksiin tarkoin käsittein ja loogisin argumentoinnein. Mutta arkikokemus paljastaa, että elämässä on suunnaton määrä järjellä hallitsemattomia ristiriitoja, kärsimystä ja piittaamattomuutta, epäjohdonmukaisuutta ja sattumanvaraisuutta. Tiedolle ja järkevyydelle on todella tarvetta. Mutta se ei riitä. On puhuttava toivosta ja rakkaudesta käsittein, jotka eivät ole täsmällisiä mutta elämälle välttämättömiä. Siksi tarvitsemme myös uskoa viemään meidät elämän tulkinnan alueelle, missä rationaalisten selitysten rinnalla elämää lähestytään kuvin, symbolein ja riitein.
Usko ei ole tieteeltä ja järjeltä selittämättä jääneitten aukkojen onnetonta paikkausyritystä. Se on kokonaiskuvan etsimistä elämästä. Se on luottamusta Jumalaan, joka on luovuuden ehtymätön lähde ja olemassaolomme yksi ja muuttumaton perusta.
Joka totuutta etsien tekee havaintoja luonnosta, hän voi ajoittain joutua näkymiensä valtaamiksi, niiden sisään. On tärkeä hetki kokea vaikka ohikiitävän tuokion verran olemuksellista, eksistentiaalista yhteyttä elämän ja maailman kanssa. ”Olen osa järjestelmää, käsittämättömän vähäinen yksityiskohta erään linnunradan muutamassa aurinkokunnassa sen planeetan pinnalla. Silti olen tärkeä!” Ja minulla on kumppaneita, myös Luojani ja Lunastajani. Elämän perimmäisissä asioissa kysyminen ja vastausten löytäminen on hapuilevaa ja aavistuksenomaista. Tämän totuuden etsinnässä ratkaisevaa ei ole niinkään varma tieto kuin Hengen antama henkilökohtainen kokemus ja havaintojen vahvistama vakaumus.
(Piispa Voitto Huotari Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun promootiojuhlassa)
Tieteessä etenemme saavutuksiin tarkoin käsittein ja loogisin argumentoinnein. Mutta arkikokemus paljastaa, että elämässä on suunnaton määrä järjellä hallitsemattomia ristiriitoja, kärsimystä ja piittaamattomuutta, epäjohdonmukaisuutta ja sattumanvaraisuutta. Tiedolle ja järkevyydelle on todella tarvetta. Mutta se ei riitä. On puhuttava toivosta ja rakkaudesta käsittein, jotka eivät ole täsmällisiä mutta elämälle välttämättömiä. Siksi tarvitsemme myös uskoa viemään meidät elämän tulkinnan alueelle, missä rationaalisten selitysten rinnalla elämää lähestytään kuvin, symbolein ja riitein.
Usko ei ole tieteeltä ja järjeltä selittämättä jääneitten aukkojen onnetonta paikkausyritystä. Se on kokonaiskuvan etsimistä elämästä. Se on luottamusta Jumalaan, joka on luovuuden ehtymätön lähde ja olemassaolomme yksi ja muuttumaton perusta.
Joka totuutta etsien tekee havaintoja luonnosta, hän voi ajoittain joutua näkymiensä valtaamiksi, niiden sisään. On tärkeä hetki kokea vaikka ohikiitävän tuokion verran olemuksellista, eksistentiaalista yhteyttä elämän ja maailman kanssa. ”Olen osa järjestelmää, käsittämättömän vähäinen yksityiskohta erään linnunradan muutamassa aurinkokunnassa sen planeetan pinnalla. Silti olen tärkeä!” Ja minulla on kumppaneita, myös Luojani ja Lunastajani. Elämän perimmäisissä asioissa kysyminen ja vastausten löytäminen on hapuilevaa ja aavistuksenomaista. Tämän totuuden etsinnässä ratkaisevaa ei ole niinkään varma tieto kuin Hengen antama henkilökohtainen kokemus ja havaintojen vahvistama vakaumus.
(Piispa Voitto Huotari Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun promootiojuhlassa)
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Mutta arkikokemus paljastaa, että elämässä on suunnaton määrä järjellä hallitsemattomia ristiriitoja, kärsimystä ja piittaamattomuutta, epäjohdonmukaisuutta ja sattumanvaraisuutta. "
Ja sitten löydään kehään vielä järjettömämpi, ristiriitaisempi, epäjohdonmukaisempi sekä sattumanvaraisempi:
"Luojani ja Lunastajani!"
Mopo todella lähtee lapasesta, Mirkaa lainataksen, onneksi en ole uskis :D
Uskovalta vaaditaan todisteita (ihan kuin oikeudessa oltaisiin), mutta itsellä on esittää vain pilkkapuheita. Todella korkeatasoista!
"Uskovalta vaaditaan todisteita (ihan kuin oikeudessa oltaisiin), mutta itsellä on esittää vain pilkkapuheita. Todella korkeatasoista!"
Jaa, jos esittää ihan ufon selityksen niin kai esittäjältä voi vaatia jotain perusteita?
Tiedän toki ettei voi koska esittäjä ei niitä mieti, jos miettisi, hän ei olisi uskossa.
Dilemma
Ei ole ateistien vika, että uskonto tarjoaa järjettömiä ja ristiriitaisia "selityksiä" asioihin. Vai ajatteletko, että ateistit ovat vastuussa kristinuskon sisällöstä?
Keksikää fiksumpi uskonto, jos kärsitte siitä, ettette pysty nykyistä puolustamaan kritiikkiä vastaan.