MITÄ ATEISTI TEKISI?

Olen avoin ja odotan mutta kutsua ei ole ainakaan vielä kuulunut.

Saunatonttu kutsuisi minut kanssaan saunomaan, totta kai kuvaisin ja leuhkisin muille, että minäpä olen saunonut saunatontun kanssa .

Kun tätä maailmaa katsoo niin näyttää siltä, että moni asia ei ole kunnossa. Jos Jumala on olemassa niin hän ei vaikuta hyvältä olennolta. Ja jos hän ei vaikuta hyvältä niin kannattaako pahaa Jumalaa palvoa?

Jos Jumala on olemassa niin onko Jumala hyvä ja onko Jumalan mahdollista olla paha?

Mikä Jumalassa tekee sen, että sinä pidät häntä hyvänä?

Koska pidän uskontoa kollektiivisena mielisairautena, ajattelisin seonneeni. Varmistaakseni että näin ei ole, pyytäisin Jumalaa toteuttamaan objektiivisesti havainnoitavan ihmeen. Vaikka nostamaan autoni tai taloni ilmaan. Kun olisin ensin pyytänyt tätä ja riippumattomat tarkkailijat eli naapurini olisivat todistaneet tämän, sitten lämpenisin ajatukselle Jumalan olemassaolosta.

Ensin pitäisi tietenkin tulla se kutsu. Mutta kun ei koskaan mitään.

” Mitä jos ateisti yllättäen kokisi Jumalan kutsuvan häntä tulemaan uskoon”

Enpä usko että tekisin mitään. Olettaisin vain, että koen mielikuvitusasioita mielikuvituksessa. Olen lukemattomia kertoja kysynyt uskovaisilta, että miten voin tarkistaa uskonnollisen kokemuksen aitouden. Koskaan en ole saanut muuta vastausta kuin korkeintaan ”No kyllä sen tietää koska sen vaan tietää, kun sen nyt vaan tietää” -tason kommentteja. Mikään varmuus ei kuitenkaan ole todiste, sillä ihmiset ovat jopa valmiita kuolemaan keskenään ristiriitaisten uskonnollisten varmuuksien puolesta. Tai sitten Jumala antaa piruuttaan eri ihmisille erilaisia kokemuksia.

Kuten anonyymi ylempänä totesi, pitäisi ensin olla jokin objektiivinen todiste Jumalan olemassaolosta. En näet ole niin pohjattoman omahyväinen, että kuvittelisin henkilökohtaisten kokemusteni olevan todellisuuden mittari

Jokainen jumalaolento (joita on keksitty tähän päivään mennessä noin 500 000 erilaista) on aina tervetullut moikkaamaan :)

Mikäi en olisi saanut kutsua oikeaksi todistettuna ja kirjallisena, tuossa henkisessä tilassa luonnollisesti pyrkisin hakeutumaan psykiatriseen hoitoon.

Soittaisin päivystävälle terveyden hoitajalle.
Apua saa 24/7 koko vuoden.

Veikkaanpa etten kuule semmoista kutsua koskaan. Mielikuvitusolennoilla on jokseenkin huonot yhteydet.

Korkean mielenterveydellisen tason omaavina emme koe aloituksessa mainittua deluusiota.

Kyllähän siinä joutuisi arviomaan montaa asiaa. Kuten pitäisikö mennä päivitystykseen ja saada pikalähete mielenterveyspalveluihin vai riittääkö normaali ajanvaraus. Jos menee päivystykseen niin onko kunto sellainen että pääsee sinne omin voimin vai pitäisikö tilata ambulanssi. Entä tarvitseeko saattajaa.

Kyllähän tuollainen äkkinäinen uskonnollinen kokemus herättää monia elämään ja elämänlaatuun vaikuttavia kysymyksiä.

Keskustelen myös puhuvan aasin kanssa päivittäin.

Ja mites sitten suu pannaan kun tämä jumala ei olekaan kristittyjen jumala? Eihän tästäkään jumalasta ole yhtään todistetta, niin kuin muistakaan. Joten kaikki jumalat ovat samalla viivalla olemassa olon kanssa. Joten miksi nostit juuri tämän yhden jumalan esimerkkiisi?