mistä voimia

Monia tarinoita ja vertaistukea http://perheklubi.net/index.php?showforum=13

Lapsella Asperger ja epilepsia.
Puhe ei aina mene perille. Haluaa aina tehdä kaiken tiptop valmiiksi. Puhuu rasittavan monotonisesti ja valittavalla äänellä.
Epilepsiakohtauksia on usein. Koskaan ei tiedä milloin kännykkä soi, että lapsen saisi hakea kotiin kun on ollut kohtaus.
Harrastaa ei enää voi, kun ei uskalla jättää lasta kenenkään hoitoon kohtausten pelossa.

Annan vinkin: Soita vaikka neuvolaan, ja vaadi, että saat jonkun kanssa asiasta keskustella. Sano, että olet väsynyt ja pelkäät.

Minun poikani on kohta kuusi, ja juuri tuo ikä oli se kamalin: kun selän käänsi, hän karkasi ja piiloutui. Luuli itsepintaisesti, että hän oppi kyllä lentämään, kun vain keksii miten- onneksi ei saanut päähänsä katolta hypätä ja kokeilla sitä. Mikään mitä sanoit, ei tuntunut menevän perille, tai asiat ja ohjeet unohtuivat, kun hän näki jotain mielenkiintoista tien toisella puolella- kerran oli juosta rekan alle. Kun poika ehti aloitta toiminnan, hän sulki korvansa, eikä kuullut perään huutoja.

Tutkimisinnossaan melkein kaivoi koiraltamme silmän päästä: ihmetteli sitä, miten ne näyttävät välillä vihreiltä. Siis ilman valvontaa ei voinut jättää edes toiseen huoneeseen yksin...

Vauvamme oli silloin vastasyntynyt, ja se osaltaan pahensi tilannetta. Näin jälkeenpäin ihmettelen vieläkin, miten siitä selvisin. Avioerokin oli lähellä, ainoa este siihen oli se, että tiesimme molemmat, että yksin emme ainakaan selviä.

Pääsimme juttelemaan asiasta neuvolan kautta nopeasti lapsipsykologin luo, joka osasi antaa erittäin hyviä vinkkejä. Ensin hän teki sellaisia testejä, joilla määritti ongelmien laajuutta, kielellistä kehitystä yms...

Nykyään meillä käytetään paljon piirtämistä apuvälineenä. Poika itse piirttää ohjeita itselleen, ja niistä keskustellaan. Samalla voimme varmistaa, että hän oikeasti ymmärtää mistä puhutaan. Nalkutus ja hermojen menetys on turhaa, jos lapsi ei ymmärrä miksi niin tapahtuu. Hän vain hämmentyy herkästi lisää.

Ja jos et jaksa, kysele olisiko lapsella mahdollisuus päästä päiväkotiin, esimerkiksi 2 aamupäivää viikossa antaa sinullekin oikeasti aikaa hengähtää, ja saat myös tukea ja neuvoja päivähoidon henkilöstöltä. He ovat tavanneet muitakin poikasi kaltaisia lapsia, joten heillä on kokemusta puhumistasi asioista...

Et ole ainoaq äiti, joka asiaa pohtii ja itseään syyllistää. Tosiasia on kuitenkin se, että syyllisyyden tunteet eivät teitä auta, tarvitset ihan oikeasti tukea elämääsi.

asuin yksnhuoltajana 2 lapsen kanssa, isompi kävi koulua jo mutta vaikeuksia aina, sillä on add.
piemenmpi on POIKA joka vei koko ajan kaiken huomion jne. tyttö jäikin väkisin vähemmälle huomiolle, sit sossu puuttui asiaan, antoivat tukitoimia, tytölle tukihenkilön joka oli vain tyttöä varten jne. kodinhoitaja kävi kerta viikkoon jne. kunnes he keksivät ett äiti ei jaksa, ja sekin vain siksi kun sanoin etten saa poikaan mitä tolkkua, se tekee ihan mitä sattuu, ettei komentelu auta, olen neuvoton ku pelkään sen satuttavan itseään.

joten siitä syystä voidaan äiti nykyään leimata väsyneeksi huoltajaksi jonka kohalla poikkeuksesta nykyään tehdään huostaan otto. kun asia mietitään tarkemmin, niin onko tälläisille erityislapsille jotka ovat läheisriippuvaisia parempi tempaista yks kaks pois äidiltä kuin että äitiä autetaan? ja eiköhän jokainen äiti ole joskus neuvoton lapsensa suhteen?

mutta nykyinen lastensuojelulaki on mennyt ääri päästä toiseen. mutta sinun tilanteeseen palatakseni, ymmärrän hyvin tunteesi kun yksi lapsi vie kaiken huomion ja energiankin. toivotan vain onnea ja jaksamista kuin muutakaan en voi tehdä.

Satuin löytämään mielenkiintoista tekstiä, jonkun Antonin äiti kirjoittaa www.luontaisnetti.fi lääkkeet/rokotteet otsikon alla.
Tuli mieleeni, että nämä ajatukset saattaisivat kiinnostaa tämänkin palstan lukijoita.