Toimiemme tulos on Korkeimman kädessä

Ke­sän tait­tu­es­sa syk­syyn aja­tuk­set siir­ty­vät tu­le­vaan.

Kou­lu­ai­ka­na olem­me op­pi­neet, et­tä syk­syl­lä on ai­ka teh­dä ja tar­kis­taa tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mia. Ih­mi­sel­lä on luon­tai­nen tar­ve suun­ni­tel­la tu­le­vaa.

Pit­kä tu­le­vai­suu­den­ku­va saat­taa in­hi­mil­li­ses­sä mie­les­sä ol­la ha­ta­ra. Ym­pä­ril­läm­me vai­kut­ta­vaa il­ma­pii­riä rie­pot­te­le­vat mo­net kan­sain­vä­li­set selk­kauk­set ja le­vot­to­muu­det tai omaan tu­le­vai­suu­teen liit­ty­vät epä­var­muu­det. Sil­ti voim­me tur­val­li­sin mie­lin suun­ni­tel­la ja ra­ken­taa elä­mää, sil­lä Ju­ma­la pi­tää meis­tä huo­len. Hän on lu­van­nut an­taa tu­le­vai­suu­den ja toi­von (Jer. 29:11).

Vas­tuum­me työs­tä

Ju­ma­la loi ih­mi­sen ikui­suu­so­len­nok­si, joka toi­mii ja te­kee työ­tä maan pääl­lä sen mää­rä­a­jan, jon­ka Ju­ma­la on hä­nel­le tar­koit­ta­nut. Kris­ti­tyl­le työ on elä­män­teh­tä­vä, se on jopa vas­tuum­me. Em­me voi jää­dä vain le­pää­mään laa­ke­reil­lem­me ja kat­so­maan, mitä Ju­ma­la elä­määm­me an­taa.

Työl­lä voi ol­la mo­nia eri­lai­sia muo­to­ja, ja it­se ku­kin toi­mii omien voi­ma­va­ro­jen­sa mu­kaan. Tah­dom­me yrit­tää par­haam­me. Psal­meis­sa ja sa­nan­las­kuis­sa ker­ro­taan pal­jon ih­mi­sen toi­min­nas­ta ja työn te­ke­mi­ses­tä. Esi­mer­kik­si psal­min­kir­joit­ta­ja pu­huu ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­ta (Ps. 127:1–2).

Ih­mi­nen usein uu­ras­taa saa­dak­seen per­heel­leen ko­din. Pro­jek­tin tu­los ei kui­ten­kaan ole te­ki­jän ko­ko­nais­val­tai­ses­sa hal­lin­nas­sa. Her­ra an­taa ta­lon ra­ken­ta­mi­sel­le­kin siu­nauk­sen sen mu­kaan kuin hän sal­lii ja hy­väk­si nä­kee. Ajal­li­sen elä­män mää­rä­ai­kam­me ja pon­nis­te­lum­me ovat lo­pul­ta kaik­ki Ju­ma­lan hal­lus­sa.

Ru­koi­le ja tee työ­tä

Van­ha la­ti­nan­kie­li­nen sa­non­ta opet­taa: ”ora et la­bo­ra”, mikä tar­koit­taa ”ru­koi­le ja tee työ­tä”. Tämä sa­non­ta on yh­tä ajan­koh­tai­nen tä­nään kuin tu­han­sia vuo­sia sit­ten. Sii­tä käy il­mi Raa­ma­tun mu­kai­nen asen­ne elä­mään ja eri­lai­siin hank­kei­siim­me. Teh­tä­väm­me ih­mi­se­nä on ra­ken­taa elä­mää, mut­ta toi­miem­me tu­los on Kor­keim­man kä­des­sä.

Ih­mi­sen kan­nat­taa te­ke­mi­sis­sään ja suun­ni­tel­mis­saan kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen ru­koil­len siu­naus­ta ja me­nes­tys­tä teh­dyil­le va­lin­noil­le ja työl­le. Täl­lais­ta ru­kouk­sen miel­tä Jee­sus it­se opet­ti ope­tus­lap­sil­leen (Joh. 4:23). Jee­sus ke­hot­ti hei­tä kään­ty­mään kai­kis­sa asi­ois­sa ru­kouk­sin Ju­ma­lan puo­leen.

Ru­kouk­sen voi­ma pe­rus­tuu sii­hen, et­tä Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la us­ko­val­la sy­dä­mel­lä an­ne­tut ru­kouk­set. Ru­kouk­sen ei tar­vit­se ol­la muo­dol­li­ses­ti tie­tyn­lais­ta tai si­säl­tää hie­no­ja sa­no­ja, vaan sii­nä voi yk­sin­ker­tai­ses­ti kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen hen­ges­sä ja to­tuu­des­sa.

Ju­ma­lan siu­nauk­sen va­ras­sa

Ju­ma­la siu­naa ai­keem­me ja te­ke­mi­sem­me hy­vän tah­ton­sa mu­kaan. Ai­na pon­nis­te­lum­me ja ra­ken­ta­mi­sem­me ei kui­ten­kaan tuo­ta toi­vo­maam­me tu­los­ta. Täl­löin tar­vi­taan nöy­ryyt­tä hy­väk­syä se, mitä Ju­ma­la tah­too elä­määm­me an­taa. Sii­nä tar­vi­taan myös luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja hy­vään tar­koi­tuk­seen.

Oma­koh­tai­nen us­ko an­taa voi­man luot­taa Ju­ma­laan. Hän tie­tää, mikä on pa­ras­ta juu­ri meil­le. Roo­ma­lais­kir­jeen sa­noin voim­me aja­tel­la, et­tä kaik­ki koi­tuu nii­den par­haak­si, jot­ka luot­ta­vat Her­raan. Tämä an­taa va­paan ja luot­ta­vai­sen mie­len suun­ni­tel­la elä­mää ja pyy­tää Ju­ma­lal­ta siu­naus­ta kai­kil­le toi­mil­lem­me. Tä­nä­kin syk­sy­nä on tur­val­lis­ta ra­ken­taa tu­le­vai­suut­ta ru­kouk­sen mie­lel­lä.

T.M.
5<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Höpö höpö. Paljoon voimme vaikuttaa mutta sattuma on suurin kaikkivaltias. Siihen ei lukuisat jumalakuvitelmat pysty.

Äänestä
  • Etkö usko Jumalaan?

    Äänestä

13 Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

14 Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa.
15 Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.
16 Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

Äänestä
  • 11 Onhan kirjoitettu: -- Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.
    12 Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    11 Onhan kirjoitettu: -- Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.
    12 Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

    20 Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.
    21 Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Ke­sän tait­tu­es­sa syk­syyn aja­tuk­set siir­ty­vät tu­le­vaan.

Kou­lu­ai­ka­na olem­me op­pi­neet, et­tä syk­syl­lä on ai­ka teh­dä ja tar­kis­taa tu­le­vai­suu­den­suun­ni­tel­mia. Ih­mi­sel­lä on luon­tai­nen tar­ve suun­ni­tel­la tu­le­vaa.

Pit­kä tu­le­vai­suu­den­ku­va saat­taa in­hi­mil­li­ses­sä mie­les­sä ol­la ha­ta­ra. Ym­pä­ril­läm­me vai­kut­ta­vaa il­ma­pii­riä rie­pot­te­le­vat mo­net kan­sain­vä­li­set selk­kauk­set ja le­vot­to­muu­det tai omaan tu­le­vai­suu­teen liit­ty­vät epä­var­muu­det. Sil­ti voim­me tur­val­li­sin mie­lin suun­ni­tel­la ja ra­ken­taa elä­mää, sil­lä Ju­ma­la pi­tää meis­tä huo­len. Hän on lu­van­nut an­taa tu­le­vai­suu­den ja toi­von (Jer. 29:11).

Vas­tuum­me työs­tä

Ju­ma­la loi ih­mi­sen ikui­suu­so­len­nok­si, joka toi­mii ja te­kee työ­tä maan pääl­lä sen mää­rä­a­jan, jon­ka Ju­ma­la on hä­nel­le tar­koit­ta­nut. Kris­ti­tyl­le työ on elä­män­teh­tä­vä, se on jopa vas­tuum­me. Em­me voi jää­dä vain le­pää­mään laa­ke­reil­lem­me ja kat­so­maan, mitä Ju­ma­la elä­määm­me an­taa.

Työl­lä voi ol­la mo­nia eri­lai­sia muo­to­ja, ja it­se ku­kin toi­mii omien voi­ma­va­ro­jen­sa mu­kaan. Tah­dom­me yrit­tää par­haam­me. Psal­meis­sa ja sa­nan­las­kuis­sa ker­ro­taan pal­jon ih­mi­sen toi­min­nas­ta ja työn te­ke­mi­ses­tä. Esi­mer­kik­si psal­min­kir­joit­ta­ja pu­huu ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­ta (Ps. 127:1–2).

Ih­mi­nen usein uu­ras­taa saa­dak­seen per­heel­leen ko­din. Pro­jek­tin tu­los ei kui­ten­kaan ole te­ki­jän ko­ko­nais­val­tai­ses­sa hal­lin­nas­sa. Her­ra an­taa ta­lon ra­ken­ta­mi­sel­le­kin siu­nauk­sen sen mu­kaan kuin hän sal­lii ja hy­väk­si nä­kee. Ajal­li­sen elä­män mää­rä­ai­kam­me ja pon­nis­te­lum­me ovat lo­pul­ta kaik­ki Ju­ma­lan hal­lus­sa.

Ru­koi­le ja tee työ­tä

Van­ha la­ti­nan­kie­li­nen sa­non­ta opet­taa: ”ora et la­bo­ra”, mikä tar­koit­taa ”ru­koi­le ja tee työ­tä”. Tämä sa­non­ta on yh­tä ajan­koh­tai­nen tä­nään kuin tu­han­sia vuo­sia sit­ten. Sii­tä käy il­mi Raa­ma­tun mu­kai­nen asen­ne elä­mään ja eri­lai­siin hank­kei­siim­me. Teh­tä­väm­me ih­mi­se­nä on ra­ken­taa elä­mää, mut­ta toi­miem­me tu­los on Kor­keim­man kä­des­sä.

Ih­mi­sen kan­nat­taa te­ke­mi­sis­sään ja suun­ni­tel­mis­saan kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen ru­koil­len siu­naus­ta ja me­nes­tys­tä teh­dyil­le va­lin­noil­le ja työl­le. Täl­lais­ta ru­kouk­sen miel­tä Jee­sus it­se opet­ti ope­tus­lap­sil­leen (Joh. 4:23). Jee­sus ke­hot­ti hei­tä kään­ty­mään kai­kis­sa asi­ois­sa ru­kouk­sin Ju­ma­lan puo­leen.

Ru­kouk­sen voi­ma pe­rus­tuu sii­hen, et­tä Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la us­ko­val­la sy­dä­mel­lä an­ne­tut ru­kouk­set. Ru­kouk­sen ei tar­vit­se ol­la muo­dol­li­ses­ti tie­tyn­lais­ta tai si­säl­tää hie­no­ja sa­no­ja, vaan sii­nä voi yk­sin­ker­tai­ses­ti kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen hen­ges­sä ja to­tuu­des­sa.

Ju­ma­lan siu­nauk­sen va­ras­sa

Ju­ma­la siu­naa ai­keem­me ja te­ke­mi­sem­me hy­vän tah­ton­sa mu­kaan. Ai­na pon­nis­te­lum­me ja ra­ken­ta­mi­sem­me ei kui­ten­kaan tuo­ta toi­vo­maam­me tu­los­ta. Täl­löin tar­vi­taan nöy­ryyt­tä hy­väk­syä se, mitä Ju­ma­la tah­too elä­määm­me an­taa. Sii­nä tar­vi­taan myös luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja hy­vään tar­koi­tuk­seen.

Oma­koh­tai­nen us­ko an­taa voi­man luot­taa Ju­ma­laan. Hän tie­tää, mikä on pa­ras­ta juu­ri meil­le. Roo­ma­lais­kir­jeen sa­noin voim­me aja­tel­la, et­tä kaik­ki koi­tuu nii­den par­haak­si, jot­ka luot­ta­vat Her­raan. Tämä an­taa va­paan ja luot­ta­vai­sen mie­len suun­ni­tel­la elä­mää ja pyy­tää Ju­ma­lal­ta siu­naus­ta kai­kil­le toi­mil­lem­me. Tä­nä­kin syk­sy­nä on tur­val­lis­ta ra­ken­taa tu­le­vai­suut­ta ru­kouk­sen mie­lel­lä.

T.M.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu