Voi vain kuvitella, miten iloinen on vanki, joka pääsee vapaaksi vuosien vankeudesta, jopa elinkautisesta. Suomessa tasavallan presidentillä on armahdusvalta. Hän voi lieventää vangin rangaistusta tai vapauttaa tämän siitä kokonaan. Presidentin armahdusvalta rajautuu maallisiin asioihin.
Raamattu puhuu myös toisenlaisesta vankeudesta ja armahduksesta. Kun ihminen luopuu Jumalasta, hän joutuu synnin kahleisiin, sielunvihollisen vangiksi. Silloin hän on kokenut hengellisen kuoleman, josta hänet voi armahtaa ja vapauttaa vain Jumala.
Synti vie epäuskoon
Paavali totesi pakanuudesta kristinuskoon kääntyneille efesolaisille, että nämä olivat aiemmin olleet kuolleita rikkomustensa ja syntiensä tähden (Ef. 2:1). Tässä Paavali viittaa siihen, että jokainen ihminen syntyy maailmaan uskovaisena, Jumalan lapsena. Efesolaiset eivät olisi voineet kuolla, elleivät he olisi sitä ennen eläneet.
Apostoli Pietarin mukaan Jumalan vastustaja, Saatana, kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä (1. Piet. 5:8). Jumalan lapsi joutuu taistelemaan syntiä ja sielunvihollista vastaan. Siinä hänellä on voimanaan evankeliumi, jota Jumalan seurakunnasta julistetaan ehdoitta ja rajoituksitta. Jokaisella on lupa uskoa evankeliumin sanoma syntien anteeksiantamuksesta ja ammentaa siitä elämän ja uskon voimaa.
Kahleet katkeavat
Kristus on kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan lunastanut ihmiset vapaaksi synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallasta. Virressä lauletaan Jeesuksen sovintotyöstä: ”Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan armoon, elämään – –. Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan.” (Vk. 276:2–3.)
Jumala armahtaa Jeesuksen sovintotyön perusteella ihmisen, niin että tämä saa hengellisen kuoleman jälkeen uuden elämän. Paavali kirjoitti efesolaisille: ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. – – Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.” (Ef. 2:4–8.)
Efesolaiset olivat saaneet uskon lahjan kuultuaan ja uskottuaan evankeliumin saarnan. Paavali totesi heille: ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.” (Ef. 1:3.) Toisaalla Paavali selventääkin, että usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta (Room. 10:17).
Ilman omia ansioita
Raamattu korostaa, että ihminen ei voi ansaita pelastusta omilla töillään tai tekemättä jättämisillään. Paavali toteaa: ”Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8–9.)
Uskovaisen sydämessä asuva Pyhä Henki synnyttää halun auttaa lähimmäistä ja osallistua evankeliumin työhön pyyteettömästi, ilman toivetta palkkiosta. Samalla uskovainen saa kuitenkin kokea iloa, jonka auttaminen ja Jumalan valtakunnan työhön osallistuminen antaa.
Suurimman ilon ja syvimmän rauhan antaa henkilökohtainen sydämen usko. Sen Jumala lahjoittaa armosta, uskon kautta, Kristuksen ansion tähden.
Pekka Aittakumpu
Raamattu puhuu myös toisenlaisesta vankeudesta ja armahduksesta. Kun ihminen luopuu Jumalasta, hän joutuu synnin kahleisiin, sielunvihollisen vangiksi. Silloin hän on kokenut hengellisen kuoleman, josta hänet voi armahtaa ja vapauttaa vain Jumala.
Synti vie epäuskoon
Paavali totesi pakanuudesta kristinuskoon kääntyneille efesolaisille, että nämä olivat aiemmin olleet kuolleita rikkomustensa ja syntiensä tähden (Ef. 2:1). Tässä Paavali viittaa siihen, että jokainen ihminen syntyy maailmaan uskovaisena, Jumalan lapsena. Efesolaiset eivät olisi voineet kuolla, elleivät he olisi sitä ennen eläneet.
Apostoli Pietarin mukaan Jumalan vastustaja, Saatana, kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä (1. Piet. 5:8). Jumalan lapsi joutuu taistelemaan syntiä ja sielunvihollista vastaan. Siinä hänellä on voimanaan evankeliumi, jota Jumalan seurakunnasta julistetaan ehdoitta ja rajoituksitta. Jokaisella on lupa uskoa evankeliumin sanoma syntien anteeksiantamuksesta ja ammentaa siitä elämän ja uskon voimaa.
Kahleet katkeavat
Kristus on kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan lunastanut ihmiset vapaaksi synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallasta. Virressä lauletaan Jeesuksen sovintotyöstä: ”Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan armoon, elämään – –. Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan.” (Vk. 276:2–3.)
Jumala armahtaa Jeesuksen sovintotyön perusteella ihmisen, niin että tämä saa hengellisen kuoleman jälkeen uuden elämän. Paavali kirjoitti efesolaisille: ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. – – Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.” (Ef. 2:4–8.)
Efesolaiset olivat saaneet uskon lahjan kuultuaan ja uskottuaan evankeliumin saarnan. Paavali totesi heille: ”Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.” (Ef. 1:3.) Toisaalla Paavali selventääkin, että usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta (Room. 10:17).
Ilman omia ansioita
Raamattu korostaa, että ihminen ei voi ansaita pelastusta omilla töillään tai tekemättä jättämisillään. Paavali toteaa: ”Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:8–9.)
Uskovaisen sydämessä asuva Pyhä Henki synnyttää halun auttaa lähimmäistä ja osallistua evankeliumin työhön pyyteettömästi, ilman toivetta palkkiosta. Samalla uskovainen saa kuitenkin kokea iloa, jonka auttaminen ja Jumalan valtakunnan työhön osallistuminen antaa.
Suurimman ilon ja syvimmän rauhan antaa henkilökohtainen sydämen usko. Sen Jumala lahjoittaa armosta, uskon kautta, Kristuksen ansion tähden.
Pekka Aittakumpu
Vastaukset 4
Vanhimmat
15 Asia käy vielä selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekin tavoin
16 ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta.
17 Hänestä kirjoitukset todistavat: -- Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.
18 Näin kumotaan aikaisempi määräys, koska se oli heikko ja hyödytön:
19 eihän laki tehnyt mitään täydelliseksi. Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa.
20 On myös otettava huomioon Jumalan vala. Leevin heimon miehistä tuli pappeja ilman sitä,
21 mutta tämän toisen pappeus vahvistettiin valalla, näillä sanoilla: -- Herra on vannonut valan eikä sitä peruuta: sinä olet pappi ikuisesti.
22 Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on.
23 Muiden pappien määrä on jatkuvasti kasvanut, kun kuolema on estänyt heitä pysymästä virassaan.
24 Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton.
Tekstin kirjoittaja ei tiedä ettei Pyhä Henki asu heissä jotka ovat hylänneet totuuden.
20 Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle."
21 Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
4 Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti,
5 että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.