Miten pelkän luonnontieteellisten asioiden perusteella voidaan perustella ihmistä ja maailmaa koskevaa totuutta, kun se ei toimi niin. Luonnontiede on on luonnontiedettä, ja hyvä niin, mutta niistä tehdyt ateistiset johdelmat ovat vain muuta kuin tiedettä.. Ne johtuu niistä tieteen tekijöistä, jotka ovat ateisteja, jotka luovat luonnontieteellisten todisteiden kautta luoda omaa uskomusmaailmaa, eli metafysiikkaa. Samoin voi tehdä teistin n ihminen, eli luonnontieteen todistusten kautta, perustella Jumalan olemassaolon. Kyse on siis uskosta. Se mitä tieteentekijä uskoo, sen hän näkee.
Miten voidaan pelkän luonnontieteen perusteella tietää lopullinen totuus, kun se on vain osa tietoa,
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se liittyy ihmisen ymmärrykseen, ja vielä enemmän esiymmärrykseen. Ihminen ymmärtää vain sen todellisuudesta, mikä hänen esiymmärryksensä asioista on. Ihminen ei välttämättä tunne totuutta vaan oman rakennetun totuutensa, jota kautta ajattelee ja ymmärtää asioita. Ne eivät ole kuitenkaan absoluuttista totuutta vaan kertomusta ihmisen vajavaista ymmärryksen rakenteellisuudesta. Toisaalta siitä, kuinka luonnontieteellisissä tiedekunnissa aivopestään ihmisiä kieltämään metafysiikkaa, mutta julistamaan metafysiikkaa luonnontieteellisenä totuutena, koska ateismi on metafysiikkaa. Se on puhtaasti filosofiaa, ateistista filosofiaa. Luonnontieteestä voi tehdä muitakin johtopäätöksiä, hyvinkin paljon. Mielestäni ei tarvitse kuin ajatella todellisuutta sellaisena kuin se on, mikäli sen me ymmärrämme. Se että jotain on, on jo niin suuri ihme, että on vaikea ajatella, että sellainen olisi syntynyt tyhjästä. Se että on kuitenkin olemassa jotain ja ihmisiä, jotka ymmärtävät olevansa olemassa, on ihme. Eikä se ole oikeastaan se suurin ihme, vaan että naturalistinen idea ei lähde siitä, että asiat olisivat syntyneet tyhjästä vaan olemattomuudesta, joka ei ole sama kuin tyhjyys. Tyhjyys vaatii jo olevaisuuden, koska tyhjyys on tila, jonka täytyy olla olemassa, toisin kuin olemattomuus. Tyhjyys vaatii olevaisuuden, että se on olemassa, se vain suhde olevaan, joka silloin on prioriteetti suhteessa tyhjyyteen. Olemattomuutta taas ei ole edes olemassa. Miten kaikki voi syntyä pelkästään tyhjyydestä, kun se vaatii jo olevan ollakseen olemassa. Olemattomuudesta taas on mahdotonta mitään syntyä, koska sitä ei edes ole, eikä siinä ole mitään. Olemattomuus on asia, jossa ei ole mitään, ja onko sitä edes olemassa.