Olen miettinyt ylläolevaa tilannetta.
Ateisti suhteessa uskovaan, toimiiko se?
Tietty toisinpäinkin; ateistimies suhteessa uskovaan naiseen, mutta toi ensimmäinen on kiinnostavampi.
Siispä...
Onko jollakulla omakohtaista kokemusta, tai tietääkö naapurista. Suvaitseeko ympäristö mahdollisen suhteen?
Itselläni ei suuntaan tai toiseen kokemusta ole.
Ateisti suhteessa uskovaan, toimiiko se?
Tietty toisinpäinkin; ateistimies suhteessa uskovaan naiseen, mutta toi ensimmäinen on kiinnostavampi.
Siispä...
Onko jollakulla omakohtaista kokemusta, tai tietääkö naapurista. Suvaitseeko ympäristö mahdollisen suhteen?
Itselläni ei suuntaan tai toiseen kokemusta ole.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tunnen hyvin tuollaisen tapauksen ja sillä ei
ole ollut mitään merkitystä. Mies ei tosin ole
mikään kiihkoateisti ja nainen ei ole radikaali
uskovainen, vaikka kirkon(!) leivissä onkin.
Mies liittyi kirkkoon kun he menivät naimisiin
kirkossa ja ei ole sittemmin eronnut.
Rakkaus ei tunne uskontoja!
voi olla suhteessa myös rikkaus.
"Mies ei tosin ole mikään kiihkoateisti
ja nainen ei ole radikaali uskovainen,"
Mistähän kiihkoilu tai radikaalisuus oikeastaan alkunsa saa ja
voisiko tälläinen ihminen parisuhteessa onnistua,
onko tietoa?
Kyllä Sinun tapauksessasi epäonnistumisesi syyt juontavat juurensa johonkin muuhun kuin uskontoosi tai naisen ateisimiin.
viihdyt näillä palstoilla, kuten minäkin.
Missähän karsinassa sinä todellisuudessasi olet?
Kiitoksia vain tuosta mainitsemastasi "uskonnostani", mitähän se on?
Et silti kertonut mitään asiaan kuuluvaa, vaan yritit jotain henkilökohtaista, onko aihe sinulle arka?
"Kiitoksia vain tuosta mainitsemastasi "uskonnostani", mitähän se on?"
Sitä ihmetellessä .. :D
v*****lupalstalla. Hel****n addiktoivaa tämä alkaa ollakin.
Siehän se trolli oot.
minun pitää olla uskomatta jumalaan että tuo tekemättömyys muuttuu "kiihkoiluksi"?
vastaas kerrankin.
"Kuinka kiihkeästi minun pitää olla uskomatta
jumalaan että tuo tekemättömyys muuttuu
"kiihkoiluksi"? vastaas kerrankin."
_Kysymyksesi on kaksinainen;1) Kuinka kiihkeästi ei ole kysymyksessä uskosta, joko uskot tai et.
2)Olet luonteeltasi kiihkoilija tai et, sen tiedät vain itse.
jos aina väität että ateismi on kiihkoilua, niin kysymys on aiheellinen. Jos ateismi on sitä ettei tee jotain (eli usko jumalan) niin kuinka kovaa/voimakkaasti/kiihkeästi minun pitää olla tekemättä jotain (olla uskomatta jumalaan) että muutun kiihkoateistiksi?
Vastaa!
Jos et voi vastata eli myönnät että ateismi on tekemättömyyttä eli sitä ettei uskota jumalaan, miksi kuitenkin aina tilaisuuden tullen väität päinvastaista.Kerta toisensa jälkeen.
Olen itse ateisti ja joskus miettinyt onnistusiko minulta suhde uskovan naisen kanssa. Minun puolestani kukin saa ajatella asioista miten haluaa (ja toivon, että se sallitaan myös minulle), mutta jossain vaiheessa vakaumukselliset erot voivat johtaa pahaan ristiriitaan. Olen ajatellut, että lasten kasvatus voi olla tässä suhteessa aika tiukka paikka. Lapset tekevät hyvin perustavanlaatuisia kysymyksiä ja täytyyhän heille muutenkin kertoa millainen tämä maailma on. Kykeneekö lapsi ymmärtämään vanhempiensa näkemyseroja? Tuleeko lapsen vakaumuksellisesta kehityksestä vanhempien taistelukenttä? Pidän tätä asiaa niin painavana, että etsin kumppania vain kaltaisteni joukosta.
kiva lukea toisinaan tekstiä, jossa on 360 asteen perspektiivi.
"Lapset tekevät hyvin perustavanlaatuisia
kysymyksiä ja täytyyhän heille muutenkin
kertoa millainen tämä maailma on."
"vanhempien näkemyserot"
Toisinaan tämän palstan lukijat näkevät minut
jonkinlaisena uskovaisena, vaikka en koskaan
kekkeröissä mukana ollut, ehkäpä ajatelma johtuu asenteestani; kyseenalaistaa kaikki, myös oma
usko(mattomuuteni).
Mitä tärkeämpi asia uskonto on, niin sitä
helpommin siitä tulee ongelma. Liian suuri kuilu
miehen ja naisen näkemyksien välillä estää jo
itse avioliiton. Lasten kasvatuksen kohdalla
kuilun ei varmasti tarvitse olla yhtä suuri
ongelmien syntymiselle.
Tuossa eilen mainitsemassani tapauksessa uskoi-
sin ettei tule mitään ongelmia. Toisen pitää
vain antaa periksi. Mitään kompromissiähän
asiassa ei voi tehdä, vai keksittekö? :)
Jonkinlainen kompromissi kiistanalaisista kysymyksistä voisi olla että vanhemmat sopivat sanovansa lapselle jotain sen tapaista kuin, että "ihmiset ajattelevat eri tavoin ja sinun ei tarvitse tästä huolehtia ennen kuin on aikuinen". Lapsi ei tosin välttämättä tähän tyydy, vaan tivaa vastausta kunnes saa sen. Lapselle voi lisäksi jäädä kysymysten väistelystä käsitys, että kyseessä on jotenkin häpeällinen asia ja yrittää vanhempien asemasta selvittää sitä muilta lapsilta, hoitajilta tai opettajilta.
"vanhemmat sopivat sanovansa lapselle.."
Onko parisuhde siis asioiden kompromisoimista,
missä on oma elämä, omat mielipiteet ja niiden
näyttäminen maailmalle, siis myös omille lapsille.
"Lapsi ei tosi välttämättä tähän tyydy"
Ei tietenkään, mutta entäs ne vanhemmat, mikä on heidän tyydytyksensä?
tapausta kotiseuduiltani. Ateistille uskovaisuus ei ole koskaan ollut ongelma, mutta uskovaiselle ateismi on aina ongelma. Erityisesti helluntailainen mies on yksi mustimpia persreikiä, minkä evoluutio on tuottanut.
Tarkoitat siis että ateistin uskova puoliso saa viheltää missä herran kekkeröissä vaan, mutta
uskova kyttää ettei piru puolisoaan vie?
Kiihkoilijat on aina asia erikseen, on ne sitten
hellunnan perssellaisia, tai "puhtaan älykkyyden" tuotteen touhottajia.
Sanoessani, etten tunne tapauksia puoleen tai toiseen, tarkoitin, että elämäni oli, ja on niin kiihkeää, ettei ole aikaa uskon astioille istahtaa. Ateistit, ja erityisesti siinä siitä julistajat, koen traumauskovaisiksimenneessäpolvessa.
Hellarit ja jehovat onko maailmassa perkele mitään natsimpaa, jos on niin löytyykö saitteja?
tossa itäisessä afrikassa on sellainen pikkuhitleri, ku ee muista sen maan nimmee, oliks se namibia vai...
-Tietty jos sun historia on yhtä
mustasukkien kotiisi vaeltamista ja heräät maailmaan, jossa on himoja ym. sulle elämäsi ajan kiellettyjä tuntemuksia, niin tootta v..uuutttaa.
Maailma on kylläkin paljon muutakin kuin oma napa, ja senhän kokemus näyttää, kun vielä kasvat(tämä ei sulle henkilökohtaisena, vaan sanontana).
Puolisoni on wicca.(tosin evoluutonisti myös)
Itse olen ateisti.
Tosin se nyt on niin vapaa uskonto,että eri asia olisi jos olisin hellutailaisen kanssa.
Yleensä ottaen luulen että suurin parisuhdeongelma saataisiin Jehovan Todistaja ja Helluntailainen yhdessä.
On nimittäin sellaista solmua johon liittyy tiukasti yhteisöjen ristiriidat ja erotus/eristämiskäytännöt.
Silti:
Olen kerran riidellyt puolisoni kanssa uskosta.
Aihe oli:"Kun sinä et halua uskoa minun uskoani niin et anna minulle uskonnonvapautta".
Käänsin: "Kun sinä et halua uskoa uskottomuuttani niin et anna minulle uskottomuusvapautta"
Hän vastasi:"En annakkaan,sillä jos käyt vieraissa saat kaulimesta".
Nauroimme,Riita poikki ja pinoon.
Asiasta ei ole sen jälkeen puhuttu.
Kumpikin puuhaa mitä puuhaakaan uskonasioissa.
En tuputa skepsistä koska hän ei tuputa omaa uskoaan.
"Tee mitä haluat kunhan pidät minun kuullen turpasi kiinni"-osoitti jälleen suvereeniutensa maailmankatsomusten ristiriitojen liennyttäjänä.
älä tunnusta uskottomuuttasi, vaan kiistä kaikki, pätee tässäkin.
Saatko jonkinlaista tyydytystä tuosta kaikesta
uskoviin liittyvästä kelaamisesta?
Vai onko historiassa jokin musta aukko, josta hetkittäin energiaa ulostuu?
Parisuhteet ovat arvoituksellisia, koska mikä kahta ihmistä toisiinsa vetää, ei kuulu uskontojen, ateismin tai minkä tahansa meidän esi-isiemme keksimän tai kehittämän ajatussuunnan
piiriin, kuinka luonnollisia ne olisivatkaan.
Joka kadunkulmassa on uusi ehdokas paritusriitteihin, mutta silloin,tällöin menemme parisuhteeseen, jolla lähtökohta on muuten uskonnossa.
Parisuhde ei ole ihmisen normaali olotila, vaan historiassamme kirkon avulla kehitetty.
Myös perherakennelmalla on menneisyytensä kiitos
uskonnon.
Mun tyttöystävä on oikea kiihkohihhuli. Ei siis mikään rivikristitty vaan kunnon höyrypää. Ostipa mulle raamatunkin kun ei mulla semmosta ollut. Ja lahjahevostahan ei katota suuhun. Vielä ei olla riidelty uskonnosta. Uskovaisuus ei ärsytä minua yhtään. Jos haluaisin järkevän ja selkeän kumppanin seurustelisin ehkä tietosanakirjan kanssa. Yrittääpä se välillä mua käännytääkin, mutta se on aika vaikeaa, koska mua alkaa aina panettaa kun se alkaa hihhuloimaa :)
Ai niin...valehtelin seurustelun alussa että oon uskossa, koska halusin saada pesää :D
on viriliteetti.
Toisinaan, mutta harvoin voi joku olla kaikilla inhimillisillä tasoilla tasapainossa selibaatin ohella, mutta keskivertoihminen, siis 999,9 tuhannesta, tarvitsee tuota tästä arkipäiväisestä kadun maailmasta niin erottuvaa tapahtumaa, seksiä.