Kielitieteen ahaa!

Se järjestelmä millä ihmisiä pakotetaan kommunikoimaan vauvasta asti, masussa kantoajan asti ja ym....se järjestelmä avautuu yhtäkkiä kun lukee aikuisena kielitieteen perusteoksen. Ahaa elämys syntyy siitä kun opittuun kieleen löytyy loogisia perusteluja, miksi näin on ja vielä historialiisella näkökannalla, sekä vertailevalla tiedolla muihin kulttuureihin.

Näkee oman paikansa ja mikä tärkeintä VARMENTUU asioista, että asioiden pitääkin olla miten ne ovat.

Tulee positiivinen, lämmin, turvallinen ja nautinnollinen tunne tiedon vaikutuksesta ja se mikä vaikuttaa on se iso muuri, jota kutsutaan kieleksi, jolla koko elämämme hoituu, mutta kun ei hoituisi, elämästä voisi tulla helvetti, joten parempi jotta kieli hoituisi rauhassa ja onnistuneesti.

Suosittelen kielitieteen opintoja.

Jollakin intuitio tasolla me tiedämme noita sääntöjä elämän kokemuksen kautta, mutta kivaa, että luetaan säännöistä tiedostetusti.
Tästä syntyy Ahaa elämys.
Mutta koska tiesimme ennestään kielipelin käännöksiä, niin kielitiede ei tunnu hirveän syvältä tieteeltä.
Se on monimutkainen kyllä, koska on paljon osatekijöitä mukana, jolle on todisteena se, että 1900 luvulla kokeiltu tietokonetekstikäännös ohjelma epäonnistui...myöhemmin se onnistui jo, mutta kesti pitkään.
Mutta onko niin, että kieli on aika pinnallinen struktuuri itsessään.
On syvällisempiä tieteen aloja kuin lingvistiikka.
Mitä mieltä on kielitieteilijä?