Aihe

Luovutan elämäni suhteen...

Anonyymi

En jaksa enää näitä vaivoja, jotka ovat peruja terapian ja lääkkeiden ansiosta. Ne jäivät päälle ja vahingoittavat edelleen elämääni negatiiviseen sävyyn. Fyysiset ja henkiset vaivat ovat niin rajuja ettei niiden kanssa pysty elämään. Alkoholi tappaa näistä vaivoista suurimman osan ja onkin enää ainoa ystäväni paremmassa elämässä. Kenenkään ei tarvitse kertoa alkoholin haitoista, ne on tiedossa, mutta eivät mitään verrattuna lääkkeiden ja terapian aiheuttamiin traumoihin, joista en pääse koskaan yli. En vain näe enää huomista ilman juomista, sen joudun hyvksymään,, tai muuten kaikki on vain pelkkää kärsimystä. Onko millään enää mitään väliä? Ei ole eikä tule enää koskaan tulemaan... on vain minä ja viina.

34

185

    Vastaukset

    • Surullista. Voimia ystäväiseni.

      • Tutustu siihen aivokirjaan. Suosittelen


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tutustu siihen aivokirjaan. Suosittelen

        Mihin aivokirjaan?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mihin aivokirjaan?

        Se on taas ei_mia joka sekoittaa täällä kirjoittajat T-mieheen ja elää psykoottista fantasia tappelusuhdettaan palstoilla

        Nolo luuseri mut hullujenhuone sitä odottaaki


    • Itsesääli on vallannut mielesi. Se on pahin "tautisi". Jatkuva viinan käyttö on sitä myös. Etsi joku harrastus, esim. liikunta. Sisätiloissa ensin, jos et ulos uskalla mennä. Tai joku muu hyvä motivoiva. On mullakin ollu vastoinkäymisiä elämässä, mutta viina ei ole hallinut elämääni koskaan, vaan toinen paholainen. Jatkuva liiallinen työ. Teen sitä unohtaakseni murheeni, etten vaipuisi itsesääliin. Mieheltä pohjoisen.

      • Se on aina helppo sanoa tietämättä mitään sen enempää. En esimerkiksi pysty liikkumaan enää, kun liikuntakyky on lähes kadonnut kokonaan. Nukkuessa ihmisillä lihakset rentoutuu ja aamulla on hyvä olla suurimmalla osalla. Näin ei ole itselläni, vaan kun herään on kuin olisin juossut maratonin ja kaikki lihakset ovat ylirasitteuneita niin pahasti, että 10 metrin kävely pysäyttää matkan jo valmiiksi maitohapoilla olevilla jaloilla.


    • Jeesus voi sinut pelastaa ja haluaa niin, että otat hänet vastaan, sydämmeesi asumaan. Kutsut häntä...tule sydämmeeni asumaan rakas Jeesus..anna minulle minun syntini anteeksi..
      Raamattu on myös äänikirjana jota voi kuunnella että, usko vahvistuu
      Seurakunnilla on myös sielunhoitoa, terapiaa..
      Ruokavalio kuntoon, ravintoterapeuttilla.
      Ulkoilua paljon...
      Ja ohnan sitten AA kerho...
      Koti kuntoon...kodin sisäilma ratkasee paljon hyvinvoinnista..

      • Jeesus ei pelasta ketään vaan jokainen on oman itsensä herra ja jos aikoo voittaa vaikeudet on kuunnrltava omaa sisäistä ääntään ei toisten.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jeesus ei pelasta ketään vaan jokainen on oman itsensä herra ja jos aikoo voittaa vaikeudet on kuunnrltava omaa sisäistä ääntään ei toisten.

        Oletko aloittaja...niin harmi jos et uskalla kokeilla...ottaa Jeesus vastaan sydänmeesi! Hän ei hylkää sinua koskaan..ja taivaassa on sinulle koti kun kuolet..jos Jeesus asuu sydämmessäsi!
        Muuten ihan hyvää loppuelämää..myös sinä vastaaja, saat aivan ilmaiseksi Jeesuksen rakkauden kun vaan pyydät!!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oletko aloittaja...niin harmi jos et uskalla kokeilla...ottaa Jeesus vastaan sydänmeesi! Hän ei hylkää sinua koskaan..ja taivaassa on sinulle koti kun kuolet..jos Jeesus asuu sydämmessäsi!
        Muuten ihan hyvää loppuelämää..myös sinä vastaaja, saat aivan ilmaiseksi Jeesuksen rakkauden kun vaan pyydät!!

        En halua olla missään tekemisissä uskonnolisten tai hengenlisten asioiden kanssa, ja jos jokin voi laittaa kaikki mahdolliset asiat vituilleen on se uskonnot ja niihin sekaantuminen. En usko jumalaan enkä jeesukseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En halua olla missään tekemisissä uskonnolisten tai hengenlisten asioiden kanssa, ja jos jokin voi laittaa kaikki mahdolliset asiat vituilleen on se uskonnot ja niihin sekaantuminen. En usko jumalaan enkä jeesukseen.

        Kiitos että kuitenkin annat kehoituksen vaikuttaa sinuun..ja kirjoitat Herramme nimen muidenkin luettavaksi..


    • Kukaan muu ei voi korjata/parantaa elämäsi laatua kuin sinä. Muista se! Mieti mitä haluat elämältä, alat ideoida haaveita, unelmia elämääsi ja alat vähän kerrallaan liukua niitä kohti. Ei ole olemassa taikasauvaa, joka taikoisi elämästäsi mieleisen, vaan sinunkin on tehtävä hyvän eteen jotakin.

      Ensimmäinen tehtävä on jättää kaikki itsestä pahalta tuntuva menneisyys taakse ja aloitettava puhtaalta pöydältä, mieti, mikä elämässäsi on hyvää, kiitollisuuden aiheita löytyy jokaisella, ne eivät tarvitse olla isoja, ja niitä voi ihan itse tehdä.

      Mene ulos, näe ja kuule kaunista ja hyvää. Sekin, että voi nähdä kauniita asioita, on kiitollisuuden aihe. Kiitollisuuden aihe on se, että on ruokaa eikä tarvi nälästä kärsiä.

      Kun alkaa elää tarjolla olevassa hyvässä, elämä alkaa näyttäytyä hyvänä ja niitä hyvän aiheita löytyy ja syntyy koko ajan lisää.

      Miksi elää pahassa ja huonossa, kun voi elää hyvässä ja kauniissa?Jokainen valitsee oman tapansa ajatella ja sellaisena elämänsä näkee. Asioissa on aina kaksi puolta, hyvä ja huono puoli. Kannattaa opetella löytämään ne asioiden hyvät puolet ja elää niiden kanssa.

      • Niinpä. Siksi ei ole mahdollista olla tekemisissä menneisiin vuosiin kuuluneiden ihmisten kanssa, koska yksikin heistä muistuttaisi aina siitä kaikesta, mikä aiheutti niin käsittämättömän paljon pahaa oloa.


      • Jos ajattelisin jättäväni kaiken pahan taakseni, niin se olisi aika josta kärsin vieläkin eli terapiat ja lääkkeet, eli ne kaikki pitäisi jättää taakse paremalla hyvinvoinnille. Sitten taas elämäni parasta aikaa on ollut kun käytin kannabista aikonaan, en ollut koskaan sairas ja olin töissä, olin tyytyväinen elämääni joka saralla. Käytännössä tämä tarkoittaa että jos haluan elää normaalia elämää ja olla onnellinen ilman näitä ongelmia, niin palaan taas kannabikseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos ajattelisin jättäväni kaiken pahan taakseni, niin se olisi aika josta kärsin vieläkin eli terapiat ja lääkkeet, eli ne kaikki pitäisi jättää taakse paremalla hyvinvoinnille. Sitten taas elämäni parasta aikaa on ollut kun käytin kannabista aikonaan, en ollut koskaan sairas ja olin töissä, olin tyytyväinen elämääni joka saralla. Käytännössä tämä tarkoittaa että jos haluan elää normaalia elämää ja olla onnellinen ilman näitä ongelmia, niin palaan taas kannabikseen.

        Kannabis ei ole harmitonta. Sain sen kera keskivaikean uniapnean. Hengityskatkoksia nukkuessa 26krt/h. Jätettyäni sen ja tupakan katkoja tulee 3-5kpl tunnissa enää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos ajattelisin jättäväni kaiken pahan taakseni, niin se olisi aika josta kärsin vieläkin eli terapiat ja lääkkeet, eli ne kaikki pitäisi jättää taakse paremalla hyvinvoinnille. Sitten taas elämäni parasta aikaa on ollut kun käytin kannabista aikonaan, en ollut koskaan sairas ja olin töissä, olin tyytyväinen elämääni joka saralla. Käytännössä tämä tarkoittaa että jos haluan elää normaalia elämää ja olla onnellinen ilman näitä ongelmia, niin palaan taas kannabikseen.

        Ihan saman hyvän olon voi saada luonnostaan kuin päihteillä keinotekoisesti ja se on terveellistä luomua eikä keinotekoista pään sekoittamista, johon liittyy paljon haitallisia sivuvaikutuksia.

        Voi ajatella, että elämässä on kaksi polkua, joista valita. Toinen on hyvien ajatuksien ja myönteisyyden polku, toinen kielteisten mietteiden ja huonojen ajatuksien polku. Jos valitset tuon kielteisen ja negatiivisuuden polun, elämäsi on yhtä huonoa tunnetta ja ajatuksia. Sitten yrität helpon kaavan kautta päihteillä karkottaa niitä huonoja tuntemuksia ja kielteisiä ajatuksia. Päihteet voivat helpottaa oloa hetken, mutta niillä tavallaan huijaa itseään. Kun päihteiden vaikutus lakkaa, huono olo palaa takaisin ja elämä on entistä kurjempaa.

        Pyydä avuksesi enkeleitä. Jos et usko enkeleihin, voit ajatella, että ne ovat sisäisiä oman elimistön auttajia, jotka täytyy aktivoida, jotta ne toimisivat. Ne aktivoituvat automaattisesti kriisitilanteissa esim. läheisen yllättävän poismenon johdosta tai vakavan sairauden kohdatessa. Tuolloin moni tuntee, jos ei ole mitenkään uskonnollinen, että jostain virtaa voimaa, jotta jaksoi pahimman yli.

        Olen tavannut paljon ihmisiä ja minusta tuntuu, että ne joilla on ollut vaikeita vastoinkäymisiä ja haasteita elämässä ovat onnellisempia kuin he, joilla elämässä ei ole ollut isompia haasteita. Vaikeudet avartavat ja laajentavat ajatusmaailmaa, osaa katsoa asioita monipuolisemmin eivätkä pienet hidasteet ja epämiellyttävät asiat hetkauta ja osaa nauttia elämästä ja pienistä arjen iloista.

        Elämä on kuitenkin lahja eikä sitä pidä tuhlata suremalla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan saman hyvän olon voi saada luonnostaan kuin päihteillä keinotekoisesti ja se on terveellistä luomua eikä keinotekoista pään sekoittamista, johon liittyy paljon haitallisia sivuvaikutuksia.

        Voi ajatella, että elämässä on kaksi polkua, joista valita. Toinen on hyvien ajatuksien ja myönteisyyden polku, toinen kielteisten mietteiden ja huonojen ajatuksien polku. Jos valitset tuon kielteisen ja negatiivisuuden polun, elämäsi on yhtä huonoa tunnetta ja ajatuksia. Sitten yrität helpon kaavan kautta päihteillä karkottaa niitä huonoja tuntemuksia ja kielteisiä ajatuksia. Päihteet voivat helpottaa oloa hetken, mutta niillä tavallaan huijaa itseään. Kun päihteiden vaikutus lakkaa, huono olo palaa takaisin ja elämä on entistä kurjempaa.

        Pyydä avuksesi enkeleitä. Jos et usko enkeleihin, voit ajatella, että ne ovat sisäisiä oman elimistön auttajia, jotka täytyy aktivoida, jotta ne toimisivat. Ne aktivoituvat automaattisesti kriisitilanteissa esim. läheisen yllättävän poismenon johdosta tai vakavan sairauden kohdatessa. Tuolloin moni tuntee, jos ei ole mitenkään uskonnollinen, että jostain virtaa voimaa, jotta jaksoi pahimman yli.

        Olen tavannut paljon ihmisiä ja minusta tuntuu, että ne joilla on ollut vaikeita vastoinkäymisiä ja haasteita elämässä ovat onnellisempia kuin he, joilla elämässä ei ole ollut isompia haasteita. Vaikeudet avartavat ja laajentavat ajatusmaailmaa, osaa katsoa asioita monipuolisemmin eivätkä pienet hidasteet ja epämiellyttävät asiat hetkauta ja osaa nauttia elämästä ja pienistä arjen iloista.

        Elämä on kuitenkin lahja eikä sitä pidä tuhlata suremalla.

        Sinä luulet kaikkien saavan hyvän olon, mutta olet väärässä ja näin ei tapahdu ainakaan omalla kohdallani. En valitettavasti usko enkeleihin enkä muihinkaan taruolentoihin, uskokoon ken tahtoo. Itselleni päihteet ovat ainoa keino selvitä elämässä, ja nytkin myyn kaiken omaisen pois, tietokoneen, auton ja muun, että voin lähteä toiseen maahan ja käyttää laillisesti sellaisia aineita, jotka pitävät toimintakykyisenä. Vaivoihini ei auta apskat lääkkeet tai liikkuminen, ruokavalio, ne vain eivät auta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä luulet kaikkien saavan hyvän olon, mutta olet väärässä ja näin ei tapahdu ainakaan omalla kohdallani. En valitettavasti usko enkeleihin enkä muihinkaan taruolentoihin, uskokoon ken tahtoo. Itselleni päihteet ovat ainoa keino selvitä elämässä, ja nytkin myyn kaiken omaisen pois, tietokoneen, auton ja muun, että voin lähteä toiseen maahan ja käyttää laillisesti sellaisia aineita, jotka pitävät toimintakykyisenä. Vaivoihini ei auta apskat lääkkeet tai liikkuminen, ruokavalio, ne vain eivät auta.

        Ei kai mikään auta, kun et ole avoin hyvälle. Ei hyvä tule luoksesi, kun et anna sen tulla. Torjut kaiken hyvän. Haluat vain rypeä kurjuudessa ja itsesäälissä. Parantaa vain keinotekoisesti oloasi päihteillä. Sitä saat, mitä tilaat.

        Ei tarvitse uskoa enkeleihin, mikä on hyvän symboli. Elimistöllä on kyllä omat puolustuskykynsä, ne tarvitsee vain aktivoida. Tietyissä kriisitilanteissa ne aktivoituvat automaattisesti. Itse olen huomannut, että se auttaa. Kun pyytää, niin apu tulee. Olen kokenut sen itse monta kertaa vaikeissa tilanteissa. Pääasia, että apua tulee ja olo helpottuu.

        Kai ymmärrät, että apua et saa, jos et sitä halua. Valintasi olet tehnyt, eikä sille mitään voi.


    • Älä Luovuta äläkä luovu elämästäsi rukoilen että Jeesus kantaa sinut vaikeuksien yli ja jumala pitää sinusta huolen.

      • En usko Jeesukseen. Enkä muihinkaan taruolentoihin...


    • Itsari ei ole mikään ratkaisu. Se on sairaan mielen ja pelkurin puhetta, joka jättää muut taakseen kärsimään, kun itse pakenee itseään kuolemaan.

      Ai mikä mä oon noin sanomaan, kun en tiedä mitä on päin peetä menevä elämä?

      Vastaus kysymykseen on:

      27.11.2004 hyppäsin kolmannen asuinkerroksen parvekeelta asfaltille. En kuollut enkä halvaantunut, mutta sain sen verran vakavat vammat, että tuhosin mahdollisuuteni hyvään ja parempaan tulevaisuuteen.

      Paremman tulevaisuuden ja oman perheen saamisen sijaan, olen tällä hetkellä pysyvästi työkyvytön minimi tuloilla elävä oman kotini vanki, kärsien helvetillisistä hermokivuista, joihin ei auta mikään muu kuin purra hampaat yhteen ja kestää, jopa 15 tuntia päivässä, päivä toisensa jälkeen, niiden muututtua viikoiksi, kuukausiksi ja lopulta vuosiksi. Tietäen, että kyseinen kipu tulee kulkemaan rinnalla muiden hypystä aiheutuneiden vauvojen kanssa kuolemaani asti.

      Vuonna 2004 olin 24-vuotias, joten elämääni on vielä paljon jäljellä, ja tiedän ettei itsari ole vastaus saati apu, kun rukoilen tajunnan menetystä jotta saisin edes hetkeksi helpotusta tuskista. Tiedän myös, että toinen jalkateräni tullaan hyvin todennäköisesti tulevaisuudessa amputoimaan.

      Näistä kaikista pahoista asioista huolimatta on niitä parempiakin päiviä, jolloin pystyn nauttimaan niin konserteista kuin ystävien ja läheisten tapaamisista.

      Minulla kohdallani, jos nyt tappaisin itseni, läheiseni ymmärtäisivät tekoni nähtyään vuosia kestäneen kamppailun jaksaa elää elämääni, joka ei aina ole edes elämisen arvoista.

      En kuitenkaan halua kuolla, ja pelkään itsetuhoisuuden palaamista, koska tiedän mitä sitten tapahtuisi...tappaisin itseni ja pian.

      Elämällä on paljon annettavaa jokaiselle, kunhan osaa pyytää apua, ja pystyy purkamaan sisällään olevan ahdistuksen.

      Jo vuosien ajan ainoa syy että jaksan elää tuskallisten kipujen kanssa on uni ja se että saan onneksi toistaiseksi öisin nukuttua, koska kuulun niihin harvoihin joille yhdestäkään lääkkestä tai lääkkettömästä hoidosta ei ole apua. Kirjaimellisesti ainoa vaihtoehto on purra hampaat yhteen ja kestää.

      Jos kuvittelette että teillä menee huonosti, niin tuossa on teille hieman perspektiiviä.

      Lisäksi olen sairastanut vuosien saatossa verenmyrkytyksen, keuhkokuumeen sekä aivoinfarktin, ja tähän voidaan vielä lisätä vaikea-asteinen uniapnea, jossa yhdenkin hengityskatkon kesto on ollut 1.24 minuuttia.

      Kaikesta yllä kertomastani huolimatta, ja josta en muuten liioittele yhtään, katson valoisasti tulevaisuuteen, sekä pyrin hyvinä päivinä nauttimaan elämästä.

      Jos tarinani kuulostaa tutulta muualta kuin näiltä palstoilta, on kyseessä tämä sama tarina, jota kerron myös nimeni ja naamani kanssa.

      • Saat sentään unta, laskin oman unimäärän olleen menneellä viikolla kaikkiaan 12 tuntia, koska sydänkipujen takia en pysty nukkumaan. Eikä sydämessä ole mukamas edes mitään vikaa, jota en usko. No kai se sitten leikkaa kiinni joskus muutenkin kuin juomalla. Paskat väliä enää mistään, kun koskaan ei ole hyvä olla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Saat sentään unta, laskin oman unimäärän olleen menneellä viikolla kaikkiaan 12 tuntia, koska sydänkipujen takia en pysty nukkumaan. Eikä sydämessä ole mukamas edes mitään vikaa, jota en usko. No kai se sitten leikkaa kiinni joskus muutenkin kuin juomalla. Paskat väliä enää mistään, kun koskaan ei ole hyvä olla.

        Saan, onneksi koska muuten olisin tappanut itseni vuosia sitten.

        En huomannut sanoa, että hermokipuni esiintyvät ristiselässä ja lantiolla, jolloim ne vaikuttavat koko vartaloon ja kaikkeen siihen liittyvään. Liikkumiseen, istumiseen, makaamiseen, syömiseen, virkeyteen.

        Noi hermokivut on ollu mulla jo 13 vuotta, ja mun selkälihakset on surkastuneet, nilkat jäykät, kuten myös lantio ja selkä. Niin selän kuin lantion on ollut vuosia krampissa yhtäjaksoisesti, ja täysin kivuttomia päiviä mulla ei ole ollut sitten 26.11.2004. Mut on leikattu elämäni aikana tähän mennessä yhteensä 33 kertaa, sekä lukemattomasti pienempiä toimenpiteitä.

        En käytä juuri koskaan alkoholia, sillä myöskään se ei ole ratkaisu. Silloin tällöin juon yhden breezerin. Mutta on ollut vuosia jolloin en ole juonut pisaraakaan.

        Mun elimistö tarvitsee joka yö 9-10 tuntia unta, mutta viimesen vuoden aikana olen saanut aivan liian vähän huonolaatuista unta, havahtuen ja kääntäen kylkeä useita kertoja yössä, koska selkäni ei kestä pitkiä aikoja yhdessä asennossa. Tämä vaikuttaa uneen ja sitä myöten jaksamiseen.

        Lisäksi päällä on jatkuva uupumus väsymykseen yhdistettynä, joka ei häviä nukkumalla. Ilman c-pap -laitetta kulkisin kaiken päivät sumussa, niin kuin vielä kaksi vuotta sitten tein. Yhtenäkään aamuna en herää pirteänä ja levänneenä.

        Ensi perjantaista 16 vuotta taaksepäin mulla murtui seuraavat:

        Rintaranka, rintalasta, lantio useista kohdista, sekä toisessa sääressä oli avomurtuma, ja toisen jalan kantaluu ja jalkaterä jouduttiin rakentamaan uudelleen pirstaleisen murtuman takia.

        Valitettavasti kantaluu luutui vinoon, joka sai aikaan jvirheasennon jalkaterään. Tämä virheasennon, joka vaikuttaa siihen millaisia kenkiä voin käyttää, ja niitä joita voin käyttää on vaikea löytää, tai suutari joutuu tekemään ne erikseen. Samoin virheasento vaikuttaa selkään, joka taas kiteytyy vääränlaisesta askeleesta.

        Tuohon virheasentoon ei kosketa ja korjata ennen kuin on pakko, sillä epäonnistumisen riskin on suurempi. Näin ollen tiedän erilaisen tulevaisuuden olevan edessä.

        Mitä luen sun kirjoittamaa, tulee ensin mieleen että älä luovuta, pyydä toista arviota.

        Mutta sanon saman ja suoraan minkä Hugo-peikko aikanaan sanoi: HERÄÄ PAHVI!

        Lopeta itsesääli ja valitus, ja tee asiallesi ja voinnillesi jotain. Kukaan ei tee sitä puolestasi, jos vaan märähdit yksin kaikessa kurjuudessa.

        Mun matka on kestänyt tähän pisteeseen missä tällä hetkellä olen sen 16 vuotta, ja vieläkin on päiviä jolloin vain käperryn kasaan ja itken surkeana. Mutta periksi en anna, ja 40-vuotiaana kuljen ihmisten joukossa rollaattorin kanssa, koska siitä on apua.

        Mutta jos ei itse ole valmis tekemään työtä oman vointinsa parantamiseksi, silloin on turha pyytää apua toisilta, ja välittää kun sitä ei saa.

        Arvaa onko mulla ollu vaikeeta todistaa työkyvyttömyyteni, koska syy siihen ei ole näkyvä. En ole työkyvyttömyyseläkkeellä, vaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana, koska kela väittää mun olevan vielä työkykyinen kymmenistä työkyvyttömyyttä puoltavista b-ja c-lausunnoista huolimatta.

        Mä oon kymmeniä kertoja viimeisen 10 vuoden aikana lyönyt päätä seinään, mutta siitä huolimatta en ole suostunut luovuttaan.

        Mun elämä on perseestä vailla mitään ikäiselleni normaaleja kuvioita, siitä huolimatta tänäänkin menen rollani kanssa lenkittämään koiraani, joka asuu vanhempieni kanssa koska en pysty siitä huolehtimaan tarpeeksi, mikäli he tulevat minua katsomaan.

        Perjantaina mulla on lääkäri, ja jään sen jälkeen kaupungille tuulettamaan pariksi tunniksi tuulettamaan päätäni, vaikka tiedän etukäteen lauantain olevan yhtä tuskaa, jolloin tekisi mieli huutaa koko päivä kurkku suorana. Tietäen tämän ennalta aiemman saman kokemuksen vuoksi, en sitä jätä tekemättä.

        Joten jos sä kuvittelet elämäsi olevan pahempaa kuin kellään muulla, olen todellakin väärässä.

        Se mitä sä oot voinnistasi kuvaillut, niin tiedoksesi että sä voit puolet paremmin kuin minä. Mun edellinen hermokivuton päivä oli 6.4.20. Sen jälkeen ei ole ollut yhtään päivää jolloin tuota maailman pahinta kipua ei ole ollut tähän päivään mennessä. Enkä yhtään tiedä koska seuraava hermokivuton päivä tulee. Se voi yhtä hyvin tulla huomenna tai vasta kahdeksan vuoden päästä.

        Olen joutunut lopettamaan itselle henkisesti tärkeitä niin tukitoimia, kuin päivätoimintaa, koska en sinne pysty menemään ja siellä olosta nauttimaan, jolloin sinne menemisessä ei ole järkeä.

        Tästä huolimatta en ole vajonnut itsesääliin, eikä kertomukseni näillä palstoilla ole valitusmielessä tai valitukseksi kirjoitettu. Saati liioiteltu.

        Joten ota itseäsi kiinni, ja tee jotain muuta kuin pelkästään valita.


      • Ihan_sivusta kirjoitti:

        Saan, onneksi koska muuten olisin tappanut itseni vuosia sitten.

        En huomannut sanoa, että hermokipuni esiintyvät ristiselässä ja lantiolla, jolloim ne vaikuttavat koko vartaloon ja kaikkeen siihen liittyvään. Liikkumiseen, istumiseen, makaamiseen, syömiseen, virkeyteen.

        Noi hermokivut on ollu mulla jo 13 vuotta, ja mun selkälihakset on surkastuneet, nilkat jäykät, kuten myös lantio ja selkä. Niin selän kuin lantion on ollut vuosia krampissa yhtäjaksoisesti, ja täysin kivuttomia päiviä mulla ei ole ollut sitten 26.11.2004. Mut on leikattu elämäni aikana tähän mennessä yhteensä 33 kertaa, sekä lukemattomasti pienempiä toimenpiteitä.

        En käytä juuri koskaan alkoholia, sillä myöskään se ei ole ratkaisu. Silloin tällöin juon yhden breezerin. Mutta on ollut vuosia jolloin en ole juonut pisaraakaan.

        Mun elimistö tarvitsee joka yö 9-10 tuntia unta, mutta viimesen vuoden aikana olen saanut aivan liian vähän huonolaatuista unta, havahtuen ja kääntäen kylkeä useita kertoja yössä, koska selkäni ei kestä pitkiä aikoja yhdessä asennossa. Tämä vaikuttaa uneen ja sitä myöten jaksamiseen.

        Lisäksi päällä on jatkuva uupumus väsymykseen yhdistettynä, joka ei häviä nukkumalla. Ilman c-pap -laitetta kulkisin kaiken päivät sumussa, niin kuin vielä kaksi vuotta sitten tein. Yhtenäkään aamuna en herää pirteänä ja levänneenä.

        Ensi perjantaista 16 vuotta taaksepäin mulla murtui seuraavat:

        Rintaranka, rintalasta, lantio useista kohdista, sekä toisessa sääressä oli avomurtuma, ja toisen jalan kantaluu ja jalkaterä jouduttiin rakentamaan uudelleen pirstaleisen murtuman takia.

        Valitettavasti kantaluu luutui vinoon, joka sai aikaan jvirheasennon jalkaterään. Tämä virheasennon, joka vaikuttaa siihen millaisia kenkiä voin käyttää, ja niitä joita voin käyttää on vaikea löytää, tai suutari joutuu tekemään ne erikseen. Samoin virheasento vaikuttaa selkään, joka taas kiteytyy vääränlaisesta askeleesta.

        Tuohon virheasentoon ei kosketa ja korjata ennen kuin on pakko, sillä epäonnistumisen riskin on suurempi. Näin ollen tiedän erilaisen tulevaisuuden olevan edessä.

        Mitä luen sun kirjoittamaa, tulee ensin mieleen että älä luovuta, pyydä toista arviota.

        Mutta sanon saman ja suoraan minkä Hugo-peikko aikanaan sanoi: HERÄÄ PAHVI!

        Lopeta itsesääli ja valitus, ja tee asiallesi ja voinnillesi jotain. Kukaan ei tee sitä puolestasi, jos vaan märähdit yksin kaikessa kurjuudessa.

        Mun matka on kestänyt tähän pisteeseen missä tällä hetkellä olen sen 16 vuotta, ja vieläkin on päiviä jolloin vain käperryn kasaan ja itken surkeana. Mutta periksi en anna, ja 40-vuotiaana kuljen ihmisten joukossa rollaattorin kanssa, koska siitä on apua.

        Mutta jos ei itse ole valmis tekemään työtä oman vointinsa parantamiseksi, silloin on turha pyytää apua toisilta, ja välittää kun sitä ei saa.

        Arvaa onko mulla ollu vaikeeta todistaa työkyvyttömyyteni, koska syy siihen ei ole näkyvä. En ole työkyvyttömyyseläkkeellä, vaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana, koska kela väittää mun olevan vielä työkykyinen kymmenistä työkyvyttömyyttä puoltavista b-ja c-lausunnoista huolimatta.

        Mä oon kymmeniä kertoja viimeisen 10 vuoden aikana lyönyt päätä seinään, mutta siitä huolimatta en ole suostunut luovuttaan.

        Mun elämä on perseestä vailla mitään ikäiselleni normaaleja kuvioita, siitä huolimatta tänäänkin menen rollani kanssa lenkittämään koiraani, joka asuu vanhempieni kanssa koska en pysty siitä huolehtimaan tarpeeksi, mikäli he tulevat minua katsomaan.

        Perjantaina mulla on lääkäri, ja jään sen jälkeen kaupungille tuulettamaan pariksi tunniksi tuulettamaan päätäni, vaikka tiedän etukäteen lauantain olevan yhtä tuskaa, jolloin tekisi mieli huutaa koko päivä kurkku suorana. Tietäen tämän ennalta aiemman saman kokemuksen vuoksi, en sitä jätä tekemättä.

        Joten jos sä kuvittelet elämäsi olevan pahempaa kuin kellään muulla, olen todellakin väärässä.

        Se mitä sä oot voinnistasi kuvaillut, niin tiedoksesi että sä voit puolet paremmin kuin minä. Mun edellinen hermokivuton päivä oli 6.4.20. Sen jälkeen ei ole ollut yhtään päivää jolloin tuota maailman pahinta kipua ei ole ollut tähän päivään mennessä. Enkä yhtään tiedä koska seuraava hermokivuton päivä tulee. Se voi yhtä hyvin tulla huomenna tai vasta kahdeksan vuoden päästä.

        Olen joutunut lopettamaan itselle henkisesti tärkeitä niin tukitoimia, kuin päivätoimintaa, koska en sinne pysty menemään ja siellä olosta nauttimaan, jolloin sinne menemisessä ei ole järkeä.

        Tästä huolimatta en ole vajonnut itsesääliin, eikä kertomukseni näillä palstoilla ole valitusmielessä tai valitukseksi kirjoitettu. Saati liioiteltu.

        Joten ota itseäsi kiinni, ja tee jotain muuta kuin pelkästään valita.

        Hyvä Sinä! Sanon vain lyhyesti, koska sanat eivät riitä kertomaan kaikkea mitä haluaisin sanoa sinulle. Tsemppiä elämän matkalle!


      • Ihan_sivusta kirjoitti:

        Saan, onneksi koska muuten olisin tappanut itseni vuosia sitten.

        En huomannut sanoa, että hermokipuni esiintyvät ristiselässä ja lantiolla, jolloim ne vaikuttavat koko vartaloon ja kaikkeen siihen liittyvään. Liikkumiseen, istumiseen, makaamiseen, syömiseen, virkeyteen.

        Noi hermokivut on ollu mulla jo 13 vuotta, ja mun selkälihakset on surkastuneet, nilkat jäykät, kuten myös lantio ja selkä. Niin selän kuin lantion on ollut vuosia krampissa yhtäjaksoisesti, ja täysin kivuttomia päiviä mulla ei ole ollut sitten 26.11.2004. Mut on leikattu elämäni aikana tähän mennessä yhteensä 33 kertaa, sekä lukemattomasti pienempiä toimenpiteitä.

        En käytä juuri koskaan alkoholia, sillä myöskään se ei ole ratkaisu. Silloin tällöin juon yhden breezerin. Mutta on ollut vuosia jolloin en ole juonut pisaraakaan.

        Mun elimistö tarvitsee joka yö 9-10 tuntia unta, mutta viimesen vuoden aikana olen saanut aivan liian vähän huonolaatuista unta, havahtuen ja kääntäen kylkeä useita kertoja yössä, koska selkäni ei kestä pitkiä aikoja yhdessä asennossa. Tämä vaikuttaa uneen ja sitä myöten jaksamiseen.

        Lisäksi päällä on jatkuva uupumus väsymykseen yhdistettynä, joka ei häviä nukkumalla. Ilman c-pap -laitetta kulkisin kaiken päivät sumussa, niin kuin vielä kaksi vuotta sitten tein. Yhtenäkään aamuna en herää pirteänä ja levänneenä.

        Ensi perjantaista 16 vuotta taaksepäin mulla murtui seuraavat:

        Rintaranka, rintalasta, lantio useista kohdista, sekä toisessa sääressä oli avomurtuma, ja toisen jalan kantaluu ja jalkaterä jouduttiin rakentamaan uudelleen pirstaleisen murtuman takia.

        Valitettavasti kantaluu luutui vinoon, joka sai aikaan jvirheasennon jalkaterään. Tämä virheasennon, joka vaikuttaa siihen millaisia kenkiä voin käyttää, ja niitä joita voin käyttää on vaikea löytää, tai suutari joutuu tekemään ne erikseen. Samoin virheasento vaikuttaa selkään, joka taas kiteytyy vääränlaisesta askeleesta.

        Tuohon virheasentoon ei kosketa ja korjata ennen kuin on pakko, sillä epäonnistumisen riskin on suurempi. Näin ollen tiedän erilaisen tulevaisuuden olevan edessä.

        Mitä luen sun kirjoittamaa, tulee ensin mieleen että älä luovuta, pyydä toista arviota.

        Mutta sanon saman ja suoraan minkä Hugo-peikko aikanaan sanoi: HERÄÄ PAHVI!

        Lopeta itsesääli ja valitus, ja tee asiallesi ja voinnillesi jotain. Kukaan ei tee sitä puolestasi, jos vaan märähdit yksin kaikessa kurjuudessa.

        Mun matka on kestänyt tähän pisteeseen missä tällä hetkellä olen sen 16 vuotta, ja vieläkin on päiviä jolloin vain käperryn kasaan ja itken surkeana. Mutta periksi en anna, ja 40-vuotiaana kuljen ihmisten joukossa rollaattorin kanssa, koska siitä on apua.

        Mutta jos ei itse ole valmis tekemään työtä oman vointinsa parantamiseksi, silloin on turha pyytää apua toisilta, ja välittää kun sitä ei saa.

        Arvaa onko mulla ollu vaikeeta todistaa työkyvyttömyyteni, koska syy siihen ei ole näkyvä. En ole työkyvyttömyyseläkkeellä, vaan työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana, koska kela väittää mun olevan vielä työkykyinen kymmenistä työkyvyttömyyttä puoltavista b-ja c-lausunnoista huolimatta.

        Mä oon kymmeniä kertoja viimeisen 10 vuoden aikana lyönyt päätä seinään, mutta siitä huolimatta en ole suostunut luovuttaan.

        Mun elämä on perseestä vailla mitään ikäiselleni normaaleja kuvioita, siitä huolimatta tänäänkin menen rollani kanssa lenkittämään koiraani, joka asuu vanhempieni kanssa koska en pysty siitä huolehtimaan tarpeeksi, mikäli he tulevat minua katsomaan.

        Perjantaina mulla on lääkäri, ja jään sen jälkeen kaupungille tuulettamaan pariksi tunniksi tuulettamaan päätäni, vaikka tiedän etukäteen lauantain olevan yhtä tuskaa, jolloin tekisi mieli huutaa koko päivä kurkku suorana. Tietäen tämän ennalta aiemman saman kokemuksen vuoksi, en sitä jätä tekemättä.

        Joten jos sä kuvittelet elämäsi olevan pahempaa kuin kellään muulla, olen todellakin väärässä.

        Se mitä sä oot voinnistasi kuvaillut, niin tiedoksesi että sä voit puolet paremmin kuin minä. Mun edellinen hermokivuton päivä oli 6.4.20. Sen jälkeen ei ole ollut yhtään päivää jolloin tuota maailman pahinta kipua ei ole ollut tähän päivään mennessä. Enkä yhtään tiedä koska seuraava hermokivuton päivä tulee. Se voi yhtä hyvin tulla huomenna tai vasta kahdeksan vuoden päästä.

        Olen joutunut lopettamaan itselle henkisesti tärkeitä niin tukitoimia, kuin päivätoimintaa, koska en sinne pysty menemään ja siellä olosta nauttimaan, jolloin sinne menemisessä ei ole järkeä.

        Tästä huolimatta en ole vajonnut itsesääliin, eikä kertomukseni näillä palstoilla ole valitusmielessä tai valitukseksi kirjoitettu. Saati liioiteltu.

        Joten ota itseäsi kiinni, ja tee jotain muuta kuin pelkästään valita.

        Kiitos tästä. Hiljaiseksi vetää.


    • Tarvitset jonkun, joka ottaa kädestä kiinni ja pitää hyvänä.

      • En tarvitse, jokainen vastaan tullut ihminen on ollut haitaksi elämälle ja seuraava joka yrittää päästä elämääni voi olla itselleni katkeamispiste ja enkä sen takia jaksa elää. Haluan vain olla täysin rauhassa ja nauttia päihteitä, olla kipuvapaa ja onnellinen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En tarvitse, jokainen vastaan tullut ihminen on ollut haitaksi elämälle ja seuraava joka yrittää päästä elämääni voi olla itselleni katkeamispiste ja enkä sen takia jaksa elää. Haluan vain olla täysin rauhassa ja nauttia päihteitä, olla kipuvapaa ja onnellinen.

        Mutta nyt myymään omaisuutta että saan vedettyä pään niin sekaisin etten kärsi kivuista ja saan edes hetken unesta kiinni...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mutta nyt myymään omaisuutta että saan vedettyä pään niin sekaisin etten kärsi kivuista ja saan edes hetken unesta kiinni...

        Ei hyvältä näytä, mutta valintasi on huono ja sitä saat, mitä tilaat. Turha sitten on täällä valittaa, kun itse olet valintasi tenhyt. Kai muistat kiittää itseäsi siitä pahasta olosta mitä olet elämääsi tilannut.


    • Sinun täytyisi antaa se tila elämässäsi Jumalan hengelle mikä sille kuuluu, muttet anna. Se antaisi merkityksen ei vain tälle ajalle vaan sille missä vietät ikuisuutesi. Sanoit ettet usko Jeesukseen, mikä on syynä tähän? Ainakaan se, ettei näe ei ole riittävä syy, jos uskot että toisella puolella maailmaa on afrikka vaikket näe sitä. Samoin koko maailma uskoo Koronaan mitä eivät edes näe. seuraukset koronasta ehkä näkyvät, mutta niin näkyvät kaikki seuraukset asioista jotka mainitaan Raamatussakin, se on eri kysymys tahtooko ihminen itse nähdä niitä ja myöntää itselleen tosiasiat.

    • Oletko Pilpo?

      • Jos olet on vaihtoehtoja


      • Mikä helvetin pilpo?


    • Verenpuhdistus lääke ja lopeta juominen.monet on löytäneet uuden elämän.täydellinen puhdistus kun ne aiheutti kauheita vaivoja.uskon selvitymiseen kun vain teet oikeat valinnat.miksi käytit mieliala pillereitä oliko pakko
      .voit oikeasti huonosti,nyt korkki kiinni ja ulos lenkille.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tiesikö Martina miehensä taustat?

      Turkkilainen miljonääri onkin irakilainen jolla huikea rikostausta? Askarruttaa tiesikö Martina mistä on kyse vai tuliko yllätyksenä. Joka tapauksessa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      402
      26116
    2. Korona räjähtämässä käsiin 618 uutta tartuntaa 5 uutta kuolemaa

      Marin ja Kiuru karjaisivat kunnille mm. HUS-alueelle viime hetkellä, eivät ne pysty hoitamaan asioitansa vaan tarvitaan Marinin hallituksen tiukkaa oh
      Maailman menoa
      727
      16445
    3. Greta Thunberg kritisoi Suomen hallitusta

      ”Tämä on epäonnistuminen”. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006515088.html Thunberg on liittänyt mukaan perustamansa Fridays for Future -liikkeen
      Maailman menoa
      399
      15221
    4. Seiska: Sedu Koskinen vaihtaa nimensä eksoottiseksi Zedu Di Lucaksi!

      No nyt! Ja nimen takana vanha ystävä Andy McCoy... https://www.suomi24.fi/viihde/seiska-sedu-koskinen-vaihtaa-nimensa-eksoottiseksi-zedu-di-lucaksi-ni
      Kotimaiset julkkisjuorut
      117
      13186
    5. Joskus naista ei vaan tajua

      Nainen ostaa netistä tavaraa 30 eurolla kengät ja sitten lähtee hakee niitä 30km päästä eli ajaa 60 km edestakas kun kaupassa samat kengät maksaa 40 e
      Parisuhde
      55
      3048