Kuinka päästä irti psykiatrisen järjestelmän piiristä?

Anonyymi

Otsikko kertoo kaiken. Riittääkö paikkakunnan vaihdos, vai pitääkö vaihtaa peräti asuinmaata?

Psykoterapiassa käydessäänkin tuntee olevansa tarkkailun alaisena. Terapeutti kun raportoi kaiken terapiassa käsitellyn jonkinlaiseen laaturekisteriin. Siksi en uskalla puhua terapeutille joka asiassa totta.
Tekisi mieli jättää terapia kesken, mutta joudunko silloin jonkin instanssin vainoamaksi?

Miten toimisitte tilanteessani?

26

143

    Vastaukset

    • Paikkakunnan vaihdos pitäisi riittää.

    • Lopetat vaan käymisen hoidossa. Voit kieltää tietojesi luovuttamisen sairaanhoitopiirien välillä Omakannassa ja sairaanhoitopiirissä eri toimintayksiköiden välillä erillisellä pyynnöllä. Sinulla on siihen perustuslaillinen oikeus, mutta se vaatii vähän vaivannäköä. Ei sinun kai mihinkään tarvitse muuttaa, jos et halua. Kukaan tuskin viitsii vainota sinua, niillä on muutakin tekemistä. Mutta noista kirjauksista voi olla harmia, jos yrität saada hyvää hoitoa tai haet töihin, jossa edellytetään hyvää henkistä tasapainoa.

      https://stm.fi/asiakastietojen-potilastietojen-salassapito

      • Eipä mielureilla juuri muuta tekemistä ole kuin vainota ihmisiä.


      • "Voit kieltää tietojesi luovuttamisen sairaanhoitopiirien välillä Omakannassa ja sairaanhoitopiirissä eri toimintayksiköiden välillä erillisellä pyynnöllä."

        Tietääkseni sairaanhoitopiirin sisällä ei voi tehdä tietojen luovutuskieltoa eri toimintayksiköiden välillä. Mistä olet saanut ko. tiedon, ettei vaan olisi kyse väärinkäsityksestä? Sairaanhoitopiirien sisällä ei yleisesti ottaen voi Omakannassa kieltää mitään. Ainoa poikkeus, jonka itse tiedän, on mahdollisuus joissakin sh-piireissä (ei kaikissa) estää tietojen näkyminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä, ja joissain sh-piireissä myös kuntien välillä.

        Siten, parhaimmassakin tapauksessa, esimerkiksi terveyskeskuspsykologin merkinnät näkyvät hammaslääkärissä (perusterveydenhuollon sisällä) ja sairaalan merkinnät näkyvät muissa erikoissairaanhoidon toimipisteissä. Tämäkin rajausmahdollisuus on mahdollinen vain joissakin sh-piireissä, useimmissa ei voi kieltää mitään. Omakannassa voi pääsääntöisesti kieltää tietojen näkymisen sh-piirin ulkopuolelle, siis muihin sh-piireihin ja yksityisille lääkäriasemille.


    • Terapeutit kirjaavat asiakaskäyntien keskusteluista pääkohdat Kantaan tai lääkärikeskuksen tms. omaan järjestelmään, joka joko on tai ei ole Kannassa. Jotkut yksityiset, omaa vastaanottoa pitävät terapeutit eivät kirjaa mitään, tai kirjaavat omaan "ruutuvihkoon", jota pitävät lukituissa tiloissa eivätkä luovuta ulkopuolisille. Tällaisia terapeutteja on harvassa, mutta sellaisen voi löytää, jos etsii yksityisen puolen psykoterapeuttiluetteloista. Jos käyt Kelan tuella tai sh-piirin korvaamana, voit vaikka selata koko heidän hyväksymiensä terapeuttien listan läpi ja kysyä ennen terapian alkua, miten kirjaavat.

      Tiedän ihmisiä, jotka ovat sopineet terapeuttinsa kanssa, että jos terapeutilta tullaan joskus viranomaisten taholta vaatimaan "potilaskirjauksia" heidän käynneiltään, asiakas ja terapeutti laativat ne sitten yhdessä. Sama yhteistyö voi toteutua lausuntoja kirjoittavan psykiatrinkin kanssa, jos hän toimii yksityisellä ja voi sen ansiosta päättää työskentelytavoistaan vapaammin kuin julkisella puolella.

      Terapia on tällä hetkellä hallinnollisesti osa terveydenhuoltojärjestelmää, ja sen takia noita "potilaskirjauksia" tehdään. Siinä vaarantuu asiakkaan yksityisyys ja sen myötä psyykkinen perusturvallisuus, ja terapian onnistumisen edellytykset heikkenevät tietysti kun nämä kaksi vaarantuvat.

      Mihin terapiakeskustelujen kirjaamispakko voi johtaa näkyy nyt Vastaamon kohdalla. Ilman tietomurtojakin asiakkaan yksityisyys vaarantuu koko ajan julkisessa mielenterveysjärjestelmässä, kun terapiatietoja levitetään laillisesti muille terveydenhuollon aloille. Järjestelmä pitäisi uudistaa kokonaan. Potilaan oikeudet ovat tässä asiassa nolla.

      • PS. Tunnen työni puolesta aika monia terapeutteja, ja minulle on täysi mysteeri, miten jotkut heistä pystyvät olemaan ymmärtämättä yksityisyyden merkitystä asiakassuhteissaan. Sanovat kirkkain silmin, että kirjaavat Kantaan "oikeusturvan vuoksi ja terapian etenemisen dokumentoimiseksi." Näinhän asia on heille Kelan, Valviran ym. viranomaisten taholta markkinoitu... Toinen puoli terapeuteista taas pudistelee päätään ja kärvistelee kirjaamisvelvoitteen kanssa. Tekee potilaidensa kanssa joskus sanantarkkojakin sopimuksia siitä, millä fraaseilla mikin asiakokonaisuus kirjataan niin että luottamuksellisuus säilyisi edes jotenkuten ja terapiasuhde voisi edetä syvälliselle tasolle.

        Mutta aloittaja, jos et halua käydä terapiassa, niin voithan toki lopettaa. Et kertonut paljoa, onko sinulla edes motivaatiota käydä, vai onko sinut painostettu sinne... ? Minun nähdäkseni terapiasta voi olla paljonkin apua elämäntilanteen ongelmissa (vaikeissakin), mutta vain jos löytää asiallisen (koulutetun ja vastuullisen) terapeutin, joka osaa asettua asiakkaan asemaan ja ymmärtää hänen yksilöllistä tilannettaan.

        Psykoterapiahan ei siis ole periaatteeltaan psykiatriaa. Psykiatria on pseudotieteellinen lääketieteen haara. Terapia on psykososiaalista tukemista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        PS. Tunnen työni puolesta aika monia terapeutteja, ja minulle on täysi mysteeri, miten jotkut heistä pystyvät olemaan ymmärtämättä yksityisyyden merkitystä asiakassuhteissaan. Sanovat kirkkain silmin, että kirjaavat Kantaan "oikeusturvan vuoksi ja terapian etenemisen dokumentoimiseksi." Näinhän asia on heille Kelan, Valviran ym. viranomaisten taholta markkinoitu... Toinen puoli terapeuteista taas pudistelee päätään ja kärvistelee kirjaamisvelvoitteen kanssa. Tekee potilaidensa kanssa joskus sanantarkkojakin sopimuksia siitä, millä fraaseilla mikin asiakokonaisuus kirjataan niin että luottamuksellisuus säilyisi edes jotenkuten ja terapiasuhde voisi edetä syvälliselle tasolle.

        Mutta aloittaja, jos et halua käydä terapiassa, niin voithan toki lopettaa. Et kertonut paljoa, onko sinulla edes motivaatiota käydä, vai onko sinut painostettu sinne... ? Minun nähdäkseni terapiasta voi olla paljonkin apua elämäntilanteen ongelmissa (vaikeissakin), mutta vain jos löytää asiallisen (koulutetun ja vastuullisen) terapeutin, joka osaa asettua asiakkaan asemaan ja ymmärtää hänen yksilöllistä tilannettaan.

        Psykoterapiahan ei siis ole periaatteeltaan psykiatriaa. Psykiatria on pseudotieteellinen lääketieteen haara. Terapia on psykososiaalista tukemista.

        Vielä: mainitsit laaturekisterin. Se taitaa olla se HUS:n omakehittelemä terapioiden "laaduntarkkailujärjestelmä". Yksi lisä terapeuttien kirjaamisvelvoitteeseen siis. Tietääkseni siinä pitäisi olla mukana myös potilaan palauteosuus, mahdollisuus kirjoittaa omista kokemuksistaan käyntikohtaisesti tai jollain aikavälillä? Olisi kiinnostavaa kuulla miten laaturekisteri toimii käytännössä. Olen suhtautunut siihen kuitenkin aika skeptisesti koko ajan kun siitä on tiedotettu jotain medialle. En usko, että se toimisi potilaan ehdoilla tai edes loppupeleissä potilaan parhaaksi, koskaan. (Mikään, mikä tulee jostain julkisesta sairaanhoitopiiristä ei toimi potilaan ehdoilla, ja kun on kyse psykiatriasta, hyvin harvoin myöskään potilaan parhaaksi....:(

        Joka tapauksessa, muistathan että sinulla on oikeus saada luettavaksesi kaikki mitä sinusta terapiassa ja muualla terveydenhuollossa kirjoitetaan. Jos on selviä virheitä, voit vaatia oikaisua. Käytännössä psykiatrian potilaskirjaukset ovat yhden osapuolen subjektiivisia ja muistinvaraisia tulkintoja toisen elämästä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        PS. Tunnen työni puolesta aika monia terapeutteja, ja minulle on täysi mysteeri, miten jotkut heistä pystyvät olemaan ymmärtämättä yksityisyyden merkitystä asiakassuhteissaan. Sanovat kirkkain silmin, että kirjaavat Kantaan "oikeusturvan vuoksi ja terapian etenemisen dokumentoimiseksi." Näinhän asia on heille Kelan, Valviran ym. viranomaisten taholta markkinoitu... Toinen puoli terapeuteista taas pudistelee päätään ja kärvistelee kirjaamisvelvoitteen kanssa. Tekee potilaidensa kanssa joskus sanantarkkojakin sopimuksia siitä, millä fraaseilla mikin asiakokonaisuus kirjataan niin että luottamuksellisuus säilyisi edes jotenkuten ja terapiasuhde voisi edetä syvälliselle tasolle.

        Mutta aloittaja, jos et halua käydä terapiassa, niin voithan toki lopettaa. Et kertonut paljoa, onko sinulla edes motivaatiota käydä, vai onko sinut painostettu sinne... ? Minun nähdäkseni terapiasta voi olla paljonkin apua elämäntilanteen ongelmissa (vaikeissakin), mutta vain jos löytää asiallisen (koulutetun ja vastuullisen) terapeutin, joka osaa asettua asiakkaan asemaan ja ymmärtää hänen yksilöllistä tilannettaan.

        Psykoterapiahan ei siis ole periaatteeltaan psykiatriaa. Psykiatria on pseudotieteellinen lääketieteen haara. Terapia on psykososiaalista tukemista.

        Etsin aikoinani terapeuttia ja suurinosa oli koulutukseltaan sairaanhoitajia tai teologeja( mielenkiintoisempi keskustelukumppani). Yhden lääkärin löysin ja pari psykologia. Ei kuitenkaan ollut vapaita aikoja niin et se siitä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vielä: mainitsit laaturekisterin. Se taitaa olla se HUS:n omakehittelemä terapioiden "laaduntarkkailujärjestelmä". Yksi lisä terapeuttien kirjaamisvelvoitteeseen siis. Tietääkseni siinä pitäisi olla mukana myös potilaan palauteosuus, mahdollisuus kirjoittaa omista kokemuksistaan käyntikohtaisesti tai jollain aikavälillä? Olisi kiinnostavaa kuulla miten laaturekisteri toimii käytännössä. Olen suhtautunut siihen kuitenkin aika skeptisesti koko ajan kun siitä on tiedotettu jotain medialle. En usko, että se toimisi potilaan ehdoilla tai edes loppupeleissä potilaan parhaaksi, koskaan. (Mikään, mikä tulee jostain julkisesta sairaanhoitopiiristä ei toimi potilaan ehdoilla, ja kun on kyse psykiatriasta, hyvin harvoin myöskään potilaan parhaaksi....:(

        Joka tapauksessa, muistathan että sinulla on oikeus saada luettavaksesi kaikki mitä sinusta terapiassa ja muualla terveydenhuollossa kirjoitetaan. Jos on selviä virheitä, voit vaatia oikaisua. Käytännössä psykiatrian potilaskirjaukset ovat yhden osapuolen subjektiivisia ja muistinvaraisia tulkintoja toisen elämästä.

        Kyllä ne ihmisen omatkin käsitykset itsestä ja omasta elämästä ovat vain yhden ihmisen hyvin, hyvin subjektiivisia tulkintoja. Aina ulkopuolinen näkee meissä sellaista, mitä emme itse näe. Ja näkemättä ulkopuoliselta jää sellaista, mitä itse luulemme olevamme, vaikka emme ole.

        Kumpi kuva sitten on se tosi? Varmaan molemmat tai ei kumpikaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne ihmisen omatkin käsitykset itsestä ja omasta elämästä ovat vain yhden ihmisen hyvin, hyvin subjektiivisia tulkintoja. Aina ulkopuolinen näkee meissä sellaista, mitä emme itse näe. Ja näkemättä ulkopuoliselta jää sellaista, mitä itse luulemme olevamme, vaikka emme ole.

        Kumpi kuva sitten on se tosi? Varmaan molemmat tai ei kumpikaan.

        Työkyvyttömyys eläkettä hakiessa siihen kuului käynti psykologilla. Tuli kyllä sellainen tunne ettei ihmistä pysty tulkitsemaan kerta tapaamisella. lausunto tehtiin sitten minun tuntemuksieni mukaan.


    • Minkäänlainen avohoito ei ole pakkohoitoa eli sen voi itse lopettaa.

      Saattavat kyllä yrittää laittaa psykiatrian puolelta vastaan mutta potilaan/asiakkaan tahtoa on noudatettava.

      On tapauksia että yrittävät jollain tavalla vedota ehkä sairauden pahenemiseen ja pohtivat pystyvätkö tekemään pakkohoitopäätöksen.
      Mutta silloin jos/kun ihmisellä on asiat kunnossa niin pakkohoitoonkaan ei voida määrätä.

    • YLE ja Finnair ei ota sairaita ihmisiä röihin, bussifirmassa ura urkenee!!🤯🤯🤯

    • Psykiatrisen järjestelmän piiristä pääset, kun alat hoitaa työsi ja asiasi niin kuin pitää, siis kuten terveet. Tiedätkö, mitä se tarkoittaa?

      • En tiedä. Voisitko valaista?


      • Noniin.. päästiin tähän. Miten luulet elämänhallinnan sujuvan jatkuvassa pöhnässä? Esim neuroleptit toimintansa puolesta aiheuttavat masennusta, väsymystä, ylensyömistä. Omiaan siihen että ajautuu neljän seinän sisään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Noniin.. päästiin tähän. Miten luulet elämänhallinnan sujuvan jatkuvassa pöhnässä? Esim neuroleptit toimintansa puolesta aiheuttavat masennusta, väsymystä, ylensyömistä. Omiaan siihen että ajautuu neljän seinän sisään.

        Niin tullaan, mikä se kolmas vaihtoehto sitten olisi? Jos ei pysty elättämään itseään, eikä syömään lääkkeitä, niin mitä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Niin tullaan, mikä se kolmas vaihtoehto sitten olisi? Jos ei pysty elättämään itseään, eikä syömään lääkkeitä, niin mitä?

        Usein lääkkeiden haitat estävät toipumisen ja työssäkäymisen. Mikäli et voi työstää ongelmiasi on parantuminen mahdotonta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Usein lääkkeiden haitat estävät toipumisen ja työssäkäymisen. Mikäli et voi työstää ongelmiasi on parantuminen mahdotonta.

        Voimakas lääkitys estää tunteiden käsittelyn ja vaikeuttaa kognitiivista ongelmanratkaisua. Psykoterapia ei etene optimaalisesti jos asiakas on vahvojen psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena.

        "Kolmas vaihtoehto" olisi siis terapia, mutta se ei onnistu missä tahansa olosuhteissa eikä kenen kanssa tahansa, muutenkaan. Ihminen kun on ihminen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voimakas lääkitys estää tunteiden käsittelyn ja vaikeuttaa kognitiivista ongelmanratkaisua. Psykoterapia ei etene optimaalisesti jos asiakas on vahvojen psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena.

        "Kolmas vaihtoehto" olisi siis terapia, mutta se ei onnistu missä tahansa olosuhteissa eikä kenen kanssa tahansa, muutenkaan. Ihminen kun on ihminen.

        ...tarkoitin siis, että ei onnistu kenen terapeutin kanssa tahansa. Psykoterapia psykososiaalisen tuen menetelmänä sopii kaikille, jotka haluavat selvitellä ongelmiaan keskustelemalla luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa.

        Netissä on youtube-dokumentti nimeltä "Psykiatrisen hoidon tila Suomessa 2019", jossa haastatellaan erään psykiatrian rattaissa pitkään tahtomattaan pyöritetyn nuoren äitiä. Hän kertoo, kuinka vaikeaa on päästä irti, ja ettei tehokasta apua, esim. terapiaa, ole saatavissa. Linkki voi hävitä automaattivalvonnassa joten en laita sitä tähän, mutta dokkari löytyy googlettamalla.

        "X. kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä."

        Haastateltava esiintyy ohjelmassa omalla nimellään, mutta en sitä viitsi tänne suomi24:ään laittaa. Kannattaa katsoa; tarina on tietääkseni aika tyypillinen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        ...tarkoitin siis, että ei onnistu kenen terapeutin kanssa tahansa. Psykoterapia psykososiaalisen tuen menetelmänä sopii kaikille, jotka haluavat selvitellä ongelmiaan keskustelemalla luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa.

        Netissä on youtube-dokumentti nimeltä "Psykiatrisen hoidon tila Suomessa 2019", jossa haastatellaan erään psykiatrian rattaissa pitkään tahtomattaan pyöritetyn nuoren äitiä. Hän kertoo, kuinka vaikeaa on päästä irti, ja ettei tehokasta apua, esim. terapiaa, ole saatavissa. Linkki voi hävitä automaattivalvonnassa joten en laita sitä tähän, mutta dokkari löytyy googlettamalla.

        "X. kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä."

        Haastateltava esiintyy ohjelmassa omalla nimellään, mutta en sitä viitsi tänne suomi24:ään laittaa. Kannattaa katsoa; tarina on tietääkseni aika tyypillinen.

        Terapiatakuulta odotan kyllä paljon, mutta kuten mainitsit, se ei onnistu ihan kaikissa tapauksissa, ja juuri ne tapaukset huolettavat minua.

        Katsoin myös Youtube videon Psykiatrisen hoidon tilasta. Sydäntä särkevä tarina, mutta niin, kuinka tyypillinen?

        Samalla myös tuli mieleen, että kyseinen video saattaa kaivata pientä medianlukutaitoa, että saisi objektiivista näkökulmaa aiheeseen. Toki haastateltavan kokemus oli aito.


      • Anonyymi kirjoitti:

        ...tarkoitin siis, että ei onnistu kenen terapeutin kanssa tahansa. Psykoterapia psykososiaalisen tuen menetelmänä sopii kaikille, jotka haluavat selvitellä ongelmiaan keskustelemalla luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa.

        Netissä on youtube-dokumentti nimeltä "Psykiatrisen hoidon tila Suomessa 2019", jossa haastatellaan erään psykiatrian rattaissa pitkään tahtomattaan pyöritetyn nuoren äitiä. Hän kertoo, kuinka vaikeaa on päästä irti, ja ettei tehokasta apua, esim. terapiaa, ole saatavissa. Linkki voi hävitä automaattivalvonnassa joten en laita sitä tähän, mutta dokkari löytyy googlettamalla.

        "X. kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä."

        Haastateltava esiintyy ohjelmassa omalla nimellään, mutta en sitä viitsi tänne suomi24:ään laittaa. Kannattaa katsoa; tarina on tietääkseni aika tyypillinen.

        Katsoin dokkarin. Poikaa käy sääliksi, niin myös äitiä. Uskon että poika olisi sen 2 viikon osastojakson jälkeen paremmin voivana päässyt elämänsyrjään kiinni. Riittävän tuen ja ohjauksen avulla tietysti, erossa päihteistä ja mielialalääkkeistä. Saattaisi olla jo ammattiin valmistunut ja työelämässä. Lisää tukea ja ohjausta äiti videolla peräänkuuluttaakin.

        Jäin käsitykseen, että poika olisi jotenkin erityisherkkä luonteeltaan, kuten olen itsekin. On myös sellainen mielikuva, että psykiatria haluaisi asiakkaikseen mieluiten erityisherkkiä persoonia. Hmm..

        Dokkari oli hyvä ja tunteita herättävä. Suosittelen katsomaan.

        t. "vaikeasti masentunut"


      • Anonyymi kirjoitti:

        Katsoin dokkarin. Poikaa käy sääliksi, niin myös äitiä. Uskon että poika olisi sen 2 viikon osastojakson jälkeen paremmin voivana päässyt elämänsyrjään kiinni. Riittävän tuen ja ohjauksen avulla tietysti, erossa päihteistä ja mielialalääkkeistä. Saattaisi olla jo ammattiin valmistunut ja työelämässä. Lisää tukea ja ohjausta äiti videolla peräänkuuluttaakin.

        Jäin käsitykseen, että poika olisi jotenkin erityisherkkä luonteeltaan, kuten olen itsekin. On myös sellainen mielikuva, että psykiatria haluaisi asiakkaikseen mieluiten erityisherkkiä persoonia. Hmm..

        Dokkari oli hyvä ja tunteita herättävä. Suosittelen katsomaan.

        t. "vaikeasti masentunut"

        Lisäyksenä vielä, että dokkarissa tuotiin esille vain yksi näkökulma. Mutta silti, surullinen tarina.

        t. sama


      • Anonyymi kirjoitti:

        Katsoin dokkarin. Poikaa käy sääliksi, niin myös äitiä. Uskon että poika olisi sen 2 viikon osastojakson jälkeen paremmin voivana päässyt elämänsyrjään kiinni. Riittävän tuen ja ohjauksen avulla tietysti, erossa päihteistä ja mielialalääkkeistä. Saattaisi olla jo ammattiin valmistunut ja työelämässä. Lisää tukea ja ohjausta äiti videolla peräänkuuluttaakin.

        Jäin käsitykseen, että poika olisi jotenkin erityisherkkä luonteeltaan, kuten olen itsekin. On myös sellainen mielikuva, että psykiatria haluaisi asiakkaikseen mieluiten erityisherkkiä persoonia. Hmm..

        Dokkari oli hyvä ja tunteita herättävä. Suosittelen katsomaan.

        t. "vaikeasti masentunut"

        Kiitos intternetin suoman anonyymiteetin, rohkenen olla eri mieltä.

        Kipupisteeksi tulee "Riittävä tuki ja ohjaus." Kyse on aika pitkälti rahasta, mutta myös paljon monimutkaisemmista asioista.

        Mistä esimerkiksi syrjäytyminen alkaa? Kotioloista? Päiväkodista? Jos ohjaus ja tuki ei ole riittänyt ennen osastojaksoa, niin vaikea on löytää sitä sen jälkeenkään.

        Tietysti toivoisin asian olevan toisin. Nimenomaan niin päin, että tukea ja ohjausta, mutta ennen kaikkea tueka löytyisi jo sieltä varhais lapsuudesta, kotioloihin jne.

        Se on aidosti ikävää, että tilanteet pääsevät suomessa eskaloitumaan, mutta tarkoittaisiko niiden estäminen myös rankempia ja raskaampia keinoja nimenomaan nuorten kohdalla?


    • Psykoterapia ei ole osa psykiatrista järjestelmää. Psykoterapia ei sido ketään mihinkään. Asiakas voi itse valita terapeuttinsa ja lopettaa terapian milloin tahtoo. Useimmat terapiassa käyvät asiakkaat ovat täysin toimintakykyisiä ihmisiä joiden terapiakäynneistä eivät ulkopuoliset edes tiedä. Ihmisen täytyy olla tarpeeksi toimintakykyinen voidakseen hyötyä psykoterapiasta.

      Psykiatrisen järjestelmän todellisia uhreja ovat ne potilaat joilla ei ole itsemääräämisoikeutta esimerkiksi siinä mitä mömmöjä heidän kehoonsa pistetään. Heitä jotka on "autettu" täysin invalideiksi ja avuttomiksi. Heitä jotka on sosiaalisessa elämässään leimattu mielisairaiksi. Aloittaja vaikuttaa olevan aivan toimintakykyinen. Se "psykiatrisen järjestelmän vankina oleminen" on silloin lähinnä omien korvien välissä.

      • Aivan, lisäisin vain tähän "Ihmisen täytyy olla tarpeeksi toimintakykyinen voidakseen hyötyä psykoterapiasta." - että psykoterapiasta voi kyllä hyötyä silloinkin, kun toimintakyky on heikko. Terapia voidaan sovittaa asiakkaan senhetkisiin tarpeisiin. Psykoterapiahan on psykososiaalista tukemista vuorovaikutuksen keinoin. Eri terapiamenetelmät ovat sitten erikseen, eikä jotain tiettyä menetelmää pidäkään soveltaa tilanteeseen johon se ei ole suunniteltu. Psykoterapian ydin on tunnesuhteen muodostaminen siten, että vaikeuksissa oleva kokee tulevansa ymmärretyksi ja saavansa turvallisuudentunnetta kohtaamisesta. Jopa psykoosissa oleva voi siis hyötyä terapiasta, kunhan se vain sovitetaan hänen tilanteeseensa. Aluksi mahdollistetaan siis kokemus että on aito yhteys toiseen ihmiseen, ja kun turvallisuudentunne on tätä kautta vähitellen kehittynyt ja voimistunut, voidaan edetä selvittelemään tilannetta ja sen taustoja. Tässä vaiheessa astuvat kuvaan erilaiset terapiamenetelmät, ja niidenkin valinnassa ja soveltamisessa mennään asiakkaan ehdoilla.

        Kommentoin tätä siksi, että psykiatriassa usein luullaan, että ihmisen pitäisi odottaa terapiaan tai edes vähänkään syvällisempiin hoitaja/psykologikeskusteluihin pääsemistä kunnes joku tietty toimintakyvyn aste on saavutettu (esim. depressio lieventynyt tai psykoosi mennyt ohi). Tällä välillä hänelle sitten syötetään lääkkeitä ja/tai makuutetaan osastolla tyhjän panttina. Odotusajasta on harvalle hyötyä. Jos terapia aloitetaan väärin, se ei tietenkään ole kenellekään soveliasta.
        anonyymi 13:16


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aivan, lisäisin vain tähän "Ihmisen täytyy olla tarpeeksi toimintakykyinen voidakseen hyötyä psykoterapiasta." - että psykoterapiasta voi kyllä hyötyä silloinkin, kun toimintakyky on heikko. Terapia voidaan sovittaa asiakkaan senhetkisiin tarpeisiin. Psykoterapiahan on psykososiaalista tukemista vuorovaikutuksen keinoin. Eri terapiamenetelmät ovat sitten erikseen, eikä jotain tiettyä menetelmää pidäkään soveltaa tilanteeseen johon se ei ole suunniteltu. Psykoterapian ydin on tunnesuhteen muodostaminen siten, että vaikeuksissa oleva kokee tulevansa ymmärretyksi ja saavansa turvallisuudentunnetta kohtaamisesta. Jopa psykoosissa oleva voi siis hyötyä terapiasta, kunhan se vain sovitetaan hänen tilanteeseensa. Aluksi mahdollistetaan siis kokemus että on aito yhteys toiseen ihmiseen, ja kun turvallisuudentunne on tätä kautta vähitellen kehittynyt ja voimistunut, voidaan edetä selvittelemään tilannetta ja sen taustoja. Tässä vaiheessa astuvat kuvaan erilaiset terapiamenetelmät, ja niidenkin valinnassa ja soveltamisessa mennään asiakkaan ehdoilla.

        Kommentoin tätä siksi, että psykiatriassa usein luullaan, että ihmisen pitäisi odottaa terapiaan tai edes vähänkään syvällisempiin hoitaja/psykologikeskusteluihin pääsemistä kunnes joku tietty toimintakyvyn aste on saavutettu (esim. depressio lieventynyt tai psykoosi mennyt ohi). Tällä välillä hänelle sitten syötetään lääkkeitä ja/tai makuutetaan osastolla tyhjän panttina. Odotusajasta on harvalle hyötyä. Jos terapia aloitetaan väärin, se ei tietenkään ole kenellekään soveliasta.
        anonyymi 13:16

        "psykoterapiasta voi kyllä hyötyä silloinkin, kun toimintakyky on heikko. Terapia voidaan sovittaa asiakkaan senhetkisiin tarpeisiin. Psykoterapiahan on psykososiaalista tukemista vuorovaikutuksen keinoin. Eri terapiamenetelmät ovat sitten erikseen, eikä jotain tiettyä menetelmää pidäkään soveltaa tilanteeseen johon se ei ole suunniteltu. Psykoterapian ydin on tunnesuhteen muodostaminen siten, että vaikeuksissa oleva kokee tulevansa ymmärretyksi ja saavansa turvallisuudentunnetta kohtaamisesta. Jopa psykoosissa oleva voi siis hyötyä terapiasta, kunhan se vain sovitetaan hänen tilanteeseensa."

        Niin no tuota mieltähän tietysti on esimeriksi henkilö joka itse toimii terapeuttina ja tienaa sievoisia summia päär tunti. Helppoa (rahaa) ku heinän teko ku asiakkaana on joku psykoottinen jonka kanssa ei paljon tarvitse vaivautua älylliseen ja emotionaaliseen analyysiin. Riittää että on lämmintä kättä, teetä ja sympatiaa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Greta Thunberg kritisoi Suomen hallitusta

      ”Tämä on epäonnistuminen”. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006515088.html Thunberg on liittänyt mukaan perustamansa Fridays for Future -liikkeen
      Maailman menoa
      193
      6749
    2. Sedu Koskinen aikoo järjestää isot juhlat

      Näihin julkkiksiin ei näköjään päde mitkään lait tai korona tartu. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007637821.html Kyllä esim. taviksen ylioppilas
      Kotimaiset julkkisjuorut
      108
      5214
    3. Stefu kärähti taas amfetamiinista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

      Eikö tuolle sekoilulle näy loppua? https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/b3a29a6e-ac7d-460f-bd45-23ee51898a72
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      3785
    4. Vapaavuorelle tuli kiire - Kaikki yleisötilaisuudet kielletään, mutta mites juottolat?

      Pelimies Vapaavuoren loppupeli Helsingin johdossa meni kimuraiseksi koronakriisin vuoksi. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007637875.html "Vapaavuori
      Maailman menoa
      101
      3110