Kuinka päästä irti psykiatrisen järjestelmän piiristä?

Eipä mielureilla juuri muuta tekemistä ole kuin vainota ihmisiä.

"Voit kieltää tietojesi luovuttamisen sairaanhoitopiirien välillä Omakannassa ja sairaanhoitopiirissä eri toimintayksiköiden välillä erillisellä pyynnöllä."

Tietääkseni sairaanhoitopiirin sisällä ei voi tehdä tietojen luovutuskieltoa eri toimintayksiköiden välillä. Mistä olet saanut ko. tiedon, ettei vaan olisi kyse väärinkäsityksestä? Sairaanhoitopiirien sisällä ei yleisesti ottaen voi Omakannassa kieltää mitään. Ainoa poikkeus, jonka itse tiedän, on mahdollisuus joissakin sh-piireissä (ei kaikissa) estää tietojen näkyminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä, ja joissain sh-piireissä myös kuntien välillä.

Siten, parhaimmassakin tapauksessa, esimerkiksi terveyskeskuspsykologin merkinnät näkyvät hammaslääkärissä (perusterveydenhuollon sisällä) ja sairaalan merkinnät näkyvät muissa erikoissairaanhoidon toimipisteissä. Tämäkin rajausmahdollisuus on mahdollinen vain joissakin sh-piireissä, useimmissa ei voi kieltää mitään. Omakannassa voi pääsääntöisesti kieltää tietojen näkymisen sh-piirin ulkopuolelle, siis muihin sh-piireihin ja yksityisille lääkäriasemille.

Kyllä, eli et voi ottaa yhteyttä hoitavaan psykiatriisi, jos sulla on jaksamisongelmaa töissä/opiskelussa. Se saattaa johtaa kirjauksiin (vaikka onkin hyvä asiantuntijalääkäri), että joku opiskelu tai työ ei sovellu sinulle. Koita sitten parantaa mt-kuntoutujan asemaasi (ja rahatilannettasi) hankkimalla koulutus tai joku työpaikka, miten mahtaa käydä työhöntulotarkastuksessa. Estävätkö nuo kirjaukset työn saannin, josta seuraa työttömyyttä, jota kela ei hyväksy sairauden aiheuttamaksi, etkä sairauspäivärahaan ole oikeutettu, koska sinulla ei ole tullut vuotta terveenä edellisestä sairauslomakaudesta. Kuntoutustuessa on tietysti eri kriteerit, jotka eivät myöskään täyty. Mielenterveysongelmaisten pääsy työmarkkinoille ja mahdollisuus parantaa tilannettaan on aivan mahdoton yhtälö nykyisessä systeemissä.

En tiedä, kuka on keksinyt sen, että kuntoutuspsykoterapiaa rahoitetaan kuntoutustuen avulla. Ensinnäkin kuntoutustuelle on aivan omat myöntämiskriteerinsä verrattuna kuntoutuspsykoterapiaan. Lisäksi kuntoutustukea voi saada vasta, kun sairaus on kestänyt vuoden, eli aiotaanko nyt odotella vuosi, ennen kuin myönnetään kuntoutuspsykoterapiaa, eli kroonistetaan tilanne heti alkuun. Muutenkin tämä kuntoutustuki on samansuuruinen kuin minimieläke, että haluaisin tietää, miten sillä maksetaan sekä lääkkeiden, että terapian omavastuuosuudet ja se osa vuokrasta, jota asumistuki ei kata sekä kaikki normaalielämän menot. Voisiko joku laskea, miten sillä tulee toimeen. Masentuneet eivät todellakaan jaksa enää hoitaa asioita, joita toimeentulotuen hakeminen vaatii, näiden opiskelu/työ, hoito, lääkkeet ja terapia, lisäksi. Lisäksi, jos kuntoutustuki on terapian rahoitusmenetelmä, se pitää kirjata kelan sivuille ja muuttaa kriteerejä siten, että terapiassa käyvillä on kuntoutustukeen oikeus. Musta tämä ei ole järkevää, eli kehotetaan ihmisiä olemaan kotona tekemättä mitään, kunhan käy terapiassa. Näitä asioita ei tule kytkeä toisiinsa, sillä pienikin aktiivisuus pienentää masennuksen oireita ja syrjäytymistä merkittävästi. Jos ei ole ollut kuntoutustuen kanssa tekemisissä voin kertoa, että yksi kansalaisopiston kurssi, jota hoitava lääkärisi on ehdottanut/edellyttänyt hoidon toimivuuden varmistamiseksi, saattaa olla syynä, miksi sinulle ei kuntoutustukea myönnetä. Eli jos kytketään vielä terapia tähän etuuteen, varmistetaan, että oman tilanteen parantaminen millään lailla on sekä turhaa että kannattamatonta ja terapia on jo alkuunsa tuomittu epäonnistumaan. Eli kun hiukan paranet, kela estää tietyn etuuden saannin ja sitten loppuu myöskin terapia ja olet hetken päässä samassa tilanteessa kuin ennen hoitoa. Ei ole järkevää vetää mattoa jalkojen alta heti, kun menee muutaman viikon paremmin.

PS. Tunnen työni puolesta aika monia terapeutteja, ja minulle on täysi mysteeri, miten jotkut heistä pystyvät olemaan ymmärtämättä yksityisyyden merkitystä asiakassuhteissaan. Sanovat kirkkain silmin, että kirjaavat Kantaan "oikeusturvan vuoksi ja terapian etenemisen dokumentoimiseksi." Näinhän asia on heille Kelan, Valviran ym. viranomaisten taholta markkinoitu... Toinen puoli terapeuteista taas pudistelee päätään ja kärvistelee kirjaamisvelvoitteen kanssa. Tekee potilaidensa kanssa joskus sanantarkkojakin sopimuksia siitä, millä fraaseilla mikin asiakokonaisuus kirjataan niin että luottamuksellisuus säilyisi edes jotenkuten ja terapiasuhde voisi edetä syvälliselle tasolle.

Mutta aloittaja, jos et halua käydä terapiassa, niin voithan toki lopettaa. Et kertonut paljoa, onko sinulla edes motivaatiota käydä, vai onko sinut painostettu sinne... ? Minun nähdäkseni terapiasta voi olla paljonkin apua elämäntilanteen ongelmissa (vaikeissakin), mutta vain jos löytää asiallisen (koulutetun ja vastuullisen) terapeutin, joka osaa asettua asiakkaan asemaan ja ymmärtää hänen yksilöllistä tilannettaan.

Psykoterapiahan ei siis ole periaatteeltaan psykiatriaa. Psykiatria on pseudotieteellinen lääketieteen haara. Terapia on psykososiaalista tukemista.

Anonyymi kirjoitti:

PS. Tunnen työni puolesta aika monia terapeutteja, ja minulle on täysi mysteeri, miten jotkut heistä pystyvät olemaan ymmärtämättä yksityisyyden merkitystä asiakassuhteissaan. Sanovat kirkkain silmin, että kirjaavat Kantaan "oikeusturvan vuoksi ja terapian etenemisen dokumentoimiseksi." Näinhän asia on heille Kelan, Valviran ym. viranomaisten taholta markkinoitu... Toinen puoli terapeuteista taas pudistelee päätään ja kärvistelee kirjaamisvelvoitteen kanssa. Tekee potilaidensa kanssa joskus sanantarkkojakin sopimuksia siitä, millä fraaseilla mikin asiakokonaisuus kirjataan niin että luottamuksellisuus säilyisi edes jotenkuten ja terapiasuhde voisi edetä syvälliselle tasolle.

Mutta aloittaja, jos et halua käydä terapiassa, niin voithan toki lopettaa. Et kertonut paljoa, onko sinulla edes motivaatiota käydä, vai onko sinut painostettu sinne... ? Minun nähdäkseni terapiasta voi olla paljonkin apua elämäntilanteen ongelmissa (vaikeissakin), mutta vain jos löytää asiallisen (koulutetun ja vastuullisen) terapeutin, joka osaa asettua asiakkaan asemaan ja ymmärtää hänen yksilöllistä tilannettaan.

Psykoterapiahan ei siis ole periaatteeltaan psykiatriaa. Psykiatria on pseudotieteellinen lääketieteen haara. Terapia on psykososiaalista tukemista.

Lue lisää

Vielä: mainitsit laaturekisterin. Se taitaa olla se HUS:n omakehittelemä terapioiden "laaduntarkkailujärjestelmä". Yksi lisä terapeuttien kirjaamisvelvoitteeseen siis. Tietääkseni siinä pitäisi olla mukana myös potilaan palauteosuus, mahdollisuus kirjoittaa omista kokemuksistaan käyntikohtaisesti tai jollain aikavälillä? Olisi kiinnostavaa kuulla miten laaturekisteri toimii käytännössä. Olen suhtautunut siihen kuitenkin aika skeptisesti koko ajan kun siitä on tiedotettu jotain medialle. En usko, että se toimisi potilaan ehdoilla tai edes loppupeleissä potilaan parhaaksi, koskaan. (Mikään, mikä tulee jostain julkisesta sairaanhoitopiiristä ei toimi potilaan ehdoilla, ja kun on kyse psykiatriasta, hyvin harvoin myöskään potilaan parhaaksi....:(

Joka tapauksessa, muistathan että sinulla on oikeus saada luettavaksesi kaikki mitä sinusta terapiassa ja muualla terveydenhuollossa kirjoitetaan. Jos on selviä virheitä, voit vaatia oikaisua. Käytännössä psykiatrian potilaskirjaukset ovat yhden osapuolen subjektiivisia ja muistinvaraisia tulkintoja toisen elämästä.

Anonyymi kirjoitti:

PS. Tunnen työni puolesta aika monia terapeutteja, ja minulle on täysi mysteeri, miten jotkut heistä pystyvät olemaan ymmärtämättä yksityisyyden merkitystä asiakassuhteissaan. Sanovat kirkkain silmin, että kirjaavat Kantaan "oikeusturvan vuoksi ja terapian etenemisen dokumentoimiseksi." Näinhän asia on heille Kelan, Valviran ym. viranomaisten taholta markkinoitu... Toinen puoli terapeuteista taas pudistelee päätään ja kärvistelee kirjaamisvelvoitteen kanssa. Tekee potilaidensa kanssa joskus sanantarkkojakin sopimuksia siitä, millä fraaseilla mikin asiakokonaisuus kirjataan niin että luottamuksellisuus säilyisi edes jotenkuten ja terapiasuhde voisi edetä syvälliselle tasolle.

Mutta aloittaja, jos et halua käydä terapiassa, niin voithan toki lopettaa. Et kertonut paljoa, onko sinulla edes motivaatiota käydä, vai onko sinut painostettu sinne... ? Minun nähdäkseni terapiasta voi olla paljonkin apua elämäntilanteen ongelmissa (vaikeissakin), mutta vain jos löytää asiallisen (koulutetun ja vastuullisen) terapeutin, joka osaa asettua asiakkaan asemaan ja ymmärtää hänen yksilöllistä tilannettaan.

Psykoterapiahan ei siis ole periaatteeltaan psykiatriaa. Psykiatria on pseudotieteellinen lääketieteen haara. Terapia on psykososiaalista tukemista.

Lue lisää

Etsin aikoinani terapeuttia ja suurinosa oli koulutukseltaan sairaanhoitajia tai teologeja( mielenkiintoisempi keskustelukumppani). Yhden lääkärin löysin ja pari psykologia. Ei kuitenkaan ollut vapaita aikoja niin et se siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä: mainitsit laaturekisterin. Se taitaa olla se HUS:n omakehittelemä terapioiden "laaduntarkkailujärjestelmä". Yksi lisä terapeuttien kirjaamisvelvoitteeseen siis. Tietääkseni siinä pitäisi olla mukana myös potilaan palauteosuus, mahdollisuus kirjoittaa omista kokemuksistaan käyntikohtaisesti tai jollain aikavälillä? Olisi kiinnostavaa kuulla miten laaturekisteri toimii käytännössä. Olen suhtautunut siihen kuitenkin aika skeptisesti koko ajan kun siitä on tiedotettu jotain medialle. En usko, että se toimisi potilaan ehdoilla tai edes loppupeleissä potilaan parhaaksi, koskaan. (Mikään, mikä tulee jostain julkisesta sairaanhoitopiiristä ei toimi potilaan ehdoilla, ja kun on kyse psykiatriasta, hyvin harvoin myöskään potilaan parhaaksi....:(

Joka tapauksessa, muistathan että sinulla on oikeus saada luettavaksesi kaikki mitä sinusta terapiassa ja muualla terveydenhuollossa kirjoitetaan. Jos on selviä virheitä, voit vaatia oikaisua. Käytännössä psykiatrian potilaskirjaukset ovat yhden osapuolen subjektiivisia ja muistinvaraisia tulkintoja toisen elämästä.

Lue lisää

Kyllä ne ihmisen omatkin käsitykset itsestä ja omasta elämästä ovat vain yhden ihmisen hyvin, hyvin subjektiivisia tulkintoja. Aina ulkopuolinen näkee meissä sellaista, mitä emme itse näe. Ja näkemättä ulkopuoliselta jää sellaista, mitä itse luulemme olevamme, vaikka emme ole.

Kumpi kuva sitten on se tosi? Varmaan molemmat tai ei kumpikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne ihmisen omatkin käsitykset itsestä ja omasta elämästä ovat vain yhden ihmisen hyvin, hyvin subjektiivisia tulkintoja. Aina ulkopuolinen näkee meissä sellaista, mitä emme itse näe. Ja näkemättä ulkopuoliselta jää sellaista, mitä itse luulemme olevamme, vaikka emme ole.

Kumpi kuva sitten on se tosi? Varmaan molemmat tai ei kumpikaan.

Lue lisää

Työkyvyttömyys eläkettä hakiessa siihen kuului käynti psykologilla. Tuli kyllä sellainen tunne ettei ihmistä pysty tulkitsemaan kerta tapaamisella. lausunto tehtiin sitten minun tuntemuksieni mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Etsin aikoinani terapeuttia ja suurinosa oli koulutukseltaan sairaanhoitajia tai teologeja( mielenkiintoisempi keskustelukumppani). Yhden lääkärin löysin ja pari psykologia. Ei kuitenkaan ollut vapaita aikoja niin et se siitä.

Lue lisää

Minä kävin aikoinaan vähän yli 3 v terapiassa julkisella puolella ja myöhemmin muutaman kerran. Ensimmäinen "terapeutti" oli titteliltään psykiatrinen sairaanhoitaja ja toinen oli mielisairaanhoitaja. Kumpikaan ei ollut maailman parhaita toimimaan "terapeuttina". Olisin kaivannut syvempää psykologista keskustelua. Jälkimmäinen ei voinut käyttää titteliä psykologi eikä psykiatrinen sair. hoit. koska hänen ainoa koulutus oli mielisairaanhoitaja. Mikä nimike! Hän oli ollut aikaisemmin töissä vain psyk. osastolla. Hänen kanssaan keskustelu oli melkein yhtä tyhjän kanssa. Minun kotikaupunki tarjoaa pääasiassa tuommoisia "terapeutteja". Molemmilla kerroilla pääsin eroon psykiatriasta kun lakkasin vaan käymästä terapiassa niin hoitava psykiatri päätti hoitosuhteet.

Sande73 kirjoitti:

Minä kävin aikoinaan vähän yli 3 v terapiassa julkisella puolella ja myöhemmin muutaman kerran. Ensimmäinen "terapeutti" oli titteliltään psykiatrinen sairaanhoitaja ja toinen oli mielisairaanhoitaja. Kumpikaan ei ollut maailman parhaita toimimaan "terapeuttina". Olisin kaivannut syvempää psykologista keskustelua. Jälkimmäinen ei voinut käyttää titteliä psykologi eikä psykiatrinen sair. hoit. koska hänen ainoa koulutus oli mielisairaanhoitaja. Mikä nimike! Hän oli ollut aikaisemmin töissä vain psyk. osastolla. Hänen kanssaan keskustelu oli melkein yhtä tyhjän kanssa. Minun kotikaupunki tarjoaa pääasiassa tuommoisia "terapeutteja". Molemmilla kerroilla pääsin eroon psykiatriasta kun lakkasin vaan käymästä terapiassa niin hoitava psykiatri päätti hoitosuhteet.

Lue lisää

Kauanko kesti kunnes hoitosuhde päätettiin? En ole pitänyt hoitavaan tahoon mitään yhteyttä kohta vuoteen.

Anonyymi kirjoitti:

Kauanko kesti kunnes hoitosuhde päätettiin? En ole pitänyt hoitavaan tahoon mitään yhteyttä kohta vuoteen.

Kyllä ne noin parissa kuukaudessa loppui.

Sande73 kirjoitti:

Kyllä ne noin parissa kuukaudessa loppui.

Kai niiltä joku ilmoitus tuli, että hoitosuhde on päättynyt? Minulle ei ole tullut ilmoitusta. Katson sen kuitenkin omalta kohdaltani päättyyneeksi. Ei koskaan enää ko. koneiston traumatisoitavaksi.

Anonyymi kirjoitti:

PS. Tunnen työni puolesta aika monia terapeutteja, ja minulle on täysi mysteeri, miten jotkut heistä pystyvät olemaan ymmärtämättä yksityisyyden merkitystä asiakassuhteissaan. Sanovat kirkkain silmin, että kirjaavat Kantaan "oikeusturvan vuoksi ja terapian etenemisen dokumentoimiseksi." Näinhän asia on heille Kelan, Valviran ym. viranomaisten taholta markkinoitu... Toinen puoli terapeuteista taas pudistelee päätään ja kärvistelee kirjaamisvelvoitteen kanssa. Tekee potilaidensa kanssa joskus sanantarkkojakin sopimuksia siitä, millä fraaseilla mikin asiakokonaisuus kirjataan niin että luottamuksellisuus säilyisi edes jotenkuten ja terapiasuhde voisi edetä syvälliselle tasolle.

Mutta aloittaja, jos et halua käydä terapiassa, niin voithan toki lopettaa. Et kertonut paljoa, onko sinulla edes motivaatiota käydä, vai onko sinut painostettu sinne... ? Minun nähdäkseni terapiasta voi olla paljonkin apua elämäntilanteen ongelmissa (vaikeissakin), mutta vain jos löytää asiallisen (koulutetun ja vastuullisen) terapeutin, joka osaa asettua asiakkaan asemaan ja ymmärtää hänen yksilöllistä tilannettaan.

Psykoterapiahan ei siis ole periaatteeltaan psykiatriaa. Psykiatria on pseudotieteellinen lääketieteen haara. Terapia on psykososiaalista tukemista.

Lue lisää

Mun terapiasta ei ole kirjattu kantaan mitään, en tiedä ovatko kantaan päätyneet terapialausunnot, jotka olen toimittanut psykiatrian puolelle, kun olin terapiassa julkisen puolen ostopalvelusopimuksella. Oikeusturvasta ei ole tietoakaan, koska vaikka terapeutti kirjaa kantaan asioita, hän kirjaa lausuntoonsa yksipuolisesti asioita. Vaikka lausunnot tarkastettaisiinkin yhdessä potilaan kanssa, koko lausunnon sisältöä ei pysty muuttamaan, eikä tosiaan ole mikään lausunto, jossa potilaan ja terapeutin sana painaa saman verran.

Jos esimerkiksi joutuisin joskus siihen tilanteeseen, että joudun hakemaan kelan terapiaa, mun tarvii perustella, miten aiempi hoito ja kuntoutus on auttanut. Eli en voi siinäkään kritisoida sitä aiempaa terapiaa, vaan mun on kirjoitettava samanmielinen kirjoitus, kuin nämä terapeutin aikoinaan kirjoittamat.

Kun kävin julkisella puolella psykologilla, hän kirjasi asioita, mutta käyntitiedot menivät vain psykiatrian järjestelmään, en ainakaan niitä kannasta näe. En kyllä osaa sanoa, näkeekö esimerkiksi koronarokottaja ne kirjaukset, toivottavasti ei näe.

En tiedä. Voisitko valaista?

Noniin.. päästiin tähän. Miten luulet elämänhallinnan sujuvan jatkuvassa pöhnässä? Esim neuroleptit toimintansa puolesta aiheuttavat masennusta, väsymystä, ylensyömistä. Omiaan siihen että ajautuu neljän seinän sisään.

Anonyymi kirjoitti:

Noniin.. päästiin tähän. Miten luulet elämänhallinnan sujuvan jatkuvassa pöhnässä? Esim neuroleptit toimintansa puolesta aiheuttavat masennusta, väsymystä, ylensyömistä. Omiaan siihen että ajautuu neljän seinän sisään.

Lue lisää

Niin tullaan, mikä se kolmas vaihtoehto sitten olisi? Jos ei pysty elättämään itseään, eikä syömään lääkkeitä, niin mitä?

Anonyymi kirjoitti:

Niin tullaan, mikä se kolmas vaihtoehto sitten olisi? Jos ei pysty elättämään itseään, eikä syömään lääkkeitä, niin mitä?

Usein lääkkeiden haitat estävät toipumisen ja työssäkäymisen. Mikäli et voi työstää ongelmiasi on parantuminen mahdotonta.

Anonyymi kirjoitti:

Usein lääkkeiden haitat estävät toipumisen ja työssäkäymisen. Mikäli et voi työstää ongelmiasi on parantuminen mahdotonta.

Voimakas lääkitys estää tunteiden käsittelyn ja vaikeuttaa kognitiivista ongelmanratkaisua. Psykoterapia ei etene optimaalisesti jos asiakas on vahvojen psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena.

"Kolmas vaihtoehto" olisi siis terapia, mutta se ei onnistu missä tahansa olosuhteissa eikä kenen kanssa tahansa, muutenkaan. Ihminen kun on ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Voimakas lääkitys estää tunteiden käsittelyn ja vaikeuttaa kognitiivista ongelmanratkaisua. Psykoterapia ei etene optimaalisesti jos asiakas on vahvojen psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena.

"Kolmas vaihtoehto" olisi siis terapia, mutta se ei onnistu missä tahansa olosuhteissa eikä kenen kanssa tahansa, muutenkaan. Ihminen kun on ihminen.

Lue lisää

...tarkoitin siis, että ei onnistu kenen terapeutin kanssa tahansa. Psykoterapia psykososiaalisen tuen menetelmänä sopii kaikille, jotka haluavat selvitellä ongelmiaan keskustelemalla luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa.

Netissä on youtube-dokumentti nimeltä "Psykiatrisen hoidon tila Suomessa 2019", jossa haastatellaan erään psykiatrian rattaissa pitkään tahtomattaan pyöritetyn nuoren äitiä. Hän kertoo, kuinka vaikeaa on päästä irti, ja ettei tehokasta apua, esim. terapiaa, ole saatavissa. Linkki voi hävitä automaattivalvonnassa joten en laita sitä tähän, mutta dokkari löytyy googlettamalla.

"X. kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä."

Haastateltava esiintyy ohjelmassa omalla nimellään, mutta en sitä viitsi tänne suomi24:ään laittaa. Kannattaa katsoa; tarina on tietääkseni aika tyypillinen.

Anonyymi kirjoitti:

...tarkoitin siis, että ei onnistu kenen terapeutin kanssa tahansa. Psykoterapia psykososiaalisen tuen menetelmänä sopii kaikille, jotka haluavat selvitellä ongelmiaan keskustelemalla luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa.

Netissä on youtube-dokumentti nimeltä "Psykiatrisen hoidon tila Suomessa 2019", jossa haastatellaan erään psykiatrian rattaissa pitkään tahtomattaan pyöritetyn nuoren äitiä. Hän kertoo, kuinka vaikeaa on päästä irti, ja ettei tehokasta apua, esim. terapiaa, ole saatavissa. Linkki voi hävitä automaattivalvonnassa joten en laita sitä tähän, mutta dokkari löytyy googlettamalla.

"X. kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä."

Haastateltava esiintyy ohjelmassa omalla nimellään, mutta en sitä viitsi tänne suomi24:ään laittaa. Kannattaa katsoa; tarina on tietääkseni aika tyypillinen.

Lue lisää

Terapiatakuulta odotan kyllä paljon, mutta kuten mainitsit, se ei onnistu ihan kaikissa tapauksissa, ja juuri ne tapaukset huolettavat minua.

Katsoin myös Youtube videon Psykiatrisen hoidon tilasta. Sydäntä särkevä tarina, mutta niin, kuinka tyypillinen?

Samalla myös tuli mieleen, että kyseinen video saattaa kaivata pientä medianlukutaitoa, että saisi objektiivista näkökulmaa aiheeseen. Toki haastateltavan kokemus oli aito.

Anonyymi kirjoitti:

...tarkoitin siis, että ei onnistu kenen terapeutin kanssa tahansa. Psykoterapia psykososiaalisen tuen menetelmänä sopii kaikille, jotka haluavat selvitellä ongelmiaan keskustelemalla luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa.

Netissä on youtube-dokumentti nimeltä "Psykiatrisen hoidon tila Suomessa 2019", jossa haastatellaan erään psykiatrian rattaissa pitkään tahtomattaan pyöritetyn nuoren äitiä. Hän kertoo, kuinka vaikeaa on päästä irti, ja ettei tehokasta apua, esim. terapiaa, ole saatavissa. Linkki voi hävitä automaattivalvonnassa joten en laita sitä tähän, mutta dokkari löytyy googlettamalla.

"X. kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä."

Haastateltava esiintyy ohjelmassa omalla nimellään, mutta en sitä viitsi tänne suomi24:ään laittaa. Kannattaa katsoa; tarina on tietääkseni aika tyypillinen.

Lue lisää

Katsoin dokkarin. Poikaa käy sääliksi, niin myös äitiä. Uskon että poika olisi sen 2 viikon osastojakson jälkeen paremmin voivana päässyt elämänsyrjään kiinni. Riittävän tuen ja ohjauksen avulla tietysti, erossa päihteistä ja mielialalääkkeistä. Saattaisi olla jo ammattiin valmistunut ja työelämässä. Lisää tukea ja ohjausta äiti videolla peräänkuuluttaakin.

Jäin käsitykseen, että poika olisi jotenkin erityisherkkä luonteeltaan, kuten olen itsekin. On myös sellainen mielikuva, että psykiatria haluaisi asiakkaikseen mieluiten erityisherkkiä persoonia. Hmm..

Dokkari oli hyvä ja tunteita herättävä. Suosittelen katsomaan.

t. "vaikeasti masentunut"

Anonyymi kirjoitti:

Katsoin dokkarin. Poikaa käy sääliksi, niin myös äitiä. Uskon että poika olisi sen 2 viikon osastojakson jälkeen paremmin voivana päässyt elämänsyrjään kiinni. Riittävän tuen ja ohjauksen avulla tietysti, erossa päihteistä ja mielialalääkkeistä. Saattaisi olla jo ammattiin valmistunut ja työelämässä. Lisää tukea ja ohjausta äiti videolla peräänkuuluttaakin.

Jäin käsitykseen, että poika olisi jotenkin erityisherkkä luonteeltaan, kuten olen itsekin. On myös sellainen mielikuva, että psykiatria haluaisi asiakkaikseen mieluiten erityisherkkiä persoonia. Hmm..

Dokkari oli hyvä ja tunteita herättävä. Suosittelen katsomaan.

t. "vaikeasti masentunut"

Lue lisää

Lisäyksenä vielä, että dokkarissa tuotiin esille vain yksi näkökulma. Mutta silti, surullinen tarina.

t. sama

Anonyymi kirjoitti:

Katsoin dokkarin. Poikaa käy sääliksi, niin myös äitiä. Uskon että poika olisi sen 2 viikon osastojakson jälkeen paremmin voivana päässyt elämänsyrjään kiinni. Riittävän tuen ja ohjauksen avulla tietysti, erossa päihteistä ja mielialalääkkeistä. Saattaisi olla jo ammattiin valmistunut ja työelämässä. Lisää tukea ja ohjausta äiti videolla peräänkuuluttaakin.

Jäin käsitykseen, että poika olisi jotenkin erityisherkkä luonteeltaan, kuten olen itsekin. On myös sellainen mielikuva, että psykiatria haluaisi asiakkaikseen mieluiten erityisherkkiä persoonia. Hmm..

Dokkari oli hyvä ja tunteita herättävä. Suosittelen katsomaan.

t. "vaikeasti masentunut"

Lue lisää

Kiitos intternetin suoman anonyymiteetin, rohkenen olla eri mieltä.

Kipupisteeksi tulee "Riittävä tuki ja ohjaus." Kyse on aika pitkälti rahasta, mutta myös paljon monimutkaisemmista asioista.

Mistä esimerkiksi syrjäytyminen alkaa? Kotioloista? Päiväkodista? Jos ohjaus ja tuki ei ole riittänyt ennen osastojaksoa, niin vaikea on löytää sitä sen jälkeenkään.

Tietysti toivoisin asian olevan toisin. Nimenomaan niin päin, että tukea ja ohjausta, mutta ennen kaikkea tueka löytyisi jo sieltä varhais lapsuudesta, kotioloihin jne.

Se on aidosti ikävää, että tilanteet pääsevät suomessa eskaloitumaan, mutta tarkoittaisiko niiden estäminen myös rankempia ja raskaampia keinoja nimenomaan nuorten kohdalla?

Outoa kaunaa psykiatrisilla diagnooseilla leimattuja kohtaan. Onko joku meistä tehnyt sinulle pahaa?

Anonyymi kirjoitti:

...tarkoitin siis, että ei onnistu kenen terapeutin kanssa tahansa. Psykoterapia psykososiaalisen tuen menetelmänä sopii kaikille, jotka haluavat selvitellä ongelmiaan keskustelemalla luottamuksellisesti ammattilaisen kanssa.

Netissä on youtube-dokumentti nimeltä "Psykiatrisen hoidon tila Suomessa 2019", jossa haastatellaan erään psykiatrian rattaissa pitkään tahtomattaan pyöritetyn nuoren äitiä. Hän kertoo, kuinka vaikeaa on päästä irti, ja ettei tehokasta apua, esim. terapiaa, ole saatavissa. Linkki voi hävitä automaattivalvonnassa joten en laita sitä tähän, mutta dokkari löytyy googlettamalla.

"X. kertoo omakohtaiset musertavat kokemuksensa Suomen psykiatrisesta "hoidosta". Kuinka pakkohoito toimii pelotteena ja lääkkeillä huumaaminen on ainoa hoito ja systeemistä ei ole ulospääsyä."

Haastateltava esiintyy ohjelmassa omalla nimellään, mutta en sitä viitsi tänne suomi24:ään laittaa. Kannattaa katsoa; tarina on tietääkseni aika tyypillinen.

Lue lisää

Kiitos vinkistä, hyvä video!

Olen samaa mieltä videolla esiintyvän äidin kanssa siitä, että avoimen dialogin malli tulisi ottaa käyttöön kaikkialla Suomessa. On surullista, että toimiva lääkkeetön hoitomuoto on olemassa meillä täällä Suomessa, mutta sitä ei ole levitetty käytettäväksi koko Suomen alueelle. Kaikki tutkimus puhuisi avoimen dialogin puolesta.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vinkistä, hyvä video!

Olen samaa mieltä videolla esiintyvän äidin kanssa siitä, että avoimen dialogin malli tulisi ottaa käyttöön kaikkialla Suomessa. On surullista, että toimiva lääkkeetön hoitomuoto on olemassa meillä täällä Suomessa, mutta sitä ei ole levitetty käytettäväksi koko Suomen alueelle. Kaikki tutkimus puhuisi avoimen dialogin puolesta.

Lue lisää

Varmaan jos joltain kysyisi asiasta niin vastaus olisi ettei ole resursseja, sehän on se suht yleinen vastaus silloin kun ei asiat edes kovin paljoa kiinnosta, että tekisi jotain sellaista mistä olisi joillekin muille kuin omalle itselle hyötyä. Ja kun se vielä maksaakin niin paljon....

Jokuhan siinä on vialla ettei toimivaa hoitomallia oteta laajasti käyttöön, vai onko siinä pelkona lääkeyhtiöiden rahallinen tappio, vai meneekö lääkäreiltä ym. palkkiot sivu suun jos hoidetaan ilman lääkkeitä.

Kai siihen löytyisi yhtä paljon selityksiä kuin on olemassa tuota hoitomuotoa vastaan olevia ihmisiäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tullaan, mikä se kolmas vaihtoehto sitten olisi? Jos ei pysty elättämään itseään, eikä syömään lääkkeitä, niin mitä?

Lääkkeiden syöminen ei useimmiten johda siihen, että pystyisi elättämään itsensä.

Aivan, lisäisin vain tähän "Ihmisen täytyy olla tarpeeksi toimintakykyinen voidakseen hyötyä psykoterapiasta." - että psykoterapiasta voi kyllä hyötyä silloinkin, kun toimintakyky on heikko. Terapia voidaan sovittaa asiakkaan senhetkisiin tarpeisiin. Psykoterapiahan on psykososiaalista tukemista vuorovaikutuksen keinoin. Eri terapiamenetelmät ovat sitten erikseen, eikä jotain tiettyä menetelmää pidäkään soveltaa tilanteeseen johon se ei ole suunniteltu. Psykoterapian ydin on tunnesuhteen muodostaminen siten, että vaikeuksissa oleva kokee tulevansa ymmärretyksi ja saavansa turvallisuudentunnetta kohtaamisesta. Jopa psykoosissa oleva voi siis hyötyä terapiasta, kunhan se vain sovitetaan hänen tilanteeseensa. Aluksi mahdollistetaan siis kokemus että on aito yhteys toiseen ihmiseen, ja kun turvallisuudentunne on tätä kautta vähitellen kehittynyt ja voimistunut, voidaan edetä selvittelemään tilannetta ja sen taustoja. Tässä vaiheessa astuvat kuvaan erilaiset terapiamenetelmät, ja niidenkin valinnassa ja soveltamisessa mennään asiakkaan ehdoilla.

Kommentoin tätä siksi, että psykiatriassa usein luullaan, että ihmisen pitäisi odottaa terapiaan tai edes vähänkään syvällisempiin hoitaja/psykologikeskusteluihin pääsemistä kunnes joku tietty toimintakyvyn aste on saavutettu (esim. depressio lieventynyt tai psykoosi mennyt ohi). Tällä välillä hänelle sitten syötetään lääkkeitä ja/tai makuutetaan osastolla tyhjän panttina. Odotusajasta on harvalle hyötyä. Jos terapia aloitetaan väärin, se ei tietenkään ole kenellekään soveliasta.
anonyymi 13:16

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, lisäisin vain tähän "Ihmisen täytyy olla tarpeeksi toimintakykyinen voidakseen hyötyä psykoterapiasta." - että psykoterapiasta voi kyllä hyötyä silloinkin, kun toimintakyky on heikko. Terapia voidaan sovittaa asiakkaan senhetkisiin tarpeisiin. Psykoterapiahan on psykososiaalista tukemista vuorovaikutuksen keinoin. Eri terapiamenetelmät ovat sitten erikseen, eikä jotain tiettyä menetelmää pidäkään soveltaa tilanteeseen johon se ei ole suunniteltu. Psykoterapian ydin on tunnesuhteen muodostaminen siten, että vaikeuksissa oleva kokee tulevansa ymmärretyksi ja saavansa turvallisuudentunnetta kohtaamisesta. Jopa psykoosissa oleva voi siis hyötyä terapiasta, kunhan se vain sovitetaan hänen tilanteeseensa. Aluksi mahdollistetaan siis kokemus että on aito yhteys toiseen ihmiseen, ja kun turvallisuudentunne on tätä kautta vähitellen kehittynyt ja voimistunut, voidaan edetä selvittelemään tilannetta ja sen taustoja. Tässä vaiheessa astuvat kuvaan erilaiset terapiamenetelmät, ja niidenkin valinnassa ja soveltamisessa mennään asiakkaan ehdoilla.

Kommentoin tätä siksi, että psykiatriassa usein luullaan, että ihmisen pitäisi odottaa terapiaan tai edes vähänkään syvällisempiin hoitaja/psykologikeskusteluihin pääsemistä kunnes joku tietty toimintakyvyn aste on saavutettu (esim. depressio lieventynyt tai psykoosi mennyt ohi). Tällä välillä hänelle sitten syötetään lääkkeitä ja/tai makuutetaan osastolla tyhjän panttina. Odotusajasta on harvalle hyötyä. Jos terapia aloitetaan väärin, se ei tietenkään ole kenellekään soveliasta.
anonyymi 13:16

Lue lisää

"psykoterapiasta voi kyllä hyötyä silloinkin, kun toimintakyky on heikko. Terapia voidaan sovittaa asiakkaan senhetkisiin tarpeisiin. Psykoterapiahan on psykososiaalista tukemista vuorovaikutuksen keinoin. Eri terapiamenetelmät ovat sitten erikseen, eikä jotain tiettyä menetelmää pidäkään soveltaa tilanteeseen johon se ei ole suunniteltu. Psykoterapian ydin on tunnesuhteen muodostaminen siten, että vaikeuksissa oleva kokee tulevansa ymmärretyksi ja saavansa turvallisuudentunnetta kohtaamisesta. Jopa psykoosissa oleva voi siis hyötyä terapiasta, kunhan se vain sovitetaan hänen tilanteeseensa."

Niin no tuota mieltähän tietysti on esimeriksi henkilö joka itse toimii terapeuttina ja tienaa sievoisia summia päär tunti. Helppoa (rahaa) ku heinän teko ku asiakkaana on joku psykoottinen jonka kanssa ei paljon tarvitse vaivautua älylliseen ja emotionaaliseen analyysiin. Riittää että on lämmintä kättä, teetä ja sympatiaa.

Anonyymi kirjoitti:

"psykoterapiasta voi kyllä hyötyä silloinkin, kun toimintakyky on heikko. Terapia voidaan sovittaa asiakkaan senhetkisiin tarpeisiin. Psykoterapiahan on psykososiaalista tukemista vuorovaikutuksen keinoin. Eri terapiamenetelmät ovat sitten erikseen, eikä jotain tiettyä menetelmää pidäkään soveltaa tilanteeseen johon se ei ole suunniteltu. Psykoterapian ydin on tunnesuhteen muodostaminen siten, että vaikeuksissa oleva kokee tulevansa ymmärretyksi ja saavansa turvallisuudentunnetta kohtaamisesta. Jopa psykoosissa oleva voi siis hyötyä terapiasta, kunhan se vain sovitetaan hänen tilanteeseensa."

Niin no tuota mieltähän tietysti on esimeriksi henkilö joka itse toimii terapeuttina ja tienaa sievoisia summia päär tunti. Helppoa (rahaa) ku heinän teko ku asiakkaana on joku psykoottinen jonka kanssa ei paljon tarvitse vaivautua älylliseen ja emotionaaliseen analyysiin. Riittää että on lämmintä kättä, teetä ja sympatiaa.

Lue lisää

Alkuperäinen kysymys oli kuinka päästä irti psykiatrisesta järjestelmästä.
Tämä järjestelmä pitää kiinni potilaistaan kynsin hampain, sen piirissä kulkee ryhmä jota ei päästetä irti lainkaan.

Potilaat sidotaan lääkkeillä. niin kauan kuin heille syötetään lääkkeitä eikä lääkärit suostu lopettamaan niitä, vieroitusoireet ovat sellaiset että itsekseen yksin se ei onnistu, potilas ei pysty irrottautumaan järjestelmästä.

Sairaalassa olleet lääkitään usein yleensä kroonikoiksi. Heitä varten on olemassa tarkka seuraamissysteemi, jolloin järjestelmässä olevat työntekijät kontrolloivat että lääkkeitä syödään. Lääkärit ja hoitajat tulevat kotiin tarkastamaan voinnin ja pakottavat mielensä mukaan uudestaan sairaalaan. Sairaalaan haetaan vaikka väkisin ja siellä pidetään monta kuukautta ja laitetaan taas uudet lääkkeet ja näin kierre jatkuu vuosikymmeniä.

Myös sähköhoito sitoo potilaita pysymään järjestelmässä, koska heillä o myös lääkitys päällä jota ei lopeteta yleensä koskaan.

Järejstelmä todella sitoo tuhansia ihmisiä itseensä ja pyörittää heitä siinä.

Jotkut onnistuvat irrottautumaan tästä, yleensä sosiaalisen median avulla ja tuella. Sieltä saa tietoa ja kokemusta.
Sivusta seurannut.

Anonyymi kirjoitti:

Alkuperäinen kysymys oli kuinka päästä irti psykiatrisesta järjestelmästä.
Tämä järjestelmä pitää kiinni potilaistaan kynsin hampain, sen piirissä kulkee ryhmä jota ei päästetä irti lainkaan.

Potilaat sidotaan lääkkeillä. niin kauan kuin heille syötetään lääkkeitä eikä lääkärit suostu lopettamaan niitä, vieroitusoireet ovat sellaiset että itsekseen yksin se ei onnistu, potilas ei pysty irrottautumaan järjestelmästä.

Sairaalassa olleet lääkitään usein yleensä kroonikoiksi. Heitä varten on olemassa tarkka seuraamissysteemi, jolloin järjestelmässä olevat työntekijät kontrolloivat että lääkkeitä syödään. Lääkärit ja hoitajat tulevat kotiin tarkastamaan voinnin ja pakottavat mielensä mukaan uudestaan sairaalaan. Sairaalaan haetaan vaikka väkisin ja siellä pidetään monta kuukautta ja laitetaan taas uudet lääkkeet ja näin kierre jatkuu vuosikymmeniä.

Myös sähköhoito sitoo potilaita pysymään järjestelmässä, koska heillä o myös lääkitys päällä jota ei lopeteta yleensä koskaan.

Järejstelmä todella sitoo tuhansia ihmisiä itseensä ja pyörittää heitä siinä.

Jotkut onnistuvat irrottautumaan tästä, yleensä sosiaalisen median avulla ja tuella. Sieltä saa tietoa ja kokemusta.
Sivusta seurannut.

Lue lisää

Psykiatrisesta järjestelmästä irrottautuneena, sanoisin että se on täysin mahdollista.

Ei välttämättä helppoa, siinä kun pitää tulla toimeen "syiden kanssa". Mutta loppupeleissä psykiatrian lihamyllyyn on kokoajan tulossa niin paljon uusia tulijoita, että ei niitä aidosti kiinnosta, jos vähänkään saat hoidettua oman tontin.

Anonyymi kirjoitti:

Alkuperäinen kysymys oli kuinka päästä irti psykiatrisesta järjestelmästä.
Tämä järjestelmä pitää kiinni potilaistaan kynsin hampain, sen piirissä kulkee ryhmä jota ei päästetä irti lainkaan.

Potilaat sidotaan lääkkeillä. niin kauan kuin heille syötetään lääkkeitä eikä lääkärit suostu lopettamaan niitä, vieroitusoireet ovat sellaiset että itsekseen yksin se ei onnistu, potilas ei pysty irrottautumaan järjestelmästä.

Sairaalassa olleet lääkitään usein yleensä kroonikoiksi. Heitä varten on olemassa tarkka seuraamissysteemi, jolloin järjestelmässä olevat työntekijät kontrolloivat että lääkkeitä syödään. Lääkärit ja hoitajat tulevat kotiin tarkastamaan voinnin ja pakottavat mielensä mukaan uudestaan sairaalaan. Sairaalaan haetaan vaikka väkisin ja siellä pidetään monta kuukautta ja laitetaan taas uudet lääkkeet ja näin kierre jatkuu vuosikymmeniä.

Myös sähköhoito sitoo potilaita pysymään järjestelmässä, koska heillä o myös lääkitys päällä jota ei lopeteta yleensä koskaan.

Järejstelmä todella sitoo tuhansia ihmisiä itseensä ja pyörittää heitä siinä.

Jotkut onnistuvat irrottautumaan tästä, yleensä sosiaalisen median avulla ja tuella. Sieltä saa tietoa ja kokemusta.
Sivusta seurannut.

Lue lisää

"Alkuperäinen kysymys oli kuinka päästä irti psykiatrisesta järjestelmästä.
Tämä järjestelmä pitää kiinni potilaistaan kynsin hampain, sen piirissä kulkee ryhmä jota ei päästetä irti lainkaan."
Tällaista todella tapahtuu joillekin. Olen itsekin sivusta seurannut.

Terapiasta kyllä pääsee aina irti ellei sitten ole muodostunut vääränlaista riippuvuussuhdetta terapeuttiin. Silloin riippuvuus on tunnetasolla (ja sellaisen suhteen syntyminen kertoo terapeutin puutteellisesta ammattitaidosta). Terapiahan ei varsinaisesti ole psykiatriaa, vaikka se onkin tällä hetkellä hallinnoitu osaksi terveydenhuoltojärjestelmää, mistä johtuen terapeuteilla on vaihtelevan vahvuisia intellektuaalisia ja taloudellisia sidoksia psykiatriaan. Terapiassa käymisen voi kuitenkin aina lopettaa pelkällä omalla ilmoituksella, siihen ei voida lainsäädännön keinoin ketään pakottaa. Sitä vastoin psykiatriaan, eli nyt puheena olevaan näennäistieteelliseen lääketieteen haaraan, kuuluu lainsäädännöllisesti pakottamisoikeus. Tätä oikeutta myös käytetään, ja käytetään myös painostusta.

Psykiatriasta voi olla tässä yhteiskunnassa todella vaikea päästä irti. Kenenkään yksilönvapaus ja perustuslailliset oikeudet eivät saisi olla terveydenhuollon viranhaltijoiden mielivallasta riippuvaisia.
Anonyymi24.11.2020 12:39

Tottakai psykoterapia on osa psykiatrista järjestelmää, psykoterapiaan pääsy edellyttää psykiatrin lausuntoa, ellei ole niin rahoissaan, että pystyy rahoittamaan kaiken omasta pussistaan. Tämä poikkeaa merkittävästi muiden sairauksien hoidosta ja kuntoutuksesta esim. toimintaterapia, fysioterapia jne, joihin voi tehdä lähetteen myös terveyskeskuslääkäri. Tällöin myös kaikki terapiapalautteet menevät vain ja ainoastaan psykiatreille, joilla ei ole mahdollisuus verrata näitä palautteita esim. fysioterapiapalautteisiin, koska heillä ei ole niistä kokemusta. Eli tämä psykoterapiajärjestelmä on sysätty aivan erilleen muusta kuntoutuksesta ja laadunvarmistus ei toimi.

Oletko ikinä ollut suljetulla osastolla jossa joku potilas on " uhannut " valittaa käytännöistä jonnekin korkealle taholle?
Etenkin jos on pakkohoidossa siinä vaiheessa niin kohtelu osastolla muuttuu huomattavasti huonompaan suuntaan, tavallaan rangaistaan siitä että on päättänyt toimia jotenkin hoitotahoa vastaan.

Omakohtaista kokemusta ei minullakaan ole mutta olen " saanut " seurata sivusta miten hankalaksi valitushaluisen potilaan asema voi muuttua.

Ymmärrän hyvin minkä takia monet vaikenevat kokemuksistaan, etenkin niistä huonoista.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko ikinä ollut suljetulla osastolla jossa joku potilas on " uhannut " valittaa käytännöistä jonnekin korkealle taholle?
Etenkin jos on pakkohoidossa siinä vaiheessa niin kohtelu osastolla muuttuu huomattavasti huonompaan suuntaan, tavallaan rangaistaan siitä että on päättänyt toimia jotenkin hoitotahoa vastaan.

Omakohtaista kokemusta ei minullakaan ole mutta olen " saanut " seurata sivusta miten hankalaksi valitushaluisen potilaan asema voi muuttua.

Ymmärrän hyvin minkä takia monet vaikenevat kokemuksistaan, etenkin niistä huonoista.

Lue lisää

Ei siinä tarvi mitään "uhkailla" vaan laittaa hiljakseen paperit vetämään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei siinä tarvi mitään "uhkailla" vaan laittaa hiljakseen paperit vetämään.

Itseasiassa olisi aika mielenkiintoista saada tietää, kuinka paljon tällaisia valituksia tehdään. Ja erityisesti ne jotka pääsevät jotenkin etenemään.

Samalla jäin myös ihmettelemään mikisi kaikki näkemäni asiakastyytyväisyys kyselyt näyttävät hyvin erilaisilta mitä keskustelu tällä foorumilla.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa olisi aika mielenkiintoista saada tietää, kuinka paljon tällaisia valituksia tehdään. Ja erityisesti ne jotka pääsevät jotenkin etenemään.

Samalla jäin myös ihmettelemään mikisi kaikki näkemäni asiakastyytyväisyys kyselyt näyttävät hyvin erilaisilta mitä keskustelu tällä foorumilla.

Lue lisää

Ihmiset on peloteltu myöntyviksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset on peloteltu myöntyviksi.

Tässä nimenomaan on aika pitkälti todellista perää.
Valitettavaa mutta totta että pelottelun menetelmillä ihmisiä saadaan vaikenemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa olisi aika mielenkiintoista saada tietää, kuinka paljon tällaisia valituksia tehdään. Ja erityisesti ne jotka pääsevät jotenkin etenemään.

Samalla jäin myös ihmettelemään mikisi kaikki näkemäni asiakastyytyväisyys kyselyt näyttävät hyvin erilaisilta mitä keskustelu tällä foorumilla.

Lue lisää

Voisin hyvin ajatella että valitukset eivät taida edes päästä etenemään kovin korkealle, joku tulee väliin ja pysäyttää prosessin koska eihän totuus saa tulla julki.

Olisi kiva tietää millaisiin potilastyytyväisyyskyselyihin viittaat, onko ne tehty avohoidon puolella vai jossain suljetussa laitoksessa?

Uskon täysin että ihmisillä on hyvinkin erilaisia kokemuksia ja ajatuksia liittyen omiin kokemuksiin psykatrian puolen eri hoitotahojen suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Voisin hyvin ajatella että valitukset eivät taida edes päästä etenemään kovin korkealle, joku tulee väliin ja pysäyttää prosessin koska eihän totuus saa tulla julki.

Olisi kiva tietää millaisiin potilastyytyväisyyskyselyihin viittaat, onko ne tehty avohoidon puolella vai jossain suljetussa laitoksessa?

Uskon täysin että ihmisillä on hyvinkin erilaisia kokemuksia ja ajatuksia liittyen omiin kokemuksiin psykatrian puolen eri hoitotahojen suhteen.

Lue lisää

Valitukset tulee lain mukaan käsitellä ja päätös saatava.


Tässä linkki yhteen päätökseen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta.

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2013/20134883?search[type]=pika&search[pika]=psykiatri

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa olisi aika mielenkiintoista saada tietää, kuinka paljon tällaisia valituksia tehdään. Ja erityisesti ne jotka pääsevät jotenkin etenemään.

Samalla jäin myös ihmettelemään mikisi kaikki näkemäni asiakastyytyväisyys kyselyt näyttävät hyvin erilaisilta mitä keskustelu tällä foorumilla.

Lue lisää

"Samalla jäin myös ihmettelemään mikisi kaikki näkemäni asiakastyytyväisyys kyselyt näyttävät hyvin erilaisilta mitä keskustelu tällä foorumilla."

Tukholman syndrooma.

Anonyymi kirjoitti:

Voisin hyvin ajatella että valitukset eivät taida edes päästä etenemään kovin korkealle, joku tulee väliin ja pysäyttää prosessin koska eihän totuus saa tulla julki.

Olisi kiva tietää millaisiin potilastyytyväisyyskyselyihin viittaat, onko ne tehty avohoidon puolella vai jossain suljetussa laitoksessa?

Uskon täysin että ihmisillä on hyvinkin erilaisia kokemuksia ja ajatuksia liittyen omiin kokemuksiin psykatrian puolen eri hoitotahojen suhteen.

Lue lisää

Olen seuraillut tässä noin kymmenen vuoden aikana keskisuuren kaupungin, ja sittemmin samaisen alueen sote-kuntayhtymän mielenterveyspuolen asiakastyytyväisyys kyselyitä.

Kyselyt on tehty ns. avo puolella, mutta niissä pitäisi olla vastauksia myös ihmisiltä, jotka ovat vetäneet koko mankelin läpi. Silti se ei mielestäni näy vastauksissa tai yhteenvedoissa.

Pelko voisi olla yksi aika hyvä selitys, mutta ei mielestäni kerro kaikkea. Jotenkin tuntuu että nämä ihmiset passivoituvat, ja tyytyvät kohtaloonsa eivätkä oikein uskalla unelmoida paremmasta.

Anonyymi kirjoitti:

"Samalla jäin myös ihmettelemään mikisi kaikki näkemäni asiakastyytyväisyys kyselyt näyttävät hyvin erilaisilta mitä keskustelu tällä foorumilla."

Tukholman syndrooma.

Lue lisää

Kiehtova ajatus, teoriassahan siinä voisi jopa olla perää. Käytännössä kuitenkin uskoisin että kyse on enempi jostain muusta.

Voiko se riippua, paikasta ja tavasta jolla on kysytytty? Esim ihminen joka haluaa mahdollisimman nopeasti käydä vastaanotolla, ei halua viettää sekunttiakaan vastatakseen kyselyihin. Tai ei vaikka osaa ilmaista itseään ja tunteitaan.

Saman kysymyksenhän voisi heittää myös niin päin, että miksi ne tyytyväiset ihmiset eivät ole täällä julistamassa ilosanomaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen seuraillut tässä noin kymmenen vuoden aikana keskisuuren kaupungin, ja sittemmin samaisen alueen sote-kuntayhtymän mielenterveyspuolen asiakastyytyväisyys kyselyitä.

Kyselyt on tehty ns. avo puolella, mutta niissä pitäisi olla vastauksia myös ihmisiltä, jotka ovat vetäneet koko mankelin läpi. Silti se ei mielestäni näy vastauksissa tai yhteenvedoissa.

Pelko voisi olla yksi aika hyvä selitys, mutta ei mielestäni kerro kaikkea. Jotenkin tuntuu että nämä ihmiset passivoituvat, ja tyytyvät kohtaloonsa eivätkä oikein uskalla unelmoida paremmasta.

Lue lisää

Mä olen käynyt sen mankelin läpi ja rankasti.

Tavallaan uskon tuohon passivoitumis-ajatukseen, niin kävi mullekin silloin alkuvuosina kun noihin kuvioihin sukelsin sokkona. Passivoiduin aika nopeasti koska lakkasin välittämästä mistään mitä elämässäni sillä hetkellä tapahtui, ts. luovutin itseni lääketieteelle, jos nyt uskallan noin karskisti sanoa.

Ensiksikin mut lääkittiin niin vahvasti etten oikein ollut " kartalla " moneen vuoteen, sekin jo on passivoimista ja tokihan ihminen passivoituu.
Samoin kun pitkässä laitoshoidossa olevat ihmiset saattavat laitostua, toki sekin on yksilöllistä. Jotkut laitostuvat jo lyhyessäkin ajassa.

Paremmasta unelmoiminen alkoi omalla kohdallani vasta vuosien kuluttua, ensin en edes halunnut unelmoida, sitten en osannut enkä myöskään uskaltanut. Olihan vuosien varrella itsetunto ja usko ja luotto omaan itseen karissut aivan totaalisesti.

Kunnes tuli se kaikkien rankin mankeli joka muutti elämäni suunnan aivan täysin, ja onnekseni parempaan suuntaan.
Sain työstettyä itseäni, tutustua itseeni ja sukeltaa omaan mieleeni mitä siellä on ja tapahtuu ja alkaa etsiä vastausta yhteen ainoaan kysymykseen: miksi?
Oliko tarkoitus että loppuelämä kuluisi samaan tapaan, pakkohan on johonkin pystyä, ei vaan voinut enää jatkaa samaa p...aa.
Piti uskaltaa lähteä kokeilemaan olisiko mahdollista saada asioita paremmiksi.

Rankkaa oli käydä suunnilleen koko elämä läpi, onneksi mun ei tarvinnut tehdä ihan kaikkea yksin, sain apua ja otin avun vastaan.

Kauan sitten kun kaikki alkoi niin hain jo silloin apua mutta kuitenkaan en ottanut sitä vastaan, se oli virhe.
Olin silloin jo passivoitunut osittain koko omaa elämääni kohtaan.

Noista kyselyistä sen verran että eihän koskaan voi tietää kuinka moni vastaa niihin loppujen lopuksi rehellisesti. Itsekin kyllä tarkkaan miettisin että vastaukset olisivat satavarmasti anonyymeja ja sellaisina pysyisivät.
Jotenkin kun luottokin on karissut vuosien varrella, valitettavasti, kokemuksista johtuen.

Anonyymi kirjoitti:

Kiehtova ajatus, teoriassahan siinä voisi jopa olla perää. Käytännössä kuitenkin uskoisin että kyse on enempi jostain muusta.

Voiko se riippua, paikasta ja tavasta jolla on kysytytty? Esim ihminen joka haluaa mahdollisimman nopeasti käydä vastaanotolla, ei halua viettää sekunttiakaan vastatakseen kyselyihin. Tai ei vaikka osaa ilmaista itseään ja tunteitaan.

Saman kysymyksenhän voisi heittää myös niin päin, että miksi ne tyytyväiset ihmiset eivät ole täällä julistamassa ilosanomaa.

Lue lisää

Ottaisin kantaa tuohon lauseeseen koskien halua nopeaan vastaanottokäyntiin.
Yleensä kyllä kun ihminen lähtee hakemaan apua mielensä ongelmiin niin hän ei halua käydä vastaanotolla nopeasti, päinvastoin, hän haluaa että jollain olisi aikaa häntä kuunnella.

Sehän on nykyään kai suurin hoidon ongelmista kun ei riitä aika eikä henkilökunta.

Sullakin on aika outo asenne " ilosanominesi ", tällä palstalla tuskin kukaan julistaisi ilosanomaa kun on aiheena psykiatrinen hoitojärjestelmä.

Anonyymi kirjoitti:

Ottaisin kantaa tuohon lauseeseen koskien halua nopeaan vastaanottokäyntiin.
Yleensä kyllä kun ihminen lähtee hakemaan apua mielensä ongelmiin niin hän ei halua käydä vastaanotolla nopeasti, päinvastoin, hän haluaa että jollain olisi aikaa häntä kuunnella.

Sehän on nykyään kai suurin hoidon ongelmista kun ei riitä aika eikä henkilökunta.

Sullakin on aika outo asenne " ilosanominesi ", tällä palstalla tuskin kukaan julistaisi ilosanomaa kun on aiheena psykiatrinen hoitojärjestelmä.

Lue lisää

No tämäpä justiinsa, jos yleinen konsensus on kiire, niin kouluarvosana 8.9 on aika huisin hyvä kiireessä tehdyksi.

Tai siis taas kysymysmuodossa. Minkä arvosanan tällä foorumilla olevat ihmiset antaisivat oman paikkakunnan mielenterveystoimistolle (tai vastaavalle insanssille) Ja miten lähellä tai kaukana se olisi tuota 8.9 arvosanaa?

Toinen mitä jäin miettimään, on se että millä me pystyisimme mittaamaan, määrittämään tai muuten vain konkretisoimaan Tukholma syndroomaa? Kyselytutkimus ei ainakaan tällä ajatuspohjalla tunnu toimivalta.

Anonyymi kirjoitti:

No tämäpä justiinsa, jos yleinen konsensus on kiire, niin kouluarvosana 8.9 on aika huisin hyvä kiireessä tehdyksi.

Tai siis taas kysymysmuodossa. Minkä arvosanan tällä foorumilla olevat ihmiset antaisivat oman paikkakunnan mielenterveystoimistolle (tai vastaavalle insanssille) Ja miten lähellä tai kaukana se olisi tuota 8.9 arvosanaa?

Toinen mitä jäin miettimään, on se että millä me pystyisimme mittaamaan, määrittämään tai muuten vain konkretisoimaan Tukholma syndroomaa? Kyselytutkimus ei ainakaan tällä ajatuspohjalla tunnu toimivalta.

Lue lisää

On ihmisiä, ja on Ihmisiä.
Omalla kohdallani on tullut vastaan niin erilaisia hoitajia ja lääkäreitä vuosien varrella että en pystyisi edes miettimään mitään yleisarvosanaa.

Paljonhan se on paikastakin kiinni, miten ihmisiä missäkin kohdellaan ja hoidetaan.
Ei tarvitse Tukholman syndroomaa huomatakseen eri paikkojen ja eri laitosten välisiä eroja, niin henkilökunnassa kuin hoitokäytännöissäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Valitukset tulee lain mukaan käsitellä ja päätös saatava.


Tässä linkki yhteen päätökseen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimesta.

https://www.finlex.fi/fi/oikeus/eurooppa/feit/2013/20134883?search[type]=pika&search[pika]=psykiatri

Lue lisää

Vaikka valitukset käsiteltäisiin, niin näissä prosesseissa on niin monta kohtaa pielessä, esimerkiksi jokaisesta virheellisestä toiminnasta, etuudesta tai päätöksestä pitää tehdä oma valituksensa eri tahoille. Lisäksi, miten jaksat valittaa, kun ne, joiden pitäisi auttaa hakemusten ja etuuksien kanssa, ovat ne, joista valitat. Kun nämä etuudet edellyttävät lääkärinlausuntoja ja lääkärinkään et pääse, kun hoidontarpeen arvion suorittaa osastosihteeri, niin minne sinun kuuluu valittaa. Mitä sitten, kun sinun pitäisi hakea se lääkärinlausunto siltä samalta lääkäriltä, jonka toiminnasta olet valittanut. Esimerkiksi omasta tilanteesta valitin suoraan kelaan, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan usealla eri hakemuksella ja psykiatrian poliklinikalle ja potilasasiamiehelle. Nämä kehottivat olemaan yhteydessä toiseen virastoon, vaikka nimenomaan sanoin etten siihen pysty. Asian käsittelyssä meni yli 18 kk. Jokainen hoiti tasan oman osuutensa asiasta ja senkin h*vetin huonosti, osa ei tiedä laeista yhtään mitään. Kun sitten pamahtaa psykoosia kun olet ilman rahaa, ruokaa, apua, lääkkeitä ja hoitoa, niin voidaankin mitätöidä koko tapahtumaketju. Ja tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta minun sairaushistoriassa, vaan aiempi sairaalareissu johti vielä kauheampiin seuraamuksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka valitukset käsiteltäisiin, niin näissä prosesseissa on niin monta kohtaa pielessä, esimerkiksi jokaisesta virheellisestä toiminnasta, etuudesta tai päätöksestä pitää tehdä oma valituksensa eri tahoille. Lisäksi, miten jaksat valittaa, kun ne, joiden pitäisi auttaa hakemusten ja etuuksien kanssa, ovat ne, joista valitat. Kun nämä etuudet edellyttävät lääkärinlausuntoja ja lääkärinkään et pääse, kun hoidontarpeen arvion suorittaa osastosihteeri, niin minne sinun kuuluu valittaa. Mitä sitten, kun sinun pitäisi hakea se lääkärinlausunto siltä samalta lääkäriltä, jonka toiminnasta olet valittanut. Esimerkiksi omasta tilanteesta valitin suoraan kelaan, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan usealla eri hakemuksella ja psykiatrian poliklinikalle ja potilasasiamiehelle. Nämä kehottivat olemaan yhteydessä toiseen virastoon, vaikka nimenomaan sanoin etten siihen pysty. Asian käsittelyssä meni yli 18 kk. Jokainen hoiti tasan oman osuutensa asiasta ja senkin h*vetin huonosti, osa ei tiedä laeista yhtään mitään. Kun sitten pamahtaa psykoosia kun olet ilman rahaa, ruokaa, apua, lääkkeitä ja hoitoa, niin voidaankin mitätöidä koko tapahtumaketju. Ja tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta minun sairaushistoriassa, vaan aiempi sairaalareissu johti vielä kauheampiin seuraamuksiin.

Lue lisää

"hoidontarpeen arvion suorittaa osastosihteeri"

Kas kun ei aseta vielä diagnoosejakin ja määrää lääkkeitäkin. Ei hemmetti tätä pellemaailmaa.

Anonyymi kirjoitti:

"hoidontarpeen arvion suorittaa osastosihteeri"

Kas kun ei aseta vielä diagnoosejakin ja määrää lääkkeitäkin. Ei hemmetti tätä pellemaailmaa.

Ei kai osastosihteereillä ole minkäänlaisia valtuuksia arvioida jonkun hoidon tarvetta.
Vaikuttaa tosi älyttömältä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai osastosihteereillä ole minkäänlaisia valtuuksia arvioida jonkun hoidon tarvetta.
Vaikuttaa tosi älyttömältä.

Kyllä ja älytöntähän se on. Niin tapahtuu psykiatrian poliklinikalla.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ja älytöntähän se on. Niin tapahtuu psykiatrian poliklinikalla.

Ei kuitenkaan kaikilla psykiatrian poliklinikoilla.
Vuosia sitten kävin itse polilla, eikä siellä mikään sihteeri tehnyt muuta kun toimistohommia.

Hoitajat voivat arvioida mahdollista hoidon tarvetta, ja siltikin hoidosta päättää lääkäri.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ja älytöntähän se on. Niin tapahtuu psykiatrian poliklinikalla.

Sen jälkeen kun päästää tällasia sammakoita suustaan, niin on aika vaikee esittää mitään asiallisia kommentteja mielenterveydenhoidon epäkohdista suomessa.

Tällä haisee hallintovirkaelätille ja sosiaalitantalle. Hyh..

Anonyymi kirjoitti:

Tällä haisee hallintovirkaelätille ja sosiaalitantalle. Hyh..

Täällä haisee vastenmieliselle valtion tuolla elävälle rotalle joka valittaa päivät pääksytysten syyllistäen muita mutta ei ole valmis tekemään elämälleen mitään. Hyh.

Mullakin se leima on mutta en koe sitä millään tavalla vaaralliseksi vaikka ikävähän se on ja joitain juttuja tämän elämänkin varrella hankaloittaa.
Mutta vaaraa en siinä itse näe kuten sinä olit kirjoittanut että leimaaminen on vaarallista.

Tosin on jokaisen oma asia miten käsittää vaarallisuuden merkityksen.

Tämä sanoitti mun kokemukset täysin.

Lisäksi ei auta vaikkaitse kokemus olisi myönteinen ja siitä jäisi hyvä olo. Kun pääset kotiin ja näet potilaskirjaukset, kun sellaiset ilmestyy, mieli voi olla toinen. Siellä voi olla kirjauksia toisesta potilaasta, aivan virheellisiä tulkintoja sinusta yms. Yritäppä muuttaa niitä. Pyydä ensin osastosihteeriltä aikaa lääkärille, että saat näitä selvitettyä. Lääkäri voi soittaa milloin tahansa, vaikka lauantaisin ja jos et vastaa juuri silloin, niin yhteyttä taas osastosihteeriin. Usein työ jää jo siihen. Sulle lähetetään jotain papereita, joihin pitää yksilöidä virheet ja sen jälkeen HARKITAAN muutetaanko kirjauksia siltikään. Eli koko prosessi on aivan turhaa. Ei masentunut tätä jaksa. On helpompi lukea potilaskirjauksistaan tarinaa, joka ei ole sinun tarinasi, vaan aivan jonkun muun, jota et edes tunnista, kuin yrittää saada tolkku heidän järjestelmään. Usein on jo viikkoja aiemmin kysytty mielipiteitä käynnistä.

Toinen mahdollisuus, että lääkäri on jo ehtinyt lähettää näitä virheellisiälausuntoja sinusta Kelaan. Sen seurauksena sinun eläke tai valitukset hylätään. Miten tätä sotkua enää korjaa? Teet valituksen poliklinikalle, mutta ylilääkärin yhteystietoja etsaa, koska niitä ei ole. Valitat hänen esimiehelleen, joka vastaa aivan asiattoman viestin. Potilasasiamies kehottaa ottamaan yhteyttä sosiaalitoimistoon, jonne oletyrittänyt kuukausia saada yhteyttä. Ei oota vastataan. Kukaan ei ota vastuuta virheistään milloin mistäkin syystä ja nämä tahot suojelevat toinen toisiaan. Luotto tähän järjestelmään on mennyt täysin. Jos joku viitsisi avata ne mun paperit kaikissa näissä kolmessa tahossa ja yhdistäisi nämä tiedot, niin tämä sotku olisi selvitettävissä ja selvästi nähtävissä syyt ja seuraukset, mutta näin ei ole ja tätä ei tehdä.

Toisekseen poliklinikalla kaksi lääkäriä on sanonut, etteivät nää mun kirjauksia kuin kahdelta edelliseltä vuodelta. Tämä on mielenkiintoista koska olen yli 10 vuotta ollut samalla polilla asiakkaana. Tämäkin huolestuttaa oikeusturvan kannalta, miten tiedot voi vaan kadota? En uskalla edes kysyä onko vika saatu korjattua. Luotto on kyseiseen poliin aika nollissa kaiken muun sotkun vuoksi. Jos näihin kahteen vuoteen sattuu vielä tällainen em. päätön virhekirjaus, niin koko hoito lähtee ihan väärille raiteille. Valitus on turhaa, sekin on jo nähty. Asiat vaan suditaan piiloon ja kielletään täysin oma vastuu potilaan tilaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä sanoitti mun kokemukset täysin.

Lisäksi ei auta vaikkaitse kokemus olisi myönteinen ja siitä jäisi hyvä olo. Kun pääset kotiin ja näet potilaskirjaukset, kun sellaiset ilmestyy, mieli voi olla toinen. Siellä voi olla kirjauksia toisesta potilaasta, aivan virheellisiä tulkintoja sinusta yms. Yritäppä muuttaa niitä. Pyydä ensin osastosihteeriltä aikaa lääkärille, että saat näitä selvitettyä. Lääkäri voi soittaa milloin tahansa, vaikka lauantaisin ja jos et vastaa juuri silloin, niin yhteyttä taas osastosihteeriin. Usein työ jää jo siihen. Sulle lähetetään jotain papereita, joihin pitää yksilöidä virheet ja sen jälkeen HARKITAAN muutetaanko kirjauksia siltikään. Eli koko prosessi on aivan turhaa. Ei masentunut tätä jaksa. On helpompi lukea potilaskirjauksistaan tarinaa, joka ei ole sinun tarinasi, vaan aivan jonkun muun, jota et edes tunnista, kuin yrittää saada tolkku heidän järjestelmään. Usein on jo viikkoja aiemmin kysytty mielipiteitä käynnistä.

Toinen mahdollisuus, että lääkäri on jo ehtinyt lähettää näitä virheellisiälausuntoja sinusta Kelaan. Sen seurauksena sinun eläke tai valitukset hylätään. Miten tätä sotkua enää korjaa? Teet valituksen poliklinikalle, mutta ylilääkärin yhteystietoja etsaa, koska niitä ei ole. Valitat hänen esimiehelleen, joka vastaa aivan asiattoman viestin. Potilasasiamies kehottaa ottamaan yhteyttä sosiaalitoimistoon, jonne oletyrittänyt kuukausia saada yhteyttä. Ei oota vastataan. Kukaan ei ota vastuuta virheistään milloin mistäkin syystä ja nämä tahot suojelevat toinen toisiaan. Luotto tähän järjestelmään on mennyt täysin. Jos joku viitsisi avata ne mun paperit kaikissa näissä kolmessa tahossa ja yhdistäisi nämä tiedot, niin tämä sotku olisi selvitettävissä ja selvästi nähtävissä syyt ja seuraukset, mutta näin ei ole ja tätä ei tehdä.

Toisekseen poliklinikalla kaksi lääkäriä on sanonut, etteivät nää mun kirjauksia kuin kahdelta edelliseltä vuodelta. Tämä on mielenkiintoista koska olen yli 10 vuotta ollut samalla polilla asiakkaana. Tämäkin huolestuttaa oikeusturvan kannalta, miten tiedot voi vaan kadota? En uskalla edes kysyä onko vika saatu korjattua. Luotto on kyseiseen poliin aika nollissa kaiken muun sotkun vuoksi. Jos näihin kahteen vuoteen sattuu vielä tällainen em. päätön virhekirjaus, niin koko hoito lähtee ihan väärille raiteille. Valitus on turhaa, sekin on jo nähty. Asiat vaan suditaan piiloon ja kielletään täysin oma vastuu potilaan tilaan.

Lue lisää

"Tämä sanoitti mun kokemukset täysin.
Lisäksi ei auta"

Ja sinä sanoitit lisäksi mun kokemukset !:)
Lisäksi paljon muuta koettu. En luota enää siihen järjestelmään. Se ei ole tehty ihmisen auttamiseksi.

Jos pitää apua saada, niiin yksityiselle, omalla rahalla. Kela voi tukea kuntoutuspsykoterapian muodossa, sitä kannattaa hakea. Valita sellainen terapeutti joka ei tee kirjauksia Kantaan, heitäkin on. Ja muutenkin valitat terapeutti tarkkaan. Kuntoutusterapiaan pääsee yhdellä psykiatrin b-lausunnolla, ja kun se vaiva on tehty ja vaihe ohitettu voi olla suht koht vapaa ja edetä kun on ensin vaan löytänyt sen terapeutin. Näin kävi minulle lopulta. Mutta kaikki muu siinä järjestelmässä olikin sitten p*stä ..."kauniisti" sanottuna.

Ei. Sulla heittää vaan päästä. Kokeile edes 10 kertaa yhtä paikkaa ennen kuin lopetat. Et ole niin erikoinen, että sua haluttaisi sinne valittamaan. Mutta osa tekee työnsä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei. Sulla heittää vaan päästä. Kokeile edes 10 kertaa yhtä paikkaa ennen kuin lopetat. Et ole niin erikoinen, että sua haluttaisi sinne valittamaan. Mutta osa tekee työnsä.

Lue lisää

No sittenhän minä olen kaltaisessani seurassa. ;)

Ei sekään aina toimi. Jos siinä epäonnistuu, voi saada toistuvan masennuksen vaikean, katatonisen jakson.

Aha aha oho oho

Senkin penis! Oho.

En tiedä mistä on kyse. Jotenkin oudoltahan se tuntuu velvoittaa naiset kutsuntoihin ilman velvollisuutta ase- tai siviilipalvelukseen.

Ei aina ja kaikesta voi syyttää ainoastaan kulttuuria ja yhteiskuntaa.
Jos kaikki ongelmat johtuisivat vain noista kahdesta, olisi koko kansa psykiatrisessa järjestelmässä.

Aina voi katsoa myös peiliin, miten itse ajattelee yhteiskunnasta ja kulttuurista, mitä ajattelee itsestään.
Toki ympäristössäkin voi olla osittain vikaa, mutta ei kaikki siitä johdu.

Itsekin aikoinaan syytin omasta pahasta olosta kaikkea muuta ympärilläni, en itseäni.
Kun tutustuin itseeni, ongelmatkin vähenivät huomattavasti.

Anonyymi kirjoitti:

Ei aina ja kaikesta voi syyttää ainoastaan kulttuuria ja yhteiskuntaa.
Jos kaikki ongelmat johtuisivat vain noista kahdesta, olisi koko kansa psykiatrisessa järjestelmässä.

Aina voi katsoa myös peiliin, miten itse ajattelee yhteiskunnasta ja kulttuurista, mitä ajattelee itsestään.
Toki ympäristössäkin voi olla osittain vikaa, mutta ei kaikki siitä johdu.

Itsekin aikoinaan syytin omasta pahasta olosta kaikkea muuta ympärilläni, en itseäni.
Kun tutustuin itseeni, ongelmatkin vähenivät huomattavasti.

Lue lisää

Mun peilissä on aina ruma kuva.

Anonyymi kirjoitti:

Ei aina ja kaikesta voi syyttää ainoastaan kulttuuria ja yhteiskuntaa.
Jos kaikki ongelmat johtuisivat vain noista kahdesta, olisi koko kansa psykiatrisessa järjestelmässä.

Aina voi katsoa myös peiliin, miten itse ajattelee yhteiskunnasta ja kulttuurista, mitä ajattelee itsestään.
Toki ympäristössäkin voi olla osittain vikaa, mutta ei kaikki siitä johdu.

Itsekin aikoinaan syytin omasta pahasta olosta kaikkea muuta ympärilläni, en itseäni.
Kun tutustuin itseeni, ongelmatkin vähenivät huomattavasti.

Lue lisää

Yhteiskunta ei todellakaan ole valmis. On paljon ihmisiä jotka kärsivät "yhteiskunnan takia", ilman että he tekisivät jotain väärin. Mutta se on totta, että yhteiskunna ongelmat ja yksilön ongelmat ovat kaksi eri asiaa.

Valitettavasti tälle foorumille on päässyt pakkaantumaan ihmisiä jotka eivät ihan aina erota näitä kahta asiaa.