Onko/voiko olla työelämässä mitään muuta arvoa kuin ihmisen panoksen tuottama rahallinen arvo työnantajalle ja työntekijälle kuviteltu arvonanto?
Minua ainakin vaivaa se, että työntekijöitä yritetään nykyään sumuttaa "sitoutumaan" työhönsä, vaikka oikeastaan heidän pitäisi sitoutua Jumalaansa, perheeseensä, parisuhteeseensa. Sitoutua siis todellisiin, pysyviin asioihin, jotka tuovat sisäistä onnea ja hyvinvointia elämiimme - työpaikkahan häviää heti kun työpanoksesi muuttuu syystä tai toisesta tarpeettomaksi.
Minua ainakin vaivaa se, että työntekijöitä yritetään nykyään sumuttaa "sitoutumaan" työhönsä, vaikka oikeastaan heidän pitäisi sitoutua Jumalaansa, perheeseensä, parisuhteeseensa. Sitoutua siis todellisiin, pysyviin asioihin, jotka tuovat sisäistä onnea ja hyvinvointia elämiimme - työpaikkahan häviää heti kun työpanoksesi muuttuu syystä tai toisesta tarpeettomaksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
... uskotella että työnantajan kunnioittaminen ja tottelemine sisältyy pykälään:"muista kunnioittaa isää ja äitiäsi", siis että sillä tarkoitettaisiin kaikenlaisia auktoriteetteja.
Nykyään työntekijää ei todellakaan kunnioiteta, ainoastaan nopeaa rahaa tässä kvartaalitaloudessa. Miksi siis kunnoittaisimme työnantajaa, kunnioitus pitää ansaita.
Mitkä ovat Suomen arvot? Ne pitäisi selvittää ja alkaa tekemään lakeja sen pohjalta. Onko ydinperhe jo arvomaailmana romuutettu, pitäisi selvittää?
Ja mitä on tullut tilalle, selvitys päälle. Täytyy ensin tietää mikä on päämäärä ja selvittää mistä lähdetään liikkeelle.
Eipä sillä työllä ole muuta arvoa kuin että saa rahaa, jolla sitten saa ruokaa ja kämpän eli pysyy hengissä. Mutta siihen riittäisi paljon nykyistä pienempi palkka ja työhön kulutettu aika. Kaikki muu kuten esim. elektroniikka on turhaa ja vain kääntää ihmisen huomion pois oikeasti tärkeistä asioista. Esim. jos ihmisellä on ylimääräistä vapaa-aikaa, niin mitä hän tekee? Hän alkaa vaikka pelaamaan pleikkarilla sen sijaan että miettisi elämää, maailmaa, Jumalaa jne jne tms. Sitten kun on pelattu niin nukkumaan ja aamulla töihin ja illalla pelataan ja taas töihin jne kunnes tullaan vanhoiksi ja nirri lähtee. Mikä järki tämmöisessä elämässä on? Nykyään ollaan mieluusti "menestyneitä" ja uraputkessa mutta kuinka tärkeää tämä oikeasti on?