Houkutus on kova. On se vaan hankala riippuvuus. Melkein päivittäin tulee mietittyä vaniljasikareita ja mentholröökiä.
Saan jäätäviä päänsärkyjä jo puolikkaan askin polttamisesta ja joudun syömään nikotiinipurkkaa monta päivää että pääsen pahimmista vieroitusoireista eroon mutta on se houkutus vaan kova.
En olisi alkanut täysipäiväiseksi polttajaksi ikinä jos olisin tiennyt miten voimakas riippuvuus nikotiiniin voi kehittyä.
Näen usein myös unia missä maistan eri tupakoita hyvinkin voimakkaasti ja sitten heräänkin suu raikkaana.
En tiedä toista ainetta joka olisi pitänyt minua yli 10 vuotta otteessaan. Aloitin 2008 tupakan viikonloppukäytön ja 2012 menikin aski päivässä. 2013 meni 2 askia päivässä. 2014 meni noin aski päivässä ja lopetin nikotiinipurkan avulla vuoden viimeisinä kuukausina. 2015 & 2016 & 2017 & 2018& 2019 polttelin pikkusikareita liian usein vaikka virallisesti en enää polttanut(joskus sorruin ostamaan normaalia tupakkaa). 2020 olen polttanut n. 2-3 askia ja pikkusikarit olen jättänyt väliin sillä ne tuntuvat tukkivan keuhkoja pahemmin kuin normirööki.
Kyllä sen polttamisen jälkeen on aina hirveä olo, huonot yöunet edessä jos unta saa ollenkaan ja kipuja monta päivää hirveä nikotiininhimo että siinä mielessä koen olevani oikealla tiellä kun viimeksi poltin heinä-elokuussa.
Vaikea siitä on päästä irti kun vuodesta 2014 on nikotiininhimoissa usein sortunut sillä verukkeella, että "vielä viimeinen aski jonka jälkeen loppuu".
Pitää vaan jatkaa päättäväisesti taistelua nikotiininhimoa vastaan vaikka mieli skitsofreenisesti tuntuu välillä valuvan sille kannalle että "nyt vielä viimeinen aski jonka jälkeen tää polttamiskeissi on ohi".
Saan jäätäviä päänsärkyjä jo puolikkaan askin polttamisesta ja joudun syömään nikotiinipurkkaa monta päivää että pääsen pahimmista vieroitusoireista eroon mutta on se houkutus vaan kova.
En olisi alkanut täysipäiväiseksi polttajaksi ikinä jos olisin tiennyt miten voimakas riippuvuus nikotiiniin voi kehittyä.
Näen usein myös unia missä maistan eri tupakoita hyvinkin voimakkaasti ja sitten heräänkin suu raikkaana.
En tiedä toista ainetta joka olisi pitänyt minua yli 10 vuotta otteessaan. Aloitin 2008 tupakan viikonloppukäytön ja 2012 menikin aski päivässä. 2013 meni 2 askia päivässä. 2014 meni noin aski päivässä ja lopetin nikotiinipurkan avulla vuoden viimeisinä kuukausina. 2015 & 2016 & 2017 & 2018& 2019 polttelin pikkusikareita liian usein vaikka virallisesti en enää polttanut(joskus sorruin ostamaan normaalia tupakkaa). 2020 olen polttanut n. 2-3 askia ja pikkusikarit olen jättänyt väliin sillä ne tuntuvat tukkivan keuhkoja pahemmin kuin normirööki.
Kyllä sen polttamisen jälkeen on aina hirveä olo, huonot yöunet edessä jos unta saa ollenkaan ja kipuja monta päivää hirveä nikotiininhimo että siinä mielessä koen olevani oikealla tiellä kun viimeksi poltin heinä-elokuussa.
Vaikea siitä on päästä irti kun vuodesta 2014 on nikotiininhimoissa usein sortunut sillä verukkeella, että "vielä viimeinen aski jonka jälkeen loppuu".
Pitää vaan jatkaa päättäväisesti taistelua nikotiininhimoa vastaan vaikka mieli skitsofreenisesti tuntuu välillä valuvan sille kannalle että "nyt vielä viimeinen aski jonka jälkeen tää polttamiskeissi on ohi".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.