Vihdin syrjäkylillä on vuosikymmenet kiertänyt säännöllisesti kotimyyntiä harrastava "kalakauppias", joka on tuputtaen myynyt vanhuksille mm. törkeän hintaista lihaa, kalaa ja suklaata. Vieläpä niin isoja annoksia, että suurin osa jää käyttämättä. Nämä pakkomyynnit lohkaisevat vanhusten pienistä eläkkeistä niin suuren osuuden, että heillä jää moni tarvittu hankinta tekemättä.
Nyt korona-aikana kyseinen kauppias on vähät välittänyt ulko-oviin kiinnitetyistä varoituksista, jotka kieltävät sisään astumisen muilta kuin hoitohenkilökunnalta. Sinne hän on vain lampsinut sisään ja altistanut riskiryhmäläisiä virukselle.
Eikö tätä ahneuden esikuvaa saa millään kuriin.
Nyt korona-aikana kyseinen kauppias on vähät välittänyt ulko-oviin kiinnitetyistä varoituksista, jotka kieltävät sisään astumisen muilta kuin hoitohenkilökunnalta. Sinne hän on vain lampsinut sisään ja altistanut riskiryhmäläisiä virukselle.
Eikö tätä ahneuden esikuvaa saa millään kuriin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lukitsemalla oven on hyvä aloittaa. Toinen on koiran hankinta. Jos sekään ei auta, niin sitten vanhus holhoukseen ja asunto lihoiksi. Sillä rahalla saa monta salkkua alumiiniä juotavaksi. Helppoa eikö totta.
Toivottavasti tämän kommentoijan jälkeläiset pistävät hänet holhoukseen ja asunnot lihoiksi aikaisessa vaiheessa. Sen verran kylmäävää kyytiä hän on tarjoamassa näille vanhuksille.
Tosin eipä taida jäädä hänellä rahaa jaettavaksi, jos alumiinisalkut ovat ensimmäisenä hankintalistalla :D