arkielämässäsi? Kerro vapaasti mitkä olisivat sellaisia raamatussa mainittuja kieltoja, käskyjä. kehoituksia, ohjeita.
- Tunnetko siitä ahdistusta?
-Himmentääkö tottelemattomuus pelastus varmuuttasi
Tässä esimerkiksi sanaa jota en toteuta en pysty siihen.
Ef. 5:24
Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
-tomumaja
- Tunnetko siitä ahdistusta?
-Himmentääkö tottelemattomuus pelastus varmuuttasi
Tässä esimerkiksi sanaa jota en toteuta en pysty siihen.
Ef. 5:24
Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
-tomumaja
Vastaukset 29
Vanhimmat
Noitanaisen tappaminen.
Mitähän tuo tarkoittaa,mut oikeesti,olen ollut tekemisissä naisen kanssa,joka on todellinen noita,on halunnut pahaa,päässyt oveluudella elämääni,lahjonut,esittänyt hyvää ja sitten,yhtäkkiä paljastanut itsensä,sanomalla jotain kauheaa,ilmeisesti Pyhä hengen vaikutuksesta.Miten voittaa tämä voima?
Oliko naisella henkivaltoja apunaan?
Kyllä,on jopa myöntänyt,ongelma on se,että on niin uskossa välillä,että menen sekaisin,sanoi,että haluaa hallita minua,pitää kuin koiraa hihnassa.
Ei saa ottaa orjia.
Eikä kannata jättäytyä orjaksi. Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Vakavasti puhuen. Itsensä orjuuttaminen ihmisuhteessa ei ole myöskään Jumalan tahto. Jumala haluaa parantaa myös vääränlaisesta "kiltteydestä", joka ei ole kiltteyttä ollenkaan. Vaan pikemminkin pelkoa siitä, ettei tule hyväksytyksi omana itsenään.
Jotkut uskovat yhdistävät anteeksiannon kynnysmattona olemiseen. Ei se ole asioiden maton alle lakaisemista. Anteeksi voi oikeastaan antaa vasta sitten, kun asia on tuotu päivänvaloon. Rajojen vetämisen opettelu on pelottavaa, jos siihen ei ole tottunut.
Jumala haluaa kasvattaa meitä luopumaan myös erilaisista "uskovaisen rooleista" ja astumaan rehelliseen elämään. Mutta - kuten kaikki kehitys - sekin tapahtuu pienin askelin.
Nyt oli niin tervehdyttävää asiaa,minä olen yksi alistettu juurikin saarnoilla anteeksiantamuksesta,niin että sen varjolla narsistiset uskovat ovat saaneet pitää minua kynnysmattona.
Ei voi raiskata neitsyitä missään tilanteessa.
Minä palvon vaimoani. Hän on meillä johtaja. Hän tienaa paremmin kuin minä ja hoitaa raha-asiamme. Elämme tasa-arvoisessa avioliitossa. Suhteemme toimii emmekä ole yli 30-vuotisen suhteemme aikana riidelleet kuin kansi kertaa.
Minulla ei ole ongelmia Raamatun kieltojen ja käskyjen suhteen. Olen unohtanut niistä suurimman osan, koska muistini on huono. Minun Jumalalleni riittää kun yritän rakastaa häntä ja lähimmäisiäni.
Kuulostaa onnelliselta elämältä.:D
Hmmmm, vaikea valita..10 käskyä olen jokaista kohtaa joskus rikkonut.
Ja monia monia muita.
En jaksa kantaa rikkomuksia mukanani. Tiedän kyllä mitä tekoa olen ja etten olisi uskossa sekunnin sadasosaa ilman Jeesusta.
Mutta jos pitäisi tosiaan valita sellaiben juttu, joka eniten on mielen päällä niin kyllä se taitaa olla sanan ylläpitäminen omassa kodissani.
En aikoinaan kylvänyt sanaa tarpeeksi lspsilleni äitinä, vanhempana.
Tuo on erittäin tärkeä asia.
Tuosta tunnen eniten huonoa omaatuntoa.
Arki ja sen haasteet veivät niin mennessään, ettei hojsannut, jaksanut pitää kodissa yllä Jumakansanaa niinkuin olisi halunnut.
Myös paineet ulkopuolelta isittain saivatsellaisen tunteen aikaan, etten aina ymmärtänyt valita oikein rai halunnut. Tein vääriä valintoja.
Äitinä tunnen huonommuutta tuolta osin.
Ja tiedän rikkoneeni Jumalaa vastaan sekä hänen minulle antamaani tehtävää vastaan kasvatustehtävässäni eli kasvattaa lapset taivasnkotia varten.
En ole osannut vaan olen pyrkinyt selviämään kasvatustehtäväni haasteista usein omin voimin kuormittaen itseäni liikaa murehtimisella jne
Iltarukouksissa sitten pyytänyt Jumalalta, että kasvattaa lapsiani, kun minä olen niin epäonnistunut siinä tehtävässäni.
ST
"En jaksa kantaa rikkomuksia mukanani"
Rikkomukset tuleekin jättää ristin juurelle - luovuttaa Jeesuksen hoidettavaksi ja anteeksiannettavaksi.
Näin on, mutta äidin sydän kärsii aina enemmän lasten kuin onasta puiolesta. On hankalaa olla armollinen onusta huonoista valinnoista suhteessa lapsiinsa.
No, toivotravasti jotain siementö on jäönyt itämään niin että lapset ymmärtövät mistä saavat avun hädän hetkellä ja turvan kuin myös kenelke kuuluu kunnia kaikesta hyvästä.
ST
Raamatussa on osapuilleen 660 käskyä.
Kristityt katsovat, että heille niistä kuuluu 10 käskyä, Eli Mooseksen lait.
Kuitenkaan kristityt eivät noudata edes ensimmäistä käskyä, joka on pääkäsky ja kieltää pitämästä muita jumalia.
Eli en olisi kovin huolissani.
Tai sitten olisin.
Mutta varmasti rakastat kristittyjä?
ST
Onko sinun vaikea rakastaa lähimmäisiäsi?
ST
Ei oikeastaan ole yleensä.
Mutta joskus voi olla tilanteita kun siihen ei oikein pysty.
No kun Vanhassa testamentissa on vain 619 käskyä, niin Uudessa sitten vain osapuilleen 40 käskyä. Oikeasti Uudessa testamentissa on reilut tuhat käskyä. Noudatatko sinä niistä puoltakaan?
rakastaa jumalaa.... en voi rakastaa sellaista jota ei ole olemassa
Ruisrääkkää ja ... hiivaleipätulehdusta.
Minun hiivaleipäni ei ole tulehtunutta.
Varmaankin se, että miehen pitäisi rakastaa vaimoaan, niinkuin Kristus seurakuntaa, ja myös, että pakottaisi uskonnolliseen luulo alamaisuusoppiin vaimonsa. Siitä on senverran lihallista oppia, että kiitos ei.
Luterilaisilla on ollut tapa kalastaa toisten vesillä pakkokastaa, ja tyrkyttää pakkouskoa ihmisille. Riitelevät asiassa jos ei muuta. Siihen luulisin moni uskonnollinen luterilainen ei taivu, että raamattu olisi totta.
Tuohon uskonnolliseen kalasteluun aikoinaan puuttui Mannerhein, nythän haudataan viimeinen sotasankari, mannerheim-ristin ritari.
Moni pappi luterilaisuudessa ei ole ristin ritaruutta ansainnut. Päinvastoin.
AKS- seuran papit olivat miehittäneet Itä-Karjalan sotilashallinnon kirkollisen toiminnan johdon, ja siitä käsin, että päsmäsivät harhaa suurkarjalaisiin, ortodokseihin.
Eli väärä kalastelu, opetus, harhat jne. on Martin, eli lutterin opin siemen.
Anabaptistit, hukutettiin, Katoliset, vedettiin uskonpuhdistuksessa Suomessa kuu- oksan kiikkuun, ja Karjalassa pakkokastettiin lapset.
Eli se on raamatun kieltojen summa, mitä tuo uskonto teki.
Sitäkö pitäisi jatkaa? Lapsikaste on harha. Usko on vapaehtoinen ja kunnioitus toista uskovaa kohtaan, onko hän uskon kasteella käynyt, katolinen, tai ortodoksi, se pitäisi nämä vauvavalelu- kummitususkoisten ymmärtää. Muotomantra peitettynä sakramenttipeittoon, se ei ole raamattua.
Osa lainauksesta jatkosodan itäkarjalaisten sieluista, johon Mannerheim puuttui. Asiasta väitellyt Aarne Ylä-Jussila, ortodoksipappi.
Siis pitää kunnioittaa toisten uskoa, ortodokseilla on paljon mietintää antavaa seurakuntatoimintaa ja nostan heille hattua, koska pitävät kiinni monesta sanan paikasta tänäkin aikana.
"Varmaankin se, että miehen pitäisi rakastaa vaimoaan, niinkuin Kristus seurakuntaa, ja myös, että pakottaisi uskonnolliseen luulo alamaisuusoppiin vaimonsa."
Jeesus ei pakota tekään.
Ihmisenkään ei pidä pakottaa toista ihmistä mihinkään.
Kaiken tulee olla vapaaehtoista.
Ei pakosta - vaan rakkaudesta tehtyä
Olisi meidänkin avioliitto vielä onnellisempi, jos noudattaisimme näitä Paavalin ohjeita.
Jospa minä rakastaisin enemmän kuten Jeesus rakastaisi.
Ja vaimoni kunnioittaisi minua enemmän.
-Rakkaus todellakin kukoistaisi.
Kannattaa kokeilla - kunkin omasta vapaasta tahdosta.
Anteeksiantamus ja tosi vihollisen siunaaminen on itselleni vaikeaa, sillä en hyväksy pahuutta, millään verukkeella. Joskus mietin, onko kyseessä edes synti, vaan aito Kristuksen mieli.
On nk. pienempiä erimielisyyksiä ja sellaisia, että kykenen kuin puolustusasianajaja näkemään vastapuolen tilanteen siten, että selkeästi väärinymmärryksen tai toisen tietämättömyydestä johtuvan rikkeen kykenen kyllä nopeasti / välittömästi anteeksiantamaan.
Esim. ateistit. En yleensä vihaa heitä, vaikka kuinka herjaisivat, sillä juridinen omatuntoni sanoo, että "he eivät tiedä mitä he tekevät / sanovat". He itse uskovat olevansa oikeassa, "tervejärkisiä" suhteessa "taikauskoisiin kristittyihin"... Hyvänen aika, heitähän tulee pikemminkin sääliä! Niin paljon itseriittoisuutta ihmisessä, joka ei näe napaansa ulommaksi, puhumattakaan että olisi mitään tajua taivaanavaruuksien suurista salaisuuksista. Enkä puhu nyt pikkuväestä Siriuksen pimeällä puolella.
Mutta silloin jos vainoajana saan niskaani esim. nk. uskonlahkolaisen, joka työkseen ei muuta kuin valehtele, esitä perättömiä väittämiä, silloin juridiikkani on selvä. Sillä hänellä on tieto totuudesta, mutta hän itse, pääsääntöisesti valitsee aina valheen, vainoaa viattomia. Soittaa suutansa netissä esim. ateisteille, joilta ei ilman Kristusta voikaan vaatia näiden asioiden ymmärtämistä!
Kun hyvin tarkkaan seuraa tällaisen "uskovan" käytöstä, totuus voi pohjimmiltaan löytyä ja olla, että hän ei olekaan uudestisyntynyt, vaan on nk. käännynnäinen, omavanhurskas.
Sillä Kristuksen lahjavanhurskaus pitää sisällään vahvan oikeudentunnon, ei kumarra minkäänlaista valhetta, syntiä ja vääryyttä. Omavanhurskaus, eli tekopyhyys sen sijaan kylläkin. Tällaisen puute viittaa mahd. siihen, ettei Kristus asu hänessä.
"Tällaisen puute viittaa mahd. siihen, ettei Kristus asu hänessä."
Tai ei ole vielä saanut tarpeeksi jalansijaa. "Hänen tulee kasvaa, ja minun vähetä" ei ole vielä päässyt tapahtumaan siinä määrin, että sen ulkopuolelta huomaa. Eiköhän me kaikki olla vajavaisia tässäkin suhteessa.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi. Vahvalla oikeudetunnolla on vaikea hyväksyä tiettyjä asioita. Kristityiltä vaatii alitajuisesti enemmän, vaikka se ei olisikaan rationaalista. Jumalattomilta ei voi tietenkään odottaa jumalisuutta.
"Liha" on aina uskovaisellakin läsnä. Ja joskus voi mennä lihallisuuden puolelle myös oikeaa asiaa puolustaessaan. Jälkeenpäin tajuaa varsin hyvin, että turhautumisen kohde voi itselleen yhtä vähän kuin minäkin.
Noniin se on päivä pulkassa ruukas Aslakki ystäväni muinoin sanoa. Mukava lueskella vastauksia ja mikä ihmeellisintä ei huudettu, ei alas painettu meikäläistä. Tästä on hyvä jatkaa.
Iloitaan ehtoo illasta.
En pysty kivittämään poikaani kuoliaaksi, vaikka hän on tosi uppiniskaisten.
Yläsnousemus, muuten kuin tikkailla, helikopterilla tai lentokoneella.