Ajallisuus maailmassa

Eli kommentoija ilmeisesti kykenee kuvittelemaan vain eilisen kahvittelunsa. Itse kuitenkin onnistun hyvin heti herättyäni ajattelemaan tulevan aamukahvini hajuineen ja makuineen. Juuri sen, jota ei vielä ole olemassa, vaan vasta fantasiaa ja toteutuu tulevana hetkenä noustuani vuoteesta.

Kommentoijalla lienee descartesilainen virheajattelu aivoissaan niin vahvana, ettei sinne tulevaisuutta pysty asettamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eli kommentoija ilmeisesti kykenee kuvittelemaan vain eilisen kahvittelunsa. Itse kuitenkin onnistun hyvin heti herättyäni ajattelemaan tulevan aamukahvini hajuineen ja makuineen. Juuri sen, jota ei vielä ole olemassa, vaan vasta fantasiaa ja toteutuu tulevana hetkenä noustuani vuoteesta.

Kommentoijalla lienee descartesilainen virheajattelu aivoissaan niin vahvana, ettei sinne tulevaisuutta pysty asettamaan.

Lue lisää

Ilmeisesti olet lapseton yksineläjä, jos luulet että aamukahvit aina toteutuvat kuten on fantasioinut. Monesti saa tyytyä kakkavaipan hajuun ja kylmiin kahveihin pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä "katse" ei kuitenkaan voi etukäteen tietää koska ei pysty kohdentumaan tuleviin tapahtumiin eikä niitä ennustamaan oikein. Ainoastaan menneiden tapahtumien kuvat ovat luotettavia.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti olet lapseton yksineläjä, jos luulet että aamukahvit aina toteutuvat kuten on fantasioinut. Monesti saa tyytyä kakkavaipan hajuun ja kylmiin kahveihin pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä "katse" ei kuitenkaan voi etukäteen tietää koska ei pysty kohdentumaan tuleviin tapahtumiin eikä niitä ennustamaan oikein. Ainoastaan menneiden tapahtumien kuvat ovat luotettavia.

Lue lisää

Oikein arvattu. Toisaalta 'katseen' ei tarvitse ennustaa mitään, vaan se tapahtuu sillä hetkellä, kun subjekti suunnittelee kahvitteluaan. Kysymys on siitä, että inhimillinen kokemus on eteenpäin suuntautuvaa oikeastaan joka hetki. "Tässä ja nytkin" suuntautuu (ainakin) millisekunnin eteenpäin tulevaan.

Sen sijaan muistin on todettu aina olevan epäluotettava tietolähde.

Anonyymi kirjoitti:

Oikein arvattu. Toisaalta 'katseen' ei tarvitse ennustaa mitään, vaan se tapahtuu sillä hetkellä, kun subjekti suunnittelee kahvitteluaan. Kysymys on siitä, että inhimillinen kokemus on eteenpäin suuntautuvaa oikeastaan joka hetki. "Tässä ja nytkin" suuntautuu (ainakin) millisekunnin eteenpäin tulevaan.

Sen sijaan muistin on todettu aina olevan epäluotettava tietolähde.

Lue lisää

"Kysymys on siitä, että inhimillinen kokemus on eteenpäin suuntautuvaa oikeastaan joka hetki. "Tässä ja nytkin" suuntautuu (ainakin) millisekunnin eteenpäin tulevaan."

Huomio on kiinnittynyt aina millisekunnin tai enemmän menneisyyteen. Etukäteen voi tietysti kuvitella miltä esim. ruoka maistuisi ravintolassa missä ei ole aiemmin käynyt, mutta se ei ole kokemusta vaan spekulatiivista ajattelua.

Jos menee esim. ravintolaan syömään, huomio on kiinnittynyt ruuan makuun eli menneisiin tapahtumiin. Ruoka on jo käynyt suussa ja tieto sen mausta siirtynyt aivoihin, jotka arvioivat oliko ruoka hyvää vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

"Kysymys on siitä, että inhimillinen kokemus on eteenpäin suuntautuvaa oikeastaan joka hetki. "Tässä ja nytkin" suuntautuu (ainakin) millisekunnin eteenpäin tulevaan."

Huomio on kiinnittynyt aina millisekunnin tai enemmän menneisyyteen. Etukäteen voi tietysti kuvitella miltä esim. ruoka maistuisi ravintolassa missä ei ole aiemmin käynyt, mutta se ei ole kokemusta vaan spekulatiivista ajattelua.

Jos menee esim. ravintolaan syömään, huomio on kiinnittynyt ruuan makuun eli menneisiin tapahtumiin. Ruoka on jo käynyt suussa ja tieto sen mausta siirtynyt aivoihin, jotka arvioivat oliko ruoka hyvää vai ei.

Lue lisää

Ymmärrän pointtisi, mutta olen periaatteellisesti täysin vastakkaista mieltä asiasta.

Jos menee ravintolaan syömään, ihmisen kokemus siitä alkaa jo silloin, kun vasta aavistelee, mihin sitä menisi ja miksi ylipäänsä lähtisi. Tällainen ajattelu suuntautuu aina tulevaisuuteen ja sitä voi kutsua "ravintolaan lähtemisen" suunnitteluksi. Se on se sen hetken " tässä ja nyt" kokemus, vaikkakin siis suuntautuu jo tulevaan.

Toki sen jälkeen, kun on saapunut ravintolaan ja tilannut, haukatessaan ruokaa, havainnot tapahtuvat menneessä sikäli, että lyhyt kestoisesta muistista kaivetaan havainto ruoan mausta. Tämä ei kuitenkaan enää ole tyypillinen inhimillinen kokemus! Se on muistinvaraista toimintaa, minkä hallitsee useimmat muutkin eläimet kuin ihminen. Olet siis ravintolassa syödessäsi 'eläimen tasolla' kokemuksellisesti, kun taas ennen ravintolaan saapumista olet sen suunnitelu- ja matkustusvaiheessa inhimillisesti tyypillisessä toiminnassa.

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti olet lapseton yksineläjä, jos luulet että aamukahvit aina toteutuvat kuten on fantasioinut. Monesti saa tyytyä kakkavaipan hajuun ja kylmiin kahveihin pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä "katse" ei kuitenkaan voi etukäteen tietää koska ei pysty kohdentumaan tuleviin tapahtumiin eikä niitä ennustamaan oikein. Ainoastaan menneiden tapahtumien kuvat ovat luotettavia.

Lue lisää

Mielenkiintoista sanojen vaihtoa täällä. Mielikuvilla skannataan tulevaa kokemusten perusteella. Ennen kuin juo aamukahvin, pitää suunnitella juovansa aamukahvin. Vaikeaa on kuvitella sellaisen kahvin hajua tai mitään hajua mitä ei ole ennen haistanut. Mitä se luova mielikuvitus sitten on? Erikoisia yhdistelmiä vanhasta ja kokeilua. Kehittyykö asiat vain vanhoja yhdistelemällä vai voiko visioida jotain täysin uutta.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista sanojen vaihtoa täällä. Mielikuvilla skannataan tulevaa kokemusten perusteella. Ennen kuin juo aamukahvin, pitää suunnitella juovansa aamukahvin. Vaikeaa on kuvitella sellaisen kahvin hajua tai mitään hajua mitä ei ole ennen haistanut. Mitä se luova mielikuvitus sitten on? Erikoisia yhdistelmiä vanhasta ja kokeilua. Kehittyykö asiat vain vanhoja yhdistelemällä vai voiko visioida jotain täysin uutta.

Lue lisää

"Vaikeaa on kuvitella sellaisen kahvin hajua tai mitään hajua mitä ei ole ennen haistanut."

Varmasti se on vaikeata, jos ei ole koskaan kahvia haistanut/juonut. Mutta toisaalta, onko aamukahvin kuvittelu koskaan hajultaa juuri oikein siinä mielessä, että tuleva aamukahvi tuoksuisi juuri samlata kuin sen kuvitteli herätessään. Tuskin, kuvittelussa on aina fantasiaa upeasta kahvintuoksusta, mutta todellisuus voi olla toinen. :(

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän pointtisi, mutta olen periaatteellisesti täysin vastakkaista mieltä asiasta.

Jos menee ravintolaan syömään, ihmisen kokemus siitä alkaa jo silloin, kun vasta aavistelee, mihin sitä menisi ja miksi ylipäänsä lähtisi. Tällainen ajattelu suuntautuu aina tulevaisuuteen ja sitä voi kutsua "ravintolaan lähtemisen" suunnitteluksi. Se on se sen hetken " tässä ja nyt" kokemus, vaikkakin siis suuntautuu jo tulevaan.

Toki sen jälkeen, kun on saapunut ravintolaan ja tilannut, haukatessaan ruokaa, havainnot tapahtuvat menneessä sikäli, että lyhyt kestoisesta muistista kaivetaan havainto ruoan mausta. Tämä ei kuitenkaan enää ole tyypillinen inhimillinen kokemus! Se on muistinvaraista toimintaa, minkä hallitsee useimmat muutkin eläimet kuin ihminen. Olet siis ravintolassa syödessäsi 'eläimen tasolla' kokemuksellisesti, kun taas ennen ravintolaan saapumista olet sen suunnitelu- ja matkustusvaiheessa inhimillisesti tyypillisessä toiminnassa.

Lue lisää

Sama ero kokemisen ja spekuloinnin välillä pätee myös elokuviin kuin ravintoloihin.
Jos suunnittelee lähtevänsä elokuviin katsomaan esim. Tähtien Sota episodi 10 tms. Toiselle riittää että etukäteen mielessään kuvittelee mitä siinä elokuvassa voisi tapahtua, ja sen jälkeen väittää että ei tarvitse edes käydä teatterissa. Eli tyytyy spekulaatioon ilman kokemusta.

Elokuvan kokee vasta siinä vaiheessa kun tapahtumat ja juonenkäänteet elokuvan ensi-illassa valkokankaalla aukeavat eikä niitä pysty etukäteen kuvittelemaan tai ennustamaan. Ihmisen kokiessa jotain, huomio on tiiviisti kiinnittynyt menneisiin, aistien kautta tietoisuuden piiriin tulleisiin tapahtumiin jotka ovat lähimuistissa.

Tästäkin kommentista olen eri mieltä. Jos riisutaan opittu kuorrutus ihmisestä, jäljelle jää aito inhimillinen kokemus, joka suuntautuu tulevaan kuin 'katse'.

Vaistojensa varassa 'eläinen tasolla' ihminen elää muistellessaan menneitä, ks. edellä kuviteltu tarina ravintolassa syömisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Tästäkin kommentista olen eri mieltä. Jos riisutaan opittu kuorrutus ihmisestä, jäljelle jää aito inhimillinen kokemus, joka suuntautuu tulevaan kuin 'katse'.

Vaistojensa varassa 'eläinen tasolla' ihminen elää muistellessaan menneitä, ks. edellä kuviteltu tarina ravintolassa syömisestä.

Lue lisää

"Katse" suuntautuu aina menneisiin tapahtumiin.

Niin me voimme mielessämme mallintaa tulevaisuutta ihan kuten ”elää” menneisyyttäkin uudelleen. Toki kyseessä on vain aivojemme siitä tuottama malli, mutta elämme maailmaa nytkin vain aivojen tuottaman kokemusmaailman kautta.

Aina voi tehdä myös henkisempiä tulkintoja, mutta nämä joutuvat ongelmiin, jos niitä yrittää sovittaa reaalimaailmaan. Esimerkiksi vaikka kokisit menneisyyden muiston erilaisena, niin ei se menneisyyttä muuta. Olet muuttanut vain omaa muistoasi siitä.

Vika ei liene havainnossa vaan meidän muistissa. Muisti on mielenkiintoinen asia. Emme ole kuin tietokoneita, joilla on koko ajan pääsy kaikkiin muistoihin. Esimerkiksi tietty haju-voi tuoda meille mieleen muiston lapsuudesta. Menneisyys voi palaa mieleen myös esineen tai paikan kautta. On tutkittu, että muistomme myös muuttuvat, kun elämme niitä mielessämme uudelleen. Kaikki muistoiksi luulemamme ei ole edes muistissa vaan mielemme ilmeisesti rakentaa palasista uudelleen muiston, jonka koemme.

Eräässä kokeessa tutkijat yrittivät istuttaa ihmisiin väärän muiston - muiston rikoksesta, jonka he itse olisivat tehneet noin viisi vuotta sitten. Tutkijat keskeyttivät kokeen, kun jopa 70% osallistujoista muisti tämän jälkeen oikeasti tehneensä asian, jota ei koskaan oikeasti tapahtunut.

https://www.thestar.com/news/insight/2015/02/08/planting-false-memories-fairly-easy-psychologists-find.html

Avaaja kommentoi: 'katse' ei viittaa tässä yhetydessä näköhavaintoihin. Se viittaa siihen tietoiseen kokemuksseen, joka kohdistuu tulevaisuuteen ja joka on inhimillisesti tyypillistä toimintaa. Se eroaa ratkaisevasti muistista, joka kohdistuu menneeseen ja osin "nykyhetkeen", kun tarkoitetaan lyhytkestoista (työ)muistia.

Järkisyitä kommentoi hienosti muistin epäluotettavuudesta. Muistot todellakin rakennetaan joka kerta uudestaan ja niiden muuttuminen on väistämätöntä tästä syystä. Itsekin olen muistanut keskusteluja ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan edes todellisuudessa käyty. Olen vain mielikuvissani ajatellut vuoropuhelua henkilöiden kanssa, jotka ovat olleet minulle tärkeitä. Muistoissani nämä "vuoropuhelut" ovat ajan kanssa muuntuneet todellisen tuntuisiksi keskusteluiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Avaaja kommentoi: 'katse' ei viittaa tässä yhetydessä näköhavaintoihin. Se viittaa siihen tietoiseen kokemuksseen, joka kohdistuu tulevaisuuteen ja joka on inhimillisesti tyypillistä toimintaa. Se eroaa ratkaisevasti muistista, joka kohdistuu menneeseen ja osin "nykyhetkeen", kun tarkoitetaan lyhytkestoista (työ)muistia.

Järkisyitä kommentoi hienosti muistin epäluotettavuudesta. Muistot todellakin rakennetaan joka kerta uudestaan ja niiden muuttuminen on väistämätöntä tästä syystä. Itsekin olen muistanut keskusteluja ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan edes todellisuudessa käyty. Olen vain mielikuvissani ajatellut vuoropuhelua henkilöiden kanssa, jotka ovat olleet minulle tärkeitä. Muistoissani nämä "vuoropuhelut" ovat ajan kanssa muuntuneet todellisen tuntuisiksi keskusteluiksi.

Lue lisää

"Katse" ei edes voi kiinnittyä tulevaisuuteen, vaan aina menneisyyteen. Joko muistikuviin, lähimuistiin, aistien kautta millisekunti sitten tulleisiin aistikuviin tai aivoissa oleviin ajatuksiin.
Jos "katseella" olisi kyky kohdistua tulevaisuuteen, se pystyisi myös ennustamaan tulevaisuutta oikein esim. seuraavat lottonumerot. Ei tarvitsisi kuin katsoa tulevaan. Tuollaista kykyä "katseella" kuitenkaan ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

"Katse" ei edes voi kiinnittyä tulevaisuuteen, vaan aina menneisyyteen. Joko muistikuviin, lähimuistiin, aistien kautta millisekunti sitten tulleisiin aistikuviin tai aivoissa oleviin ajatuksiin.
Jos "katseella" olisi kyky kohdistua tulevaisuuteen, se pystyisi myös ennustamaan tulevaisuutta oikein esim. seuraavat lottonumerot. Ei tarvitsisi kuin katsoa tulevaan. Tuollaista kykyä "katseella" kuitenkaan ei ole.

Lue lisää

Miksi 'katseen' pitäisi kiinnittyä mihinkään? Eihän siitä ole kysymys.

Inhimilliselle kokemukselle on tyypillistä nimenomaan sen "huojuminen" ja aavistelu siitä, mitä voisi olla. Aistien antamat mielikuvat ovat erilaisia ja ne ovat kuten olen todennut eläimen tasolla olevaa kokemista. Myös elokuvissa katsoessaan ihminen kokee elämen tasolla tunteita, joihin erityisesti Hollywood leffat pyrkivätkin vetoamaan.

'Katse' ei ennusta mitään, vaan se tapahtuu "tässä ja nyt" sillä erotuksella, että sen suuntautuu tulevaan. Näin inhimillinen tietoisuus on kehittynyt evoluutiossa vuosimiljoonien kuluessa.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi 'katseen' pitäisi kiinnittyä mihinkään? Eihän siitä ole kysymys.

Inhimilliselle kokemukselle on tyypillistä nimenomaan sen "huojuminen" ja aavistelu siitä, mitä voisi olla. Aistien antamat mielikuvat ovat erilaisia ja ne ovat kuten olen todennut eläimen tasolla olevaa kokemista. Myös elokuvissa katsoessaan ihminen kokee elämen tasolla tunteita, joihin erityisesti Hollywood leffat pyrkivätkin vetoamaan.

'Katse' ei ennusta mitään, vaan se tapahtuu "tässä ja nyt" sillä erotuksella, että sen suuntautuu tulevaan. Näin inhimillinen tietoisuus on kehittynyt evoluutiossa vuosimiljoonien kuluessa.

Lue lisää

" 'Katse' ei ennusta mitään, vaan se tapahtuu "tässä ja nyt" sillä erotuksella, että sen suuntautuu tulevaan. "

Jos "katse" suuntautuisi tulevaan, tällöin se osaisi ennustaa aina oikein seuraavan viikon lottonumerot, mutta ei kykenisi muistamaan tai selvittämään mitä edellisen viikon numerot olivat.
"Katseella" on kyky suuntautua ainoastaan menneisyyteen.

Anonyymi kirjoitti:

" 'Katse' ei ennusta mitään, vaan se tapahtuu "tässä ja nyt" sillä erotuksella, että sen suuntautuu tulevaan. "

Jos "katse" suuntautuisi tulevaan, tällöin se osaisi ennustaa aina oikein seuraavan viikon lottonumerot, mutta ei kykenisi muistamaan tai selvittämään mitä edellisen viikon numerot olivat.
"Katseella" on kyky suuntautua ainoastaan menneisyyteen.

Lue lisää

Puhut eri asiasta kuin 'katse'. Sanoisin sinun kuvailemaasi menneisyyteen suuntautumista 'vaistoksi', joka on eläimellinen puoli ihmisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Puhut eri asiasta kuin 'katse'. Sanoisin sinun kuvailemaasi menneisyyteen suuntautumista 'vaistoksi', joka on eläimellinen puoli ihmisyyttä.

Olet määritellyt "katseen" aloitusviestissä näin:

"Jos riisutaan tämä kokemus kaikesta persoonallisesta, jäljelle jää 'katse', jossa subjekti tarkkailee ympäristöä. 'Katse' suuntautuu ympäristön paikkakoordinaatteissa sijaitseviin objekteihin ja ajallisesti eteenpäin kohti tulevaa."

Tuohan on muuten oikein, mutta "katse" ei ole ajallisesti suuntatunut kohti tulevaa. Jos olisi, se kykenisi helposti kertomaan ensi viikon lottonumerot. "Katse" pystyy ajallisesti suuntatumaan ainoastaan kohti menneisyyttä, ja käsittämään ainoastaan menneisyydessä tapahtuneet asiat. Tulevasta sillä ei ole mitään tietoa. Jos taivaalta tippuu kattotiili henkilön päähän, "katse" ei saa sitä ikinä edes tietää, eikä voi edes aavistaa ennen olemattomiin katoamistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olet määritellyt "katseen" aloitusviestissä näin:

"Jos riisutaan tämä kokemus kaikesta persoonallisesta, jäljelle jää 'katse', jossa subjekti tarkkailee ympäristöä. 'Katse' suuntautuu ympäristön paikkakoordinaatteissa sijaitseviin objekteihin ja ajallisesti eteenpäin kohti tulevaa."

Tuohan on muuten oikein, mutta "katse" ei ole ajallisesti suuntatunut kohti tulevaa. Jos olisi, se kykenisi helposti kertomaan ensi viikon lottonumerot. "Katse" pystyy ajallisesti suuntatumaan ainoastaan kohti menneisyyttä, ja käsittämään ainoastaan menneisyydessä tapahtuneet asiat. Tulevasta sillä ei ole mitään tietoa. Jos taivaalta tippuu kattotiili henkilön päähän, "katse" ei saa sitä ikinä edes tietää, eikä voi edes aavistaa ennen olemattomiin katoamistaan.

Lue lisää

*Katse' suuntautuu inhimillisenä kokemuksena aina eteenpäin. Voi sanoa toisinkin, että se on huolta siitä, miten kodistaan ulos astuessa voi pohtia sitäkin vaihtoehtoa, että kattotiili putoaisi päähän eikä saisi koskaan edes tietää siitä mitään (kuollessaan silmänrapayksessä vammoihin).

'Katse' ei tiedä tulevaa, vaan fantasioi siitä ja pohtii erilaisia skenaarioita. mitä voisikaan tapahtua. Haaveilu on sen positiivinen skeema ja huoli taasen negatiivisesti latautunut.