Elämän kokeminen tapahtuu tietyssä ajassa ja paikassa: "tässä ja nyt". Jos riisutaan tämä kokemus kaikesta persoonallisesta, jäljelle jää 'katse', jossa subjekti tarkkailee ympäristöä. 'Katse' suuntautuu ympäristön paikkakoordinaatteissa sijaitseviin objekteihin ja ajallisesti eteenpäin kohti tulevaa.
Herätessäsi tänään ajattelit mahdollisesti tulevaa aamukahvihetkeä. Kokemuksen yleinen piirre on sen suuntautuminen suunniteltuun ja ajallisesti hetken kuluttua tapahtuvaan. Harkintakyky mahdollistaa hyvin kaukaiseenkin tulevaisuuteen kohdistuvien suunnitelmien laatimisen.
Tulevien tapahtumien suunnittelu on niin ominainen piirre inhimilliselle kokemukselle, että tässä ja nyt eläminen saattaa vaatia erityistä tarkkaavaisuutta.
Herätessäsi tänään ajattelit mahdollisesti tulevaa aamukahvihetkeä. Kokemuksen yleinen piirre on sen suuntautuminen suunniteltuun ja ajallisesti hetken kuluttua tapahtuvaan. Harkintakyky mahdollistaa hyvin kaukaiseenkin tulevaisuuteen kohdistuvien suunnitelmien laatimisen.
Tulevien tapahtumien suunnittelu on niin ominainen piirre inhimilliselle kokemukselle, että tässä ja nyt eläminen saattaa vaatia erityistä tarkkaavaisuutta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Juuri nyt" hetkellä toimitaan lähes vaistotasolla. Aikaviiveet täsmentävät toimintaa.
Eletään yhtä aikaa vaistolla, rutiinilla, suunnittelulla, ennakoinnilla ja tätä palettia täydennetään aika ajoin syvällisemmällä ajattelulla.
"Katse" tiedostaa ainoastaan assosiatiivisella aivoalueella olevia kuvia, ja pystyy myös tarkkailemaan lähimuistista ja pitkäaikaismuistista haettuja kuvia. Se ei pysty kääntymään kohti tulevaa, vaan katsoo aina menneisyydestä peräisin olevia kuvia.
Eli kommentoija ilmeisesti kykenee kuvittelemaan vain eilisen kahvittelunsa. Itse kuitenkin onnistun hyvin heti herättyäni ajattelemaan tulevan aamukahvini hajuineen ja makuineen. Juuri sen, jota ei vielä ole olemassa, vaan vasta fantasiaa ja toteutuu tulevana hetkenä noustuani vuoteesta.
Kommentoijalla lienee descartesilainen virheajattelu aivoissaan niin vahvana, ettei sinne tulevaisuutta pysty asettamaan.
Ilmeisesti olet lapseton yksineläjä, jos luulet että aamukahvit aina toteutuvat kuten on fantasioinut. Monesti saa tyytyä kakkavaipan hajuun ja kylmiin kahveihin pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä "katse" ei kuitenkaan voi etukäteen tietää koska ei pysty kohdentumaan tuleviin tapahtumiin eikä niitä ennustamaan oikein. Ainoastaan menneiden tapahtumien kuvat ovat luotettavia.
Oikein arvattu. Toisaalta 'katseen' ei tarvitse ennustaa mitään, vaan se tapahtuu sillä hetkellä, kun subjekti suunnittelee kahvitteluaan. Kysymys on siitä, että inhimillinen kokemus on eteenpäin suuntautuvaa oikeastaan joka hetki. "Tässä ja nytkin" suuntautuu (ainakin) millisekunnin eteenpäin tulevaan.
Sen sijaan muistin on todettu aina olevan epäluotettava tietolähde.
"Kysymys on siitä, että inhimillinen kokemus on eteenpäin suuntautuvaa oikeastaan joka hetki. "Tässä ja nytkin" suuntautuu (ainakin) millisekunnin eteenpäin tulevaan."
Huomio on kiinnittynyt aina millisekunnin tai enemmän menneisyyteen. Etukäteen voi tietysti kuvitella miltä esim. ruoka maistuisi ravintolassa missä ei ole aiemmin käynyt, mutta se ei ole kokemusta vaan spekulatiivista ajattelua.
Jos menee esim. ravintolaan syömään, huomio on kiinnittynyt ruuan makuun eli menneisiin tapahtumiin. Ruoka on jo käynyt suussa ja tieto sen mausta siirtynyt aivoihin, jotka arvioivat oliko ruoka hyvää vai ei.
Ymmärrän pointtisi, mutta olen periaatteellisesti täysin vastakkaista mieltä asiasta.
Jos menee ravintolaan syömään, ihmisen kokemus siitä alkaa jo silloin, kun vasta aavistelee, mihin sitä menisi ja miksi ylipäänsä lähtisi. Tällainen ajattelu suuntautuu aina tulevaisuuteen ja sitä voi kutsua "ravintolaan lähtemisen" suunnitteluksi. Se on se sen hetken " tässä ja nyt" kokemus, vaikkakin siis suuntautuu jo tulevaan.
Toki sen jälkeen, kun on saapunut ravintolaan ja tilannut, haukatessaan ruokaa, havainnot tapahtuvat menneessä sikäli, että lyhyt kestoisesta muistista kaivetaan havainto ruoan mausta. Tämä ei kuitenkaan enää ole tyypillinen inhimillinen kokemus! Se on muistinvaraista toimintaa, minkä hallitsee useimmat muutkin eläimet kuin ihminen. Olet siis ravintolassa syödessäsi 'eläimen tasolla' kokemuksellisesti, kun taas ennen ravintolaan saapumista olet sen suunnitelu- ja matkustusvaiheessa inhimillisesti tyypillisessä toiminnassa.
Mielenkiintoista sanojen vaihtoa täällä. Mielikuvilla skannataan tulevaa kokemusten perusteella. Ennen kuin juo aamukahvin, pitää suunnitella juovansa aamukahvin. Vaikeaa on kuvitella sellaisen kahvin hajua tai mitään hajua mitä ei ole ennen haistanut. Mitä se luova mielikuvitus sitten on? Erikoisia yhdistelmiä vanhasta ja kokeilua. Kehittyykö asiat vain vanhoja yhdistelemällä vai voiko visioida jotain täysin uutta.
"Vaikeaa on kuvitella sellaisen kahvin hajua tai mitään hajua mitä ei ole ennen haistanut."
Varmasti se on vaikeata, jos ei ole koskaan kahvia haistanut/juonut. Mutta toisaalta, onko aamukahvin kuvittelu koskaan hajultaa juuri oikein siinä mielessä, että tuleva aamukahvi tuoksuisi juuri samlata kuin sen kuvitteli herätessään. Tuskin, kuvittelussa on aina fantasiaa upeasta kahvintuoksusta, mutta todellisuus voi olla toinen. :(
Sama ero kokemisen ja spekuloinnin välillä pätee myös elokuviin kuin ravintoloihin.
Jos suunnittelee lähtevänsä elokuviin katsomaan esim. Tähtien Sota episodi 10 tms. Toiselle riittää että etukäteen mielessään kuvittelee mitä siinä elokuvassa voisi tapahtua, ja sen jälkeen väittää että ei tarvitse edes käydä teatterissa. Eli tyytyy spekulaatioon ilman kokemusta.
Elokuvan kokee vasta siinä vaiheessa kun tapahtumat ja juonenkäänteet elokuvan ensi-illassa valkokankaalla aukeavat eikä niitä pysty etukäteen kuvittelemaan tai ennustamaan. Ihmisen kokiessa jotain, huomio on tiiviisti kiinnittynyt menneisiin, aistien kautta tietoisuuden piiriin tulleisiin tapahtumiin jotka ovat lähimuistissa.
Jos riisutaan ihmisestä kaikki luotu ja opittu informaatio, meistä tulee vaistojensa varassa eläviä eläimiä.
Tästäkin kommentista olen eri mieltä. Jos riisutaan opittu kuorrutus ihmisestä, jäljelle jää aito inhimillinen kokemus, joka suuntautuu tulevaan kuin 'katse'.
Vaistojensa varassa 'eläinen tasolla' ihminen elää muistellessaan menneitä, ks. edellä kuviteltu tarina ravintolassa syömisestä.
"Katse" suuntautuu aina menneisiin tapahtumiin.
Paikallisuus ja ajallisuus ovat suhteellisia toisiinsa nähden. 3d maailmassa eli ns. fysikaalisten kappaleiden maailmassa neljäs ulottuvuus näyttäytyy ajan kaltaisena epälineaarisena muutoksena tai anomaliana.
Se minkä koemme tietoisuutena on neljännen ulottuvuuden ilmiö joten tietoisuus voi epälineaarisesti "poukkouilla" tai "hyppiä" ajan hetkestä toiseen sekä "menneisyyden" että "tulevaisuuden" suuntaan ja kokea sen koettavissa olevan elämyksen joko uudestaan tai ennalta periaatteessa yhtä konkreettisena.
Ns. vapaa tahto on myös mahdollinen suhteessa 3d maailmaan jos se kokeminen on tarpeeksi itsenäistä suhteessa siihen esineiden maailmaan. Tekoälyllä ei ole korkeamman ulottuvuuden kokemista joten sillä ei ole myöskään mahdollisuutta vapaaseen valintaan.
Se mikä koetaan "nykyhetkenä" on aina kestoltaan suurempi kuin nolla ja se "nykyhetki" voi olla erilaisten kokevien olioiden tapauksessa hyvinkin pitkäkestoinen tai lyhytkestoinen. Karkeasti ottaen mitä pidempi nykyhetki niin sitä kehittyneempi on olio tietoisuuden kannalta.
Jos olisi olemassa 2d maailma niin 3d objektit koettaisiin analogisesti varsin samalla tavalla kuin me koemme 4d todellisuuden.
Fiktion keinoin ilmaistuna:
Flatland - The Film
https://www.youtube.com/watch?v=Mfglluny8Z0
Voiko olla myös 5d maailma joka näyttäytyy 4d tason olioille samalla tavalla kuin 4d maailma suhteessa meidän 3d maailmaan tai tuossa fiktiossa 3d maailma suhteessa littumaan asukkaisiin?
Minusta periaatteessa kyllä. :D
Belisario
Niin me voimme mielessämme mallintaa tulevaisuutta ihan kuten ”elää” menneisyyttäkin uudelleen. Toki kyseessä on vain aivojemme siitä tuottama malli, mutta elämme maailmaa nytkin vain aivojen tuottaman kokemusmaailman kautta.
Aina voi tehdä myös henkisempiä tulkintoja, mutta nämä joutuvat ongelmiin, jos niitä yrittää sovittaa reaalimaailmaan. Esimerkiksi vaikka kokisit menneisyyden muiston erilaisena, niin ei se menneisyyttä muuta. Olet muuttanut vain omaa muistoasi siitä.
"Elämän kokeminen tapahtuu tietyssä ajassa ja paikassa: "tässä ja nyt". Jos riisutaan tämä kokemus kaikesta persoonallisesta, jäljelle jää 'katse', "
Katse, eli näköhavainnot on todettu kaikkein epäluotettavimmiksi mitä ihminen aisteillaan pystyy havannoimaan.
Vika+ei+liene+havainnossa+vaan+meidän+muistissa.+Muisti+on+mielenkiintoinen+asia.+Emme+ole+kuin+tietokoneita,+joilla+on+koko+ajan+pääsy+kaikkiin+muistoihin.+Esimerkiksi+tietty+haju-voi+tuoda+meille+mieleen+muiston+lapsuudesta.+Menneisyys+voi+palaa+mieleen+myös+esineen+tai+paikan+kautta.+On+tutkittu,+että+muistomme+myös+muuttuvat,+kun+elämme+niitä+mielessämme+uudelleen.+Kaikki+muistoiksi+luulemamme+ei+ole+edes+muistissa+vaan+mielemme+ilmeisesti+rakentaa+palasista+uudelleen+muiston,+jonka+koemme.
Avaaja kommentoi: 'katse' ei viittaa tässä yhetydessä näköhavaintoihin. Se viittaa siihen tietoiseen kokemuksseen, joka kohdistuu tulevaisuuteen ja joka on inhimillisesti tyypillistä toimintaa. Se eroaa ratkaisevasti muistista, joka kohdistuu menneeseen ja osin "nykyhetkeen", kun tarkoitetaan lyhytkestoista (työ)muistia.
Järkisyitä kommentoi hienosti muistin epäluotettavuudesta. Muistot todellakin rakennetaan joka kerta uudestaan ja niiden muuttuminen on väistämätöntä tästä syystä. Itsekin olen muistanut keskusteluja ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan edes todellisuudessa käyty. Olen vain mielikuvissani ajatellut vuoropuhelua henkilöiden kanssa, jotka ovat olleet minulle tärkeitä. Muistoissani nämä "vuoropuhelut" ovat ajan kanssa muuntuneet todellisen tuntuisiksi keskusteluiksi.
"Katse" ei edes voi kiinnittyä tulevaisuuteen, vaan aina menneisyyteen. Joko muistikuviin, lähimuistiin, aistien kautta millisekunti sitten tulleisiin aistikuviin tai aivoissa oleviin ajatuksiin.
Jos "katseella" olisi kyky kohdistua tulevaisuuteen, se pystyisi myös ennustamaan tulevaisuutta oikein esim. seuraavat lottonumerot. Ei tarvitsisi kuin katsoa tulevaan. Tuollaista kykyä "katseella" kuitenkaan ei ole.
Miksi 'katseen' pitäisi kiinnittyä mihinkään? Eihän siitä ole kysymys.
Inhimilliselle kokemukselle on tyypillistä nimenomaan sen "huojuminen" ja aavistelu siitä, mitä voisi olla. Aistien antamat mielikuvat ovat erilaisia ja ne ovat kuten olen todennut eläimen tasolla olevaa kokemista. Myös elokuvissa katsoessaan ihminen kokee elämen tasolla tunteita, joihin erityisesti Hollywood leffat pyrkivätkin vetoamaan.
'Katse' ei ennusta mitään, vaan se tapahtuu "tässä ja nyt" sillä erotuksella, että sen suuntautuu tulevaan. Näin inhimillinen tietoisuus on kehittynyt evoluutiossa vuosimiljoonien kuluessa.
" 'Katse' ei ennusta mitään, vaan se tapahtuu "tässä ja nyt" sillä erotuksella, että sen suuntautuu tulevaan. "
Jos "katse" suuntautuisi tulevaan, tällöin se osaisi ennustaa aina oikein seuraavan viikon lottonumerot, mutta ei kykenisi muistamaan tai selvittämään mitä edellisen viikon numerot olivat.
"Katseella" on kyky suuntautua ainoastaan menneisyyteen.
Puhut eri asiasta kuin 'katse'. Sanoisin sinun kuvailemaasi menneisyyteen suuntautumista 'vaistoksi', joka on eläimellinen puoli ihmisyyttä.
Olet määritellyt "katseen" aloitusviestissä näin:
"Jos riisutaan tämä kokemus kaikesta persoonallisesta, jäljelle jää 'katse', jossa subjekti tarkkailee ympäristöä. 'Katse' suuntautuu ympäristön paikkakoordinaatteissa sijaitseviin objekteihin ja ajallisesti eteenpäin kohti tulevaa."
Tuohan on muuten oikein, mutta "katse" ei ole ajallisesti suuntatunut kohti tulevaa. Jos olisi, se kykenisi helposti kertomaan ensi viikon lottonumerot. "Katse" pystyy ajallisesti suuntatumaan ainoastaan kohti menneisyyttä, ja käsittämään ainoastaan menneisyydessä tapahtuneet asiat. Tulevasta sillä ei ole mitään tietoa. Jos taivaalta tippuu kattotiili henkilön päähän, "katse" ei saa sitä ikinä edes tietää, eikä voi edes aavistaa ennen olemattomiin katoamistaan.
*Katse' suuntautuu inhimillisenä kokemuksena aina eteenpäin. Voi sanoa toisinkin, että se on huolta siitä, miten kodistaan ulos astuessa voi pohtia sitäkin vaihtoehtoa, että kattotiili putoaisi päähän eikä saisi koskaan edes tietää siitä mitään (kuollessaan silmänrapayksessä vammoihin).
'Katse' ei tiedä tulevaa, vaan fantasioi siitä ja pohtii erilaisia skenaarioita. mitä voisikaan tapahtua. Haaveilu on sen positiivinen skeema ja huoli taasen negatiivisesti latautunut.