Käykö kauppa?

Munkkilatinan syy: selkeästi sanottu, selkeästi ajateltu, mutta jos sanomisen takana ei ole selkeitä tosiasioita, niin sitä ei halutakaan sanoa selkeästi.

Etukäteen lukkoon lyödyt kannat kuuluvat uskonnon piiriin. Tieteessä olisi tapahduttava uskonnostapuhdistus. Silläkin uhalla, että sieltä lopulta tulisi vastaan Jumala. Se nimittäin on toinen kahdesta vaihtoehdosta.

Termien uudelleen määrittelyssä on kunnostautunut yksi jos toinenkin.

KARVINISTI kirjoitti:

Munkkilatinan syy: selkeästi sanottu, selkeästi ajateltu, mutta jos sanomisen takana ei ole selkeitä tosiasioita, niin sitä ei halutakaan sanoa selkeästi.

Etukäteen lukkoon lyödyt kannat kuuluvat uskonnon piiriin. Tieteessä olisi tapahduttava uskonnostapuhdistus. Silläkin uhalla, että sieltä lopulta tulisi vastaan Jumala. Se nimittäin on toinen kahdesta vaihtoehdosta.

Termien uudelleen määrittelyssä on kunnostautunut yksi jos toinenkin.

Tieteenfilosofia määrää miten termit pitää määritellä.
Tällä pyritään siihen,että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan.
Terminologiaa tarvitaan sen takia että ei tulisi erimielisyyksiä siitä mitä jokin tutkija itse asiassa sanoo.
Kun käytetään tiettyä,eksaktia,terminologiaa vältetään siis väärin ymmärtämisen mahdollisuus.
Eksakti termi eksaktiin ajatteluun,niin sanoakseni.
Tieteessä terminologiaa kehitetään jos havaitaan että termi sellaisenaan ei ole käypä(eli se tarvitse tarkennusta,juuri epäselvyyksien välttämiseksi.)
Terminilogian vapaa ja kansanomainen määrittäminen johtaisi helposti ajatteluvirheisiin.
Esimerkiksi kehäpäätelmään(tälläinen on kreationistien perusryhmän määrittely:
"Toisiaan lähelläkään olevien perusryhmien kesken ei ole koskaan havaittu selvää risteymää." (E-ka s. 284)
"Kaikki yksilöt, jotka joko suoraan tai epäsuorasti ovat risteytyksen kautta sidoksissa toisiinsa kuuluvat samaan perusryhmään."(E-ka s. 34)
Eli eksaktilla määritteellä estetään se,että ei synny kehäpäätemiä pelkillä termin määrityksillä.
Tällä siis varmistetaan se,että pysytään tavoitteessa joka on tietomäärän lisääminen.
Julkisuusperiaate on toki olemassa,mutta sekin koskee enemmän tiedeyhteisöä:
Eräällä tavalla ajatellen tiede muuttuu tieteeksi vasta kun se on kulkenut tieteen vertaisarvioinnin läpi ja saanut tiedeyhteisön hyväksynnän...


Tieteelliset määritelmät:

*Yleiskielen sanat:
-ei tarvitse määritellä, jos niitä käytetään kunkin kielen sanakirjojen antamissa merkityksissä.
-Monesti kuitenkin yleiskielen sanoilla on sanakirjassa rinnakkaisia merkityksiä; tällöin tutkijan on aihetta ilmoittaa, mitä määritelmää hän hankkeessaan käyttää.

*Fakkitermit:
-tieteenalalla sanoille vakiintunut erityismerkitys,jonka määritelmä löytyy alan käsikirjoista.
Näitä kannattaa jokaisen tutkijan käyttää, sillä näin hän pääsee suoraan hyödyntämään alalla aikaisemmin tehtyä tutkimusta ja samalla hänen uudet tuloksensa laajentavat alan yhteistä teoriaa.
*Vanha sana uudessa merkityksessä.
-Tutkijalla on aina oikeus määritellä uudelleen mikä tahansa käsite, mutta tässä pitäisi olla varovainen.
Syntyy aina väärinkäsitysten vaara, kun yleisessä käytössä olevalle sanalle annetaan uusi merkitys.
Haitaton tapa sen sijaan on ottaa käyttöön ja määritellä uudelleen jokin yleiskielestä jo poistunut sana.

*Uudissanat:
-Jos tutkija todella katsoo tarvitsevansa uuden, ennen määrittelemättömän suureen tai käsitteen, selvintä olisi jos hän myös keksisi uudissanan tämän luomansa uuden käsitteen nimeksi, jottei se sekoitu vanhoihin.
Suomen kielen joustavuus tulee tässä tutkijan avuksi; muun kieliset saavat tyytyä kaivelemaan sanojen juuria kreikasta ja latinasta.
Sanojen merkitysten pohdiskelussa voi fenomenologian metodista olla apua.

*Uudet määritelmät
-vain,kun on pakko laatia
-Validius eli pätevyys: määritelmän täytyy antaa määriteltävän olemus.
Sen pitäisi viitata juuri haluttuun käsitteeseen, eikä johonkin muuhun sitä muistuttavaan asiaan.
-Reliabiliteetti, luotettavuus: käsite pitää voida rekisteröidä täsmällisesti siten, että jos rekisteröinti tai mittaus toistetaan saman tai eri tutkijan toimesta, saadaan aina sama tulos.
Etenkin fyysisissä tieteissä tämä onkin usein käytännössä mahdollista lähes täysin toteuttaa, ja monet siksi katsovat reliabiliteetin olevan sama käsite kuin toistettavuus (repeatability).
Sen sijaan tutkittaessa ihmisen ainutkertaisia kokemuksia esimerkiksi taiteen luomisen tai vastaanottamisen piirissä tämän kokemuksen toistaminen samanlaisena ei useinkaan ole mahdollista.
Toiston korvikkeena voitaisiin ehkä tehdä niin, että useat toisistaan riippumattomat samanaikaiset havainnoijat rekisteröivät ilmiön, ja reliabiliteetti tarkoittaa muistiinpanojen yhtäpitävyyttä.
Joka tapauksessa korkean reliabiliteetin tavoittelussa tarkoituksena on edistää tulosten varmuutta, täsmällisyyttä ja uskottavuutta ja tätä kautta niiden käyttökelpoisuutta myöhemmille tutkijoille ja soveltajille.
-Määritelmän pitää olla niin selkeä, että raportin lukija voisi sitä käyttäen toistaa tutkimuksen ja saada samat tulokset.
-Määritelmässä ei saa käyttää epäselvää tai kuvaannollista kieltä.
-Määritelmä ei saa olla kehämääritelmä.

squirrel kirjoitti:

Tieteenfilosofia määrää miten termit pitää määritellä.
Tällä pyritään siihen,että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan.
Terminologiaa tarvitaan sen takia että ei tulisi erimielisyyksiä siitä mitä jokin tutkija itse asiassa sanoo.
Kun käytetään tiettyä,eksaktia,terminologiaa vältetään siis väärin ymmärtämisen mahdollisuus.
Eksakti termi eksaktiin ajatteluun,niin sanoakseni.
Tieteessä terminologiaa kehitetään jos havaitaan että termi sellaisenaan ei ole käypä(eli se tarvitse tarkennusta,juuri epäselvyyksien välttämiseksi.)
Terminilogian vapaa ja kansanomainen määrittäminen johtaisi helposti ajatteluvirheisiin.
Esimerkiksi kehäpäätelmään(tälläinen on kreationistien perusryhmän määrittely:
"Toisiaan lähelläkään olevien perusryhmien kesken ei ole koskaan havaittu selvää risteymää." (E-ka s. 284)
"Kaikki yksilöt, jotka joko suoraan tai epäsuorasti ovat risteytyksen kautta sidoksissa toisiinsa kuuluvat samaan perusryhmään."(E-ka s. 34)
Eli eksaktilla määritteellä estetään se,että ei synny kehäpäätemiä pelkillä termin määrityksillä.
Tällä siis varmistetaan se,että pysytään tavoitteessa joka on tietomäärän lisääminen.
Julkisuusperiaate on toki olemassa,mutta sekin koskee enemmän tiedeyhteisöä:
Eräällä tavalla ajatellen tiede muuttuu tieteeksi vasta kun se on kulkenut tieteen vertaisarvioinnin läpi ja saanut tiedeyhteisön hyväksynnän...


Tieteelliset määritelmät:

*Yleiskielen sanat:
-ei tarvitse määritellä, jos niitä käytetään kunkin kielen sanakirjojen antamissa merkityksissä.
-Monesti kuitenkin yleiskielen sanoilla on sanakirjassa rinnakkaisia merkityksiä; tällöin tutkijan on aihetta ilmoittaa, mitä määritelmää hän hankkeessaan käyttää.

*Fakkitermit:
-tieteenalalla sanoille vakiintunut erityismerkitys,jonka määritelmä löytyy alan käsikirjoista.
Näitä kannattaa jokaisen tutkijan käyttää, sillä näin hän pääsee suoraan hyödyntämään alalla aikaisemmin tehtyä tutkimusta ja samalla hänen uudet tuloksensa laajentavat alan yhteistä teoriaa.
*Vanha sana uudessa merkityksessä.
-Tutkijalla on aina oikeus määritellä uudelleen mikä tahansa käsite, mutta tässä pitäisi olla varovainen.
Syntyy aina väärinkäsitysten vaara, kun yleisessä käytössä olevalle sanalle annetaan uusi merkitys.
Haitaton tapa sen sijaan on ottaa käyttöön ja määritellä uudelleen jokin yleiskielestä jo poistunut sana.

*Uudissanat:
-Jos tutkija todella katsoo tarvitsevansa uuden, ennen määrittelemättömän suureen tai käsitteen, selvintä olisi jos hän myös keksisi uudissanan tämän luomansa uuden käsitteen nimeksi, jottei se sekoitu vanhoihin.
Suomen kielen joustavuus tulee tässä tutkijan avuksi; muun kieliset saavat tyytyä kaivelemaan sanojen juuria kreikasta ja latinasta.
Sanojen merkitysten pohdiskelussa voi fenomenologian metodista olla apua.

*Uudet määritelmät
-vain,kun on pakko laatia
-Validius eli pätevyys: määritelmän täytyy antaa määriteltävän olemus.
Sen pitäisi viitata juuri haluttuun käsitteeseen, eikä johonkin muuhun sitä muistuttavaan asiaan.
-Reliabiliteetti, luotettavuus: käsite pitää voida rekisteröidä täsmällisesti siten, että jos rekisteröinti tai mittaus toistetaan saman tai eri tutkijan toimesta, saadaan aina sama tulos.
Etenkin fyysisissä tieteissä tämä onkin usein käytännössä mahdollista lähes täysin toteuttaa, ja monet siksi katsovat reliabiliteetin olevan sama käsite kuin toistettavuus (repeatability).
Sen sijaan tutkittaessa ihmisen ainutkertaisia kokemuksia esimerkiksi taiteen luomisen tai vastaanottamisen piirissä tämän kokemuksen toistaminen samanlaisena ei useinkaan ole mahdollista.
Toiston korvikkeena voitaisiin ehkä tehdä niin, että useat toisistaan riippumattomat samanaikaiset havainnoijat rekisteröivät ilmiön, ja reliabiliteetti tarkoittaa muistiinpanojen yhtäpitävyyttä.
Joka tapauksessa korkean reliabiliteetin tavoittelussa tarkoituksena on edistää tulosten varmuutta, täsmällisyyttä ja uskottavuutta ja tätä kautta niiden käyttökelpoisuutta myöhemmille tutkijoille ja soveltajille.
-Määritelmän pitää olla niin selkeä, että raportin lukija voisi sitä käyttäen toistaa tutkimuksen ja saada samat tulokset.
-Määritelmässä ei saa käyttää epäselvää tai kuvaannollista kieltä.
-Määritelmä ei saa olla kehämääritelmä.

Median, erityisesti TV:n suoltama evoluution ilosanoma edustaa aika huoletonta termien käyttöä. Esim. suomessa ns. suuren yleisön keskuudessa –jolle sanoma on suunnattu- evoluutio tarkoittaa evoluutioteoriaa.
En ole huomannut, että evouskovaiset olisivat kovin huolissaan tästä väärinkäsityksestä.

Evoluutio (evoluutioteoria) esitetään tieteellisesti todistettuna tosiasiana ja oikein apinamaisten kuvien kera. Voi hellanlettas. Se se vasta on tieteellistä tiedettä.
Tiukan paikan tullen evouskovainen joutuu myöntämään, että se tieteellisesti todistettu evoluutio (evoluutioteoria) tarkoittaa sitä, että ihmisiä on monen näköisiä ja kokoisia, samoin kissoja, koiria, hevosia jne.

Kun todisteita ei ole, suolletaan kaikenlaista hätäpaskaa. Hyvä esimerkki oli täällä jokin aika sitten esitetty linnun risteytysretki maapallon ympäri. Siinä todistettiin vastaansanomattomasti, että
-linnusta kehittyi lintu.
-lajin sisäinen muunteluala on rajallinen.

Se siitä tieteellisestä terminologiasta.