Venäjä ei halunnut itsenäistä Suomea

on naurettava ajatuskin, että kommunistidiktaattori Lenin olisi halunnut hajottaa Venäjän pysyvästi itsenäisiksi porvarillisiksi pikkumaiksi.

Jos avauksen tarkoituksena on taas kerran edistää Natomyönteisyyttä pelottelemalla, että Venäjän tavoite on aina liittää Suomi itseensä, niin sanottakoon rehellisesti: Venäjällä on niitä, jotka haluaisivat liittää Suomen ja muitakin alueita Venäjään, ja sitten on (tällä hetkellä) enemmistö, joka ei halua liittää. Sotilasstrategisesti Venäjä saisi jotain etua liittämällä Suomen, mutta taloudellisesti kärsisi siitä, sillä sen jälkeen Suomen talous taantuisi samalle tasolle Venäjän talouden kanssa ja heidän nyt Suomen taloudesta saamansa hyöty katoaisi.

Venäjä on aina ollut kaksijakoinen tässä asiassa. Edes Neuvostoliiton päivinä aivan selvästi kaikki eivät halunneet liittää Suomea neuvostovaltioon. Jos olisivat, se olisi tehty seurauksista piittaamatta ja maamme olisi tuhoutunut Afganistanin kaltaisesti.

Pietari Suuresta alkanut laajeneminen ei sekään ole houkuttanut venäläisiä omimaan Suomea, vaikkakin Karjalan kylläkin. 1700-luvulla Venäjä valtasi kahdesti koko Suomen eikä kummallakaan kerralla aikonutkaan pitää omanaan. 1809 kansainväliset syyt ja sitäkin enemmän Venäjälle loikanneet suomalaiset separatistit olivat syy siihen, että Venäjä sillä kertaa liitti Suomen alueen itseensä. Suomen alueesta tuli juuri sen saaman erityisaseman vuoksi Venäjän sisäisen vallankumousliikkeen tukialueista, ja sen myöt Suomi tavallaan sotkeutui myös erilaisten separatistien toimiin, osin meikäläisten sosialistienkaan sitä itse ehkä aina käsittämättä. Se johti vanhoillisen valtaeliitin vastatoimiin eli tunnettuihin routavuosiin ja siihen, että oma ruotsinkielinen eliittimme pyrki irroittamaan meidät Venäjästä germaanisten sukukansojensa avulla. Erinäisten vehkeilyjensä jälkeen, sehän pelkäsi myös voimakkaasti kansallista aatetta ajaneita sosialisteja, se lopulta onnistui siinä, jonka jälkeen koitti ratkaiseva yhteen otto läntisen ja eteläisen perimän ja kulttuurin omaavan Suomen välillä. Se päättyi läntisen hetkelliseen voittoon, hävinneiden paetessa itään. 20 vuotta myöhemmin paenneet yrittivät toistaa Sprengtportenin tempun ja liittää maa taas itäiseen valtakuntaan, mutta sortokausien jäljiltä vastarinta oli kovaa ja yritys epäonnistui.

Baltia on selvästi eri asia kuin Suomi. Sen rannikko on sotilaallisesti ja liikenneyhteyksiltään niin edullinen, että on selvää, että Venäjä tulee aina tavoittelamaan sitä hallintaansa, keinolla tai toisella. Aika näyttää, kuinka pysyvää laatua Baltian maiden itsenäisyys on tällä kertaa.. Sen säilyminen ei tule onnistumaan vain sotilaallisin uhitteluin, joskin riittävä puolustuskyky on aina syytä muistaa Venäjän naapurissa oltaessa. Baltia tulee tarvitsemaan myös jonkinlaista Paasikiveläis-Kekkoslaista politiikkaa, joka ottaa myös Venäjän intressit, niin talouden kuin puolustuksenkin osalta, huomioon ja pystyy luomaan yhteistyön asetelman, josta molemmat hyötyvät.

Puolustuksellisesti Baltian alue ei ole tärkeä vain Suomelle, vaan myös Ruotsille, kunhan se vain ymmärtää asian. Naton riittävä läsnäolo alueella on sekä Suomen että Ruotsin etu ja kummankin etu on myös pitää huoli, että jännitys ei kasva eikä vastakkainasettely syvene. Venäjän mahdollisuus toimittaa kaasua ja öljyä tulee olla turvattu ja Yhdysvaltojen pyrkimystä lisätä vastakkainasettelu kaikkialla pitkin Venäjän rajaa sulkeakseen kilpailijansa pois rahakkailta Euroopan energiamarkkinoilta, tulee hillitä.

Täytyy olla myös valmis siihen, että Yhdysvallat joudutaan korvaamaan Saksalla. Siksi Ranskan, Saksan ja Italian sotilaallista voimaa tulisi kasvattaa jo nyt. Koronan ja EU:n surkean talouspolitiikan takia tuo turvallisin ja paras tie näyttää kovin epätodennäköiselle juuri nyt. Brittien upottua omaan uusliberalismiin ja erottua EU:sta on mahdollista, että Ranskan ja Saksan talouspoliittinen asema unionissa vahvistuu ja linja muuttuu, mutta nykyisellään noissakin maissa on niin vahva iokeistolaissuuntaus, että edes kansallismielisten valtaannousu ei johtaisi vaikutuksiltaan kovin erilaiseen politiikkaan kuin mitä EU on tuhoisasti harrastanut. Siinä valossa Baltian tulevaisuus ei kovin valoisalle vaikuta: se joko ajautuu supervaltojen pelinappulaksi jännityksen lisääntyessä tai täysin puolustamattomaan tilaan Venäjän armoille, joka ei ehkä siinä tilanteessa jätä käyttämättä tilaisuutta hyväkseen ulottamalla alueelle ainakin poliittisen kontrollinsa.

Milloin tuo tapahtui 1914? Tietääkseni saksalaisia ei silloin kiinnostanut Suomi hevonvittua.

Avaus on natsilaista hevonp....kaa. Avaaja väittää, että "Ensimmäisen maailmasodan aikaan Saksa pyrki hajottamaan vihollismaansa Venäjän irrottamalla siitä reuna-alueet kuten Suomen." Voisi myös kertoa miten se sen teki joulukuussa -17 kun Venäjä ja Saksa olivat tuolloin vielä täydessä sodassa. Brest-Litovskin rauhansopimus kun tehtiin vasta maaliskuussa -18. Suomen itsenäistyessä Venäjä ei todellakaan ottanut Saksalta käskyjä vastaan eikä myöhemminkään.