Yksityisen ihmisen uskon ja kristillisyyden puolustaminen puhtaasti uskonnollisessa mielessä on aina väkivallatonta ja pakottamatonta, mutta on tehtävä ero kristilliselle yhteiskuntajärjestykselle rakentuvan maan- ja elämänmuodon puolustaminen puhtaasta uskonnollisesta lähetystyöstä. Valitettavasti historian saatossa asioita ymmärtämättömät nimikristotyt ovat sekoittaneet näitä ja käyneet sotiakin kristillisyyden nimissä, puhutaan mm. miekkalähetyksistä. On ymmärrettävä että ko. ihmiset eivät ole olleet oikeita kristittyjä tai eivät ainakaan ole ymmärtäneet mitä lähetystyöhön kuuluu ja mitä ei.
Asiaan liityy kumminkin muitakin näkökulmia. Suomen lipussa on sininen risti valkoisella pohjalla mikä kertoo maamme ja yhteiskuntamme rakentuneen pitkälti kristillisen arvokäsityksen pohjalle. Vanhastaan on pidetty kolmea peruspilaria arvossa: koti, uskonto ja isänmaa, jotka ovat vahvasti myös luterilaisia peruslähtökohtia. On ymmärretty että "jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät". Sotien aikana kansaa kehoitettiin monesti julkisilla kejhoituksilla rukoilemaan Taivaallista Isää johdattamaan kansamme kohtaloa hätien keskellä.
Raamatun mukaan esivalta ja sotavoimat ovat Jumalan palvelijoita ja Jumalan säätämyksestä, suojelemassa kansoja tässä epätäydellisessä ja syntiin hukkuvassa maailmassa, sillä ilman esivallan pelkoa ihmiskunta muuttuisi hillittömän raa´aksi ja kenenkään ei olisi pian mahdollista elää rauhallista elämää turvattuna omaisuuden, hengen ja vakaumuksensa puolesta.
Kansamme viime sodissa on ollut kysymys aina maamme säilymisestä vapaana ja kristillisillä arvoilla perustettuna oikeusvaltiona jossa vallitsee tasa-arvo, ja tästä meidän isäimme ja isoisiemme sukupolvet antoivat kalliin hinnan jotta meillä on nyt hyvä maa ja rauha emmekä ole joutuneet näkemään ateistisen kommunismidiktatuurin hirmuvaltaa Stalinin keskitysleireineen,
Mutta osaavatko nyt elävät sukupolvet enää arvostaa tätä asiaa ja kunnioittaavatko he näitä asioita? Minusta vaikuttaa siltä että tämä on enenevässä määrin katoamassa kansamme keskuudesta.
Nyt kun emme voi koronaepidemian takia kokoontua itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksiin veisaamaan jylhiä ja tuttuja isänmaallisia virsiä, haluaisin muistuttaa kaikkia palstalaisia että muistammehan sotiemme veteraaneja ja annammehan heille heidän ansaitsemansa arvon siirtäämällä kotona opitut kristilliset arvopohjamme myös lapsillemme ja lastenlapsille. Ainakin meillä on lapset jo kotoa lähteneet aikuistuttuaan mutta ainakin täällä syttyy kynttilä ja pidetään itsenäisyyspäivän kotihartaus. Muistaaksemme myös kiittää Korkeuksien Isää jolta olemme lahjaksi saaneet tämän kaiken.
https://www.youtube.com/watch?v=arKxCiTZoyQ
Asiaan liityy kumminkin muitakin näkökulmia. Suomen lipussa on sininen risti valkoisella pohjalla mikä kertoo maamme ja yhteiskuntamme rakentuneen pitkälti kristillisen arvokäsityksen pohjalle. Vanhastaan on pidetty kolmea peruspilaria arvossa: koti, uskonto ja isänmaa, jotka ovat vahvasti myös luterilaisia peruslähtökohtia. On ymmärretty että "jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät". Sotien aikana kansaa kehoitettiin monesti julkisilla kejhoituksilla rukoilemaan Taivaallista Isää johdattamaan kansamme kohtaloa hätien keskellä.
Raamatun mukaan esivalta ja sotavoimat ovat Jumalan palvelijoita ja Jumalan säätämyksestä, suojelemassa kansoja tässä epätäydellisessä ja syntiin hukkuvassa maailmassa, sillä ilman esivallan pelkoa ihmiskunta muuttuisi hillittömän raa´aksi ja kenenkään ei olisi pian mahdollista elää rauhallista elämää turvattuna omaisuuden, hengen ja vakaumuksensa puolesta.
Kansamme viime sodissa on ollut kysymys aina maamme säilymisestä vapaana ja kristillisillä arvoilla perustettuna oikeusvaltiona jossa vallitsee tasa-arvo, ja tästä meidän isäimme ja isoisiemme sukupolvet antoivat kalliin hinnan jotta meillä on nyt hyvä maa ja rauha emmekä ole joutuneet näkemään ateistisen kommunismidiktatuurin hirmuvaltaa Stalinin keskitysleireineen,
Mutta osaavatko nyt elävät sukupolvet enää arvostaa tätä asiaa ja kunnioittaavatko he näitä asioita? Minusta vaikuttaa siltä että tämä on enenevässä määrin katoamassa kansamme keskuudesta.
Nyt kun emme voi koronaepidemian takia kokoontua itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksiin veisaamaan jylhiä ja tuttuja isänmaallisia virsiä, haluaisin muistuttaa kaikkia palstalaisia että muistammehan sotiemme veteraaneja ja annammehan heille heidän ansaitsemansa arvon siirtäämällä kotona opitut kristilliset arvopohjamme myös lapsillemme ja lastenlapsille. Ainakin meillä on lapset jo kotoa lähteneet aikuistuttuaan mutta ainakin täällä syttyy kynttilä ja pidetään itsenäisyyspäivän kotihartaus. Muistaaksemme myös kiittää Korkeuksien Isää jolta olemme lahjaksi saaneet tämän kaiken.
https://www.youtube.com/watch?v=arKxCiTZoyQ
Vastaukset 17
Vanhimmat
Rukoilen nykyisen esivallan uskoon tuloa,
Kirkon messuissa tavataan esirukousosiossa rukoilla aina esivallan puolesta, että Jumala antaisi heille viisautta hallita oikeudenmukaisesti ja järkevästi maata. Siinä tavallaan annetaan Jumalalle kunnia ja tunnustetaan että Kaikkivaltias johdattaa viime kädessä kansojen vaiheet ja kohtalot sallimuksellaan.
Jumala antaa viisautta mutta harva ottaa sen vastaan.
YHDYN RUKOUKSEEN.
Yhdyt kehen ?
Rukoukseen!
Isänmaan ja Jumalan kunniaksi:
https://www.youtube.com/watch?v=EGeRemf7YM0
Presidentti Kyösti Kallion pitämä itsenäisyyspäivän puhe 6.12.1939
https://www.youtube.com/watch?v=Q_RcAkgV52k
Laitoin jo kerran tämän viestin, mutta se on poistettu ilmeisesti ylläpidon toimesta ja alareunaan ilmestyi teksti yhdestä poistetusta viestistä. Mitään sääntöjenvastaisuutta ei viestissä ole kuten jokainen voi helposti nähdä.
Onko itsenäisyyden kunnioittaminen palstan moderoinnista vastaaville "väärä mielipide"? Vai häiritseekö Kallion puheessa kansamme kohtalonhetkinä kehoitettu Jumalaan turvaaminen? Onko asia niin kiusallinen vihervasemmistolaisen ideologian esitaistelijoille että moderaattorit tahtovat sensuroida?
Toivottavasti näin ei ole sillä muutoin olisitte häpeätahroja kansamme keskuudessa. Osoittakaa rehellisyytenne sallimalla kirjoituksen nyt olla paikallaan!
Onneksi Suomen lippu on poikittain muuten polttaisin sen.
Uusi lippu olisi sininen ja valkoinen lippu, hieman sama, kun kansallislaulu olisi Finlandia
Sinä olet häpeäksi kansallemme ja kunnioitetulle lipullemme! Tuollaisia puhuvat pitäisi karkottaa maasta.
Onneksi minä en ole mamu, joten en lähde kirveelläkään, sanoisi lalli.
Suomi sai muodollisen itsenäisyytensä juhlallisen julistuksen muodossa 6.12.1917, mutta itsenäisyys muuttui todelliseksi ja vahvistettiin vasta vapaussodassa, joka alkoi tammikuussa 1918 ja päättyi oikeuden ja vapauden voittoon 15.5.1918.
Finlandia hymnin sanoin yön uhka karkoitettiin pois ensimmäisen kerran toukokuussa 1918 ja sama toistui talvisodassa ja sitä seuranneessa jatkosodassa. Vasemmiston kommunistinen orjuus karkoitettiin sotimalla ja siitä useimmat maksoivat korkeimman mahdollisen hinnan.
Jumala auttoi Suomen miehiä ja naisia taistelussa vapauden puolesta. Ilman Jumalaa ei ole vapautta. Itsenäisyyden julistus ei riittänyt. Tarvittiin Jumalan antama ymmärrys, voima ja rohkeus käydä välttämätön taistelu julistetun vapauden lunastamiseksi.
Kommunistisen sorron uhka ei ole kuitenkaan kadonnut. Se ei poistunut edes Neuvostoliiton kulissien ja hirvittävän järjestelmän kaatuessa. Vaikka koko maailmalle paljastui Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ja aatteen järkyttävät rikokset ja murhat, niin vasemmiston vaalima ideologia "tasa-arvosta" jäi kytemään pimeyteen - ja odottamaan uutta voimistumistaan.
Vihollinen vihaa vapautta. Vapaudesta on aina maksettava hinta - yhä uudelleen - ja sen puolustaminen ei koskaan lopu. Vapauden aikakaudet antavat hetken levon, mutta se tulee aina käyttää vahvistumiseen ja valmistautumiseen seuraavaan koetukseen. Vapaus koetellaan aina.
Se suomen kansallislaulu ei voi olla sama kun viron, koska meillä oli maailman kuulu Sibelius.
Suomi on itsenäinen maa joka päättää itse omasta kohtalostaan, päättää itse omista asioistaan, päättää itse ketä tänne otetaan, päättää itse uskostaan, valvoo itse omia rajojaan, päättää itse puolustuksestaan, päättää itse olla itsenäinen suomi.
Ei ole päättänyt pitkiin aikoihin.
”On ymmärrettävä että ko. ihmiset eivät ole olleet oikeita kristittyjä tai eivät ainakaan ole ymmärtäneet mitä lähetystyöhön kuuluu ja mitä ei.”
Kyllä meidän kristittyjen tulee hyväksyä oma historiamme silloinkin, kun se ei meitä miellytä. Tuo parisataa vuotta kestänyt ajanjakso ei mitään kivaa tosin ole, mutta aivan yhtä oikeita kristittyjä silloinkin on ollut. Nämä ristiretket perusteltiin jopa teologisesti aikoinaan, kuten sen jälkeen monet muutkin sodat.
”Vanhastaan on pidetty kolmea peruspilaria arvossa: koti, uskonto ja isänmaa…”
Suomessa tämän lausuman kulta-aika oli kahden maailmansodan välinen aika. Se oli peräisin saksassa, keisari Vilhelm II puolison lanseeraamana, jolla määriteltiin naisten arvoja. Alun perin se kuului: ”Kirche, Kinder und Küche” eli ”kirkko, lapset ja keittiö”.
”…annammehan heille heidän ansaitsemansa arvon siirtäämällä kotona opitut kristilliset arvopohjamme myös lapsillemme ja lastenlapsille…”
Rintamalla oli paljon muitakin kuin uskovia. Ei taida ihan olla oikeudenmukaista riistää heiltä heidän tekojensa arvoa?
Kun ”Anonyymi” 06.12.2020 14:50 kirjoittaa ”Suomi sai muodollisen itsenäisyytensä juhlallisen julistuksen muodossa 6.12.1917, mutta itsenäisyys muuttui todelliseksi ja vahvistettiin vasta vapaussodassa, joka alkoi tammikuussa 1918…”
Tuo sota oli sisällissota, jota myös veljessodaksi kutsutaan. Sitä ennen oli Neuvostoliiton Vladimir Lenin tunnustanut suomen itsenäiseksi.
Ei historian vääntely muuta asioita.