Raamatun arvot edistävät yhteistä hyvää

Suo­mes­sa on vii­me ai­koi­na pu­hut­tu sii­tä, et­tä yh­teis­kun­nal­li­nen pää­tök­sen­te­ko poh­jau­tuu ai­na joi­hin­kin ar­voi­hin. Maam­me ra­ken­ta­mi­sen taus­tal­la oli­vat vuo­si­sa­to­ja kris­til­li­set ar­vot, jot­ka pe­rus­tu­vat Raa­mat­tuun. Nii­hin kuu­lu­vat muun mu­as­sa re­hel­li­syys, ar­mol­li­suus ja jo­kai­sen ih­mi­sar­von tun­nus­ta­mi­nen.

Raa­ma­tun ar­vot tii­vis­ty­vät rak­kau­den kak­sois­käs­kys­sä: ih­mi­sen tu­lee ra­kas­taa Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ään. Tämä mer­kit­see lem­peyt­tä, ar­mol­li­suut­ta ja aut­ta­vai­suut­ta kaik­kia koh­taan sekä jo­kai­sen ih­mi­soi­keuk­sien tun­nus­ta­mis­ta. Lä­him­mäi­sen­rak­kaus oh­jaa us­ko­vais­ta myös lem­pe­äs­ti va­roit­ta­maan, jos us­ko­nys­tä­vä on kul­ke­mas­sa vää­rään suun­taan sekä kut­su­maan epä­us­koon jou­tu­nut­ta ta­kai­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Eri­tyi­ses­ti 1960-lu­vul­ta al­ka­en maam­me kris­til­li­nen yh­te­näis­kult­tuu­ri on ha­jon­nut niin, et­tä ny­ky­ään yhä har­vem­pi pe­rus­taa rat­kai­su­jaan Ju­ma­lan sa­naan. Ju­ma­lan sa­nas­ta ir­tau­tu­mi­nen on nä­ky­nyt myös yh­teis­kun­nal­li­ses­sa pää­tök­sen­te­os­sa, jos­sa on an­net­tu hy­väk­syn­tä asi­oil­le, joi­ta Raa­mat­tu pi­tää va­hin­gol­li­si­na. Esi­mer­kik­si abort­ti- ja avi­o­liit­to­lain­sää­dän­nön muu­tok­set sekä kes­kus­te­lut eu­ta­na­si­an sal­li­mi­ses­ta ja al­ko­ho­li­lain höl­len­tä­mi­ses­tä ker­to­vat yh­teis­kun­tam­me maal­lis­tu­mi­ses­ta.

Raa­mat­tuun pe­rus­tu­via kris­til­li­siä ar­vo­ja ja nii­hin poh­jau­tu­via nä­ke­myk­siä kan­nat­taa pi­tää esil­lä, sil­lä Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­nen elä­mä ja ope­tus suo­je­le­vat elä­mää ja edis­tä­vät pait­si yk­si­lön myös koko yh­tei­sön hy­vin­voin­tia. Ajas­sam­me tar­vi­taan rai­tis­ta, kes­tä­vään ja muut­tu­mat­to­maan Ju­ma­lan sa­naan poh­jau­tu­vaa ope­tus­ta.

Tär­kein­tä ih­mi­sel­le on, et­tä hä­nen sy­dä­mes­sään on Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­ma elä­vä us­ko. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min us­ko­mi­nen lah­joit­taa sy­dä­meen ilon, rau­han ja va­pau­den. Pyhä Hen­ki syn­nyt­tää ih­mi­ses­sä myös rak­kau­den ja kiin­ty­myk­sen Ju­ma­lan sa­naan ja sen mu­kai­seen elä­mään.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu