Se kuvitelmani ihminen oli juuri sellainen, josta olisin pitänyt. Sellainen, joka tiesi minusta kaiken ja minä hänestä. Hän oli se minun oma sielunkumppanini. Kuvittelin sellaisen sinussa löytäneeni.
Harmikseni olit oikeasti kaikkea muuta, kuin sitä mitä olin itse yksinäisyydessäni kuvitellut. Olit sanonut asioita, joita halusin kuulla. Käyttänyt sanoja niin kuin olin halunnut niitä käytettävän.
Harmi, että mikään ei vain ollut totta. Olin vain yksi kaikkien muiden joukossa ja sielläkin se viimeinen. Se, jonka voi huoletta poistaa elämästä.
Harmi, että sellainen olet sinä. Se, jonka piti olla elämäni rakkaus ja viimeinen oma rakkaani.
Harmikseni olit oikeasti kaikkea muuta, kuin sitä mitä olin itse yksinäisyydessäni kuvitellut. Olit sanonut asioita, joita halusin kuulla. Käyttänyt sanoja niin kuin olin halunnut niitä käytettävän.
Harmi, että mikään ei vain ollut totta. Olin vain yksi kaikkien muiden joukossa ja sielläkin se viimeinen. Se, jonka voi huoletta poistaa elämästä.
Harmi, että sellainen olet sinä. Se, jonka piti olla elämäni rakkaus ja viimeinen oma rakkaani.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sellainen, joka tiesi sinusta kaiken ja sinä hänestä? etkä sen vertaa häntä tuntenut, että olisi kelvannut sulle omana itsenään. Olisin jättänyt tuon aloituksen kirjoittamatta.
Olen käyttänyt sanaa "kuvitella" neljä kertaa. Minä kuvittelin asioita, joita ei ollut olemassa. Kuvittelin tuntevani. Se ei pitänyt paikkaansa. En tuntenut.
Mutta nyt olet tutustunut ja tiedät hänet, ja totesit ettei hän sulle kekpaa, joten kaikki hyvin.
Joo,pelurit tunnistaa tuollaiset pilvilinnojen asukit ja alkaa syöttään pajunköyttä oikein pitkän kaavan mukaan. Tuo hämärä sielunkumppanihöpötys tekee hönön vaikutelman. Tunteista kannattaa puhua mahdollisimman vähän, tekee rationaalisen vaikutuksen.
Niin, kirjoitin tähän omia tuntojani. Tapanani on purkaa tunteitani ulos kirjoittaen. En usko, että tälle ihmiselle puhuin sielunkumppanuudesta mitään; tiedostan, ettei kuulosta kovin viisaalta. Olen hyvinkin rationaalinen ihminen, mutta elämässä on asioita, jotka sekoittavat fiksummankin pään.
Mutta siis käytännössä rakastuit omaan mielikuvitukseesi. Sellaista sattuu. Eikä vähiten täällä kun ihmiset juttelevat ihan kenen kanssa sattuu. Se todellinen kohde etääntyy ja tilalle tulee oman mielikuvituksen tuotos yhdistettynä palstalöpinöillä.
Niin juurikin tein. Jokin aika sitten mietin miten hävettäisi tunnustaa jotain tällaista, jos yleensä asioita häpeäisin. Omiin juttuihinihan minä rakastuin. Onhan se erikoista miten päässään ihminen saa rakenneltua upeita luomuksia. Semmosta.
Hyvää yötä - Nukkumatti sentään on todellinen olento.
Kuuleppa *aa*a, kyllä mun tunteet ihan aitoja oli, mutta pettämällä en aloita suhteitani, sinä et halunnut kuulla sanottavaani, koska se ei olisi vaikuttanut mihinkään.
Ainoa mahdollisuus on mennä eteenpäin, tai koittaa sopia asioista. Ei ole ainoastaan miehen tehtävä sovittaa ja puhua.
Et sä voi toista syyttää siitä, että hän ei ollut haavekuviesi täyttymys. Jotenkin viestisi on sellainen, että kaikki sympatiat sille toiselle, jolle laitettiin epäinhimilliset vaatimukset ja sitten heitettiin pois "epätäydellisenä.
Onpas sulla katkerat lasit päällä kun kaiken vääristää. Aloittajahan pettyi omiin kuvitelmiinsa, ei siihen toiseen ihmiseen.
Höpö höpö, aloitus oli pelkkää toisen haukkumista piilotettuna kauniisiin sanoihin. Se jos mikä on kitkeraa paskaa
En ole aloittaja, mutta osittain olen samaa mieltä. Vaikka olisi tutustunut ja ihastunut oikeassa elämässä täällä siihen ihmiseen alkaa liittää omaa mielikuvitusta ja kaikkien muiden höpinöitä. Se ihminen jää sinne todellisuuteen ja itse tänne löpisemään ties kenelle.
Siis aloin tässä huolestumaan omasta mielenterveydestä.
Mun mielestä tää vaikuttaa paikalta jossa ihmiset joko harjoittelee sitä miltä tuntuu rakastaa tai vaan tykkää rakastaa oman päänsä sisällä niitä omia mielikuviaan.
Sitten on niitä, jotka saaneet pakit tai eronneet ja sitä ikäväänsä käyvät läpi.
Ja sit tietty katkerat trollit ja läpällä-trollit
Ap, on se totta mitä kuvittelit.