Jatkuvasti olen saanut kuulla erilaisista tapahtumista lestaadiolaisten parissa.
On hyökätty vastaan, ikäänkuin olisin syyllinen
väitteisiin että he painostamalla vievät vanhusten omaisuudet, pettävät autokaupoissa ja
puolustelevat omiansa toimien kuin mafiarikolliset.
Miksi maailma minua siitä syyttää ja kun kysyn todisteita, niistä kerrotaan ja samanlaisia kertomuksia olen lukenut näillä palstoilla ja ne eivät anna hyvää kuvaa lestaadiolaisliikkeestä.
Olen menettänyt uskoni heihin, mutta en uskoani Jeesukseen joka ei petä eikä jätä mutta ihmiset
ovat vailla luottamusta kulkevatkoon pussihousuissa tai sarkavaatteissaan ja vetäköön yhtä köyttä kaltaistensa kanssa, minä olen varoittanut.
On hyökätty vastaan, ikäänkuin olisin syyllinen
väitteisiin että he painostamalla vievät vanhusten omaisuudet, pettävät autokaupoissa ja
puolustelevat omiansa toimien kuin mafiarikolliset.
Miksi maailma minua siitä syyttää ja kun kysyn todisteita, niistä kerrotaan ja samanlaisia kertomuksia olen lukenut näillä palstoilla ja ne eivät anna hyvää kuvaa lestaadiolaisliikkeestä.
Olen menettänyt uskoni heihin, mutta en uskoani Jeesukseen joka ei petä eikä jätä mutta ihmiset
ovat vailla luottamusta kulkevatkoon pussihousuissa tai sarkavaatteissaan ja vetäköön yhtä köyttä kaltaistensa kanssa, minä olen varoittanut.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mitä sinä puhut????
Suurimmaksi osaksi kuultua ja vakuuttavia kertomuksia lestaadiolaisista.
Se on totta,olen kuullut samaa.
Suureen herätysliikkeeseen, minulle on ainakin suoraan johtohenkilö valehdellut, eikä anteeksi pyytänyt ole.
Kertokaa lestaadiolaismafiasta tai muista lahkoliikkeistä, mitä vääryyttä olette kokeneet.
Kyllä kansa tietää...
Eiköhän se ole kuitenkin niin, että se mitä me _tiedämme_, on meidän jokaisen omia mielipiteitä ja kokemuksia ja tuntemuksia eikä niin, että vl:t ovat kaikki mafialaisia tms... On heidänkin joukossaan hyviä ihmisiä, mutta on myös niitä jotka sutkaavat sen minkä kerkiävät. Ovat niinsanotusti oman edun tavoittelijoita. Ja voin sanoa tietäväni. Olen nimittäin elänyt 25v heidän joukossaan, mutta erosin, koska en kokenut ajattelevani asioista samalla lailla. Heidän näkökulmastaan katsottuna "järki tuli uskomisen esteeksi" ja huom. _vain heidän_ näkökulmasta! Meitä on monia jotka emme tarvitse uskoomme mitään lahkoa tms. Pysymme omantuntomme mukaisella tiellä ja uskon että se riittää Jumalalle. Kukaan ihminen ei voi maanpäällä sanoa kuka on oikeassa. Mielestäni kaikki olemme yhtä oikeassa tai väärässä!
Tietenkin meidän tulee ottaa opit Raamatusta eikä lahkojen kuten lestaadiolaisten pöydältä.
On kiusallista olla lähellä huijareita vaikka kaukana kuitenkin toisistamme.
Omatuntomme tulee olla Jumalan sanan perustalle rakennettu ja siten usko on sydämessämme ja joka
todistaa että pelastumme.
Kyllä lahkoja ja lohkoja pitää varoa.
Koko tämä ketju puhuu etupäässä kuulopuheita.
Olette vain näykkiviä shakaalinpentuja ja tahallisia mustamaalaajia.
Omat tietoni ja kokemukseni ovat aivan muuta.
Ei uskoon voi pakottaa, sillä joko uskot tai et.
Itse en osannut olla vl, ja minua ei koskaan painostettu, pakotettu eikä syrjitty, sama tapahtui monen ystäväni kohdalla.
En ymmärrä mitä te puhutte ja kenelle haluatte olla mieliksi. Oletteko te täysin sairaita.
Totta kait muullaisia kokemuksia voi olla, mutta pelkkien toisenkäden huhujen levittäminen on haitallista kaikille ja lähinnä Teille itsellenne.
Tänäpäivänäkin pidän v. lestadiolaisuutta tosi mielenkiintoisena herätysliikkeenä, heidän saarnansa poikkeaa kaikista muista saarnoista siinä että siitä löytyy jotkin selkeää vakuuttavuutta, puhuttelevuutta, konkreettisuutta ja viiltävyyttä joka ei jätä kylmäksi, juuri se kiinnostaa ja loukkaakin näitä pieniä hyeenoja.
Suomessa on sentään helppoa kun on täysi uskonnon harjoittamisen ja valinnan vapaus. Voi myös olla täysi pakana tai perustaa minkälaisen uskonnon tahansa, mutta muistakaa, asiat voisi olla toisinkin.
Kannattaa ajatella itsensä myös taka- tai etupajuiseen muslimimaahan ja miettiä mikä vapaus siellä on toisinajattelevalla ja etenkin naisella!!!!!!!!! miettikää.
Lahkoissa jo pienen lapsen psyyke rikotaan ja hajotetaan puoltamaan lahkon sääntöjä. Ihminen on sisältä herkkä, eikä kovin moni ihminen kykene ymmärtämään itseään sisältäpäin, se on nykyisin kansallinen ilmiö, kuului lahkoon tai ei. Kaikki ihmiset haluavat tehdä niin kuin muut sanovat, unohtavat oman autoritaarisuutensa ja itseytensä.
Jo alle 20-vuotias on niin aivopesty, ettei kykenen näkemään realiteetteja missään, kaikista vähiten itsessään. On kuitenkin psyykkisesti vahvoja ihmisiä, enkä tarkoita, etteikö elämän heittelemä ihminen voisi tasapainoa saavuttaa, mistä psyyken vahvuus syntyy.
>En ymmärrä mitä te puhutte ja kenelle haluatte olla mieliksi. Oletteko te täysin sairaita.>
Jos ihminen puhuu itsestään, se ei aina tarkoita, että hän haluaa olla "mieliksi" jollekin tai hakeakseen "huomiota".Sisäänpäinkääntynyt ihminen patoaa pahimmassa tapauksessa kaiken sisälleen. Ekstrovertti puhuu, hakee kontaktia ja etsii ulospääsytietä sillä tavoin mielessään oleviin asioihin.
Huomaan tekstistäsi, ettet kykene olemaan objektiivinen, vaan otat vielä jotain nokkiisi. Suosittelen ottamaan etäisyyttä elämääsi ja siinä oleviin ihmisiin, varsinkin niihin, jotka kuuluvat menneisyyteesi ja lestadiolaisliikkeseen. Et kykene vielä ajattelemaan itsenäisesti. Olet siis vielä "kahleissa". Et selvästikään ymmärrä miten suuri vaikutus ympärillä olevilla ihmisillä on piilotajuiseen minääsi, joka yllättävästi ihmistä ohjailee. Piilotajuisessa minässä ihminen kantaa kaikkea sitä, minkä on sulkenut pois itsestään. Painajaiset ovat hyvä merkki siitä, mitä piilotajunta sisältää.
>Kannattaa ajatella itsensä myös taka- tai etupajuiseen muslimimaahan ja miettiä mikä vapaus siellä on toisinajattelevalla ja etenkin naisella!!!!!!!!! miettikää>
Kysynpä sitten, että onko sinusta oikein, että lestadiolaisäideistä tehdään kaniineja, synnytyskoneita? Siinä on takana niin vahva tyttölapsen syntymästä alkanut aivopesu, ettei moni sitä kykene ymmmärtämään.
Olen perehtynyt maailmassa vallitseviin kulttureihin, ja olen huomannut, että uskontoon katsomatta, kaikista kansoista löytyy ihmisiä, jotka tekevät uskonnosta itselleen puolustuskeinon sille, että saavat olla pahoja. Kun joku tarjoaa aina puolustuskeinon sille, että pahaa saa tehdä, kuten myös lestadiolaiset muiden mukana. Tälläinen pettää pahasti ihmistä, joka uskoo ns. uskovaisten olevan hyviä ihmisiä.
Kaikki uskonnot ovat täynnä epäjohdonmukaisuuksia, epäloogisuutta ja siitä pääsemmekin siihen, mistä se kaikki tulee: tunteiden epätasapainosta. Siinä on haastetta ihmiselle kuin ihmiselle, saatikka sellaiselle, joka on lahkon sisällä kasvatettu ihan pieleen.
Ihminen on kokonaisuus, ja ihmisessä pitää olla kaikki asiat olemassa.
Lestadiolaisuudessa näyttäisi olevan erittäin tärkeää se, että kaikki on hyvin. Mielisairaudet ja mielen "epäpuhtaudet" ovat syntiä. TÄlläinen pahentaa vain oikeasti ihmisen elämää. Synnyttää häpeää, syyllisyyttä ja monia suomalaisessa kultturissa "kiellettyjä ts. pahoja tunteita".
Tärkeintä ihmisyydessä ovat tunteet, ja jos se pakka sekoitetaan, niin ei siitä ainakaan auvoista elämää ole edessä.
En tiedä mistä ja kenen kokemuksista puhut. Puhut ilmeisesti helluntaiyhteisöön kuuluvista tai jehovalaisten sisäkulttuurista.
En tunnista mitään väittämääsi ilmiötä, vaikka luulen tuntevani ympäristön missä oli lapsuuteni ja nuoruuteni kasvukehykset, koska itse kasvoin juuri tässä manitussa "kiroperheessä".
Ei perheessämme koskaan pakotettu eikä painostettu mihinkään muottiin, ei tosiaankaan. Henkilökohtainen usko, oli sitä paljon tai vähän, niin se katsottiin kyllä persoonan omaksi. Se oli, sanoisin ihmisen itsenäisyyttäkin korostavaa.
Totta kait on olemassa ns. heikkojakin persoonia, jotka ovat heikkoja ja rikkinäisiä missä yhteisössä tahansa, joten he eivät voi olla mitään objektiivisia indikaattoreita, niin kuin halutaan tälläkin palstalla yleistäen nähdä.
Olen monesti miettinyt koulukavereiden ja omien naapuriperheiden onnistumisia ja kohtaloita ja verrannut omaani, niin näen perheessämme valtavia plussatekijöitä ja pelkkää onnistumista.
Onko se ollut siunausta, mutta pelkkää tuuria se ei ainakaan ole ollut.
Valitettavasti näistä mainitsemistasi "aivopestyistä, tahdottomista ja itsenäistymättömistä ressukoista" on kasvanut terveitä ihmisiä, itsenäisiä, ahkeria ja humaaneja aikuisia, yrittäjiä ja opettajia. Aivan kaikki ei ole vakaumuksessa säilyttäneitä mutta perheyhteys ja syvä ystävyys on säilynyt.
Tiedän lähes yksinomaan vain onnistuneita kertomuksia vastaavien perheiden tuloksista, joten en kyllä ymmärrä mitä väitteelläsi olet todistamassa.
Vastaavasti koulukavereitteni ns. ylistämissäsi normaaliperheissä on jopa onnistuneitakin kohtaloita mutta aivan liian paljon kipeitä kertomuksia, alkoholiongelmia, lukuisia itsemurhia ja perheiden syvää riitaa ja rikkinäisyyttä.
Se mitä ajattelen totuudesta, uskonnonosta ja elämän syvimmästä olemuksesta hämmästyttäisi syvästi sinua (anteeksi) erinomaisen ennakkoluuloista ja pikkusieluista ihmistä.
Tiedän, että tiedän näistä asioista enemmän kuin tekstissäsi näytät valmiiksi latistavan tai miten itse vääristyneenä maailmasi näet.
Siitä mitä tänä päivänä olen ja ajattelen on kasvukehykseni ansiota. Ilman taustaani olisin äärettömän paljon köyhempi kaikilta tavoitteiltani.
Ihmisen arvokkain ominaisuus on puhdas rehellisyys itsellensä ja sen olen oppinut kasvuympäristöstäni. Siksi haluan tukea ja kannustaa kaikkia heitä jotka totuutta vakavasti etsivät. Jumala palkitsee ja armahtaa ihmisiä jotka tekevät matkaansa sydämenuskollaan.
En malta olla vastaamatta kysymykseesi "Kysynpä sitten, että onko sinusta oikein, että lestadiolaisäideistä tehdään kaniineja, synnytyskoneita?"
En voi kuin hymyillä täällä itsekseni. Kysymyksesi kuuluu osastoon "Televisio saa olla, mutta vain saunassa. Elokuvan jälkeen otetaan sitten kunnon löylyt." ja "Sivustatäytettävä pesukone on kielletty".
Synnytyskoneita, heh.
Tiedättekö mikä on parasta karmanpoistoa.
Se on onnistunut elämä. Onnistunut monilapsisen perheen kasvatus.
Ainakin sunnuntaina liputan kaikkien Äitien, ja kaikkien maailman monilapsistenkin Äitien kunniaksi.
Itsekkin olen ollut mukana kyseisessä liikkeessä, eikä siellä ole ollut mitään kuvaamaasi. En ole vaan pystynyt elämään liikkeen sääntöjä noudattaen, mutta silti minua ei ole koskaan millään tavalla painostettu. Usko on omakohtainen asia VL:n mukaan eikä sitä voi pakottaa. Siis älä puhu vastoin parempaa tietoa asioista joista et paljoakaan tiedä.
Tälläkin palstalla lestadiolaiset tuntuvat puolustavan lahkoaan epätoivoisesti. Onneksi vain hyvin harva lahkon vaikutuspiiristä pois päässyt lähtee tuohon manipulointiin tai palaa sinne enää koskaan takaisin. Tiedän, että he kirjoittavat, niin kuin asian näkevät ja uskovat, mutta se, että voi nähdä kyseisen lahkon todellisessa valossa, on suunnattoman vaikeaa jo vauvasta alkaneen aivopesun ja manipuloinnin tuloksena. He eivät todella ole vastuussa siitä mitä he kirjoittavat, sillä heillä ei ole kykyä nähdä metsää puilta. Lestadiolaisuudessa on syntiä edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että lahkossa tai sen opeissa olisi jotain vikaa.
Mielestäni tämä palsta on tarkoitettu keskustelufoorumiksi ihmisille, jotka kokevat joutuneensa kärsimään jonkin lahkon vaikutuspiirissä, eikä suinkaan itselleen sokeiden lahkolaisten puolustuspuheita varten. Jos vielä koette, että lestadiolaisuudessa ei ole mitään vikaa, niin miksi ylipäätään olette täällä. Onko tarkoituksenne rankaista ja syyllistää edelleen "eksyneitä lampaina" ja aiheuttaa heille lisää ahdistusta ja tuskaa? Uskon ja toivon, että mieliinne on pesiytynyt jo epäilyksen siemen, mutta ette uskalla sitä itsellenne vielä tunnustaa. Toivon todella, että silmänne aukeaisivat ja löytäisitte elämällenne uuden, vielä paljon paremman suunnan. Jos todella koette, että elämänne lestadiolaisten keskuudessa on hyvää, niin sen ulkopuolella, se on vielä monin verroin parempaa. Tunnistan näistä kaikista puolustuspuheista lestadiolaisuudelle ominaisen peittelyn, valehtelun, kaunistelun, tuomitsemisen ja syyllistämisen ilmapiirin, jossa laupeudesta tai hyvyydestä ole tietoakaan. Tämä perustuu minun omakohtaisiin kokemuksiini. Olen myös saanut jakaa näitä kokemuksia lukuisten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten en voi olla täysin väärässäkään.
Kun nyt olen saanut yli 15 vuotta etäisyyttä lestadiolaisuuteen, alan olla vapaa vanhempieni lestadiolaisten tuella harjoittamasta mielivallasta ja sairaista opeista, sekä kasvatuksesta, joka melkein tuhosi minut. Olen kuitenkin joutunut hyväksymään sen tosiasian, että en koskaan tule toipumaan kokonaan. Nyt näen vanhempani, sukulaiseni ja entiset lestadiolaiset ystäväni aivan eri valossa: ahdistuneina, masentuneina ja alistuneina ihmisraunioina, jotka elävät valheellista elämäänsä jatkuvassa syyllisyydentunnoissa, josta vain ahkera seuroissa käyminen hetkeksi armahtaa. Joka päivä kiitän omaa korkeampaa voimaani, siitä että minulla oli viisautta ja ennen kaikkea voimia ja rohkeutta lähteä. Se ei ollut helppoa, sillä samalla jouduin jättämään kaikki ystäväni, vanhempani ja yhteisön, jonka ulkopuoleen en juuri ollut tutustunut: Minut oli aivopesty siihen, että "maailma" on paha. Kaikki maailmassa ovat pahoja ja haluavat minulle ainoastaan pahaa. Lestadiolaisuus vähintäänkin kehottaa pitämään mahdollisimman suurta etäisyyttä "maailmaan", eli muihin kuin lestadiolaisiin. Siihen epätoivon, syyllisyyden ja huonouden ilmapiiriin en halua enää koskaan palata.
Minulle itselleni on oikeastaan aivan sama, missä ihminen tulee onnelliseksi tai mistä hän löytää yhteisön, jossa kokea hyvyyttä, hyväksyntää, hellyyttä, lämpöä, rakkautta, tasavertaisuutta, iloa, onnea, uskoa tulevaan, hyviä ihmissuhteita, elämäniloa, arvokkuutta. Itse löysin lestadiolaisuudesta ainoastaan em. asioiden negaatiot.
--------Tämä on ainoastaan minun totuuteni. Ota siitä mitä haluat, ja unohda loput.-------
Toivon, että et tuhlaa aikaasi syyllistämällä, väheksymällä tai ehdollistamalla, sillä sitä olen saanut lapsena tarpeeksi.
Toivon voimia jokaiselle uskonnon uhrille toipua toimimattoman ja sairaan perheen aiheuttamista traumoista. Ole varovainen kun etsit, sillä olemme lapsuuden kokemuksista johtuen läheisriippuvaisia, miellyttämisen haluisia, helposti manipuloitavia ja ennen kaikkea äärimmäisen haavoittuvia. Kun itse pystyin unohtamaan uskonnon, se avasi minulle portit kehittää omaa henkilökohtaista uskoani ja hengellisyyttäni.
--------
1. Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.
2. Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien, seurassa.
3. Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.
4. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.
5. Meistä tuli pakonomaisesti käyttäytyviä tai otimme puolisoksemme jostakin riippuvaisen tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.
6. Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.
7. Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.
8. Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.
9. Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.
10. Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa – ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.
11. Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.
12. Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.
13. Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.
14. Meillä on voimakas tarve kontrolloida ihmisiä ja omaa elämäämme.
Lähde: AAL
Tälläkin palstalla lestadiolaiset tuntuvat puolustavan lahkoaan epätoivoisesti. Onneksi vain hyvin harva lahkon vaikutuspiiristä pois päässyt lähtee tuohon manipulointiin tai palaa sinne enää koskaan takaisin. Tiedän, että he kirjoittavat, niin kuin asian näkevät ja uskovat, mutta se, että voi nähdä kyseisen lahkon todellisessa valossa, on suunnattoman vaikeaa jo vauvasta alkaneen aivopesun ja manipuloinnin tuloksena. He eivät todella ole vastuussa siitä mitä he kirjoittavat, sillä heillä ei ole kykyä nähdä metsää puilta. Lestadiolaisuudessa on syntiä edes ajatella sitä vaihtoehtoa, että lahkossa tai sen opeissa olisi jotain vikaa.
Mielestäni tämä palsta on tarkoitettu keskustelufoorumiksi ihmisille, jotka kokevat joutuneensa kärsimään jonkin lahkon vaikutuspiirissä, eikä suinkaan itselleen sokeiden lahkolaisten puolustuspuheita varten. Jos vielä koette, että lestadiolaisuudessa ei ole mitään vikaa, niin miksi ylipäätään olette täällä. Onko tarkoituksenne rankaista ja syyllistää edelleen "eksyneitä lampaina" ja aiheuttaa heille lisää ahdistusta ja tuskaa? Uskon ja toivon, että mieliinne on pesiytynyt jo epäilyksen siemen, mutta ette uskalla sitä itsellenne vielä tunnustaa. Toivon todella, että silmänne aukeaisivat ja löytäisitte elämällenne uuden, vielä paljon paremman suunnan. Jos todella koette, että elämänne lestadiolaisten keskuudessa on hyvää, niin sen ulkopuolella, se on vielä monin verroin parempaa. Tunnistan näistä kaikista puolustuspuheista lestadiolaisuudelle ominaisen peittelyn, valehtelun, kaunistelun, tuomitsemisen ja syyllistämisen ilmapiirin, jossa laupeudesta tai hyvyydestä ole tietoakaan. Tämä perustuu minun omakohtaisiin kokemuksiini. Olen myös saanut jakaa näitä kokemuksia lukuisten samanhenkisten ihmisten kanssa, joten en voi olla täysin väärässäkään.
Kun nyt olen saanut yli 15 vuotta etäisyyttä lestadiolaisuuteen, alan olla vapaa vanhempieni lestadiolaisten tuella harjoittamasta mielivallasta ja sairaista opeista, sekä kasvatuksesta, joka melkein tuhosi minut. Olen kuitenkin joutunut hyväksymään sen tosiasian, että en koskaan tule toipumaan kokonaan. Nyt näen vanhempani, sukulaiseni ja entiset lestadiolaiset ystäväni aivan eri valossa: ahdistuneina, masentuneina ja alistuneina ihmisraunioina, jotka elävät valheellista elämäänsä jatkuvassa syyllisyydentunnoissa, josta vain ahkera seuroissa käyminen hetkeksi armahtaa. Joka päivä kiitän omaa korkeampaa voimaani, siitä että minulla oli viisautta ja ennen kaikkea voimia ja rohkeutta lähteä. Se ei ollut helppoa, sillä samalla jouduin jättämään kaikki ystäväni, vanhempani ja yhteisön, jonka ulkopuoleen en juuri ollut tutustunut: Minut oli aivopesty siihen, että "maailma" on paha. Kaikki maailmassa ovat pahoja ja haluavat minulle ainoastaan pahaa. Lestadiolaisuus vähintäänkin kehottaa pitämään mahdollisimman suurta etäisyyttä "maailmaan", eli muihin kuin lestadiolaisiin. Siihen epätoivon, syyllisyyden ja huonouden ilmapiiriin en halua enää koskaan palata.
Minulle itselleni on oikeastaan aivan sama, missä ihminen tulee onnelliseksi tai mistä hän löytää yhteisön, jossa kokea hyvyyttä, hyväksyntää, hellyyttä, lämpöä, rakkautta, tasavertaisuutta, iloa, onnea, uskoa tulevaan, hyviä ihmissuhteita, elämäniloa, arvokkuutta. Itse löysin lestadiolaisuudesta ainoastaan em. asioiden negaatiot.
--------Tämä on ainoastaan minun totuuteni. Ota siitä mitä haluat, ja unohda loput.-------
Toivon, että et tuhlaa aikaasi syyllistämällä, väheksymällä tai ehdollistamalla, sillä sitä olen saanut lapsena tarpeeksi.
Toivon voimia jokaiselle uskonnon uhrille toipua toimimattoman ja sairaan perheen aiheuttamista traumoista. Ole varovainen kun etsit, sillä olemme lapsuuden kokemuksista johtuen läheisriippuvaisia, miellyttämisen haluisia, helposti manipuloitavia ja ennen kaikkea äärimmäisen haavoittuvia. Kun itse pystyin unohtamaan uskonnon, se avasi minulle portit kehittää omaa henkilökohtaista uskoani ja hengellisyyttäni.
--------
1. Meille on kehittynyt huono itsetunto sen tuloksena, että meitä on arvosteltu lapsena. Aikuisina jatkamme tätä vanhempiemme mallia ja tuomitsemme itsemme ja muut ankarasti. Yritämme peittää huonoa itsetuntoamme pyrkimällä olemaan täydellisiä ja kaiken arvostelun yläpuolella samalla kontrolloiden, arvostellen ja halveksien muita ihmisiä.
2. Meillä on taipumus eristäytyä, koska olemme peloissamme. Tunnemme olomme epämukaviksi muiden ihmisten, etenkin auktoriteettien, seurassa.
3. Etsimme epätoivoisesti rakkautta ja hyväksyntää. Olemme valmiita tekemään mitä tahansa, jotta muut ihmiset pitäisivät meistä. Emme halua loukata ketään. Niinpä olemme uhrautuvaisia sellaisissakin tilanteissa ja ihmissuhteissa, jotka vain vahingoittavat meitä.
4. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja meihin kohdistuvaa arvostelua, koska se saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömiksi ja turvattomiksi.
5. Meistä tuli pakonomaisesti käyttäytyviä tai otimme puolisoksemme jostakin riippuvaisen tai jonkun muun pakonomaisesti toimivan henkilön kuten työnarkomaanin, varmistaaksemme sen, ettei meitä hylättäisi.
6. Elämme elämäämme tuntien itsemme uhreiksi ja syytämme vaikeuksistamme muita. Myös ystävinä ja kumppaneina meitä viehättävät uhrin roolin omaksuneet ihmiset. Niinpä sekoitamme rakkauden ja säälin. Siksi olemme taipuvaisia rakastamaan ihmisiä, joita voimme sääliä ja pelastaa.
7. Olemme joko ylihuolehtivaisia tai ylivastuuttomia. Otamme vastuun muiden ongelmista ylikehittyneen vastuuntuntomme vuoksi tai oletamme muiden ihmisten olevan vastuussa meidän ongelmiemme ratkaisemisesta. Kummassakaan tapauksessa meidän ei tarvitse katsoa omia virheitämme ja vastata omasta elämästämme ja valinnoistamme.
8. Tunnemme syyllisyyttä, kun pidämme puoliamme emmekä myötäile muita ihmisiä.
9. Traumaattisen lapsuutemme seurauksena kiellämme, vähättelemme ja tukahdutamme tunteitamme. Emme tiedosta sitä, miten kyvyttömyys tunnistaa ja ilmaista tunteita on vaikuttanut aikuiselämäämme. Tämä koskee myös myönteisiä tunteitamme. Se, ettemme ole kosketuksissa omiin tunteisiimme, on eräs tärkeimmistä kieltomekanismeistamme. Tulemme riippuvaisiksi omista tunnekuohuistamme; innostus, kiihtymys ja jännitys saavat meidät valtaansa.
10. Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä. Pelkäämme, että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi kokea tuskallisia tunteita. Kaikki tämä on seurausta siitä, että elimme sairaiden ihmisten kanssa – ihmisten, jotka eivät tunnetasolla koskaan vastanneet meidän tarpeisiimme.
11. Tunnemme itsemme toivottomiksi ja avuttomiksi. Tämä johtuu lapsuudenkotimme perinnöstä: kieltämisestä, kontrolloinnista, eristäytymisestä, häpeästä ja aiheettomasta syyllisyydestä.
12. Läheisyys, turvallisuudentunne, luottamus ja sitoutuminen ovat meille vieraita ja vaikeita asioita ihmissuhteissa. Koska meidän on vaikea asettaa selviä henkilökohtaisia rajoja kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa, annamme helposti periksi kumppanimme tarpeille ja tunteille unohtaen itsemme.
13. Lykkäämme usein asioiden hoitamista myöhemmäksi ja meillä on vaikeuksia saattaa loppuun aloitettuja töitä.
14. Meillä on voimakas tarve kontrolloida ihmisiä ja omaa elämäämme.
Lähde: AAL
Lukiessani tarinasi.
Saman kokenut itsekin. Koko helevetin 60v mennyt perseelleen uhkakuvien kanssa. Vieläköhän jatkuu?
Eiköhän nuo väitteet sovi aivan jokaisen ihmisen kohdalle ainakin joltakin osin. Itse en tunnistanut montakaan piirrettä omiini sopiviksi.
Päinvastoin ajattelen että olen monia ominaisuuksia rikkaampi ja ajattelumaailmaltani paljon valmiimpi, kuin uskonnollisia kokemuksia vailla olevat.
Valitettavasti et tiedä mistä tässä karusellissa on kyse. Selvitä se ja yleistä vasta sitten.
Itse uskon johdatukseen, kohtaloon ja näitä asioita suurempiin todellisuuksiin.
Tosi hyvä kirjoitus!
Monelta osin sopii itseenikin ja moniin muihinkin tuntemiini ex- hellareihin.
"Ole varovainen kun etsit, sillä olemme lapsuuden kokemuksista johtuen läheisriippuvaisia, miellyttämisen haluisia, helposti manipuloitavia ja ennen kaikkea äärimmäisen haavoittuvia."
Varsinkin tämä kohta osui kohdalleen. Oon nähnyt monia surullisia tapauksia jotka ovat joutuneet pahojen ihmisten heiteltäviksi ja tuhottaviksi koska ovat olleet täysin suojattomia manipulaatiota vastaan. Omakaan elämä ei ole ollut mitään herkkua sen jälkeen kun uskovaisista irrottauduin. Monessa kohtia tällainen tausta tekee ihmisestä täysin avuttoman, sokean ja puolustuskyvyttömän kun pitäisi alkaa elämään vieraassa ympäristössä, uskonnollisen yhteisön ulkopuolella, täysin vieraiden sääntöjen mukaan.
Miten pitää puoliaan, miten rakentaa elämäänsä ja itseään, kun on koko alkuelämänsä tottunut kieltämään itsensä, olemaan syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja kääntelemään vain poskiaan?
Eipä tähän muuta tarvitse sanoa kuin
Amen!
Tässä jutussasi kerroit kaiken sen mitä itse olisin voinut kirjoittaa! Ja kirjoituksesi on totta ja paikkansa pitävää!!!!
Kiitos!
täyttä asiaa toi sun teksti.itselleni riitti yli 20 vuotta lestojen rakkaudettomassa joukossa.ainut sallittu tunnehan heillä on synnintunto.ihan sama mikä asia omassa elämässäs on pielessä,ni heti ollaan moralisoimassa ettei vaan ois tullu syntiä tehtyä.rakkautta vaille olen itse ainaki jääny,vaikka olen isosta perheestä.murrosiässä olin masentunut ja halusin kuolla.eihän mua vanhemmat tietenkään ymmärtänyt,heidän mielestähän kaikki vaan johtui huonosta omastatunnosta,eli jotaki syntiä oli tullu tehtyä...aina sama virsi...ja paskat,ei semmosessa mielentilassa ihmistä anteeksi pyytäminen ja antaminen paljoo auta.tuosta hylkäämisestä en osaa muuta sanoa kuin että koen että minut on hylätty jo lapsena,ja kun kielsin uskon ni eipä ne asiat muuttunu suuntaan eikä toiseen.enkä kyllä muuta odottanutkaan perheen taholta.sukulaiset kattoo kieroon,mutta aivan sama niille kunhan eivät puutu elämääni,enhän minäkään niitten,eläkööt miten tykkäävät!haluan vielä sanoa että uskoani en oo menettänyt,ja siihen uskomiseen en kyseistä lahkoo tarvi,mutta lestojen mielestähän tällaista vaihtoehtoo ei ees oo olemassa,siis uskoo ilman heidän yhteisöä.no tämäki asia on onneksi mun henk. koht. juttu,eikä minun heille tarvi uskooni todistaa.tämä varmaan kertoo heistä paljo,kun kielsin uskoni,ni minulle eräs lestadiolainen(tosi sellainen)sanoi,että KUOLEMAKIN ois ollu parempi uutinen,että semmosta lähimmäisrakkautta!
minutki 16 vuotiaana kotoa laiteettiin maailmalle,äiti sanoi ihan suoraan että hän ei aikuisia ihmisiä rupea elättämään.ja kun opiskelemaan lähin muualle ni siitä asti oon omillani saanu tulla toimeen ja kaiken oppia kantapään kautta.ei oo helppoa kohdata tämä julma ja kylmä maailma kun ei ole juuri mitään tietoo tästä puolesta elämässä,eikä henkistä tai taloudellista tukea kotoa saa.kaiken mitä oon elämässäni saavuttanu,sen oon itse hankkinu,myös itsetuntoni,joka lapsuudessa on maahan polettu.tiedän että on rakastaviakin perheitä,mutta minä en valitettavasti semmosessa saanu kasvaa,eikä asiaa vanhempien kannalta katsottuna yhtään helpota se ,että sitä rakkautta pitäs riittää niinki monelle lapselle.tämä oli yksi syy eroomiseeni lestadiolaisuudesta,en halua kymmentä lasta,jos sitte mua ei ees jaksa kiinnostaa mitä niille kaikille kuuluu."tehkää" ihmiset vain sen verran lapsia,kuin pystytte RAKASTAMAAN!lapset tosiaan on jumalan lahja,ja ansaitsevat vanhempien rakkauden ja huolenpidon.