Suomalaiset perustivat Aunuksen retkikunnan aikana Aunuksen Karjalaan oman hallintonsa, eli ns. Aunuksen hallituksen.
Wikipediasta:
Aunuksen väliaikainen hoitokunta oli heimosotiin kuuluneen Aunuksen retken aikana vuonna 1919 Aunuksen Karjalassa toiminut suomalainen hallintoelin. Se perustettiin huhtikuussa 1919 ja lakkautettiin virallisesti seuraavan vuoden tammikuussa. Hoitokunnan jäsenistö muodostui Aunuksen retkelle osallistuneista suomalaisista aktivisteista.
Historia
Väliaikainen hoitokunta perustettiin heti Aunuksen kaupungin 23. huhtikuuta tapahtuneen valtauksen jälkeen.[1] Hoitokunnan tehtäviin kuului yleinen valloitettujen alueiden hallinnon organisointi sekä muun muassa elintarvikehuoltoa. Lisäksi hoitokunta perusti suojeluskuntia Itä-Karjalan kyliin.[2] Nykyään tunnettuja ovat hoitokunnan painattamat postimerkit, jotka perustuvat vuonna 1917 julkaistuihin Saarisen mallin suomalaisiin merkkeihin. Niitä käytettiin Aunuksen sisäisen postiliikenteen lisäksi myös Suomeen suuntautuneissa lähetyksissä.[3]
Toukokuun lopussa valta siirrettiin hoitokunnalta paikallisista asukkaista kootulle viisihenkiselle Aunuksen väliaikaiselle hallitukselle,[2] jonka taustalla hoitokunta kuitenkin vaikutti aktiivisesti.[4] Suomen hallitus nimesi samalla Aunuksen edustajakseen hoitokuntaan kuuluneen kauppaneuvos Isak Julinin ja antoi hoitokunnalle 3 miljoonan markan suuruisen lainan. Suomen hallituksen puolesta asioista vastasi ministeri Mikko Luopajärvi.[5] Kesäkuun 5.–7. päivänä pidettiin Vitelessä kahdeksan pitäjän edustajien kokous, joka julisti Aunuksen läänin eronneeksi Neuvosto-Venäjästä ja liityneeksi Suomeen.[2] Aunuksen väliaikainen hallitus ja väliaikainen hoitokunta yhdistettiin 10. elokuuta 1919 ja samalla ne muuttivat Sortavalaan.[6]
Aunuksen retken käännyttyä tappiolliseksi kesän ja syksyn 1919 aikana, suomalaiset joukot joutuivat vetäytymään Itä-Karjalasta ja menettivät lopulta joulukuussa Suomen hallituksen tuen. Aunuksen retkikunta lakkautettiin virallisesti 1. tammikuuta 1920 ja väliaikainen hoitokunta 13. tammikuuta. Huhtikuun alussa perustettiin Aunuksesta Suomeen tulleiden noin 1 700 pakolaisen huoltoa varten erityinen komitea, johon kuului entisiä Aunuksen hoitokunnan ja väliaikaishallituksen jäseniä. Sen johtoon valittiin Juho Kujala.[6]
Jäsenet
Aunuksen väliaikaisen hoitokunnan kokoonpano heinäkuun alussa 1919.[7]
Nestori L. Eskola
Isak Julin
Juho Kujala
Paavo Pajula
Adolf Renvald
F. K. Röppänen
Jaakko Seise
Pekka Supinen
Wikipediasta:
Aunuksen väliaikainen hoitokunta oli heimosotiin kuuluneen Aunuksen retken aikana vuonna 1919 Aunuksen Karjalassa toiminut suomalainen hallintoelin. Se perustettiin huhtikuussa 1919 ja lakkautettiin virallisesti seuraavan vuoden tammikuussa. Hoitokunnan jäsenistö muodostui Aunuksen retkelle osallistuneista suomalaisista aktivisteista.
Historia
Väliaikainen hoitokunta perustettiin heti Aunuksen kaupungin 23. huhtikuuta tapahtuneen valtauksen jälkeen.[1] Hoitokunnan tehtäviin kuului yleinen valloitettujen alueiden hallinnon organisointi sekä muun muassa elintarvikehuoltoa. Lisäksi hoitokunta perusti suojeluskuntia Itä-Karjalan kyliin.[2] Nykyään tunnettuja ovat hoitokunnan painattamat postimerkit, jotka perustuvat vuonna 1917 julkaistuihin Saarisen mallin suomalaisiin merkkeihin. Niitä käytettiin Aunuksen sisäisen postiliikenteen lisäksi myös Suomeen suuntautuneissa lähetyksissä.[3]
Toukokuun lopussa valta siirrettiin hoitokunnalta paikallisista asukkaista kootulle viisihenkiselle Aunuksen väliaikaiselle hallitukselle,[2] jonka taustalla hoitokunta kuitenkin vaikutti aktiivisesti.[4] Suomen hallitus nimesi samalla Aunuksen edustajakseen hoitokuntaan kuuluneen kauppaneuvos Isak Julinin ja antoi hoitokunnalle 3 miljoonan markan suuruisen lainan. Suomen hallituksen puolesta asioista vastasi ministeri Mikko Luopajärvi.[5] Kesäkuun 5.–7. päivänä pidettiin Vitelessä kahdeksan pitäjän edustajien kokous, joka julisti Aunuksen läänin eronneeksi Neuvosto-Venäjästä ja liityneeksi Suomeen.[2] Aunuksen väliaikainen hallitus ja väliaikainen hoitokunta yhdistettiin 10. elokuuta 1919 ja samalla ne muuttivat Sortavalaan.[6]
Aunuksen retken käännyttyä tappiolliseksi kesän ja syksyn 1919 aikana, suomalaiset joukot joutuivat vetäytymään Itä-Karjalasta ja menettivät lopulta joulukuussa Suomen hallituksen tuen. Aunuksen retkikunta lakkautettiin virallisesti 1. tammikuuta 1920 ja väliaikainen hoitokunta 13. tammikuuta. Huhtikuun alussa perustettiin Aunuksesta Suomeen tulleiden noin 1 700 pakolaisen huoltoa varten erityinen komitea, johon kuului entisiä Aunuksen hoitokunnan ja väliaikaishallituksen jäseniä. Sen johtoon valittiin Juho Kujala.[6]
Jäsenet
Aunuksen väliaikaisen hoitokunnan kokoonpano heinäkuun alussa 1919.[7]
Nestori L. Eskola
Isak Julin
Juho Kujala
Paavo Pajula
Adolf Renvald
F. K. Röppänen
Jaakko Seise
Pekka Supinen
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.