90-luvulla keski-Afrikassa käytiin yksi viime vuosisadan verisimmistä sodista ja tehtiin 2. maailmansodan jälkeen suurin joukkotuhonta kun muutamassa viikossa tapettiin yli 800000 ihmistä.
Molemmat osapuolet, hutut ja tutsit, ovat erittäin uskonnollisia, kristittyjä kansoja. Joiden papit ja saarnamiehet usuttivat heitä toisiaan vastaan selittämällä että kyseessä on Jumalan tahto ja että Jumala on nimenomaan heidän puolellaan.
Mikä on tietysti selvää sontaa.
Suomeenkin asti näitä pappismiehiä sitten päätyi pakolaisena sodan jälkimainingeissa ja ainakin yksi heistä on myös saanut tuomion joukkotuhonnasta.
Mutta kyse ei olekaan Jumalan tahdosta tai siitä mitä nämä henkilöt tekivät, vaan siitä mitä kaikkea paskaa ihmiset ovat valmiita uskomaan ja tekemään kun heille vakavalla naamalla selitetään että kyse on Jumalan tahdosta ja taivaspaikkaa pukkaa.
Täältä Suomesta käsin on asia helppo tuomita, kaikkien, myös uskovaisten. Mutta oletteko te uskovaiset muka parempia ihmisiä, ettekä yhtä helposti höplästä vedettäviä kuin hutut ja tutsit olivat?
Ette ole. Uskovaisuus on mädättänyt arvostelukykynne ja sen avulla teidät saa triggeröityä uskomaan melkein mitä tahansa soopaa. Kunhan muistaa sitä suoltaessaan mainita että kyse on Jumalan tahdosta. Uskovaisten korvasyyhyä on helppo rapsuttaa myötäkarvaan.
Esimerkkejä riittää, nuoren maan kreationismista, tiededenialismin kautta aina salaliittoteorioihin ja roketevastaisuuteen. Pelkästä hömpästä aina yhteiskunnankin kannalta vaarallisiin, koko yhteiskunnan terveyttä ja turvallisuutta vaarantaviin harhauskomuksiin. Ja aina mielestänne on kyse Jumalanne tahdosta.
Joka ei sitten viime kädessä kuitenkaan ole mitään muuta kuin esittäjänsä oma mielipide tai käsitys jolle haetaan selkänojaa väittämällä sitä Jumalan tahdoksi.
Molemmat osapuolet, hutut ja tutsit, ovat erittäin uskonnollisia, kristittyjä kansoja. Joiden papit ja saarnamiehet usuttivat heitä toisiaan vastaan selittämällä että kyseessä on Jumalan tahto ja että Jumala on nimenomaan heidän puolellaan.
Mikä on tietysti selvää sontaa.
Suomeenkin asti näitä pappismiehiä sitten päätyi pakolaisena sodan jälkimainingeissa ja ainakin yksi heistä on myös saanut tuomion joukkotuhonnasta.
Mutta kyse ei olekaan Jumalan tahdosta tai siitä mitä nämä henkilöt tekivät, vaan siitä mitä kaikkea paskaa ihmiset ovat valmiita uskomaan ja tekemään kun heille vakavalla naamalla selitetään että kyse on Jumalan tahdosta ja taivaspaikkaa pukkaa.
Täältä Suomesta käsin on asia helppo tuomita, kaikkien, myös uskovaisten. Mutta oletteko te uskovaiset muka parempia ihmisiä, ettekä yhtä helposti höplästä vedettäviä kuin hutut ja tutsit olivat?
Ette ole. Uskovaisuus on mädättänyt arvostelukykynne ja sen avulla teidät saa triggeröityä uskomaan melkein mitä tahansa soopaa. Kunhan muistaa sitä suoltaessaan mainita että kyse on Jumalan tahdosta. Uskovaisten korvasyyhyä on helppo rapsuttaa myötäkarvaan.
Esimerkkejä riittää, nuoren maan kreationismista, tiededenialismin kautta aina salaliittoteorioihin ja roketevastaisuuteen. Pelkästä hömpästä aina yhteiskunnankin kannalta vaarallisiin, koko yhteiskunnan terveyttä ja turvallisuutta vaarantaviin harhauskomuksiin. Ja aina mielestänne on kyse Jumalanne tahdosta.
Joka ei sitten viime kädessä kuitenkaan ole mitään muuta kuin esittäjänsä oma mielipide tai käsitys jolle haetaan selkänojaa väittämällä sitä Jumalan tahdoksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"kyse ei olekaan Jumalan tahdosta tai siitä mitä nämä henkilöt tekivät, vaan siitä mitä kaikkea paskaa ihmiset ovat valmiita uskomaan"
Nimenomaan
Jumala ilmaisee tahtonsa häneen uskovien kautta.
Aika harvoin näyttäisi ilmaisevan.
Ruandan kansanmurhalla oli yhtä vähän tekemistä uskonnon kanssa kuin Suomen kansalaissodalla. Kummankin perimmäinen syy oli kokemus epäoikeudenmukaisuudesta.
Ruanda oli aluksi osa Saksan Itä-Afrikkaa Ensimmäisen maailmansodan jälkeen se siirtyi Belgian alaisuuteen. Belgialaiset jatkoivat saksalaisten aloittamaa politiikkaa, jossa tutsit ja hutut oli luokiteltu ”ylemmäksi” ja ”alemmaksi” roduksi.
Kyseessä oli "kaksoiskolonialismi", jossa belgialaiset käyttivät tutseja käsikassaranaan hutujen alistamiseen. Kansanmurhassa purkautuivat pitkäaikaiset historialliset jännitteet ja epäoikeudenmukaisuus. Kuten sisällissodissa yleensä tapahtuu.
Näinhän se menee. Kun kristityt, joiden pitäisi luonnostaan olla moraalisesti muita ylempänä, syyllistyvät hirmutekoihin niin vika on aina muissa. Tai muualla. Tai sitten ne ei olleetkaan oikeita kristittyjä.
Aloituskin on vain esittäjän omia mielipide, joka ei kaikilta osin korreloi todellisuuden kanssa. :) Kaikilla uskovaistenkaan typeryyksillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Useimmat niistä ovat vain yksittäisen ihmisen sisäsyntyisiä ongelmia.
Miksi joillakin on niin kova tarve laittaa ikäviä asioita uskonnon tai jopa Jumalan syyksi? Varsinkin jos ei edes uskota Jumalaan?
Samalla he itse kuitenkin näyttävät ymmärtävän että kyse ei suinkaan ole mistään Jumalan tahdosta vaan "Joka ei sitten viime kädessä kuitenkaan ole mitään muuta kuin esittäjänsä oma mielipide tai käsitys jolle haetaan selkänojaa väittämällä sitä Jumalan tahdoksi" - Niin kuin aloittajakin lopuksi toteaa!
Yritätkö kääntää itseesi kohdistuvaa kritiikkiä jumalaasi tai uskontoosi kohdistuvaksi?
Eiköhän aloituksen tarkoituksena ollut nimenomaan jumala tahtoon vetoavien ihmisten kritisoiminen, ei uskonnon eikä jumalan kritisoiminen.
Kummalista kuinka hihulit aina kääntävät uskomuksiinsa kohdistuvan kritiikin jumalan kritisoimiseksi vaikka kritiikin kohteena on hihulin uskomukset, ei jumala.
Jos ihminen uskoo jumalaan niin se voi uskoa mihin vaan.