Once in a Lifetime - hukkaan heitetty mahdollisuudet

Reilu pari vuotta sitten olin mukana perustamassa yritystä kaverini kanssa.
Tarkoitus oli koulujen jälkeen keksiä tulon lähde, ennen kuin löydetään alan hommia.

Eipä siinä, saatiin noin keskimääräistä palkkaa, tosin töitä tehtiin tuplamäärä.
2019 keväällä tulikin vakipaikkoja auki. Ilmoitin yhtiökumppanille, että haen työtä. Ei tuntunut silloin, että yrityksellä olisi kasvua tulevaisuudessa.

Ystäväni yritti puhua jäämään firmaan, mutta halusin "paremman" tulevaisuuden. Sain siis vakipaikan isosta firmasta, samalla myin yrityksen osakkeeni pois noin 7000€ hintaan. Tuolloin tuntui, että tässähän on jo maailman huipulla.
Kaveri jäikin yksin pyörittämään firmaa, eikä niistä asioista enää puhuttu keskenään.

No eipä mitään, tässä joku aika sitten pompahti esiin yrityksemme nimi. Olivat tehneet suht ison diilin yrityksen kanssa, jossa tällä hetkellä olen töissä. Emme ole olleet kaverin kanssa yhteyksissä lähes vuoteen.
Pakko oli soittaa ja udella miten menee. No hyvin tuntui menevän. Yrityksen nykyinen arvo lähentelee millin luokkaa ja isot asiakkaat kuulemma kilpailee hänen firman palveluista.

Että kyllä tässä on tullut muutama uneton yö pyörittää, kun olisi malttanut vaikka sen vuoden olla mukana.
Nyt ollaan sit noin 3000€ bruttopalkalla "paremmissa" hommissa hautaan asti.
Kait tuota nyt voisi sanoa once in a Lifetime hetkeksi.

Elämä on vitsistä paras, vai miten se meni.