Mitä jos meillä olisi ajatus jostain uskomattoman hyvästä, kuin sadun elämästä, mutta samaan aikaan jokin puoli meistä tietää, että ei se ole minulle mahdollista.
Vielä jokin aika sitten kuvittelin eläväni siinä tasaisessa, turvallisessa ja tylsässä perhe-elämässäni ja kuvittelin että tätä tämän nyt sitten vain loppu elämä on. Sitten jostain kumman syystä tapasin hiljattain naisen, joka kolahti ja kolahti niin paljon, etten tiennyt että tälläisiä tunteita on edes olemassa. Tässä on vain sellainen ongelma, että kun kerran kokee jotain erikoisen voimallista ja yhteyttä toiseen, se alkuperäinen suhde ei tosiaankaan tunnu enää koskaan oikealta. Sitä jää aina kaipaamaan sitä yhteyttä mikä ei ole saavutettavissa sen jonka kanssa parisuhteessa on. Sitähän me täällä loppujen lopuksi kaikki etsitään, sitä oikeaa, ja niissä ihan kiva-suhteissa pystyy olemaan vain jos ei ole kokenut mitään mitä kokee ehkä kerran kaksi elämässä. Silloin ei tiedä, mitä se voi olla kun rakastuu ja miltä sen pitäisi tuntua. Sitten kun on kohdannut tälläisen henkilön, ei voi vähempään enää tyytyä. Luulin, että olin rakkausavioliitossa, mutta se olikin tottumuksen tuomaa turvallisuutta. Kun oikea ihminen sitten sattui kohdalle, niin mua vietiin. No, mutta koska olemme molemmat varattuja, niin juttu kuivui kokoon. En ollut valmis päästämään irti vanhasta turvallisesta elämästä. En tiedä olisiko toinenkaan lopulta ollut.
Vielä jokin aika sitten kuvittelin eläväni siinä tasaisessa, turvallisessa ja tylsässä perhe-elämässäni ja kuvittelin että tätä tämän nyt sitten vain loppu elämä on. Sitten jostain kumman syystä tapasin hiljattain naisen, joka kolahti ja kolahti niin paljon, etten tiennyt että tälläisiä tunteita on edes olemassa. Tässä on vain sellainen ongelma, että kun kerran kokee jotain erikoisen voimallista ja yhteyttä toiseen, se alkuperäinen suhde ei tosiaankaan tunnu enää koskaan oikealta. Sitä jää aina kaipaamaan sitä yhteyttä mikä ei ole saavutettavissa sen jonka kanssa parisuhteessa on. Sitähän me täällä loppujen lopuksi kaikki etsitään, sitä oikeaa, ja niissä ihan kiva-suhteissa pystyy olemaan vain jos ei ole kokenut mitään mitä kokee ehkä kerran kaksi elämässä. Silloin ei tiedä, mitä se voi olla kun rakastuu ja miltä sen pitäisi tuntua. Sitten kun on kohdannut tälläisen henkilön, ei voi vähempään enää tyytyä. Luulin, että olin rakkausavioliitossa, mutta se olikin tottumuksen tuomaa turvallisuutta. Kun oikea ihminen sitten sattui kohdalle, niin mua vietiin. No, mutta koska olemme molemmat varattuja, niin juttu kuivui kokoon. En ollut valmis päästämään irti vanhasta turvallisesta elämästä. En tiedä olisiko toinenkaan lopulta ollut.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä päästän irti vanhasta turvallisesta elämästä.
En ole kääntymässä sosiaalidemokratiaan. En enää😋
Mistäs aioit siihen kääntyä? Oikealta vai vasemmalta?
Elämä on lyhyt. Kannattaa miettiä tarkkaan mihin aikansa käyttää. Ole rohkea ja anna itsellesi lupa elää.
Näin ajattelen..
Kuulostaa lapselliselta ja tylsältä tuo. Kuvittelit hetken että löysit jotain parempaa 😄
Kukaan muu ei voi puolestasi sanoa mikä on oikein. Kukaan muu ei voi tietää mitä itse haluat ja mitä olet valmis sen eteen uhraamaan tai mitä et halua uhrata.
Joskus voi olla harmaata mustan ja valkoisen välillä. Tunteista voi kertoa, mutta sanoa ettei voi lähteä vanhasta, vaikka haluaisi eniten juuri sitä. Toinen voi olla samoilla linjoilla. Ehkä pystytte syvään ystävyyteen (ehkä vaatii, että sovitte tarkasti rajat mitä noudattaen ettei se päädy vahingossa sänkyyn tai keittiön pöydälle)? Se vaatisi molemmilta paljon, ja tietyllä tavalla tyytymistä myös, mutta toisaalta sen tärkeimmän ihmisen saisi pitää elämässä. Ystävyyden voi sitoa vaikka harrastamiseen yhdessä, ja sopia ettei muissa yhteydessä nähdä.
Ehkä kumppaninne hyväksyvät avoimen suhteen ja voitte olla muutakin kuin ystäviä.
Tietyt sanat kertoo että en ole sinun hän. Mutta.. kyllä sen vaan tietää kuin kunnolla kolahtaa mutta voihan se olla että sekin tunne menee ohi?
Onko tämä henkilö vain mielikuvitiksesi tuotosta?
Tunnetko hänet, kaivattusi, oikeasti?
Halauatko elää tutussa ja turvallisessa 5 tai 10 vuoden päästä?
Oliko tunne molemminpuoleinen?
Itse tiedän tavanneeni yhden miehen joka oli ihan kaikkea mitä en edes tiennyt toivovani ja pisti pääni ihan pyörälle. Hän rikkoi minun kaikki typerät ennakkoluulot, mielen rajoitteet ja oli jotain mitä olen kohdannut aivan liian harvoin jos koskaan.. Aito ihminen.
Oletko aivan varma, avioliitto voi olla vertauskuvainnollunen. Kerro minulle jotain, jonks vain minä tiedän
Yhtä varma kuin siitä ettei hänellä ollut loppujen lopuksi tunteita minua kohtaan.
Kuvaile jollain tavoin "hellittelynimeä" jota käytän sinusta, jonka vain me tiedämme.
Milloin kohtasitte?
Kyllä sinä silti valitsit sen ihan kivan parisuhteen kokemuksistasi huolimatta joten se on sinun päätös. Ihan kiva. Kuulostaa vaan siltä että ihastuit ja loit maagisia haavekuvia jostain toisesta henkilöstä. Loit päässäsi kauniin sadun?
Jos tunne oli molemminpuolin, niin vahva kuin kuvailit, niin silloin olisitte valinneet toisin eikä ainakaan se tunne kuihdu pois jos siinä on jotain aitoa ja oikeaa.