Eläköön Kommunismi.

Сновим годам! Сновим Роком!

Kommari, ei ihminen?
Tuo mainitsemasi sana tulee muistaakseni kenraali Sheridanin lausahduksesta "kuollut intiaani on paras intiaani". Ihmettelen miten sellainen tyyppi voi olla "kentsu".
Kauneus, terveys ja viisaus ovat arvokolmio, jotka tuottavat yhdessä määritteet "vastuunottokykyinen" ja "yhteiskuntakelpoinen".

Demokratiasta sanotaan, että mitä enemmän se pystyy ottamaan tietoa vastaan, sen vahvempi se on. Entä kommunismi, johon on pakotettu uskomus - ateismi, joka kieltää asian, jonka olemassaolosta ovat kuitenkin kaikki kansat vakuuttuneet, että on jotain korkeampaa, jota emme voi suoraan nähdä?
Vai voimmeko vakavasti väittää todiste pohjalta, että maa oli ensimmäinen avaruudessa kehittynyt planeetta, ja muita ei ole, ei myöskään eri olosuhteissa kehittyneitä olentoja, tai avaruuden ulkopuolella olevia voimia, jotka ovat olleet niin kauan olemassa, että niillä on kyky jo muuttua näkymättömiksikin?

Maailmassa ei ole kysymys niinkään mielipiteistä, että uskooko jotain, vaan faktojen toteamisesta, ja niiden myöntämisestä ja hyväksymisestä. Opettajina meillä ovat esi-isät, ja muiden kansojen tietäjät.

Henkilö, joka kykenee ilman tunteiden vikurointia tutkimaan erilaisia politiikan ja uskonnon muotoja, on lähempänä jälleen uutta kehitystasoa, kuin tyyppi, joka päättää astua yhdelle alueelle, ja pysyä siinä - kehittymättä, jämähtäen. Se, joka ei kehity, on Jumala, koska se on jo voimista täydellisin. Nyt en puhu niiden ihmisten kielellä, jotka tuntevat Jumalan raamatussa ilmaistun kaltaisena.

Jos jokin uskonnollinen kirja on itsensä kommunistiksi julistautuneelle hölynpölyä, niin silloin on viisaus ja kehityskin, ja voidaan katsoa kommarin pyrkivän pysähdyksiin kehityksessään. Tällöin olisi parasta, jos hän ei saisi lapsia, koska kaltaisistaan ihminen saa ilonsa, ja hän tärvelee lapsensa, joiden vaatii olemaan kaltaisensa, jota he eivät voi, tuhoamatta omaa elämäänsä, jonka suuntaviiva täytyisi olla heidän luonteelleen ja mieltymyksilleen sopiva.
Mutta onko sekään demokratian mukaista, että kun joku muu maa kuin USA pommitaa tai kiduttaa, se on terrorismia, mutta kun USA pommittaa tai kiduttaa, se on terrorismin vastaista sotaa?

Jos siis kommunisti tai uskonnollinen ei halua suuntauksensa kehittyvän, eikä halua ottaa vastaan enää mitään uutta, hänen täytyisi julistaa oppinsa jumalalliseksi - päätepisteessä olevaksi, sekä myös ajan pysähtyneeksi. Hänen ei pitäisi sallia kenenkään oivaltaa enää mitään uutta, eikä ensinnäkään poikkevan omasta näkökulmastaan.
Muista kuitenkin, että kaikki on arvokasta suhteessa johonkin. Luovuutta ja kehitystä on entisen kohtaaminen uudella tavalla.

Ihminen alkaa vapautua kahleista siinä vaiheessa, kun hän astuu pois yhteiskunnan kaavoista - lopettaa matkijalintumaisen puhumistavan ja käytöstavan, ja löytää kommunismin todellisen sanoman osin sellaisena, kuin Lenin sen oivalsi, osin sellaisena, millaisena se alkuasukkaiden keskuudessa toteutui, ja miten oma vakaumus voidaan sovittaa siihen ilman, että on tarvetta suuremmin alkaa kauppaamaan sitä muille, joilla on jo oma elämä.

Sanotaan, että vallankumous, joka ei toteudu tavoissa ja ideologioissa, ei voi onnistua, ja väkivallalla ei voi saada aikaan mitään pysyvää. Näin ollen vallankumouksen on oltava sisäinen, henk.kohtainen. Jos parannat käyttäytymistäsi, suhteet paranevat, ja jos parannat toimintaa, tulokset paranevat. Muista ikivanha sanonta: Älä tee muille sitä, mitä et halua itsellesi tehtävän.

Minä olen "Tanssi Susien Kanssa". Vie Haysiin, ja ammu!

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen "Tanssi Susien Kanssa". Vie Haysiin, ja ammu!

En meinaan ajatellut, että "demokraatit" alkaisivat hirttojuhliin...

Ajatelkoon demokraatti menevänsä kommarien keskuuteen, ja kommari demokraattien keskuuteen, kumpikin näkee toisen näkökulman, ja ymmärtää sen jälkeen paremmin.

Mitä Dunbar sanoi lopulta?

"Minä lähden. Puhun niille, jotka kuuntelevat."