Aihe

Mikä sinusta muistuttaa?

Anonyymi

Kun olet poistunut tästä maailmasta, niin minkä uskot muistuttavan muukalaisten sinun olemassaolostasi?
Onko se jokin aikaansaannos, jossa on nimesi, merkintä sukuhaudan kivessä, oma hautakivi tai jokin muistomerkki tai jotakin muuta - vai muistuttaako sinusta mikään?

43

151

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Jää kokemastani muisto! Ajan saatossa häviävän hetken on se jälki, kertoo se muutaman sadan vuoden ajan, miten halusin ilmentää kaikkea ihastusta kokiessani elämää.

      Lapsissani on luonnollisesti elämäniloni jälki periytynyt jo seuraaviin sukupolviin, ovat monesti ilahduttaneet kertomalla.

      No joo, on myös fyysisestä olemassaolostani geenejä mukana dna ketjussaan.

      Henkenikö olisi voinut elää kertomatta, ihastumatta luonnon kukoistavaan runsauteen/ kauneuteen? Jakamaan iloaan löytämästään, sitä vartenhan se oli luotukin.

      Muutos ja kuolema, itse rumuuskin on valjastettu nekin näyttämään kauneuden elämän jatkuvuudessa !

      Pienen pienellä kastepisarallakin sattaa olla muistitietoisuus, jostakin valtavan suuresta alkulähteestä.

      • 6:24 jäi nimim. unohduksiin

        Aloituksessa kysyttiin muukalaisten huomiosta, joskin kymmenien sukupolvien jälkeen ovat hekin jo muukalasina vaeltelemassa.

        Eivät geenimme pysty kertomaan ajatuksiamme, mitä arvostimme ja rakastimmekin,...ehkä vihasimmekin

        Palomalla on kiteytettynä hyvä symboli lapsi ja puu, molemmat kantavat pidemmälle kuin kirja.

        Samoin on itselleni luonnon ylistyslaulu riittävä.
        Nimeni ei ole tärkeä, vaan saada ajatus näkyväksi.


    • Anonyymi

      En ole narsisti. Ei minusta tarvitse muistuttaa minkään.

    • Anonyymi

      Ei suinkaan sukuhauta, jonka yläosassa komeilee sukunimi, jota en ole koskaan kantanut!

      Jossakin julkaisussa on nimeni. Sen saattaa joku huomata satojenkin vuosien päästä.

      Toivottavasti tulee hautakivi, jossa nimeni näkyy selvästi. Se voisi olla jossakin hautausmaalla, jota eivät vierailijat valtaa ja jossa ei 30 vuoden välein vaadita satojen eurojen hintaa hautapaikasta. Ei sitä tarvitse hoitaakaan.

    • Sukutukimusta harrastaneena tiedän, että nimeni tulee näkymään sukupuussa, ja kommenteissa lyhyt elämäkertani. Geenini siirtyivät jo vuosikymmenet sitten lapsilleni ja säilyvät jälkipolvissa hamaan maailman tappiin. Geenitutkimus on osoittanut, mistä suunnasta kaukaiset esivanhempani ovat kotoisin. Siinä ketjussa olen pienenä osana.
      Olemme mukana elämän kiertokulussa.

      • Anonyymi

        Olisikin tyhjää, jos ei olisi lapsia ha lapsenlapsia jatkamassa dna:ta ja muistoni säilymistä. Lapsettomuus on elämän suuri teagedia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisikin tyhjää, jos ei olisi lapsia ha lapsenlapsia jatkamassa dna:ta ja muistoni säilymistä. Lapsettomuus on elämän suuri teagedia.

        Sen tragedian moni nykyihminen valitsee aivan tietoisesti ja tarkoituksella. - Nm. Kaikki eivät halua lisääntyä


    • Anonyymi

      Konkreettisesti jää
      öljyväri-maalukset
      monipuoliset käsityöt jotka säilyy jopa satoja vuosia jos joku haluaa niitä säilyttää tai käyttää joissaki tiloissa tai joskus satojen vuosien päästä museoissa esillä

      kaikki kuitenki on katoavaista jos esm tulipalot tuhoaa

      • Minä kuljetin komerollisen mammani käsitöitä ja kangaspuissa kudottuja pyyheliinoja ja verhoja, tyynyliinoja ja kaitaliinoja äidin itse kutomia kotona kasvatetusta pellavasta, tänne Ruotsiin.
        Säilytän käsitöitä ja maalauksia usein pelkästä tunnearvosta ja siksi että arvostan käden taitoja ja perinteitä.


    • Anonyymi

      Toivottavaa olisi ettei kenestäkään jäisi jälkeäkään. Se olisi parasta Telluksellemme.

    • Anonyymi

      Ihminen on niin kauan "olemassa" kun joku ajattelee häntä, muistaa hänet.
      Elämä on katoavaista. 50-100 vuoden päästä meistä ei puhu kukaan.

    • Joskus kauan, kauan sitten, kun elin kehitysmaassa, näin että melkein kaikissa perheissä lapset olivat kaikki erivärisiä, vaikka vanhemmat olivatkin samat. Mieheni perheessä oli suklaanruskeita tummatukkia , vaaleahipiäisiä ruskeatukkia, hyvin vaaleita blondeja ja silmien väri vaihteli apin mustista poikien siniseen, anopilla vihertävänruskeat silmät. Jossain menneisyydessä , 1800-luvun alussa Vallen provinssiin oli asettunut joku saksalainen joka oli kyllästynyt Euroopan loputtomiin sotiin ja lähti uuteen maailmaan, kasvattamaan karjaa ja viljelemään maata ja anoppini suku periytyi hänestä.
      Silloin, turhamaisuudessani, minua kiehtoi ajatus, että vaaleat, sinisilmäiset ja vaaleatukkaiset lapseni veisivät eteenpäin suomalaisia geenejäni ja joskus vuosisatojen jälkeen joku kertoisi että hänen ihonvärinsä tai hiuksensa perytyvät suomalaiselta iso-iso-isoäidiltä.

      • Minusta jää jälkeeni muutama harrastelijatason kirja, jotka voivat olla mukavaa luettavaa jollekin joka on perinyt (kauan eläneeltä) isoäidiltään kiinnostuksen suvun historiaan, ajankuvaukseen ja tavallisten ihmisten tarinoihin oman aikansa ja paikkansa kuvauksena.

        Muutama omena -ja yksi kirsikkapuu jotka olen istuttanut, Verannalla odottaa joulukuusen taimi istutustaan (picea glauca eli valkokuusi).

        Lapset ja lapsenlapset joissa sukumme ja perheemme historia elää edelleen .

        Lapsi, kirja ja puu.
        Ne riittäköön.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Minusta jää jälkeeni muutama harrastelijatason kirja, jotka voivat olla mukavaa luettavaa jollekin joka on perinyt (kauan eläneeltä) isoäidiltään kiinnostuksen suvun historiaan, ajankuvaukseen ja tavallisten ihmisten tarinoihin oman aikansa ja paikkansa kuvauksena.

        Muutama omena -ja yksi kirsikkapuu jotka olen istuttanut, Verannalla odottaa joulukuusen taimi istutustaan (picea glauca eli valkokuusi).

        Lapset ja lapsenlapset joissa sukumme ja perheemme historia elää edelleen .

        Lapsi, kirja ja puu.
        Ne riittäköön.

        Nyt panit paloma paremmaksi kuin muut, kun olet kirjoittanut kirjoja!
        Nuo puut ja pensaat tuskin muistetaan, harvan lapset edes jatkaa talossa asumista, se myydään vieraille, ellei ole perintömaatila. Seuraava asukas voi hakata kuusen pois, jos se vaikka varjostaa. Lapsia meistä on melkein kaikilla, lastenlapsia ja lastenlastenlapsiakin. Heissä me elämme ja kyllä mummoa aikansa muistetaankin ja muistellaan. Nyt on kaikilla niin paljon valokuvia, kyllä me niissäkin säilytään jollain tapaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nyt panit paloma paremmaksi kuin muut, kun olet kirjoittanut kirjoja!
        Nuo puut ja pensaat tuskin muistetaan, harvan lapset edes jatkaa talossa asumista, se myydään vieraille, ellei ole perintömaatila. Seuraava asukas voi hakata kuusen pois, jos se vaikka varjostaa. Lapsia meistä on melkein kaikilla, lastenlapsia ja lastenlastenlapsiakin. Heissä me elämme ja kyllä mummoa aikansa muistetaankin ja muistellaan. Nyt on kaikilla niin paljon valokuvia, kyllä me niissäkin säilytään jollain tapaa.

        Tiedäthän sen vanhan sanonnan lapsesta, puusta ja kirjasta, jotka olisi saatava aikaan elämässään että jäisi jonkinlainen jälki täällä olemisestaan. Puita olen istuttanut moneen paikkaan, myös vanhan kotitaloni pihapiiriin Suomessa. Näitä viimeisiä en varmaan ehdi edes näkemään täysikasvuisina. Sanotaanhan että on ikuisen opitmistin tunnusmerkki jos istuttaa vanhoilla päivillään puita joiden hedelmää ei itse ehdi nauttimaan, jonka varjoon ei pysty tuliin istumaan, jonka kukkien tuoksua ei ehdi tuntemaan.
        Lapsissamme säilyvät geenimme ja sukumme biologinen perinto; rakkaimpiemme muistossa säilyvät ajatuksemme, tunteemme, tekomme.
        ***
        Valokuvakirjat, joita monet tekevät tuleville sukupolville, ovat myös oivalline tapa säilyttää muistoja lapsille ja lapsenlapsille.. Olen myös ajatellut tehdä valokuvakirjan, jossa on pieniä kertomuksia, ruokaohjeita ja tietenkin paljon valokuvia jonkun teeman ympäriltä, jne digitaalimuodossa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nyt panit paloma paremmaksi kuin muut, kun olet kirjoittanut kirjoja!
        Nuo puut ja pensaat tuskin muistetaan, harvan lapset edes jatkaa talossa asumista, se myydään vieraille, ellei ole perintömaatila. Seuraava asukas voi hakata kuusen pois, jos se vaikka varjostaa. Lapsia meistä on melkein kaikilla, lastenlapsia ja lastenlastenlapsiakin. Heissä me elämme ja kyllä mummoa aikansa muistetaankin ja muistellaan. Nyt on kaikilla niin paljon valokuvia, kyllä me niissäkin säilytään jollain tapaa.

        "Seuraava asukas voi hakata kuusen pois, jos se vaikka varjostaa. "
        Itkin kun kävin vanhalla kotitilalla Suomessa pari kesää sitten, kun tätini oli hakkauttanut pois äitini rakastamat ja vaalimat Terijoen salavat. Ne kuulemma pudotti roskaa hänen kasvimaalleen!
        Eihän minulla ollut mitään siihen sanottavaa, kun olin lahjoittanut osuuteni pois ja salavat olivat tontin rajalla. Harmitti.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        "Seuraava asukas voi hakata kuusen pois, jos se vaikka varjostaa. "
        Itkin kun kävin vanhalla kotitilalla Suomessa pari kesää sitten, kun tätini oli hakkauttanut pois äitini rakastamat ja vaalimat Terijoen salavat. Ne kuulemma pudotti roskaa hänen kasvimaalleen!
        Eihän minulla ollut mitään siihen sanottavaa, kun olin lahjoittanut osuuteni pois ja salavat olivat tontin rajalla. Harmitti.

        Terijoen salava on petollista sorttia, se kun työntää juurensa vesijohtoputkiin. Sitäpaitsi se ränstyy nopeasti rumaksi ja oksat repeilevät. Huono pihapuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Terijoen salava on petollista sorttia, se kun työntää juurensa vesijohtoputkiin. Sitäpaitsi se ränstyy nopeasti rumaksi ja oksat repeilevät. Huono pihapuu.

        Ei meillä landella vanhassa talossa ole vesijohtoputkia.
        Salavaa tarvii tietenkin hoitaa ja leikata että se säilyttää pallomaisen, siistin muotonsa. Upea puu/pensas, pihan laidalle tai pihatietä reunustamaan.
        Tunnearvoa niilä puilla minulle lähinnä oli.


      • Paloma01 kirjoitti:

        Tiedäthän sen vanhan sanonnan lapsesta, puusta ja kirjasta, jotka olisi saatava aikaan elämässään että jäisi jonkinlainen jälki täällä olemisestaan. Puita olen istuttanut moneen paikkaan, myös vanhan kotitaloni pihapiiriin Suomessa. Näitä viimeisiä en varmaan ehdi edes näkemään täysikasvuisina. Sanotaanhan että on ikuisen opitmistin tunnusmerkki jos istuttaa vanhoilla päivillään puita joiden hedelmää ei itse ehdi nauttimaan, jonka varjoon ei pysty tuliin istumaan, jonka kukkien tuoksua ei ehdi tuntemaan.
        Lapsissamme säilyvät geenimme ja sukumme biologinen perinto; rakkaimpiemme muistossa säilyvät ajatuksemme, tunteemme, tekomme.
        ***
        Valokuvakirjat, joita monet tekevät tuleville sukupolville, ovat myös oivalline tapa säilyttää muistoja lapsille ja lapsenlapsille.. Olen myös ajatellut tehdä valokuvakirjan, jossa on pieniä kertomuksia, ruokaohjeita ja tietenkin paljon valokuvia jonkun teeman ympäriltä, jne digitaalimuodossa.

        Valokuvakirjoja tai aluksi paremminkin vihkosia, olen tehnyt jo kauan, ensimmäiset skannatuista ja itse tulostetuista kuvista, mukana paljon tekstiä. Näihin tuli suvun vanhoja kuvia, tein molemmille lapsille molempien vanhempien suvuista omansa ja meille jäi yhdet kappaleet. Miehelle kokosin 60-vuotislahjaksi veneilymuistojen kirjan, pohjana lokikirjat ja valokuvat. Matkoista olen tehnyt Ifolorin helpolla ohjelmalla näyttäviä kuvakirjoja, koonnut samoille seuduille tehtyjä matkoja yhteen eri vuosilta. Viimeksi tein nyt joululahjaksi neljältä viimeiseltä Lapin matkalta. Tämä tuli oikealle paksulle valokuvapaperille ja etenkin ruskakuvat ja Lofootin kuvat ovat hyvin edukseen. Lisäilen näihin matkakirjoihin myös sen ajan muita kuvia koti- ja perhepiiristä. Ifolorin tekstiosuus on melko rajallinen ja olenkin opettelemassa erästä toista formaattia. Olen suunnitellut tehdä kaikille lapsenlapsille oman mummolan muistojen kirjan, kun tulevat täysi-ikäisiksi , kaksi ensimmäistä ovat jo omansa saaneet ja ilmeisesti arvostavat paljon.

        Puiden istutus on minullekin ollut tapa juurtua maaperään ja kaunis ajatus luomakuntaan kuulumisesta vielä jälkeenikin. Olen tämän pihapiirin suunnitellut ja omin käsin istuttanutkin, ainakin paljon iloa ja mielihyvää tässä pihassa leikkiminen, juhlat ja sadonkorjuu on läheisilleni tuottanut ja ne säilyvät muistoissa, vaikka joskus näitä puita ei enää ole tai joku vieras täällä niistä omenat poimii. Talousmetsääkin olen paljon istuttanut, ja sitä sukupolven tai parin päästä pääsee myymään - josko silloin lämmin ajatus istuttajia kohtaan ailahtaa rinnassa.:) Lapset ja lastenlapset ovat istutustalkoissa vuorollaan olleet mukana. Siellä on joukossa erikoisempia puulajeja, eräänlainen arboretum osittain. Onhan metsän istutus myös tärkeä ilmastoteko!

        Ulkonäön piirteet periytyvät, valokuvista etsitään jo menneiden polvien sukunäköä. Vaikka kiiltelisi millaiset ansiomitalit ja palkintopokaalit vitriineissä jälkeemme, arvokkain muisto on mielestäni se tunne, minkä olemme läheisissämme ja ylipäätään muissa ihmisissä herättäneet. Oliko lähellämme lämmin ja turvallinen olo.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Ei meillä landella vanhassa talossa ole vesijohtoputkia.
        Salavaa tarvii tietenkin hoitaa ja leikata että se säilyttää pallomaisen, siistin muotonsa. Upea puu/pensas, pihan laidalle tai pihatietä reunustamaan.
        Tunnearvoa niilä puilla minulle lähinnä oli.

        Vai leikattiin teillä nuo Terijoen salavat pallon muotoon? Kuka sen ehti tehdä, isä , äiti vaiko lapset? Kyllä ne muualla kasvaa ihan luonnostaan pallomaisina.


    • Anonyymi

      😅 ihmisten kunnia on melko ruohoisaa sorttia.

    • Anonyymi

      Vastaamon vahingot kestävät pidempään, jopa korvaushoitokin.

    • "Lapsissamme säilyvät geenimme ja sukumme biologinen perinto; rakkaimpiemme muistossa säilyvät ajatuksemme, tunteemme, tekomme." kirjoitti Paloma tuolla ylempänä ja moni muu ilmeisesti ajatteli samansuuntaisesti." Kuten minäkin.

      Olen hyvä laittamaan asioita alulle, mutta vielä parempi jättämään niitä kesken.
      Niinpä toisten kirjoittajien muistojen tallentamiset ovat olleet minunkin mielessäni, mutta enpä ole niissä päässyt alkua pitemmälle. Edes valokuvia en ole "ehtinyt" järjestellä. Kirjeenvaihtoa vanhemman veljen ja muutaman ystävän kesken olen kyllä säästänyt, samoin monia kirjoituksiani aikaisemmilta vuosikymmeniltä.

      Tällä palstalla kirjoitteli nimimerkki "Maalaismies". Hänen muistan kirjoittaneen mietteen, mitä en ollut ennen kuullut: "Hyvä kulkija ei jälkeä jätä" - lieneenko ollut intiaaniviisautta, mutta päätin tallentaa sen itseäni varten ja ottaa loppuelämän tavoitteeksi sen: että yrittäisin elää niin, etten jättäisi itsestäni kovin rumaa jälkeä, en kotiini, asuinympäristööni, enkä ihmissuhteisiini.
      Uskon että siinä minulle riittää työmaata loppuelämäksi.

      • Anonyymi

        Meistä jää nämä palstajäljet, ikuisuuksiin. Täältä saa joku lapsenlspsenlapsenlapsi aineistoa esiäidin elämänkertaan. Ja jäähän nämä kaikelle kansalle, näin herttasia mummoja oltiin! Joku osaa kyllä poistella .



      • Anonyymi

        Jälkien peittelyynkö demeter aiot keskittyä?🤣


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meistä jää nämä palstajäljet, ikuisuuksiin. Täältä saa joku lapsenlspsenlapsenlapsi aineistoa esiäidin elämänkertaan. Ja jäähän nämä kaikelle kansalle, näin herttasia mummoja oltiin! Joku osaa kyllä poistella .

        Tuota olen kyllä pohtinut, Ano 14.49, kun olen itsekin kirjoitellut tänne ties miten pitkään ja muu kirjoittelu on sitten jäänyt kun tämä on ollut niin "helppoa". Lähinnä olen miettinyt sitä, pitäisi omat tuotoksensa "varmuuden vuoksi" tallentaa jonnekin tai ainakin kertoa, millä nimimerkillä tänne on kirjoitellut.
        Olen kuitenkin tullut siihen, etten usko jälkipolveni kiinnostuvan palstakirjoittelusta(ni) niin, että sitä kannattaisi tallentaa. Ei täällä nyt mitään kuolematonta ole sanonut eikä mitään sellaista, mikä ei olisi jälkipolven tiedossa muutenkin. Maailmasta ei puhetta puutu joten kai on hyvä lähteä siitä, että veteen täällä on kirjoitettu ja tuskin mitään sellaista, mitä ei olisi sanottu tai kirjoitettu muuallakin, muiden toimesta...


      • Paloma01 kirjoitti:

        Minä taas ajattelen Antonio Machadon sanoin:
        "Kulkija, ei ole olemassa tietä, tien avaa kulkija askeleillaan"
        https://www.youtube.com/watch?v=2DA3pRht2MA

        Juu, Paloma, mutta miksi jonkun pitäisi kulkea minun askeleissani ?..))


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jälkien peittelyynkö demeter aiot keskittyä?🤣

        Miten niin, peittelyyn ?..)) Ja peittelyä kai se mainostettu "avoimuuskin" usein on, etenkin jos esitetään asioista vain se toinen (=parempi) puoli...)).


      • demeter1 kirjoitti:

        Juu, Paloma, mutta miksi jonkun pitäisi kulkea minun askeleissani ?..))

        Miksi sinun askeleissasi?
        Saa jokainen avata omia väyliään jos niin haluaa ja ajan mittaan polutkin kasvavat umpeen. Kumpikaan ei ole väärin vaan lisää valikoimaa ja vaihtoehtoja.
        Kaikki emme ole toisten ihmisten avaamien polkujen kulkijoita, mutta on hyvä että jotkut rohkenevat tehdä niinkin.
        Intiaanin tapa hiipiä jättämättä jälkeä on joko saalistamista, metsästämistä tai sotapolulla.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Miksi sinun askeleissasi?
        Saa jokainen avata omia väyliään jos niin haluaa ja ajan mittaan polutkin kasvavat umpeen. Kumpikaan ei ole väärin vaan lisää valikoimaa ja vaihtoehtoja.
        Kaikki emme ole toisten ihmisten avaamien polkujen kulkijoita, mutta on hyvä että jotkut rohkenevat tehdä niinkin.
        Intiaanin tapa hiipiä jättämättä jälkeä on joko saalistamista, metsästämistä tai sotapolulla.

        Harva meistä raivaa omia teitä, kyllä yhteiskunta asettaa hyvinkin selvät reitit. On koulutuspolku pitkälle sama kaikille. On yhteiskunnan normit ja lait, on sukupuolinormit ja perhekäsitykset. Missä kohdissa tiesi olet itse raivannut? Tuskin ainakaan Komumbiassa poikkesit paljonkaan tavallisennaisen elämästä. Eikä ruotsalainen tarhatätikään kovin omaperäiseltä kuulosta.


      • Paloma01 kirjoitti:

        Miksi sinun askeleissasi?
        Saa jokainen avata omia väyliään jos niin haluaa ja ajan mittaan polutkin kasvavat umpeen. Kumpikaan ei ole väärin vaan lisää valikoimaa ja vaihtoehtoja.
        Kaikki emme ole toisten ihmisten avaamien polkujen kulkijoita, mutta on hyvä että jotkut rohkenevat tehdä niinkin.
        Intiaanin tapa hiipiä jättämättä jälkeä on joko saalistamista, metsästämistä tai sotapolulla.

        Niin, Paloma. Onhan se noinkin. Mutku: "valinnan vapaus, vaikea tapaus"...
        Ja intiaanitapa voi tietysti sisältää myös tuota mitä sanot: epäilyjä ja uhkia..))

        Intiaaniviisautta pidän silti arvossa. Etenkin katsottuani - ties miten moneen kertaan -
        Kevin Fosterin "Tanssii susien kanssa"...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Harva meistä raivaa omia teitä, kyllä yhteiskunta asettaa hyvinkin selvät reitit. On koulutuspolku pitkälle sama kaikille. On yhteiskunnan normit ja lait, on sukupuolinormit ja perhekäsitykset. Missä kohdissa tiesi olet itse raivannut? Tuskin ainakaan Komumbiassa poikkesit paljonkaan tavallisennaisen elämästä. Eikä ruotsalainen tarhatätikään kovin omaperäiseltä kuulosta.

        Hyvä kysymys, tuo Ano 15.57, pohdittavaksi ihan yleisestikin: miten laveat - tai kapeat - ne meidän kehutut valinnan mahdollisuudent lopulta ovat ?


      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Hyvä kysymys, tuo Ano 15.57, pohdittavaksi ihan yleisestikin: miten laveat - tai kapeat - ne meidän kehutut valinnan mahdollisuudent lopulta ovat ?

        Huvittavaa, kun jotkut hyvinkin sovinnaista elämää viettävät kehuvat olevansa oman polkunsa valinneita ja raivanneita. Ja kyllä tämä pohjoismainen hyvinvointivaltio etuineen kummasti vetää seikkailijoitakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huvittavaa, kun jotkut hyvinkin sovinnaista elämää viettävät kehuvat olevansa oman polkunsa valinneita ja raivanneita. Ja kyllä tämä pohjoismainen hyvinvointivaltio etuineen kummasti vetää seikkailijoitakin.

        *Viisas ei jätä mitään jälkeensä, mutta tyhmä yrittää hukuttaa muutkin roinaansa.*

        isoäiti_


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huvittavaa, kun jotkut hyvinkin sovinnaista elämää viettävät kehuvat olevansa oman polkunsa valinneita ja raivanneita. Ja kyllä tämä pohjoismainen hyvinvointivaltio etuineen kummasti vetää seikkailijoitakin.

        Niin, 16.29 Ano, ja täällä somessahan tuhkimostakin voi tulla prinsessa , enkä nyt sitten osoittele ketään..)) Ellei oma vakuuttelu riitä, seuraajat auttavat , niin olen ymmärtänyt...))
        Siis edelleen kärjistäen, ei yleistäen.
        Nuori Pentti Saarikoski kirjoitti jo 16-vuotiaana:
        "Jos jotakin olen elämästä oppinut niin tämän: Ihminen ei ole oman elämänsä valtias. Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän uskoa, että meidän itsemme oli valittava polkumme"... "Jumalat" voisivat olla juuri nuo Anon 15.57 mainitsemat rajoitteet jotka sitä meidän "rajatonta" vapauttamme määrittävät. Ja nuori Pentti Saarikoski tunnisti ne ja joutui jo silloin näkemään jopa taiteilijan vapauden rajallisuuden.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Harva meistä raivaa omia teitä, kyllä yhteiskunta asettaa hyvinkin selvät reitit. On koulutuspolku pitkälle sama kaikille. On yhteiskunnan normit ja lait, on sukupuolinormit ja perhekäsitykset. Missä kohdissa tiesi olet itse raivannut? Tuskin ainakaan Komumbiassa poikkesit paljonkaan tavallisennaisen elämästä. Eikä ruotsalainen tarhatätikään kovin omaperäiseltä kuulosta.

        Miksi oletat että asetan itseni esimerkiksi oman tien valitsijasta ja raivaajasta?
        Minähän kirjoitin Antonio Machadosta, runoilijasta joka oli republikaani ja Francon vastustaja ja joutui lähtemään maanpakoon ja Joan Manuel Serrat teki laulun hänen runoonsa.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Miksi oletat että asetan itseni esimerkiksi oman tien valitsijasta ja raivaajasta?
        Minähän kirjoitin Antonio Machadosta, runoilijasta joka oli republikaani ja Francon vastustaja ja joutui lähtemään maanpakoon ja Joan Manuel Serrat teki laulun hänen runoonsa.

        Ketju onkin parhaasta päästä, Ajatuksella osallistuneiden kirjoituksia oli antoisaa lukea!

        Uusi otsikko samasta aiheesta jonkun kopioimana
        ei saa edes toistamisen innostamaan osallistujien ajatuksia.


      • Anonyymi
        Paloma01 kirjoitti:

        Miksi oletat että asetan itseni esimerkiksi oman tien valitsijasta ja raivaajasta?
        Minähän kirjoitin Antonio Machadosta, runoilijasta joka oli republikaani ja Francon vastustaja ja joutui lähtemään maanpakoon ja Joan Manuel Serrat teki laulun hänen runoonsa.

        Maanpakoon lähteneitä ja laulun tekijöitä in tässä maailmassa riittänyt. Ketä tuollainen jaksaa kiinnostaa?


    • Jälkien jättäminen onkin näinä aikoina vaikeampaa kuin ennen. Entisinä aikoina kirjoitettiin kirjeitä, pidettiin päiväkirjaa, otettiin valokuvia, joita liimattiin albumeihin, kerättiin paljon muutakin muistoa, oli mm. postikorttikansioita, joihin saadut postikortit tallennettiin.
      Miten nyt?
      Emme kirjoita kuin tekstiviestejä, joulukortit heitetään pois, kirjeitä ei edes lähetellä, päiväkirjaa pidetään tietokoneella, ja sinne tallennetaan myös ne tuhannet valokuvat, joita on niin helppo napsia puhelimella. Osa jää puhelimen muistiin.
      Muutaman vuoden kuluttua ohjelmat eivät enää päivity, luodaan uudet, paremmat, tyylikkäämmät koneet ja puhelimet, viestit katoavat.

      Meistä ei jää enää mitään muistoa kenellekään.
      Sukuhistoriassamme ei ole enää kuvan kuvaa menneistä omaisistamme, ei mitään henkilökohtaista muistoa, vain henkikirjan syntymä- ja kuolinpäivät.

      Kehitys ei aina kehity hyvään suuntaan.

    • Anonyymi

      Joskus on kuva ollut sanomalehdessä, väliin nimenkin kera. Televisiossakin on näytty, tosin nimettömänä,
      Olisipa melkoinen sattuma , jos joku lähipiiriin kuuluva joutuisi noiden lähteiden kanssa tekemisiin.

      Me lakkaamme olemasta oikeastaan vasta silloin, kun tässä maailmassa ei ole ketään. joka meitä muistelee.

      Jos hauta ei ole otettu ikuiseksi, sen määräaika on usein 30 vuotta. Jos sitä ei sitten lunasteta uudeksi määräajaksi, siihen voidaan periaatteessa haudata toinen. Jos on lunastettu uusi kausi, hauta on voimassa uudet 30 vuotta.

      Kun hauta on ollut olemassa 60 vuotta, alkaa monesti jo olla puute sellaisista, jotka haluaisivat kustantaa uuden jatkokauden. Jos hauta on voimassa vielä uudet 30
      vuotta, eli 90 vuotta hautaamisesta, tuskin kustantajia löytyy. Isovanhempien, hautoihin, puhumattakaan heidän vanhempiensa haudoista, ei enää panosteta suurella innolla. Kukapa niistä huolehtisikaan.

      Kaikella on aikansa

      • Juuri tilasin oman valokuvakirjan Facebookista. Saan 374 valokuvaani ihanasti ryhmiteltyinä,..arkistossani kun on lähes 2000 kuvaa.

        He valitsevat parhaat, siellä kun on useimmat maalauksenikin.

        Eilen tarjoutuivat kokooamaan firman nimeä en nyt muista,. tarkistan,.. sähköpostista, jo

        Pastbook BV tarjosi palveluaan
        eilen, heippa


    • Anonyymi

      Meitä muistelevat korkeintaan sellaiset, joilla meistä on muistikuvia. Nämä voivat käydä haudoillammekin.

      Niinpä 100 vuotta sitten poisnukkuneiden haudoilla ei paljonkaan kävijöitä ole. Jos niillä ei ole suurta hautakiveäkään, ne voidaan helpolla ja ilman vastaansanomisia ottaa uusiokäyttöön.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Liikenne topissa

      Mitäs liedenpohjassa tekeillä ku kuus kutosen liikenne katkaistu..poliisioperaatio
      Virrat
      43
      11562
    2. Naisen vessakäynti suhteen alussa

      Mä olin ihastukseni kaa viettämässä viikonloppua. Eka kertaa yövyin miehen luona. Toisen yön jälkeisenä aamuna mulla meni vatsa aivan sekaisin. Oltiin
      Parisuhde
      150
      8476
    3. Maisa se jaksaa valehdella

      https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/28acb452-15ff-470d-80c3-511ad69abec0 Taas on syytön, taas on todisteita jotka jossain vaiheessa paljastaa Ma
      Kotimaiset julkkisjuorut
      220
      6745
    4. Liedenpohja

      Mikä hässäkkä siälä on päällä ??
      Virrat
      25
      3977
    5. Karanteenimääräyksiä rikkovaa ei rangaista.

      Ulkomailta tuleva koronatartuttaja saa Suomessa liikuskella ja juhlia estoitta. Omantunnon kysymys on noudattaako karanteenimääräyksiä toista on mones
      Maailman menoa
      172
      2653