hej!
eikö täällä missään ole naisia, joiden miehet on armeijassa? mun mies meni tammikuussa sisään ja tää´aika on ollut yhtä tuskaa, vietän kaiken vapaa aikani yksin, kaikki kaverit asuu 200km päässä, mun koti paikkakunnalla. ja mies on 600km päässä armeijassa. olen todella yksin, eikä ole mitään millä jaksaisin.
miehen armeija kestää lokakuuhun, ja tässä on vielä pitkä kesä edessä, onko kohtalo tovereita joiden kanssa voisi vaikka mailailla?
tänäänkin saatoin miehen asemalle ja itkin... tiedän taas että olen 3 viikkoa ypöyksin...
mies armeijassa- minä ypöyksin
maija
9
2366
Vastaukset
- jojopa
Tuttu juttu, mutta en ole nainen vaan armeijan käynyt. Pari kuukautta kun kuluu niin alkaa naiset löytää muuta tekemistä.
Minunkin naiseni oli ja meni, oli kivaa kun lomille tullessa ei ollutkaan odottajaa. - liss-
mullakin on mies armeijassa.
[email protected] - enkuliini*
eihän sulla ole hätäpäivää, ku miehes on armeijassa niin vähän aikaa!! Mun mies on kadettikoulussa, eli meidän kohdalla se menee niin että armeija (1v) kadettikoulu (4v). Näemme nyt n. joka toinen viikonloppu. Sitten loppu elämä onkin sitä komennusten perässä muuttamista. Olemme kuitenkin päättäneet selvitä yhdessä. Rakkaus voittaa tällaiset "esteet".
Mutta jaksamisia sinulle, ja kaikille kohtalotovereille! Alku on vaikeaa, mutta kun niistä alkuvaikeuksista selviää niin kaikki muuttuu paljon paremmaksi. Kyllä siihen välimatkaan tottuu (ainakin jotenkuten), siinä vaan menee oma aikansa.- maija
niin... mutta kadettikoulu ihan vapaa ehtoinen... armeija ei ole... tämä armeija vain tuli todella huonoon ajankohtaan, kun elämässä on kaikenlaisia mullistuksia ollut...
ja mä en tule tähän asiaan tottumaan, tottuuko joku muka yksinäisyyteen???? - enkuliini*
maija kirjoitti:
niin... mutta kadettikoulu ihan vapaa ehtoinen... armeija ei ole... tämä armeija vain tuli todella huonoon ajankohtaan, kun elämässä on kaikenlaisia mullistuksia ollut...
ja mä en tule tähän asiaan tottumaan, tottuuko joku muka yksinäisyyteen????En usko että kukaan tottuu yksinäisyyteen... Se vaan helpottaa ajan myötä. Itselläni oli myös alussa todella vaikeata, oli uusi koulu ja perheongelmia...Sit vielä rakas aina poissa. Meinasi iskeä pahakin masennus päälle. Mutta kummasti se sitten helpotti ajan myötä. Alussa itkin itseni uneen aina iltaisin. Ikävä oli niin kova että se teki todella kipeää. Nyt kun kaksi vuotta on jo takana, olen tottunut tähän etäsuhteiluun niin hyvin että vain harvoin on todella paha olla. Toki on aina ikävää erota, varsinkin jos ei nähdä useammampaan viikkoon... Ei se ikävä ikinä kokonaan häivy, mutta helpottaa kyllä.
Koita jaksella! Toivon todella että selviätte tuosta armeija-ajasta.
- ihimettelee
eikös se ole joko 6kk tai 12kk nykyään tuo palvelus-aika? kuis se sun äijäs on 10kk?
- Pute
Ekkö oo kuullu sellasesta palvalusajasta kun 270vrk? eikä sillä oo tän asian kanssa mitään tekemistä. "maija" tuntuu olevan kovin yksinäinen joka mtapauksessa.
- zazuki
Pute kirjoitti:
Ekkö oo kuullu sellasesta palvalusajasta kun 270vrk? eikä sillä oo tän asian kanssa mitään tekemistä. "maija" tuntuu olevan kovin yksinäinen joka mtapauksessa.
mun poikakeveri meni inttiin ku oltiin oltu vasta kolme kuukautta yhdessä... no sitte se oli siellä vuoden ja tuskaa se oli.. onneksi tulin opiskelemaan kajaaniin ja nähtiin sitte iv:llä aika usein. Meillä meni poikki sillo kesällä, en tiiä vieläkään miksi.. Kai se otti koville.. mut nyt on menny siitäki jo aikaa ja yhdessä ollaan taas.. En tiiä miten jaksoin sen ajan, jotenki sitä aina vaan mentiin hampaat irvessä eteen päin.. itellä oli vaan se etu et oli kavereita kenen kanssa olla.. joku uus harrastus vois olla paikallaan ettet jäis miettimään liikaa asioita, ja eihän se ikuisuuksiin kestä.. ite ajaatelin ettei sitä edes huomaa tuota aikaa ku se on jo takana.. ai niin nyt se lähtee sitte kertaamaan kesänlopulla...=( no ompahan sekin sitte ohi.. jaksamista sulle ja muista ettet oo ainut jolla on näin...
- maija
mutta vielä lisäys siihen, että meilä niin paljon välimatkaa, että matkoihin menee jo suurin osa lomista, poikakamu on sotilaspolissi, eli vartioi ja valvoo ihan jatkuvasti, joten viikonloput käyttää melko pitkälti nukkumiseen, nukahtaa heti kun selälleen pääsee... ja kun mulla ei niitä kamuja täällä landella ole, ainoastaa työkamuja pari ja nekin on mua yli 10 v. vanhempia.kolmivuorotyö täällä on sekin saanut mut hulluudun partaalle, yö vuoro kestää 10h ja koko se aika pitää hiipiä ja olla ihan hiljaa, jääpaapillakin käyn vaan harvoin ja valitusti...
itse asiassa tein hiukan muutosta, ja irtisanoin itseni ja muutan täältä käpykylästä kuun vaihteessa takasin omaan kotiin eli vanhempien luo, ja asun siellä kesän ja katson sitten tilanteen uudestaan. jospa siitä olis ees mitään apua. koulupaikkaakin hain, jotta pääsisin hiukan uusiin tuuliin :)
KIITOS KAIKILLE MIELIPITEISTÄ!!!!!!!!!!!!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa762524Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei2842215Putin ei suostu tulitaukoon nyt kun Kurskin taistelut ovat kesken
ja venäjä on viimein päässyt niskan päälle, suuren ylivoiman turvin. Ukraina ilmeisesti suorittaakin taktista vetäytymi1401186Voi kulta rakas
Kyllä minäkin olen sinuun rakastunut. Oisit avautunut tunteistasi aiemmin niin ei tarvitsisi kiertoteitä kuulla tästä. �58993- 70898
- 72854
- 106808
- 65807
- 72807
- 71805