Aika usein saa lukea väkivallanteoista toimittajia vastaan. Mielestäni väkivaltaan turvautuminen muutoin kuin sodassa, ei ole hyväksyttävää ja sanottakoon että toimittajista löyty(nee?) ihan kunnollisiakin ihmisiä. Pohditaas vähän sitä miksi juuri toimittajiin kohdistuu väkivallan uhkaa ja muuta uhkaa niin paljon verrattuna muihin ammatteihin.
Toimittajathan ITSE selittävät kaikki vihanpurkaukset "sananvapautta vastaan" ja mieltävät itsensä viattomiksi sananvapauden esitaistelijoiksi, mutta onko oikeasti niin ja vastaako kuva todellisuutta?
Mitä olen huomannut niin median voi jakaa muutamiin päälohkoihin, kuten valtamedia, roskamedia ja some. Kaikki kolme edustavat nykyisellään korruptoituneisuutta ja puolueeton tiedonvälitys tai "vallan vahtikoirana" oleminen on menneiden toimittajasukupolvien mukana haudattu historian lehdille. Tilalle on tullut uusi sukupolvi joka on poliittiesti korruptoitunutta ja valmis käyttämään asemaansa henkilökohtaisten mielipiteidensä edistämiseen vaikka lakeja ja sääntöjä rikkomalla.
Objektiivisuudesta ja totuudenmukaisesta tiedonvälityksestä ei voi enää puhua. Otsikoinnit ja kuvavalinnat kielivät lähes säännönmukaisesta totuuden venyttäämisestä tavalla joka ei kaihda edes suoranaisia vaölheita. Toimittajat ovat oppineet ovelasti käyttämään henkilökohtaisen agendansa ajamiseen "asiantuntijoita", -tarkoin valittuja ja oikealla ajalla kutsuttuja, "oikean" mielipiteen omaavia politrukkeja joita lylyilee yliopistojen pimeissä rotankoloissa jossa äärikommunistinen ja anarkisti-aines pääasiassa verkostoituu keskenään.
Asiantuntijan" tehtävänä on vahvistaa ennalta asetettua teesiä, välitttämättä siitä onko se kuinka relevantti kyseisessä asiayhteydessä. Journalisti-roskajoukko harrastaa mielellään myös törkyyisten likasankojen tonkimista ja ihmisten henkilökohtaisilla tragedioilla mässäilyä, siitä kertovat kirkuvat otsikot etenkin keltaisen lehdistön mediassa. Dramatiikka myy ja koska se myy, mikään ei ole nykytoimittajalle makeampaa kuin keksiä raflaavia ja harhaanjohtavia mielikuvia välittäviä otsikoita piittaamatta lainkaan siitä valtavasta inhimillisestä kärsimyksestä mitä toimittajakunnan "verellä mässäily" aiheuttaa lukemattomien etenkin julkisuuden henkilöiden elämään.
Paitsi, yksityishenkilöitä, toimittajakunta saalistaa myös yhteisöjä ja levittää niistäkin sanoin kuvaaamattoman määrän ilkeitä juoruja, tahallisia väärintulkintoja ja paljaita keksittyjä valheita.
Kuinka monta ihmiselämää tämä rosksakki on tuhonnut? Kuinka monen yhteisön saattanut aiheettomasti ahdinkoon? Kuinka monta hyvää asiaa pilannut? Kuka voi mitata sen kärsimyksen ja vääräntiedon levityksen määrän mitä nämä ammattihaaskalinnut, jotka mainostavat itseään "vapaan sanan" puolustajina ja "vallan vahtikoirana"?
Eipä tarvitse ihmetellä että nykyään toimittajat ovat yksi kaikkein vihatuimmista ihmisryhmistä ja syytä ei tarvitse kaukaa etsiä.
Toimittajathan ITSE selittävät kaikki vihanpurkaukset "sananvapautta vastaan" ja mieltävät itsensä viattomiksi sananvapauden esitaistelijoiksi, mutta onko oikeasti niin ja vastaako kuva todellisuutta?
Mitä olen huomannut niin median voi jakaa muutamiin päälohkoihin, kuten valtamedia, roskamedia ja some. Kaikki kolme edustavat nykyisellään korruptoituneisuutta ja puolueeton tiedonvälitys tai "vallan vahtikoirana" oleminen on menneiden toimittajasukupolvien mukana haudattu historian lehdille. Tilalle on tullut uusi sukupolvi joka on poliittiesti korruptoitunutta ja valmis käyttämään asemaansa henkilökohtaisten mielipiteidensä edistämiseen vaikka lakeja ja sääntöjä rikkomalla.
Objektiivisuudesta ja totuudenmukaisesta tiedonvälityksestä ei voi enää puhua. Otsikoinnit ja kuvavalinnat kielivät lähes säännönmukaisesta totuuden venyttäämisestä tavalla joka ei kaihda edes suoranaisia vaölheita. Toimittajat ovat oppineet ovelasti käyttämään henkilökohtaisen agendansa ajamiseen "asiantuntijoita", -tarkoin valittuja ja oikealla ajalla kutsuttuja, "oikean" mielipiteen omaavia politrukkeja joita lylyilee yliopistojen pimeissä rotankoloissa jossa äärikommunistinen ja anarkisti-aines pääasiassa verkostoituu keskenään.
Asiantuntijan" tehtävänä on vahvistaa ennalta asetettua teesiä, välitttämättä siitä onko se kuinka relevantti kyseisessä asiayhteydessä. Journalisti-roskajoukko harrastaa mielellään myös törkyyisten likasankojen tonkimista ja ihmisten henkilökohtaisilla tragedioilla mässäilyä, siitä kertovat kirkuvat otsikot etenkin keltaisen lehdistön mediassa. Dramatiikka myy ja koska se myy, mikään ei ole nykytoimittajalle makeampaa kuin keksiä raflaavia ja harhaanjohtavia mielikuvia välittäviä otsikoita piittaamatta lainkaan siitä valtavasta inhimillisestä kärsimyksestä mitä toimittajakunnan "verellä mässäily" aiheuttaa lukemattomien etenkin julkisuuden henkilöiden elämään.
Paitsi, yksityishenkilöitä, toimittajakunta saalistaa myös yhteisöjä ja levittää niistäkin sanoin kuvaaamattoman määrän ilkeitä juoruja, tahallisia väärintulkintoja ja paljaita keksittyjä valheita.
Kuinka monta ihmiselämää tämä rosksakki on tuhonnut? Kuinka monen yhteisön saattanut aiheettomasti ahdinkoon? Kuinka monta hyvää asiaa pilannut? Kuka voi mitata sen kärsimyksen ja vääräntiedon levityksen määrän mitä nämä ammattihaaskalinnut, jotka mainostavat itseään "vapaan sanan" puolustajina ja "vallan vahtikoirana"?
Eipä tarvitse ihmetellä että nykyään toimittajat ovat yksi kaikkein vihatuimmista ihmisryhmistä ja syytä ei tarvitse kaukaa etsiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.