Estetiikka ja materiaalinen kauneus

Minä olen esteetikko. Pidän kauniista esineista maalauksista maisemista. Onko siis syntiä nauttia niistä tai omistaa niitä?

Joskus vain katselen omistamiani esineitä en välttämättä edes käytä.
Joskus ajattelen miksi en nauttisi niistä mutta se ei suo tyydytystä minulle vaan pikimminkin syyllisyyttä että omistan sellaisia ja jos käyttäisin sortuisin maallisuuteen.

Kuitenkin joskus katsellessani esineitäni tai mitä omistan mietin mitä niille tapahtuu poismenoni jälkeen. Ehkä muut eivät samalla tavalla arvosta niitä ja ne katoavat ja tuhoutuvat kuten minäkin jättäessäni maailman.

Ne ovat vähäisiä eivät kovin arvokkaita mutta eivät rojuakaan. Ne ovat osin vanhoja ja kauniit ja sen vuoksi historiallisin ja kauneuden vuoksi säilytettäviä maalliselta kantilta katsoen.
10125
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Jumala on luonut kauneudenkin.

Äänestä
  • Jumala antaa lahjoja lapsilleen.
    Jostain syystä pitäisi muka elää jotenkin askeesissa ja köyhyydessä, ja olla kurja.

    Ei se niin mene.
    Annammehan mekin lapsillemme lahjoja ja toivomme heille hyvää.
    Miksi ei Jumala?

    Katsele sinä rauhassa niitä kauniita esineitä.
    Kunhan et tee niistä "epäjumalia".

    Voit testamentata ne esineet jollekin.
    Sääli on jos ne heitetään vain roskiin.
    Niistä on iloa muillekin!

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Jumala antaa lahjoja lapsilleen.
    Jostain syystä pitäisi muka elää jotenkin askeesissa ja köyhyydessä, ja olla kurja.

    Ei se niin mene.
    Annammehan mekin lapsillemme lahjoja ja toivomme heille hyvää.
    Miksi ei Jumala?

    Katsele sinä rauhassa niitä kauniita esineitä.
    Kunhan et tee niistä "epäjumalia".

    Voit testamentata ne esineet jollekin.
    Sääli on jos ne heitetään vain roskiin.
    Niistä on iloa muillekin!

    "Kunhan et tee niistä "epäjumalia"."

    Ja selitys miten sellainen on tänään mahdollista?

    Äänestä

Entäs sitten jos joku ihailee omaa pärstävärkkiänsä päivästä toiseen peilistä?

Äänestä
  • Jospa se vain tutkii ihtiään.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Jospa se vain tutkii ihtiään.

    Ei sinun aloittaja tarvitse tuntea syyllisyyttä mitenkään.
    Nauti kauniista maisemista ja taiteesta!
    Ehkä itsekin voisit ruveta maalaamaan? On varmaan netilläkin joku kurssi.

    Luoja on antanut niin paljon hyvää meille ihmisille, meidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä mitenkään. Se on sitä kielteistä kasvatusta, missä on aina kielletty kaikki ilo.

    Iloitkaa, olkaa iloisella mielellä, - niin lukee monessa kohdassa Raamattua.

    Nyt varsinkin korona-aikoina meidän tulisi etsiä kauniita asioita ja antaa toivoa muillekin!

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Jospa se vain tutkii ihtiään.

    Niin. Saattaahan se olla akne-komedo-karvoja väärissä kohdissa-tutkiskelu. Wrinkles, jne...

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Niin. Saattaahan se olla akne-komedo-karvoja väärissä kohdissa-tutkiskelu. Wrinkles, jne...

    Olipas vinoilua taas.
    En ymmärrä näitä tälläisiä vastauksia tällä palstalla.
    Mitä iloa sinä vastaaja oikein saat kun koko ajan pitää vinoilla, luulit olevasi "vitsikäs" vai?
    Olisi hyvä aloittaa uusi vuosi toisella asenteella, ei ilkeästi vaan ystävällisesti uita kohtaan.

    Aloittaja älä välitä!

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Niin. Saattaahan se olla akne-komedo-karvoja väärissä kohdissa-tutkiskelu. Wrinkles, jne...

    Tietysti jos karvat -siis kulmakarvat- alkavat puolen yön aikaan peilin edessä tuuheutua ja kasvaa yhteen, niin...

    Äänestä

Syntiä on hylätä Jumala. Jos kauniin asian vuoksi hylkäät Jumalan, siitä muodostuu synti, mutta jos et mistään syystä hylkää Jumalaa, sinulla ei ole syntiä. Silti, ei kaikki asiat välttämättä ole hyviä. Mielestäni voit ottaa nuo kiitoksella vastaan, mutta älä anna niiden hallita sinua.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Minä olen esteetikko. Pidän kauniista esineista maalauksista maisemista. Onko siis syntiä nauttia niistä tai omistaa niitä?

Joskus vain katselen omistamiani esineitä en välttämättä edes käytä.
Joskus ajattelen miksi en nauttisi niistä mutta se ei suo tyydytystä minulle vaan pikimminkin syyllisyyttä että omistan sellaisia ja jos käyttäisin sortuisin maallisuuteen.

Kuitenkin joskus katsellessani esineitäni tai mitä omistan mietin mitä niille tapahtuu poismenoni jälkeen. Ehkä muut eivät samalla tavalla arvosta niitä ja ne katoavat ja tuhoutuvat kuten minäkin jättäessäni maailman.

Ne ovat vähäisiä eivät kovin arvokkaita mutta eivät rojuakaan. Ne ovat osin vanhoja ja kauniit ja sen vuoksi historiallisin ja kauneuden vuoksi säilytettäviä maalliselta kantilta katsoen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu