Katkeruudelle en tahtoisi antaa sijaa

Niin kun aina osaisikin. En ole tyytyväinen elämääni. Tuntuu, että seinät kaatuu päälle. Mulla ei ole mitään merkitystä muuta kuin työntekijänä ja huolehtivana omaisena. Kenellekkään muulle en ole mitään. Kukaan ei välitä, kukaan ei ota syliin. Olen kuin sukupuoleton työntekorobotti ja sitä minulta ainoastaan odotetaan. Mitä järkeä tällaisessa elämässä on. Korona rajoitteet poistivat elämästä kaiken inhimillisen kosketuksen. Sairastun kohta kosketuksen puutteeseen. Kumpi on sitten parempi korona vai jatkuva kosketuksen puute. En ole nainen. Olen vaan robotti.

Rautapatukalla pimeässä?