Hiipuva supernova

Kahvia kello kuusi.
Pihlajanmarjamarmeladeja ja vihreitä kuulia.
Vanha kertomus kertoo,
isoäidistä, joka kuoli lihavuuteen.
Näen itseni kahdeksantoista vuotiaana ja vanhempani sanat, että minulle ei löydy ylioppilaspukua, olen liian iso.

Niin, joskus mietin, jos ei vain jaksaisi.
SOS, älä anna typeriä neuvoja.
Tämä on vain runo.

LS

Rakasta minua,
sanoo yksinäinen vanhus.
Jalkani eivät kanna enää.
Ajatukseni virta on jumissa lapsuuden huoneissa.
En tunnista enää itseänikään.

Mikä synti luoda ajatteleva ihminen.
Mikä synti naulita itsensä ristinpuulle.
Silloin, kun on tarvittu.

Rakasta minua, sanoo kaikki elämä.
Älä riko minua enää.
Anna minun olla ehjä.

LS

Vanha biisi, mutta hyvä.
Omistettu ystävälleni st:lle.
Puolikuu -makeaa myrkkyä.

LS

Tämä on ihana. St:lle lisää biisejä pukkaa.
Tämä on oikeasti siis hyvä.

Lola Marsh - She's a Rainbow.

Ne oli st vain mun "taidetta".

Miten sinulla menee?

LS

St, en minä pyrin sinua manipuloimaan, kunhan puran joskus turhautumia ja silloin kait tuntuu, että olisi kiva saada juttuseuraa. Älä ota pahalla, ja ei näihin ole pakko vastata, ehkä parempikin ettei...se on kait sairaan kuuloista, mutta jotenkin se tuntuu hyvältäkin, hylkääminen tai sen kokemus, jotenkin se tuo tunteen, että "minä tiesinkin sen", "olinpa oikeassa"...ja se tuntuu oikealta ...vaikka eihän tällaisissa palstajutuissa oikeasti kukaan ketään hylkää, siis en oikeasti koe niin, enkä ajattele sinusta niin tai mistään, mutta...ei sitä varmaan ymmärrä...mitä tarkoitan. Se tuo dejavuun jostain ja se tuntuu jostain syystä oikealta....se tuntuu suorastaan "mahtavalta".

Älä vastaa mitään.

LS