Sanna Marinin hallituksen toteuttama turvetuotannon alasajo oli ollut lopullinen niitti kivihiili- ja turvetuotannon varaan rakennetulle varavoimajärjestelmälle. Venäjän energiantuonnin ailahtelevuus oli johtanut jo vuoden 2023 alkukeväästä useisiin tehtaiden hätäpysäytyksiin, ja uuden varavoimakapasiteetin rakentaminen oli vielä pahasti kesken.
Pääministeri Laura Huhtasaari oli huolissaan. Sähkökatkot todennäköisesti pahentaisivat ruokamellakoita. Vuodesta 2017 toisiaan seuranneet katovuodet sekä maataloustuotannon vaiheittainen ja vuosia kestänyt alasajo olivat johtaneet kotimaisen ruuantuotannon jyrkkään vähenemiseen. Kun elintarvikkeiden kansainvälinen tuonti sitten tyrehtyi pankkikriisin kaataessa maailmantalouden kuudentena peräkkäisenä katovuonna 2021, Suomen ruokahuolto tippui oman tuotannon ja varmuusvarastojen varaan.
Suomen ruuan varmuusvarastojen alasajon politiikka, jonka Jyrki Kataisen hallitus sinisilmäisesti käynnisti vuonna 2013, oli johtanut varmuusvarastojen loppumiseen maaliskuussa 2022. Suomalaiset eivät ensin voineet uskoa, että maasta voisi loppua ruoka, mutta totta se oli. Suomalaisten mitta täyttyi. Mellakat alkoivat, ja koko vuoden 2021 liitoksissaan natissut Sanna Marinin hallitus kaatui toukokuussa 2022.
Pääministeri Huhtasaari mittaili valtioneuvoston käytäviä hermostuneesti. Perussuomalaiset oli voittanut alkusyksyn 2022 eduskuntavaalit äänivyöryllä, ja Huhtasaari oli nostettu pääministeriksi vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen. Toiseksi suurimmaksi puolueeksi oli yllättäen noussut Kristillisdemokraatit, SDP:n kannatuksen romahtaessa suomalaisten tajutessa minkälaiseen kuoppaan Demarit olivat, ex-pääministeri Marin johdolla Suomen ajaneet. Keskusta oli hajonnut Paavo Väyrysen vetämäksi Uudeksi Keskustapuolueeksi ja Annika Saarikon vetämäksi Moderniksi Keskustaksi. Kumpikaan ei nauttinut suurta kannatusta.
Pääministeri Huhtasaari pysähtyi ja huokaisi. Kuinka olimme voineet olla näin sinisilmäisiä?
Italiasta ja Espanjasta vuonna 2021 alkanut pankkikriisi oli ajanut Keski-Euroopan kaaokseen. Mellakat olivat arkipäivää. Vuonna 2020 Marinin hallituksen sopima pankkiunionin kriisirahaston laajennus oli tehnyt valtiostamme, ja pankeistamme Etelä- ja Keski-Euroopan horjuvan pankkisektorin takaajia. Euroopan vakausmekanismin, EVM, joka uudessa järjestelmässä takasi Euroopan pankit, valtuuksia lainoittaa kriisiratkaisurahastoa (SRF) oli paniikissa lisätty aiotusta 68 miljardista 680 miljardiin euroon kriisin syvetessä vuonna 2021.
EVM oli jakanut rahoja kriisimaille alkuvuodesta 2022, mutta se riittänyt kattamaan pankkien valtavia tappioita. Espanja ja Italia totesivat, että niille riittää ja ne erosivat eurosta alkaakseen tukea pankkeja omalla rahallaan. Euroalueen kaatuessa valtioiden vakauksella toimineen EVM:n takuut tulivat maksuun. Suomen osuus oli 15 miljardia euroa. Sen lisäksi EU:n elpymisrahaston laajennus 2500 miljardiin euron (ties kuinka monennessa) pelastusyrityksessä vuonna 2021, langetti Suomelle yli 40 miljardin velka- ja takaustaakan.
Vuoden 2021 alussa jäsenmaissa ratifioitua EU:n elpymisrahastoa oli pikavauhtia laajennuttu talouskriisin syvetessä. Sanna Marinin vakuuttelut rahaston kertaluonteisuudesta oli nopeasti unohdettu. Tämä tosin ei ex-pääministeri Marinia juuri enää kiinnostanut. Hän oli siirtynyt pikavauhtia Euroopan komissioon hallituksen kaaduttua vuoden 2022 ensimmäisiin ruokamellakoihin.
”Kun vain Marinin hallitus olisi uskonut riippumattoman tutkijaryhmän toistuvia varoituksia elpymisrahastosta”. Valtionvarainministeri Sari Essayahin medialle vain muutamaa viikkoa aikaisemmin antama lausunto oli ajanut pääoppositiopuolueet, SDP:n ja Kokoomuksen, täyteen sotaan. Kokoomuksen puheenjohtaja Elina Lepomäki ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindman syyttivät toisiaan kilvan siitä, kumpi oli voimakkaammin kannattanut EU:n tuhoisiksi osoittautuneita rahastoja ja takausmekanismeja. Media oli ristinyt opposition riidan ”Pata kattilaa soimaa” -konfliktiksi. Oli ollut mukava huomata, että toimittajat olivat tehtäviensä tasalla.
Pääministeri Huhtasaari katsoi poliisien tyhjentämää, autiota Senaatintoria. Oppositiosta oli siis turha odottaa apua.
Pääministeri Laura Huhtasaari oli huolissaan. Sähkökatkot todennäköisesti pahentaisivat ruokamellakoita. Vuodesta 2017 toisiaan seuranneet katovuodet sekä maataloustuotannon vaiheittainen ja vuosia kestänyt alasajo olivat johtaneet kotimaisen ruuantuotannon jyrkkään vähenemiseen. Kun elintarvikkeiden kansainvälinen tuonti sitten tyrehtyi pankkikriisin kaataessa maailmantalouden kuudentena peräkkäisenä katovuonna 2021, Suomen ruokahuolto tippui oman tuotannon ja varmuusvarastojen varaan.
Suomen ruuan varmuusvarastojen alasajon politiikka, jonka Jyrki Kataisen hallitus sinisilmäisesti käynnisti vuonna 2013, oli johtanut varmuusvarastojen loppumiseen maaliskuussa 2022. Suomalaiset eivät ensin voineet uskoa, että maasta voisi loppua ruoka, mutta totta se oli. Suomalaisten mitta täyttyi. Mellakat alkoivat, ja koko vuoden 2021 liitoksissaan natissut Sanna Marinin hallitus kaatui toukokuussa 2022.
Pääministeri Huhtasaari mittaili valtioneuvoston käytäviä hermostuneesti. Perussuomalaiset oli voittanut alkusyksyn 2022 eduskuntavaalit äänivyöryllä, ja Huhtasaari oli nostettu pääministeriksi vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen. Toiseksi suurimmaksi puolueeksi oli yllättäen noussut Kristillisdemokraatit, SDP:n kannatuksen romahtaessa suomalaisten tajutessa minkälaiseen kuoppaan Demarit olivat, ex-pääministeri Marin johdolla Suomen ajaneet. Keskusta oli hajonnut Paavo Väyrysen vetämäksi Uudeksi Keskustapuolueeksi ja Annika Saarikon vetämäksi Moderniksi Keskustaksi. Kumpikaan ei nauttinut suurta kannatusta.
Pääministeri Huhtasaari pysähtyi ja huokaisi. Kuinka olimme voineet olla näin sinisilmäisiä?
Italiasta ja Espanjasta vuonna 2021 alkanut pankkikriisi oli ajanut Keski-Euroopan kaaokseen. Mellakat olivat arkipäivää. Vuonna 2020 Marinin hallituksen sopima pankkiunionin kriisirahaston laajennus oli tehnyt valtiostamme, ja pankeistamme Etelä- ja Keski-Euroopan horjuvan pankkisektorin takaajia. Euroopan vakausmekanismin, EVM, joka uudessa järjestelmässä takasi Euroopan pankit, valtuuksia lainoittaa kriisiratkaisurahastoa (SRF) oli paniikissa lisätty aiotusta 68 miljardista 680 miljardiin euroon kriisin syvetessä vuonna 2021.
EVM oli jakanut rahoja kriisimaille alkuvuodesta 2022, mutta se riittänyt kattamaan pankkien valtavia tappioita. Espanja ja Italia totesivat, että niille riittää ja ne erosivat eurosta alkaakseen tukea pankkeja omalla rahallaan. Euroalueen kaatuessa valtioiden vakauksella toimineen EVM:n takuut tulivat maksuun. Suomen osuus oli 15 miljardia euroa. Sen lisäksi EU:n elpymisrahaston laajennus 2500 miljardiin euron (ties kuinka monennessa) pelastusyrityksessä vuonna 2021, langetti Suomelle yli 40 miljardin velka- ja takaustaakan.
Vuoden 2021 alussa jäsenmaissa ratifioitua EU:n elpymisrahastoa oli pikavauhtia laajennuttu talouskriisin syvetessä. Sanna Marinin vakuuttelut rahaston kertaluonteisuudesta oli nopeasti unohdettu. Tämä tosin ei ex-pääministeri Marinia juuri enää kiinnostanut. Hän oli siirtynyt pikavauhtia Euroopan komissioon hallituksen kaaduttua vuoden 2022 ensimmäisiin ruokamellakoihin.
”Kun vain Marinin hallitus olisi uskonut riippumattoman tutkijaryhmän toistuvia varoituksia elpymisrahastosta”. Valtionvarainministeri Sari Essayahin medialle vain muutamaa viikkoa aikaisemmin antama lausunto oli ajanut pääoppositiopuolueet, SDP:n ja Kokoomuksen, täyteen sotaan. Kokoomuksen puheenjohtaja Elina Lepomäki ja SDP:n puheenjohtaja Antti Lindman syyttivät toisiaan kilvan siitä, kumpi oli voimakkaammin kannattanut EU:n tuhoisiksi osoittautuneita rahastoja ja takausmekanismeja. Media oli ristinyt opposition riidan ”Pata kattilaa soimaa” -konfliktiksi. Oli ollut mukava huomata, että toimittajat olivat tehtäviensä tasalla.
Pääministeri Huhtasaari katsoi poliisien tyhjentämää, autiota Senaatintoria. Oppositiosta oli siis turha odottaa apua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.