Väite kuullostaa usein uskottavalta kun se on esitetty selkeänä loogisena päättelynä premisseistä johtopäätökseen. Onko väite myös aina tosi siinä tapauksessa?
Ei tietenkään ole. On useita mahdollisuuksia minkä takia johtopäätös voi olla väärä vaikka looginen päättely olisi muuten virheetöntä.
1) Jokin premissi on virheellinen tai pätee ainoataan erikoistapauksissa
2) Päättelyn premissit ovat puutteellisia eli jotakin oleellista ja johtopäätöksen kannalta merkittävää puuttuu joko siksi ettei sitä ole haluttu/älytty/tiedostettu ottaa mukaan premissien joukkoon esim. siksi että se on joko ristiriidassa vallitsevien oletusten/uskomusten tai niiden kokoelman (=maailmankuva, paradigma) kanssa tai siksi että sitä oletusta pidetään jostain syystä niin itsestäänselvänä ettei sitä katsota tai hoksata edes tarpeelliseksi erikseen mainita.
Käytännössä nuo molemmat virhemahdollisuudet liittyvät kaikkeen empiiriseen tieteeseen eli ts. vaikka tieteen metodit ja käytännöt olisivat kuinka muodollisesti moitteettomia tahansa niin se empiirisen tieteen tuottama tietämys ei silti välttämättä ole sama asia kuin totuus eikä varsinkaan täydellinen totuus.
Säilyttääkseen julkiskuvansa moitteettomuuden tiedeyhteisö sortuu sitten usein kieltämään esim. sellaisten anomalioiden olemassaolon jotka eivät mahdu tiedeyhteisön sen hetkiseen paradigmaan tai maailmankuvaan ja ne anomaliat ovat usein anomalioita vain suhteessa siihen valtavirtatieteeseen.
Fysiikan teoriat toimivat selkeästi ja luotettavasti usein vain hyvin triviaaleissa tapauksessa ja esim. monen (>2) kappaleen tai hiukkasen liikkeiden ennustaminen tuottaa jo suuria vaikeuksia. Sama pätee kaikkiin muihinkin tieteisiin.
Mihin tahansa asiaan sokeasti luottaminen ja uskominen on aina jonkinasteinen riski jonka vakavuutta voi olla vaikea etukäteen arvioida koska ihminen lajityypillisesti haluaa uskoa että se hänen tuttujen ja turvallisten mielikuviensa kokonaisuus tai kupla on se koko totuus.
Yleensä ns. perinteiset skeptikot keskittyvät kritisoimaan vain sellaisia asioita jotka heidän mielestään ovat jotenkin ristiriidassa sen ns. koulukirjatieteen oppien kanssa eli siis todellisuudessa ovat tosiuskovaisia suhteessa siihen "viralliseen" tieteen kantaan jota he eivät juuri koskaan kritisoi. Virassa olevat tieteilijät eivät taas harvoin uskaltavat ryhtyä arvostelemaan omaa tieteenalaansa koska pelkäävät menettävänsä tutkimusmäärärahansa mikä onkin todellinen vaara.
Tiedeyhteisö kaipaisi nykyisten paljon enemmän ns. todellisia skeptikkoja eikä sitä tieteen vallitsevan maailmankuvan tai paradigman pönkittäjiä joita voisi perustellusti kutsua pseudoskeptikoiksi.
https://www.skepticalaboutskeptics.org/
Belisario
Ei tietenkään ole. On useita mahdollisuuksia minkä takia johtopäätös voi olla väärä vaikka looginen päättely olisi muuten virheetöntä.
1) Jokin premissi on virheellinen tai pätee ainoataan erikoistapauksissa
2) Päättelyn premissit ovat puutteellisia eli jotakin oleellista ja johtopäätöksen kannalta merkittävää puuttuu joko siksi ettei sitä ole haluttu/älytty/tiedostettu ottaa mukaan premissien joukkoon esim. siksi että se on joko ristiriidassa vallitsevien oletusten/uskomusten tai niiden kokoelman (=maailmankuva, paradigma) kanssa tai siksi että sitä oletusta pidetään jostain syystä niin itsestäänselvänä ettei sitä katsota tai hoksata edes tarpeelliseksi erikseen mainita.
Käytännössä nuo molemmat virhemahdollisuudet liittyvät kaikkeen empiiriseen tieteeseen eli ts. vaikka tieteen metodit ja käytännöt olisivat kuinka muodollisesti moitteettomia tahansa niin se empiirisen tieteen tuottama tietämys ei silti välttämättä ole sama asia kuin totuus eikä varsinkaan täydellinen totuus.
Säilyttääkseen julkiskuvansa moitteettomuuden tiedeyhteisö sortuu sitten usein kieltämään esim. sellaisten anomalioiden olemassaolon jotka eivät mahdu tiedeyhteisön sen hetkiseen paradigmaan tai maailmankuvaan ja ne anomaliat ovat usein anomalioita vain suhteessa siihen valtavirtatieteeseen.
Fysiikan teoriat toimivat selkeästi ja luotettavasti usein vain hyvin triviaaleissa tapauksessa ja esim. monen (>2) kappaleen tai hiukkasen liikkeiden ennustaminen tuottaa jo suuria vaikeuksia. Sama pätee kaikkiin muihinkin tieteisiin.
Mihin tahansa asiaan sokeasti luottaminen ja uskominen on aina jonkinasteinen riski jonka vakavuutta voi olla vaikea etukäteen arvioida koska ihminen lajityypillisesti haluaa uskoa että se hänen tuttujen ja turvallisten mielikuviensa kokonaisuus tai kupla on se koko totuus.
Yleensä ns. perinteiset skeptikot keskittyvät kritisoimaan vain sellaisia asioita jotka heidän mielestään ovat jotenkin ristiriidassa sen ns. koulukirjatieteen oppien kanssa eli siis todellisuudessa ovat tosiuskovaisia suhteessa siihen "viralliseen" tieteen kantaan jota he eivät juuri koskaan kritisoi. Virassa olevat tieteilijät eivät taas harvoin uskaltavat ryhtyä arvostelemaan omaa tieteenalaansa koska pelkäävät menettävänsä tutkimusmäärärahansa mikä onkin todellinen vaara.
Tiedeyhteisö kaipaisi nykyisten paljon enemmän ns. todellisia skeptikkoja eikä sitä tieteen vallitsevan maailmankuvan tai paradigman pönkittäjiä joita voisi perustellusti kutsua pseudoskeptikoiksi.
https://www.skepticalaboutskeptics.org/
Belisario
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.