Ilmeisesti 2ms aikaiset miehet olivat parempia sotilaita kuin nykyajan miehet. Tästä tuli mieleen että olivatko 40-luvun nuoret miehet suurin piirtein yhtä kovaa väkeä kuin esimerkiksi Rooman tasavallan ajan miehet? Ainakin rangaistukset olivat täysin eritasoa kun oli kivityksiä, decimatioita ynnä muita rangaistuksia joiden kaltaisiin syyllistyy nykyaikana korkeintaan noin parikymmentä maata.
Olivatko miehet paljon kovempia antiikin aikoihin?
Anonyymi
385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rooman legioonien sotilaat reduktion jälkeen (oliko 100 eKr) eli muidenkin kuin omistavan luokan hyväksymisen jälkeen olivat kivikovia ammattisotilaita. Aamut harjoiteltiin taistelua, iltapäivät tehtiin raskaita tietöitä. Marssiharjoitukset olivat säännöllisiä. Aliupseerit piiskasivat laiskottelevia. Rauhan aikana ei voinut vetelehtiä, keppiä olisi tullut liian lujaa. Tai siirto pienipalkkaisempiin sekulijoukkoihin. Taistelussa lusmuilusta tai vartiossa nukkumisesta lähti henki. Jos taas hoiti hommansa hyvin, niin yleni ja palkka nousi.
Ylenemismahdollisuuksissa ei toisaalta ollut mitään rajaa. Fiksu, pätevä ja osaava sotilas saattoi yletä pennitömästä katupojasta ritariluokkaan asti. Sadanpäämieskin eläkäköityessään sai siviiliviran jos tahtoi.
Kuntonsa puolesta Rooman legioonalaiset olivat 2ms erikoisjoukkojen tasoa esim. marssikunnoltaan. Sisäisen kurin lisäksi palkinnot ja ammattisotilaan elämänasenne olivat tiukkoja.
Legioonien aikaan tosin taistelut kestivät puoli päivää. Kunto ja taktiikka tähtäsivät siihen, että pystyttiin marssimaan 20 km ja voittamaan taistelu. Suoraan edestä aukealla paikalla legioonaa ei pystynyt lyömään kuin toinen legioona. Sisällissotia oli paljon.
Lisäisin vielä, että palkattu legioonalainen oli myös Roomalle investointi. Jossain väitettiin, ettei alle 2 v palvelleita edes otettu taisteluoperaatioihin. Kallista investointia ei siis vaarannettu liian lyhyellä koulutuksella. Vaadittiin siis kovaa harjoittelua jo ennen "tositoimiin" joutumista.
Kreikkalaisista spartalaiset olivat omaa luokkaansa, yhden spartalaisen sanottiin vastaavan useita muiden kaupunkivaltioiden sotilasta.
Sotilaspalvelus koski kaikkia kykeneviä 20-60 vuotiaita, myös orjia.
Koulutus oli kovaa, ja alkoi jo 7- vuotiaana.
Kaupunkinaiset kasvattivat sekä poikia että tyttöjä seitsemän ikävuoteen asti, jolloin pojat ( paidia ) otettiin äideiltä ja ryhmiteltiin "pakkauksiin" ( agelai ) ja lähetettiin melkein kuin nykypäivän armeijan alokasleirille. Tämä sotilasleiri tunnettiin nimellä Agoge. Heitä asetettiin vaikeuksiin, heille annettiin niukkaa ruokaa ja vaatteita; tämä kannusti heitä myös varastamaan, ja jos heidät saatiin kiinni, heitä rangaistiin - ei varastamisesta, vaan kiinniotosta. Plutarkki kertoi tyypillisen tarinan: "Pojat tekevät varastamisesta niin vakavan asian, että yksi heistä, kuten tarina kertoo, kantoi piilossa viittaansa varastamaansa nuorta kettua, antoi eläimen repiä suolensa hampaillaan ja kynsillään ja kuoli pikemminkin kuin antoi varkauden tulla havaituksi. " Poikia kannustettiin kilpailemaan toisiaan vastaan peleissä ja pilkkataisteluissa sekä edistämään esprit de corpsia . Lisäksi heitä opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan ja oppimaan Tyrtaioksen kappaleita , jotka juhlivat spartalaisia hyökkäyksiä toisessa Messenian sodassa. He eivät oppineet lukemaan ja kirjoittamaan kulttuurisista syistä, vaan voidakseen pystyä lukemaan sotilaskarttoja. 12-vuotiaana poika luokiteltiin " nuoreksi " ( meirakion ). Hänen liikuntakasvatustaan tehostettiin, kurinalaisuudesta tuli paljon ankarampaa, ja pojat saivat ylimääräisiä tehtäviä. Nuorten piti mennä paljain jaloin, ja he olivat pukeutuneet vain tunikaan sekä kesällä että talvella.