Työelämässä tässä

Senverran lisäisin, että tuossa jouduin sairaalaan, mentiin samalla ambulanssilla, kun hän on jatkuvan avun tarpeessa. Makasimme ensiavussa, aamulla kävi sosiaalihoitaja kääntymässä.
Laittoi runnat pyörimään ja sanoin, pitäkää hänestä huolta, hän ei pysty syömään, eikä sairautensa takia pysty edes vessa-asioita hoitamaan. Taksi vei hänet ja minut osastolle.
Runsaiden piikkien jälkeen ja päivien tutkimisten, kuvausten loputtua, pääsin kotiin.
Kävin rakkaani hakemassa sieltä hoitopaikasta, jossa hän oli heitteillä.
Ei syöttäneet, koska dementoitunee PITÄÄ osata itse syödä, vaikka käsi ei pelaa.
Veskiasiaa ei hoitaneet, en kehtaa edes puhua, nousee kyyneleet silmään, mitä se on merkinnyt hänelle. Niillä käsillään on yrittänyt hoitaa itseään ja sitten pesi hampaansa.... Voi!

Mieleni murtuu. Voi kun saisin terveyttä, että voisin loppuun asti sen vaimoni hoitaa, ettei hänen tarvitse vieraan käsiä. Eli tämä kotona laiskotteleva ukko, maksaa kyllä ajallaan leponsa ja se on rakkaudessa tehty.

Anonyymi kirjoitti:

Senverran lisäisin, että tuossa jouduin sairaalaan, mentiin samalla ambulanssilla, kun hän on jatkuvan avun tarpeessa. Makasimme ensiavussa, aamulla kävi sosiaalihoitaja kääntymässä.
Laittoi runnat pyörimään ja sanoin, pitäkää hänestä huolta, hän ei pysty syömään, eikä sairautensa takia pysty edes vessa-asioita hoitamaan. Taksi vei hänet ja minut osastolle.
Runsaiden piikkien jälkeen ja päivien tutkimisten, kuvausten loputtua, pääsin kotiin.
Kävin rakkaani hakemassa sieltä hoitopaikasta, jossa hän oli heitteillä.
Ei syöttäneet, koska dementoitunee PITÄÄ osata itse syödä, vaikka käsi ei pelaa.
Veskiasiaa ei hoitaneet, en kehtaa edes puhua, nousee kyyneleet silmään, mitä se on merkinnyt hänelle. Niillä käsillään on yrittänyt hoitaa itseään ja sitten pesi hampaansa.... Voi!

Mieleni murtuu. Voi kun saisin terveyttä, että voisin loppuun asti sen vaimoni hoitaa, ettei hänen tarvitse vieraan käsiä. Eli tämä kotona laiskotteleva ukko, maksaa kyllä ajallaan leponsa ja se on rakkaudessa tehty.

Lue lisää

Ei hän tulisi minua hoitamaan, jos dementoidun. Ja dementoidunko?

Anonyymi kirjoitti:

Senverran lisäisin, että tuossa jouduin sairaalaan, mentiin samalla ambulanssilla, kun hän on jatkuvan avun tarpeessa. Makasimme ensiavussa, aamulla kävi sosiaalihoitaja kääntymässä.
Laittoi runnat pyörimään ja sanoin, pitäkää hänestä huolta, hän ei pysty syömään, eikä sairautensa takia pysty edes vessa-asioita hoitamaan. Taksi vei hänet ja minut osastolle.
Runsaiden piikkien jälkeen ja päivien tutkimisten, kuvausten loputtua, pääsin kotiin.
Kävin rakkaani hakemassa sieltä hoitopaikasta, jossa hän oli heitteillä.
Ei syöttäneet, koska dementoitunee PITÄÄ osata itse syödä, vaikka käsi ei pelaa.
Veskiasiaa ei hoitaneet, en kehtaa edes puhua, nousee kyyneleet silmään, mitä se on merkinnyt hänelle. Niillä käsillään on yrittänyt hoitaa itseään ja sitten pesi hampaansa.... Voi!

Mieleni murtuu. Voi kun saisin terveyttä, että voisin loppuun asti sen vaimoni hoitaa, ettei hänen tarvitse vieraan käsiä. Eli tämä kotona laiskotteleva ukko, maksaa kyllä ajallaan leponsa ja se on rakkaudessa tehty.

Lue lisää

Kunhan puran kiukkuani, vaikka tiedän, että se on väärin, mutta miksi toinen ei voi hoitaa aikuisen vastuita yhdessä. Luulen, etten silloin tällä tavoin itsekään toimisi, en purkaisi ärsyyntymistä jonnekin minne se ei kuulu. Pieni huomioiminen riittäisi, edes iltasadun lukeminen tai iltapalan huolehtiminen tai hampaiden pesusta huolehtiminen tai yrittää olla mukana, kun toinen koittaa saada laitettua lapset nukkumaan, nehän yrittävät pidentää sitäkin. Ja keksivät ties mitä ennen kuin saa painettua katraan...
...joskus se on kohta kohta ja minä en anna aikaa, ja olen syyllinen, kun en odota milloin toinen viitsiytyy...mutta ei kouluun meneviä lapsia voi yöllä laittaa nukkumaan ja olisivatko sittenkään, jos en komentaisi. Joskus jätin tahalleen lasten laittamisen hänen vastuulleen esimerkiksi saattoi olla viikonloppu ja ei lapsilla menoa aamulla...ja menin "nukkumaan", mies jätti lapset yöksi pelaamaan pelejään ja tuli vaan nukkumaan onnellisena, ei komentanut lapsia hampaiden pesulle edes, ne vaan jäi niille sijoilleen tekemään mitä tahtoivat, ei siinä auttanut kuin palata komentaa sakki nukkumaan. Täysin vastuutonta. Kukaan ei ymmärrä mikä kaaos sellainen on.

Ja sellainen mieskö hoitaisi dementoitunutta vaimoaan? Minulla on syyllinen olo, että näitä kirjoitan...joskus vain potuttaa ja paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Kunhan puran kiukkuani, vaikka tiedän, että se on väärin, mutta miksi toinen ei voi hoitaa aikuisen vastuita yhdessä. Luulen, etten silloin tällä tavoin itsekään toimisi, en purkaisi ärsyyntymistä jonnekin minne se ei kuulu. Pieni huomioiminen riittäisi, edes iltasadun lukeminen tai iltapalan huolehtiminen tai hampaiden pesusta huolehtiminen tai yrittää olla mukana, kun toinen koittaa saada laitettua lapset nukkumaan, nehän yrittävät pidentää sitäkin. Ja keksivät ties mitä ennen kuin saa painettua katraan...
...joskus se on kohta kohta ja minä en anna aikaa, ja olen syyllinen, kun en odota milloin toinen viitsiytyy...mutta ei kouluun meneviä lapsia voi yöllä laittaa nukkumaan ja olisivatko sittenkään, jos en komentaisi. Joskus jätin tahalleen lasten laittamisen hänen vastuulleen esimerkiksi saattoi olla viikonloppu ja ei lapsilla menoa aamulla...ja menin "nukkumaan", mies jätti lapset yöksi pelaamaan pelejään ja tuli vaan nukkumaan onnellisena, ei komentanut lapsia hampaiden pesulle edes, ne vaan jäi niille sijoilleen tekemään mitä tahtoivat, ei siinä auttanut kuin palata komentaa sakki nukkumaan. Täysin vastuutonta. Kukaan ei ymmärrä mikä kaaos sellainen on.

Ja sellainen mieskö hoitaisi dementoitunutta vaimoaan? Minulla on syyllinen olo, että näitä kirjoitan...joskus vain potuttaa ja paljon.

Lue lisää

Paimennettua...
Ja toivottavasti hän lukisi sitten oikeasti näitä, eikä vain pottuilisi...näkisi, miksi ärsyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Paimennettua...
Ja toivottavasti hän lukisi sitten oikeasti näitä, eikä vain pottuilisi...näkisi, miksi ärsyttää.

Harva ymmärtää kokematra. Tuo on sellainen asia, jossa on niin monta ulottuvuutta ja tasoa, että se pitää kaikkunensa itse kokea ennenkuin sen voi ymmärtää mitä se oikeasti on.

ST

En usko, että etsisi toista naista. Mutta laittaisi varmaan hoitolaitokseen. Olen hänen elämänsä rakkaus?, mutta hän osoittaa sen kummallisesti. Minusta tuntuu, että hän kaipaa minusta äitiä, sellaista myyttistä hahmoa, joka on täydellinen ja hoitaa kaiken. Hän on joskus sanonut, että tietyt hommat ovat minun hommia, mutta mitkä ovat hänen? Kuulemma esim. lasten hampaiden pesusta huolehtiminen on minun hommaa...siksi ei siis siihen osallistu... ihmetyttää vaan, että eikö lastensa purukaluston kunto kiinnosta? Että jos minä en huolehdi, ei kukaan muukaan...ja niin se on, ne mätänisivät, jos en huolehtisi, millaista vanhempaa ei kiinnosta?

Anonyymi kirjoitti:

En usko, että etsisi toista naista. Mutta laittaisi varmaan hoitolaitokseen. Olen hänen elämänsä rakkaus?, mutta hän osoittaa sen kummallisesti. Minusta tuntuu, että hän kaipaa minusta äitiä, sellaista myyttistä hahmoa, joka on täydellinen ja hoitaa kaiken. Hän on joskus sanonut, että tietyt hommat ovat minun hommia, mutta mitkä ovat hänen? Kuulemma esim. lasten hampaiden pesusta huolehtiminen on minun hommaa...siksi ei siis siihen osallistu... ihmetyttää vaan, että eikö lastensa purukaluston kunto kiinnosta? Että jos minä en huolehdi, ei kukaan muukaan...ja niin se on, ne mätänisivät, jos en huolehtisi, millaista vanhempaa ei kiinnosta?

Lue lisää

Aivan, tarkoitin tosiaan, että etsii onneaan vaikkapa yksin, en toista naista välttämättä.
Mutta ihana kuulla, että miehesi kuitenkin rakastaa niin ettei sinun tarvitse pelätä ja miettiä toista naista.

Mutra luohan se ajatuksia kun ei osallistu arjen kotitöihin..
Paljastan, että meillä mies suoraan sanoi, että jos minä sairastun vakavasti niin hän hakee hoivapaikkaa ettei hän jaksa alkaa minua hoitamaan, kiska hänellä on omat työnsä.

KUMPA mies ymmärtäisi kuinka äiti kantaa sydänalassaan koko ajan lapsiaan, eikä napanuora katkea synnytykseen niin jos mies huomioi lapsia ja ottaa osaa myös kasten arkiaskareisiin niin vaimokin jaksaa hymyillä.
Kyllähän se aivan varmasti tuntuu pahalta, jos toinen ei jaa lapsiperheessä lasten arkea. Illat muutounkin on pahimpia.

Kun mietin sitä aikaa kun lapset oli pieniä niin mies ei yksinkertaisesti jaksanut ottaa osaa iltaisin. VoIsiko teillä olla sama?
Ja äidin sydän taas tekee väkisin ne työt koska muutoun tulee huono omatunto ja sitä miettii että miksi mies ei välitä.

Meillä mies sanoI, että hän välittää mutta on hänenkin jaksamusellaan rajansa, voiko teillä olla sama miehelläsi?
Meillä ei leikkinyt, ei juuri puhunutkaan lapsille, ei kuskannut, ei auttanut läksyissä ja jos lapset riiteluvät, hän häipyi ovien taakse omaan rauhaan. Ei vain jaksanut.
Ja minä mietin, että noinko hän voi tehdä minulle ja omille rakkaille lapsilleen. Teki mieli huutaa, että vaikket minun vuokseni niin edes lasten vuoksi.

Voisiko teillä olla, ettei mies vaan jaksa? Niin sitten jättää sinun tehtäväksesi? Ettei kyse ole siittä, ettei välitä eikä olisi kiinnostunut hoitamaan esim lasten hampaiden pesua yms.

Ei varmasti tuossa vaiheessa lohduta sanoa, että kyllä ne lapset kasvavat. Voi että. Halaus sinulle ja voimia toivon. Teet arvokasta työtä lastesi eteen. He muistavat, että sinä huolehdit kuitenkin.Se on tärkeä asia kasvamusen jannalra se perus huolehtiminen. Leikkiä voi kuka tahansa, mutra se huolehtiminen kantaa kauas, se tunne lapsella, että sinä oikeasti välität.

ST

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, tarkoitin tosiaan, että etsii onneaan vaikkapa yksin, en toista naista välttämättä.
Mutta ihana kuulla, että miehesi kuitenkin rakastaa niin ettei sinun tarvitse pelätä ja miettiä toista naista.

Mutra luohan se ajatuksia kun ei osallistu arjen kotitöihin..
Paljastan, että meillä mies suoraan sanoi, että jos minä sairastun vakavasti niin hän hakee hoivapaikkaa ettei hän jaksa alkaa minua hoitamaan, kiska hänellä on omat työnsä.

KUMPA mies ymmärtäisi kuinka äiti kantaa sydänalassaan koko ajan lapsiaan, eikä napanuora katkea synnytykseen niin jos mies huomioi lapsia ja ottaa osaa myös kasten arkiaskareisiin niin vaimokin jaksaa hymyillä.
Kyllähän se aivan varmasti tuntuu pahalta, jos toinen ei jaa lapsiperheessä lasten arkea. Illat muutounkin on pahimpia.

Kun mietin sitä aikaa kun lapset oli pieniä niin mies ei yksinkertaisesti jaksanut ottaa osaa iltaisin. VoIsiko teillä olla sama?
Ja äidin sydän taas tekee väkisin ne työt koska muutoun tulee huono omatunto ja sitä miettii että miksi mies ei välitä.

Meillä mies sanoI, että hän välittää mutta on hänenkin jaksamusellaan rajansa, voiko teillä olla sama miehelläsi?
Meillä ei leikkinyt, ei juuri puhunutkaan lapsille, ei kuskannut, ei auttanut läksyissä ja jos lapset riiteluvät, hän häipyi ovien taakse omaan rauhaan. Ei vain jaksanut.
Ja minä mietin, että noinko hän voi tehdä minulle ja omille rakkaille lapsilleen. Teki mieli huutaa, että vaikket minun vuokseni niin edes lasten vuoksi.

Voisiko teillä olla, ettei mies vaan jaksa? Niin sitten jättää sinun tehtäväksesi? Ettei kyse ole siittä, ettei välitä eikä olisi kiinnostunut hoitamaan esim lasten hampaiden pesua yms.

Ei varmasti tuossa vaiheessa lohduta sanoa, että kyllä ne lapset kasvavat. Voi että. Halaus sinulle ja voimia toivon. Teet arvokasta työtä lastesi eteen. He muistavat, että sinä huolehdit kuitenkin.Se on tärkeä asia kasvamusen jannalra se perus huolehtiminen. Leikkiä voi kuka tahansa, mutra se huolehtiminen kantaa kauas, se tunne lapsella, että sinä oikeasti välität.

ST

Lue lisää

En ajattele, että toisen ihmisen olisi kannettava huolta puolisosta tämän sairastuttua ja ei se minua loukkaa ajatus siitä. Luulen, että hänenkin pitäisi oppia ymmärtämään ja kantamaan vastuuta, jos minulle sattuisi jotain. Ne ajatusmallit ovat vain ärsyttäviä, että jokin on minun tehtäväni. En minäkään jaksa, mutta jonkun on tehtävä asiat tai lapset otettaisiin huostaan. Jos esimerkiksi lapset valvoisivat yöllä, ei ne voisi käydä koulua tai se näkyisi väsymyksenä tai jos olisivat aliravittuja tai hampaat mätänisivät täysin, niin huoli heräisi ymmärrettävästi muuallakin. Ei siinä auta ajatella, ettei jaksa. Ymmärrän kyllä sitä puolta, ettei jaksa, rankkaahan se on, lapsiperheen arki.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan, tarkoitin tosiaan, että etsii onneaan vaikkapa yksin, en toista naista välttämättä.
Mutta ihana kuulla, että miehesi kuitenkin rakastaa niin ettei sinun tarvitse pelätä ja miettiä toista naista.

Mutra luohan se ajatuksia kun ei osallistu arjen kotitöihin..
Paljastan, että meillä mies suoraan sanoi, että jos minä sairastun vakavasti niin hän hakee hoivapaikkaa ettei hän jaksa alkaa minua hoitamaan, kiska hänellä on omat työnsä.

KUMPA mies ymmärtäisi kuinka äiti kantaa sydänalassaan koko ajan lapsiaan, eikä napanuora katkea synnytykseen niin jos mies huomioi lapsia ja ottaa osaa myös kasten arkiaskareisiin niin vaimokin jaksaa hymyillä.
Kyllähän se aivan varmasti tuntuu pahalta, jos toinen ei jaa lapsiperheessä lasten arkea. Illat muutounkin on pahimpia.

Kun mietin sitä aikaa kun lapset oli pieniä niin mies ei yksinkertaisesti jaksanut ottaa osaa iltaisin. VoIsiko teillä olla sama?
Ja äidin sydän taas tekee väkisin ne työt koska muutoun tulee huono omatunto ja sitä miettii että miksi mies ei välitä.

Meillä mies sanoI, että hän välittää mutta on hänenkin jaksamusellaan rajansa, voiko teillä olla sama miehelläsi?
Meillä ei leikkinyt, ei juuri puhunutkaan lapsille, ei kuskannut, ei auttanut läksyissä ja jos lapset riiteluvät, hän häipyi ovien taakse omaan rauhaan. Ei vain jaksanut.
Ja minä mietin, että noinko hän voi tehdä minulle ja omille rakkaille lapsilleen. Teki mieli huutaa, että vaikket minun vuokseni niin edes lasten vuoksi.

Voisiko teillä olla, ettei mies vaan jaksa? Niin sitten jättää sinun tehtäväksesi? Ettei kyse ole siittä, ettei välitä eikä olisi kiinnostunut hoitamaan esim lasten hampaiden pesua yms.

Ei varmasti tuossa vaiheessa lohduta sanoa, että kyllä ne lapset kasvavat. Voi että. Halaus sinulle ja voimia toivon. Teet arvokasta työtä lastesi eteen. He muistavat, että sinä huolehdit kuitenkin.Se on tärkeä asia kasvamusen jannalra se perus huolehtiminen. Leikkiä voi kuka tahansa, mutra se huolehtiminen kantaa kauas, se tunne lapsella, että sinä oikeasti välität.

ST

Lue lisää

Tiedän, että ei toisten ihmisten asioihin voi ottaa puolta, asioissakin on aina kaksi puolta. Mietin, pitäisikö luopua siitä ajatuksesta, ettei ota apuja vastaan, jos jossain vaiheessa niitä tarjotaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, että ei toisten ihmisten asioihin voi ottaa puolta, asioissakin on aina kaksi puolta. Mietin, pitäisikö luopua siitä ajatuksesta, ettei ota apuja vastaan, jos jossain vaiheessa niitä tarjotaan.

Lue lisää

Tarkoitin yhteiskunnan taholta.

Anonyymi kirjoitti:

En ajattele, että toisen ihmisen olisi kannettava huolta puolisosta tämän sairastuttua ja ei se minua loukkaa ajatus siitä. Luulen, että hänenkin pitäisi oppia ymmärtämään ja kantamaan vastuuta, jos minulle sattuisi jotain. Ne ajatusmallit ovat vain ärsyttäviä, että jokin on minun tehtäväni. En minäkään jaksa, mutta jonkun on tehtävä asiat tai lapset otettaisiin huostaan. Jos esimerkiksi lapset valvoisivat yöllä, ei ne voisi käydä koulua tai se näkyisi väsymyksenä tai jos olisivat aliravittuja tai hampaat mätänisivät täysin, niin huoli heräisi ymmärrettävästi muuallakin. Ei siinä auta ajatella, ettei jaksa. Ymmärrän kyllä sitä puolta, ettei jaksa, rankkaahan se on, lapsiperheen arki.

Lue lisää

Tuo on totta. Ei siinä auta ajatella. Usein nainen ei voi ajatella tai siis äiti, ettei jaksa. Se on vaan tehtävä ja huolehdittava, ettei lapsia viedä huostaan tms
Ja tuohan ei ole tietenkään reilua vaimoa kohtaan ettei mies ota osaa.


ST

Anonyymi kirjoitti:

Tiedän, että ei toisten ihmisten asioihin voi ottaa puolta, asioissakin on aina kaksi puolta. Mietin, pitäisikö luopua siitä ajatuksesta, ettei ota apuja vastaan, jos jossain vaiheessa niitä tarjotaan.

Lue lisää

Ota vain apua vastaan. Koska et saa sitä mieheltäsi ja koet väsyväsi niin minusta kait on sekin vastuun ottamista niin itsestäsi kuin perheestäsi, että otat vastaan apua.


ST