Aihe

Paniikkihäiriö tuhoaa elämäni

Anonyymi

Olen 35-vuotias. Sairastin paniikkihäiriötä parikymppisenä ja tuolloin se saatiin hoidettua lääkityksellä ja terapialla. Elin suht normaali elämää reilut kymmenen vuotta, töissä kävin, vapaa-ajat ystävien kanssa, jne.
Nyt syksyllä paniikkihäiriö palasin kortisoni kuurin seurauksena ja pahempana kuin ennen. Lääkkeet joilla minua parikymppisenä hoidettiin, eivät enää sopineet.
Nyt saan joka päivä useita kohtauksia, olen rampannut päivystyksessä ja soitellut ambulanssia kotiini koska olen luullut kuolevani; joka kerta sama vastaus: paniikkikohtaus. En uskalla käydä yksinäni juuri missään, jos käyn, kohtaus tulee päälle jo ennen lähtöä ja kestää kunnes pääsen kotiin. Rauhoittavista huolimatta. Pienikin kipu tai pyörrytys yllättäen saa minut vakuuttumaan että teen kuolemaa. Pelkään olla yksin ja pelkään olla muiden seurassa.
Alle viikko sitten olin toiseen sairauteen liittyvässä leikkauksessa ja nyt olen vakuuttunut kuolevani verenmyrkytykseen, komplikaatioihin, jne. En tiedä enää mitä tehdä ja pelkään etten ikinä enää ole normaali.
Jos joku kohtalotoveri osaa neuvoa niin mielelläni ottaisin neuvoja vastaan.

44

150

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      En osaa sanoa mitään vedenpitävää ohjetta, mutta ehkä sinun pitää vain siedättää itsesi kokemaan kipua, niin ettet pakene sitä.

      Lopeta ahdistuksen pakeneminen ja koe ahdistus kokemuksena jota et pakene vaan jonka koet joka solullasi ja atomillasi

      • Anonyymi

        "Koe ahdistus kokemuksena". Eli ilmeisesti et itse sairasta paniikkihäiriötä? Kun kohtaus kestää esimerkiksi puoli tuntia pahana, väsähdän täysin seuraavaksi 3-6 tunniksi kun ahdistus ja stressi lopulta purkaantuu pois ruumiistani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Koe ahdistus kokemuksena". Eli ilmeisesti et itse sairasta paniikkihäiriötä? Kun kohtaus kestää esimerkiksi puoli tuntia pahana, väsähdän täysin seuraavaksi 3-6 tunniksi kun ahdistus ja stressi lopulta purkaantuu pois ruumiistani.

        Samaa mieltä, kukahan tämän pystyy ottamaan kokemuksena???Voi Jessus ,ei taatusti kirjoittajalla ole tietoakaan paniikkikohtauksen tai!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä, kukahan tämän pystyy ottamaan kokemuksena???Voi Jessus ,ei taatusti kirjoittajalla ole tietoakaan paniikkikohtauksen tai!!

        Paniikkihäiriö on eri asia kuin kaksitahoinen mielialahäiriö. Ehkä jälkimmäinen ON ap:n ongelma?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paniikkihäiriö on eri asia kuin kaksitahoinen mielialahäiriö. Ehkä jälkimmäinen ON ap:n ongelma?

        TÄH?! En tajua tuota kommenttia (en ole ap).


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Lopeta lääkkeet. Kokemusta on ja kannattaa uskoa. Vasta, kun olet lääkkeet jättänyt pois ja ollut vähintään pari vuotta ilman mitään pystyt toipumaan. Vihoviimeinen keino on turvautua bentsoihin.. se on tie helvettiin ja saat paniikit ja ahdistukset potenssiin sata.

      • Anonyymi

        Millä sinä selvisit nuo pari vuotta???mitä lääkettä söit ,jos lopettamalla tulit kuntoon? Tuntuu uskomattomalta,tuo kirjoituksesi! terveisin eräs vuosia rauhoittavia syönyt!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä sinä selvisit nuo pari vuotta???mitä lääkettä söit ,jos lopettamalla tulit kuntoon? Tuntuu uskomattomalta,tuo kirjoituksesi! terveisin eräs vuosia rauhoittavia syönyt!

        En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta kannattaa opetella googlettamaan.

        Ihan jo kirjoittamalla ongelman nimi hakukenttään, alkaa saamaan ruudulle asiaa ongelmasta.

        Jos on vuosia jo nappeja syönyt, niin sinä aikana olisi ehtinyt lukea aika paljonkin asiaa netistä. Siellä se ratkaisun avain piilee, nykyinen terveydenhoito ei tunnista noiden ongelmien aiheuttajia ja sen vuoksi ne joutuu etsimään itse.

        Olen huomannut että täällä ei kukaan noteeraa mitään kirjoituksia joissa kehotetaan omatoimisuuteen, mutta lääkärit eivät osaa/pysty koulutuksestaan johtuen kirjoittamaan kuin reseptejä.

        Vitamiinit ja hivenaineet, joiden puutokset aiheuttaa aika yllättävän monta näistä ongelmista, on heille tuntemattomia.


    • Anonyymi

      kauanko olet syönyt noita rauhottavia lääkkeitä? ja oletko syönyt niitä nyt säännöllisesti. Ne nopeasti kääntyvät itseään vastaan ja tekee juurikin tuollaista paniikkia oloa sekä kovaa pyörrytystä.

      • Anonyymi

        No minä olen syönyt yli 20vvahvoja bentsoja ,(en ole keskustelu aloittaja), juuri paniikki/kautta ahdistus häiriöön , vielä auttavat ainakin pahimman yli en syö mitään isoja annoksia mutta joka päivä joudun ottamaan koska ovat minut jo kouluttaneet.En niistä ikinä eroon pääse enkä edes yritä! Mielummin lääke kuin päivänkin kestävä kohtaus.Jätä lääke pois helppo neuvo vaan mitenkä sitten käy ???En tietysti suosittele kenellekään mutta minun kyllä on pakko jatkaa, eikä väliä jos näin edes pärjään ikää jo on ja lääkityksen avulla olen työni ja perheeni hoitanut.Niin käyn myös terapiassa,lääkkeet lääkärin valvonnassa.Aloittajalle paljon voimaa jaksaa kaikki kirjoittamasi on minulle kovin tuttua jos pystyt niin koita vaan mennä tulta päin siedätyshoitoa itsellesi , kamalalta tuntuu usein kun pelko/kauhu tiedän, mutta et ole yksin meitä on monia , vaikka ei se kohtauksessa auta tiedän.Ja kyllä tästä moni on parantunutkin oikea lääkäri ja oikeat lääkkeet, minäkin välillä tosi hyvässä kunnossa ollut näinä vuosina mutta minulla niin paljon ollut aiheita suruun pelkoon yms., että se vaikuttaa elämääni.Siulla kaikki mahdollisuudet päästä eroon tästä häiriöstä usko siihen ja hae sellaista apua josta tunnet olevan sinulle hyötyä esim.sellainen terapeutti jonka koet todella omaksesi . Kyllä sie voit tosiaankin tulla ihan kuntoon.Usko vaan!!


      • Anonyymi

        Siis rauhoittavat aiheuttaa kohtauksia ,miten se niin voi olla?Apua mä syönyt nyt kolme viikkoa alpazoramia ,ja lääkäri aikoo lisätä lääkettä, täytyy kysyä eihän niistä sitten tämän mukaan ole kuin haittaa vaikka minusta tuntuu, että hieman jo auttaneet!!!!!


      • Anonyymi

        Olen syönyt bentsoja säännöllisesti nyt noin 2-3 kuukautta. En syönyt ennenkuin kohtauksia rupesi tulemaan. Joten ei, ei johdu bentsoista. Mulle yritettiin ssri-lääkitystä sekä toista jotka molemmat aiheuttivat pahoja haittavaikutuksia (sairaalaan asti) jolloin lääkäri totesi ettei ole järkeä yrittää muuta pysyväislääkitystä vaan toivoa terapian auttavan. Lisään myös edelliseen kirjoitukseen että huolehdin mineraalien, vitamiinien ja hivenaineiden saannista sekä ruokavaliossa ja purkista, joten kohtaukset eivät johdu niiden puutteesta.


    • Anonyymi

      "Nyt syksyllä paniikkihäiriö palasin kortisoni kuurin seurauksena ja pahempana kuin ennen."

      IMEYTYSMISHÄIRIÖITÄ JOTKA AIHEUTTAVAT RAUDANPUUTETTA:

      lääkeaineet, kuten PPI-lääkkeet (”happosalpaajat/mahansuojalääkkeet”), kortisonin käyttö

    • Anonyymi

      Sinulle joka olet syönyt rauhoittavia 20 vuotta.. Suosittelen ihan tosissaan tutustumaan vaikka ashtonmanuaaliin ja tutustumaan mitä oikeastaan syöt ja kuinka laajasti ne sinuun todellisuudessa vaikuttaa.. niin kauan kun noita syöt, et todellakaan voi parantua paniikkihäiriöstä, koska rauhoittavat itsessään aiheuttaa järkyttävää paniikkioloa jos toleranssi ja riippuvuus on syntynyt siinä ei auta mitkään siedätyshoidot tai muut niissä olotiloissa. ja tiedän mistä puhun, kun olen vierottautunut noista huumeista ja bentsoviekkarit sitten pojat on pahoja ja kestää kestää ja kestää noin 1,5 melkein saa varautua akuutteihin viekkareihin.

      • Anonyymi

        Luulen että on eri asia vetääkö bentsoja narkatakseen vai selviytyäkseen paniikkikohtauksista. Mulla itselläni päivittäinen Temesta annos on 2 mg (pääasiassa) kun taas tiedän narkkeja jotka vetää tuon määrän kymmenkertaisena mennäkseen sekaisin. Sellaisella ja munlaisella melko varmasti viekkarit aika erilaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulen että on eri asia vetääkö bentsoja narkatakseen vai selviytyäkseen paniikkikohtauksista. Mulla itselläni päivittäinen Temesta annos on 2 mg (pääasiassa) kun taas tiedän narkkeja jotka vetää tuon määrän kymmenkertaisena mennäkseen sekaisin. Sellaisella ja munlaisella melko varmasti viekkarit aika erilaisia.

        Käsittääkseni bentsoissa kaikki ei tunne tarvetta nostaa annostusta ja on joku tietty määrä ihmisiä ketkä käyttä bentsoja vuosia samalla annoksella. Mutta pääsääntöisesti niitä ei suositella edes paketin mukaan käytettäväksi säännöllisesti viikkoja pitempään riippuvuusriskin takia. Riippuvuus ei ole välttämättä sitä että narkkaat lääkettä ja himoitset lääkettä vaan riippuvuus voi tulla lääkärin määräämän annoksen säännölliseen käyttöön jo muutamassa viikossa. Riippuvuus on tässä suhteessa turhankin syyllistävä termi, tietäen tämän lääkeryhmän ongelmat. Se on yksilöllistä missä ajassa riippuvuus tulee, joillakin nopeammin, toisilla hitaammin. Kyse on enemmänkin fyysisluontoisesta riippuvuudesta jolloin olo voi yhtäkkiä muuttua kurjaksi kun bentsoannosta ei ota. Tämä ei siis tarkoita että bentsoja olisi väärinkäytetty vaan niitä on voitu käyttää lääkärin ohjeella. Tässä vaiheessa riskinä on se että kun bentsoja ei ota, voi kokea vieroitusoireita ja jopa alkuperäistä pahempaa ahdistusta tai levottomuutta. Oireet voi olla hankalia sietää ja ne on tismalleen päinvastaisia mitä bentsoista haetaan. Rauhoittumisen sijaan tuleekin levottomuus, univaikeuksia ja lisääntynyttä ahdistusta. Tilapäinen ahdistus / unettomuus alkaakin kroonistua bentsojen myötä ja pahentua ottamattomuuden myötä. Elämästä voi tulla riippuvuudentäytteistä jossa elämä on annoksen ottoa toisensa jälkeen, ja ilman annosta on hankala olla jos sitä ei ota. Tästä ulospääsytienä voi olla bentsojen asteittainen alasajo ja mahdollisten vieroitusoireiden sietäminen. Jotkut lääkärit saattaa tässä vaiheessa katkaista bentsojen määräyksen ilman vähennystä mikä jättää potilaan hyvin epämukaviin oloihin. Riskinä on se että nämä olot väärindiagnosoidaan ja taas aletaan lääkitä jollain muulla. Jotkut lääkärit nostaa bentsoannosta tässä vaiheessa.

        Bentsojen ongelmallisimmiksi puoliksi laskisin toleranssin kehittymisen. Se tarkoittaa että edellinen annos mitä on syönyt lakkaa toimimasta. Yhtäkkiä käytön aikana alkaakin puskea vieroitusoireiden tyylisiä oireita. Nosto voi ratkaista ongelmat mutta mitään taetta ei ole etteikö nostokin jossain vaiheessa johtaisi uuteen toleranssiin. Toinen ongelmallinen puoli on lyhytvaikutteisten bentsojen annosten väliset vieroitusoireet mikä voi johtaa tarpeeseen naukkailla jatkuvasti annoksia. Tästä ulospääsy voi olla esim bentson vaihtaminen pitkävaikutteiseen ja asteittainen alasajo.

        Riippuvuutta pitäisi mielestäni bentsoissa riippuvuuden sijaan kuvata vauriona mikä kehon pitää korjata. Keho alkaa tulla fyysisesti riippuvaiseksi eikä olo ole enää fyysisesti normaali olo ilman lääkettä. Lääke on tietyllä tavalla vaurioittanut kehon säätelyjärjestelmiä ja keho on alkanut mukautua lääkkeeseen. Jotkut voi sotkea tämän ajatukseen että he tarvii lääkettä vaikka todellisuudessa he ovat riippuvuussuhteessa bentsoonsa joka laukaisee heille jatkuvaa ahdistusta. Bentsot voi lakata toimimasta ja alkaa tuntua jopa haitallisilta mutta silti saa vieroitusoireet jos yrittää alasajaa ne.

        Bentsojen ongelmallisin puoli on myös se, että niiden vieroitusoireita kutsutaan joissain tapauksissa pahemmaksi kuin heroiinin. Siinä missä opiaattien vieroitusoireet on suht lyhytaikaisia, vaikkakin voi olla julmia, bentsoissa oireet voi kestää pitkään ja olla myös julmia. Heather Ashton puhuu pitkittyneistä vieroitusoireista pienellä osalla käyttäjistä, mitkä kestää vuosia/kuukausia.
        Niiden riskiä voi minimoida olemalla käyttämättä bentsoja pitkään ja vähentämällä ne järkevästi pois.
        Järkevä tarkoittaa yksilöllistä hidastahtista vähennystä oloa kuunnellen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käsittääkseni bentsoissa kaikki ei tunne tarvetta nostaa annostusta ja on joku tietty määrä ihmisiä ketkä käyttä bentsoja vuosia samalla annoksella. Mutta pääsääntöisesti niitä ei suositella edes paketin mukaan käytettäväksi säännöllisesti viikkoja pitempään riippuvuusriskin takia. Riippuvuus ei ole välttämättä sitä että narkkaat lääkettä ja himoitset lääkettä vaan riippuvuus voi tulla lääkärin määräämän annoksen säännölliseen käyttöön jo muutamassa viikossa. Riippuvuus on tässä suhteessa turhankin syyllistävä termi, tietäen tämän lääkeryhmän ongelmat. Se on yksilöllistä missä ajassa riippuvuus tulee, joillakin nopeammin, toisilla hitaammin. Kyse on enemmänkin fyysisluontoisesta riippuvuudesta jolloin olo voi yhtäkkiä muuttua kurjaksi kun bentsoannosta ei ota. Tämä ei siis tarkoita että bentsoja olisi väärinkäytetty vaan niitä on voitu käyttää lääkärin ohjeella. Tässä vaiheessa riskinä on se että kun bentsoja ei ota, voi kokea vieroitusoireita ja jopa alkuperäistä pahempaa ahdistusta tai levottomuutta. Oireet voi olla hankalia sietää ja ne on tismalleen päinvastaisia mitä bentsoista haetaan. Rauhoittumisen sijaan tuleekin levottomuus, univaikeuksia ja lisääntynyttä ahdistusta. Tilapäinen ahdistus / unettomuus alkaakin kroonistua bentsojen myötä ja pahentua ottamattomuuden myötä. Elämästä voi tulla riippuvuudentäytteistä jossa elämä on annoksen ottoa toisensa jälkeen, ja ilman annosta on hankala olla jos sitä ei ota. Tästä ulospääsytienä voi olla bentsojen asteittainen alasajo ja mahdollisten vieroitusoireiden sietäminen. Jotkut lääkärit saattaa tässä vaiheessa katkaista bentsojen määräyksen ilman vähennystä mikä jättää potilaan hyvin epämukaviin oloihin. Riskinä on se että nämä olot väärindiagnosoidaan ja taas aletaan lääkitä jollain muulla. Jotkut lääkärit nostaa bentsoannosta tässä vaiheessa.

        Bentsojen ongelmallisimmiksi puoliksi laskisin toleranssin kehittymisen. Se tarkoittaa että edellinen annos mitä on syönyt lakkaa toimimasta. Yhtäkkiä käytön aikana alkaakin puskea vieroitusoireiden tyylisiä oireita. Nosto voi ratkaista ongelmat mutta mitään taetta ei ole etteikö nostokin jossain vaiheessa johtaisi uuteen toleranssiin. Toinen ongelmallinen puoli on lyhytvaikutteisten bentsojen annosten väliset vieroitusoireet mikä voi johtaa tarpeeseen naukkailla jatkuvasti annoksia. Tästä ulospääsy voi olla esim bentson vaihtaminen pitkävaikutteiseen ja asteittainen alasajo.

        Riippuvuutta pitäisi mielestäni bentsoissa riippuvuuden sijaan kuvata vauriona mikä kehon pitää korjata. Keho alkaa tulla fyysisesti riippuvaiseksi eikä olo ole enää fyysisesti normaali olo ilman lääkettä. Lääke on tietyllä tavalla vaurioittanut kehon säätelyjärjestelmiä ja keho on alkanut mukautua lääkkeeseen. Jotkut voi sotkea tämän ajatukseen että he tarvii lääkettä vaikka todellisuudessa he ovat riippuvuussuhteessa bentsoonsa joka laukaisee heille jatkuvaa ahdistusta. Bentsot voi lakata toimimasta ja alkaa tuntua jopa haitallisilta mutta silti saa vieroitusoireet jos yrittää alasajaa ne.

        Bentsojen ongelmallisin puoli on myös se, että niiden vieroitusoireita kutsutaan joissain tapauksissa pahemmaksi kuin heroiinin. Siinä missä opiaattien vieroitusoireet on suht lyhytaikaisia, vaikkakin voi olla julmia, bentsoissa oireet voi kestää pitkään ja olla myös julmia. Heather Ashton puhuu pitkittyneistä vieroitusoireista pienellä osalla käyttäjistä, mitkä kestää vuosia/kuukausia.
        Niiden riskiä voi minimoida olemalla käyttämättä bentsoja pitkään ja vähentämällä ne järkevästi pois.
        Järkevä tarkoittaa yksilöllistä hidastahtista vähennystä oloa kuunnellen.

        Ja hox en halua peloitella ketään. Nuo on vain realiteetit mitä bentsoihin kuuluu.

        Olen jutellut käyttäjien kanssa ja kokemuksia on monenlaisia. On käytetty bentsoja kuukausia, ei juuri vieroitusoireita. Jotkut käyttää vuosia pienellä annoksella kokien hyötyä (toisaalta on painavia syitä miksi bentsoja ei suositella pitkäaikaiseen jatkuvaan käyttöön). Jotkut käy läpi bentsojen kanssa helvetin missä vieroitusoireet on pahoja ja kestää, ja kestää. Ei meinaa millään päästä lääkkeestä eroon ja oireet alkuperäisiä pahempia.

        Pistää vaan miettimään että kuinka moni oikeasti kärsii lääkkeiden tai vieroitusoireiden seurauksena ja näkee ne omina oireinaan? Yhtäkkiä on lista fyysisiä selittämättömiä oireita lääkkeiden seurauksena. Ja kyllä nekin voi ahdistaa. Oireet voi olla pahempia lääkkeiden ja vieroituksen jälkeen kuin niitä ennen.

        Hermosto voi herkistyä jatkuvan lääkkeillä sörkkimisen seurauksena. Se voi näkyä esim niin että ei siedä lääkkeitä mitä ennen sieti. Aiheesta voi lukea esim palstoilta missä ihmiset kärsii lääkevieroitusten tai huonojen lääkereaktioiden takia (esim Surviving Antidepressants palsta). Se auttoi ymmärtämään itseäni, miksi en sietänyt enää lääkkeitä yhden vieroituksen jälkeen. Siellä kuvataan myös esim pitkittyneitä vieroitusoireita (eng. "PAWS").
        Ahdistus saattaa jossain vaiheessa pitkään lääkkeiden jälkeen hiljalleen alkaa talttua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja hox en halua peloitella ketään. Nuo on vain realiteetit mitä bentsoihin kuuluu.

        Olen jutellut käyttäjien kanssa ja kokemuksia on monenlaisia. On käytetty bentsoja kuukausia, ei juuri vieroitusoireita. Jotkut käyttää vuosia pienellä annoksella kokien hyötyä (toisaalta on painavia syitä miksi bentsoja ei suositella pitkäaikaiseen jatkuvaan käyttöön). Jotkut käy läpi bentsojen kanssa helvetin missä vieroitusoireet on pahoja ja kestää, ja kestää. Ei meinaa millään päästä lääkkeestä eroon ja oireet alkuperäisiä pahempia.

        Pistää vaan miettimään että kuinka moni oikeasti kärsii lääkkeiden tai vieroitusoireiden seurauksena ja näkee ne omina oireinaan? Yhtäkkiä on lista fyysisiä selittämättömiä oireita lääkkeiden seurauksena. Ja kyllä nekin voi ahdistaa. Oireet voi olla pahempia lääkkeiden ja vieroituksen jälkeen kuin niitä ennen.

        Hermosto voi herkistyä jatkuvan lääkkeillä sörkkimisen seurauksena. Se voi näkyä esim niin että ei siedä lääkkeitä mitä ennen sieti. Aiheesta voi lukea esim palstoilta missä ihmiset kärsii lääkevieroitusten tai huonojen lääkereaktioiden takia (esim Surviving Antidepressants palsta). Se auttoi ymmärtämään itseäni, miksi en sietänyt enää lääkkeitä yhden vieroituksen jälkeen. Siellä kuvataan myös esim pitkittyneitä vieroitusoireita (eng. "PAWS").
        Ahdistus saattaa jossain vaiheessa pitkään lääkkeiden jälkeen hiljalleen alkaa talttua.

        Luin nämä kirjoitukset ja nyt kyllä pelottaa japa niikkikohtaus on tulossa kauheeta.Monen monta vuotta syöneenä bentsoja olenkin näköjään itse aiheuttanut paniikkikohtauksen ,vai miten tämän tulkitsee?Meitähän on varmasti aika joukko joka jopa vuosikymmeniä käyttänyt!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin nämä kirjoitukset ja nyt kyllä pelottaa japa niikkikohtaus on tulossa kauheeta.Monen monta vuotta syöneenä bentsoja olenkin näköjään itse aiheuttanut paniikkikohtauksen ,vai miten tämän tulkitsee?Meitähän on varmasti aika joukko joka jopa vuosikymmeniä käyttänyt!!!

        Edelleenkin osa on jotka käyttää bentsoja vuosia samalla annoksella ilman ongelmia ja kaikille ei tule pahoja vieroitusoireita. Joten ei kannata panikoida jos koet lääkkeesi hyödylliseksi ja vievän paniikkiasi pois.

        Jos toleranssi ei ole noussut (tarve kasvattaa annostusta) etkä koe annosten välillä esim jatkuvasti lisääntyvää huonoa oloa (annosten väliset vieroitusoireet) niin tuskin ongelmaa on. Myöskin hidas asteittainen vähennys voi pitää vieroitusoireet siedettävinä niillä jotka bentsoja käyttävät ja haluavat joskus irti . Jos pärjää bentson voimin niin sillä on mentävä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luin nämä kirjoitukset ja nyt kyllä pelottaa japa niikkikohtaus on tulossa kauheeta.Monen monta vuotta syöneenä bentsoja olenkin näköjään itse aiheuttanut paniikkikohtauksen ,vai miten tämän tulkitsee?Meitähän on varmasti aika joukko joka jopa vuosikymmeniä käyttänyt!!!

        Ennen bentsoja määrättiin pitemmiksi ajoiksi kunnes jossain vaiheessa niitä alettiin määräämään rajoitetummin. Tähän varmaan syynä oli juuri riippuvuusongelmat ja vieroitusoireet ynnä muut ongelmat. Nykyään tuntuu että lääkärit määrää niitä tosi varovasti ja rajoitetusti.

        Mihin sinä söit bentsoja? Jos söit paniikkikohtaukseen niin tuskin sinä olet itsellesi paniikkikohtauksia niillä aiheuttanut. Toki bentsot voi aiheuttaa toleranssia, vieroitusoireita ja lyhytvaikutteiset bentsot annosten välisiä oireita, mitkä voi oireilla esim ahdistustasojen kohoamisena jos tulee toleranssi, yrittää lääkkeestä eroon tai annosten välillä ahdistus alkaa nousta ennenkuin ottaa seuraavan pillerin. Jotkut voi luulla että kyse on "omasta ahdistuksesta" ja tämän vuoksi he tarvitsevat bentsoaan vaikka oikeasti ahdistus voi olla kytköksissä ylläoleviin bentsoihin liittyviin ongelmiin ja he nappailevat ymmärtämättään bentsoja fyysisen riippuvuuden vuoksi vieroitusoireita taltuttamaan.

        Mietin vain että joissain tapauksissa ihmiset ei ehkä tajua että bentsot voi pahentaa ja kroonistaa ongelmia. Jos ottaa bentsot vaikka käyttöön kun on hetkellinen unettomuus niin siitä voikin tulla vaikeampi jos alkaa tuntua ettei enää osaa nukkua esim ilman bentsoa riippuvuuden synnyn myötä. Näin voi käydä.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelleenkin osa on jotka käyttää bentsoja vuosia samalla annoksella ilman ongelmia ja kaikille ei tule pahoja vieroitusoireita. Joten ei kannata panikoida jos koet lääkkeesi hyödylliseksi ja vievän paniikkiasi pois.

        Jos toleranssi ei ole noussut (tarve kasvattaa annostusta) etkä koe annosten välillä esim jatkuvasti lisääntyvää huonoa oloa (annosten väliset vieroitusoireet) niin tuskin ongelmaa on. Myöskin hidas asteittainen vähennys voi pitää vieroitusoireet siedettävinä niillä jotka bentsoja käyttävät ja haluavat joskus irti . Jos pärjää bentson voimin niin sillä on mentävä.

        Kyllä minulla tulee välillä annosten välillä ahdistus olo , mutta lääkkeitä en ole lisännyt ,kärsin sitten en ota ylimääräistä pilleriä .Olen syönyt yli kaksikymmentä vuotta.aika ,"pientä" määrää päivittäin, muuten ei elämästä selviä,elikkä...no pärjään bentsoja voimin.Tämä minun elämääni,ja tosiaan näin on vaan mentävä.Elikkä en lääkettä ole lisännyt vaikka lääkärikin suositteli, mutta mihinkään vieroitukseen en ole ajatellut lähteä.Täällä jossain mielestäni aika paljon minun tarinani vastaava kirjoitus? Täytyy kyllä myöntää että tuli myöskin VIELÄKIN vähän paniikkikohtauksen olo kun noita muutamaa kirjoitusta luin , mutta toisaalta täältä on myös löytynyt paljon NS.vertaistukea.Koitetaan pärjätä tahoillamme , kukin omalla tavallaan!


    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Kiitos vaan linkistä.Tarkoitin että itse annan itselleni ja "siedätyshoitoa"puskemalla eteenpäin se on yksi minun keinoni . Lääkäri minulle kertonut vieroitusoireet kuinka kovat ovat.Kuten sanoin ikää jo niin paljon että taitaa aika vieroitukseen olla jo liian lyhyt , siis kestää ne,enkä ole ajatellut sitä aloittakaanjos näinkin pärjään ja välillä tarvitsen pienemmän määrän mitä suositellaan eli varaa on nostaa annosta näidenkin vuosien jälkeen.Minä aikojen saatossa jäin tähän "koukkuun"mutta näin tämä nyt on mennyt.Enkä todella usuta ketään benzoja syömään!!! Mutta joskus niitäkin tarvitaan enkä ketään minä ainakaan siitä tuomitse tiedän tarkalleen mikä paniikkikohtaus on sitä syö vaikka pieniä kiviä,että loppuisi.En myöskään ketään suorastaan pelottelee viekkareilla.Aloittajalle vielä kerran kyllä siitä voi kokonaan parantua .Muuten tämä keskustelu on minun osaltani tässä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos vaan linkistä.Tarkoitin että itse annan itselleni ja "siedätyshoitoa"puskemalla eteenpäin se on yksi minun keinoni . Lääkäri minulle kertonut vieroitusoireet kuinka kovat ovat.Kuten sanoin ikää jo niin paljon että taitaa aika vieroitukseen olla jo liian lyhyt , siis kestää ne,enkä ole ajatellut sitä aloittakaanjos näinkin pärjään ja välillä tarvitsen pienemmän määrän mitä suositellaan eli varaa on nostaa annosta näidenkin vuosien jälkeen.Minä aikojen saatossa jäin tähän "koukkuun"mutta näin tämä nyt on mennyt.Enkä todella usuta ketään benzoja syömään!!! Mutta joskus niitäkin tarvitaan enkä ketään minä ainakaan siitä tuomitse tiedän tarkalleen mikä paniikkikohtaus on sitä syö vaikka pieniä kiviä,että loppuisi.En myöskään ketään suorastaan pelottelee viekkareilla.Aloittajalle vielä kerran kyllä siitä voi kokonaan parantua .Muuten tämä keskustelu on minun osaltani tässä!

        Ymmärrän paniikkihäiriöisenä ihan täysin. Ennemmin syön bentsoja jotka auttavat kuin kärvistelen ja kidun kohtauksissa vain siksi että joku jolla ei ole mitään tietoa miltä paniikkikohtaus tuntuu, paheksuu sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän paniikkihäiriöisenä ihan täysin. Ennemmin syön bentsoja jotka auttavat kuin kärvistelen ja kidun kohtauksissa vain siksi että joku jolla ei ole mitään tietoa miltä paniikkikohtaus tuntuu, paheksuu sitä.

        Minulla myös kova paniikkihäiriö/kautta ahdistus häiriö kanssasi täysin samaa mieltä enenmin xanoria tms.bentsoja kuin paniikki kidutusta !Ei tarvitse pelotella tai paheksua kenenkään,vaan tuo linkin lähettäjä ole sinä onnellinen kun olet terve!Ja AP. Jos jo kerran olet tästä selvinnyt luota , että selviät uudelleenkin.Tänään eksyin tälle palstalle tulikin aika mielenkiintoinen sivu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla myös kova paniikkihäiriö/kautta ahdistus häiriö kanssasi täysin samaa mieltä enenmin xanoria tms.bentsoja kuin paniikki kidutusta !Ei tarvitse pelotella tai paheksua kenenkään,vaan tuo linkin lähettäjä ole sinä onnellinen kun olet terve!Ja AP. Jos jo kerran olet tästä selvinnyt luota , että selviät uudelleenkin.Tänään eksyin tälle palstalle tulikin aika mielenkiintoinen sivu.

        Lähinnä pelottaa siksi että nyt kohtauksia on paljon useammin kuin silloin nuorena ja nyt niitä tulee myös kotona (ennen koti oli turvasatama). Lisäksi silloin nuorena ssri-lääkitys auttoi, nyt keho ei enää sietänyt samaa lääkettä.
        Mulla diagnoosina siis vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita, ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. En ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan ja pelkään ettei tilanne muutu.
        Kohtaukset ovat todella invalisoivia ja koko kehoni voi pahoin. Olen käynyt vaikka missä tutkimuksissa koska on niin vaikeaa uskoa että mieli voi saada kehon voimaan näin pahoin, mutta mitään ei ole löytynyt. Ekg aina normaali, verenpaine koholla ainoastaan kohtauksien aikana ja kun rauhoitun, ne laskevat. Hapenottokyky normaali, kaikki verikokeet normaaleja, jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lähinnä pelottaa siksi että nyt kohtauksia on paljon useammin kuin silloin nuorena ja nyt niitä tulee myös kotona (ennen koti oli turvasatama). Lisäksi silloin nuorena ssri-lääkitys auttoi, nyt keho ei enää sietänyt samaa lääkettä.
        Mulla diagnoosina siis vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita, ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. En ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan ja pelkään ettei tilanne muutu.
        Kohtaukset ovat todella invalisoivia ja koko kehoni voi pahoin. Olen käynyt vaikka missä tutkimuksissa koska on niin vaikeaa uskoa että mieli voi saada kehon voimaan näin pahoin, mutta mitään ei ole löytynyt. Ekg aina normaali, verenpaine koholla ainoastaan kohtauksien aikana ja kun rauhoitun, ne laskevat. Hapenottokyky normaali, kaikki verikokeet normaaleja, jne.

        "on niin vaikeaa uskoa että mieli voi saada kehon voimaan näin pahoin, mutta mitään ei ole löytynyt."

        Mutta entäs jos se ei olekaan mieli joka saa kehon voimaan pahoin vaan elimistö joka saa mielen voimaan pahoin?

        "Hapenottokyky normaali"

        Hapenottokyky mitataan sormen päähän laitettavalla optisella "happisaturaatiomittarilla". Se mittaa vain punasolujen "varautumistasoa". Eli, jos punasolut on ladattu hapella, ne muuttavat väriä sellaisesksi että laite ne tunnistaa. Jos kuitenkin noita punasoluja on kovin vähän tai ne ovat pieniä, se ei näy sillä laitteella. Kaikki näyttää hyvältä tuolla menetelmällä mitattuna, mutta totuus voi ollakin se, että happea ei menekään elimistöön sellaisia määriä kuin pitäisi.

        "kaikki verikokeet normaaleja, jne."

        Onkohan oikeasti otettu "kaikki" verikokeet. Osaa kokeista ei meinaa saada vaikka niitä suorastaan rukoilisi otettavaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "on niin vaikeaa uskoa että mieli voi saada kehon voimaan näin pahoin, mutta mitään ei ole löytynyt."

        Mutta entäs jos se ei olekaan mieli joka saa kehon voimaan pahoin vaan elimistö joka saa mielen voimaan pahoin?

        "Hapenottokyky normaali"

        Hapenottokyky mitataan sormen päähän laitettavalla optisella "happisaturaatiomittarilla". Se mittaa vain punasolujen "varautumistasoa". Eli, jos punasolut on ladattu hapella, ne muuttavat väriä sellaisesksi että laite ne tunnistaa. Jos kuitenkin noita punasoluja on kovin vähän tai ne ovat pieniä, se ei näy sillä laitteella. Kaikki näyttää hyvältä tuolla menetelmällä mitattuna, mutta totuus voi ollakin se, että happea ei menekään elimistöön sellaisia määriä kuin pitäisi.

        "kaikki verikokeet normaaleja, jne."

        Onkohan oikeasti otettu "kaikki" verikokeet. Osaa kokeista ei meinaa saada vaikka niitä suorastaan rukoilisi otettavaksi.

        "Onkohan oikeasti otettu "kaikki" verikokeet. Osaa kokeista ei meinaa saada vaikka niitä suorastaan rukoilisi otettavaksi."

        Ja vaikka ne otettaisiinkin, niin sitten todetaan että nämä ovat viitealueella, kaikki on normaalia.

        Tietyissä mittauksissa tuo viitearvo vaan ei ole kovinkaan luotettava raja-arvo sille, että onko kaikki kunnossa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lähinnä pelottaa siksi että nyt kohtauksia on paljon useammin kuin silloin nuorena ja nyt niitä tulee myös kotona (ennen koti oli turvasatama). Lisäksi silloin nuorena ssri-lääkitys auttoi, nyt keho ei enää sietänyt samaa lääkettä.
        Mulla diagnoosina siis vaikea-asteinen masennus ilman psykoottisia oireita, ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. En ole ollut onnellinen enää pitkään aikaan ja pelkään ettei tilanne muutu.
        Kohtaukset ovat todella invalisoivia ja koko kehoni voi pahoin. Olen käynyt vaikka missä tutkimuksissa koska on niin vaikeaa uskoa että mieli voi saada kehon voimaan näin pahoin, mutta mitään ei ole löytynyt. Ekg aina normaali, verenpaine koholla ainoastaan kohtauksien aikana ja kun rauhoitun, ne laskevat. Hapenottokyky normaali, kaikki verikokeet normaaleja, jne.

        Täällä yksi kohtalotoveri minulla myös nuorempana auttoi tuo ssri lääkitys nyt kun muutama vuosi sitten alkoivat ahdistus/paniikkihäiriö kovempia tulemaan koitettiin taas noita lääkkeitä kolmea eri nimistä tuli olo vielä kamalammaksi olo, lääkäri totesi itsekkin etteivät sovi minulle.Nyt olen vuosia syönyt vain bentsoja (vahvoja) niillä pärjäsi oikein hyvin , en syö isoa määrää , mutta joka päivä,pakko! Psykiatrian sairaanhoitajalle käyn,ja omalääkärillä joka vastaa lääkityksestä.Mutta nyt minä myös saan kotonakin paniikkikohtauksen melkeinpä useimmin kuin ollessani jonkun seurassa,isot kaupat yms.ovat kauhistus.Minulla myös enemmän tullut fyysisiä vaivoja ja valtava itsetarkkailu pienestäkin kehon tuntemuksesta.Tämä elämä ei ole mitenkään elämää!!! Mutta toivon että joku päivä olo tasaantuu,onhan niin käynyt ennenkin tällä älohduttaudun olen näinä vuosina käynyt niin monessa terapiassa lääkärissä saanut niin paljon neuvoa ja opastusta tutkittu tt-kuvia myöten mitään elimellistä vikaa ei ole, Ymmärrän sinua oikein hyvin, että pelkäät ,onko sinulla mitään lääkitystä helpottamassa oloa minulla nuo rauhoittavat auttaa jaksamaan . Nyt tietysti joku hyppää heti bentsoja vastaan, mutta jos ne auttaa miksi kärsiä ,tämä on minun valintani en neuvo ketään niitä syömään, mutta en myöskään paheksu käyttöä.Tästähän on tälläkin palstalla puhuttu.Mutta uskotaan parempaan "huomiseen"Jaksamista !!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Onkohan oikeasti otettu "kaikki" verikokeet. Osaa kokeista ei meinaa saada vaikka niitä suorastaan rukoilisi otettavaksi."

        Ja vaikka ne otettaisiinkin, niin sitten todetaan että nämä ovat viitealueella, kaikki on normaalia.

        Tietyissä mittauksissa tuo viitearvo vaan ei ole kovinkaan luotettava raja-arvo sille, että onko kaikki kunnossa.

        Mitä kokeita tarkoitus ottaa paniikkihäiriö diagnoosin saamiseksi aikoinaan minulla otettiin vaan EKG,pvk, kilpirauhanen,jaB12 vitamiinit.Kaikki NORMAALIT arvot.mitä tarkoitat etteivät kaikkia ota vaikka pyytäisi?En oikein käsitä (tyhmä?)siis minä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä kokeita tarkoitus ottaa paniikkihäiriö diagnoosin saamiseksi aikoinaan minulla otettiin vaan EKG,pvk, kilpirauhanen,jaB12 vitamiinit.Kaikki NORMAALIT arvot.mitä tarkoitat etteivät kaikkia ota vaikka pyytäisi?En oikein käsitä (tyhmä?)siis minä!

        Esim raudanpuute aiheuttaa paniikkikohtauksia, olen sen itse kokenut.

        https://builder.esasoppi.fi/raudanpuute/vaikeasti-tunnistettavia-raudanpuutteen-oireita/

        Kun sinulla tuo pvk on otettu, jossa tsekataan hemoglobiini, niin sitähän luulisi että kun hemoglobiini on alueella, niin rautaa on riittävästi.

        Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole. En tiedä miksi tuota hemoglobiinia edes mitataan, kun ei se kerro siitä raudan määrästä juuri mitään. Onhan se tietysti niin, että jos hemoglobiini on alhainen, niin silloin on kyllä raudan puute, mutta jos se on alueella, ei se kerro asiasta mitään.

        Ferritiini mittaus kertoo jo asiasta jotakin, mutta valitettavasti sekään ei ole täydellinen. Vielä kun tuossa ferritiinmittauksessa on aivan liian tiukat viitearvot, jää tuonkin mittauksen jälkeen epäselväksi se, onko raudasta puutetta vaiko ei. Ja kun tuota ferritiiniä ei oikein suostuta testaamaan terveyskeskuksissa, se tekee hommasta vielä hankalampaa.

        Luulisi että sillähän se selviää, että kokeilee syödä rautakuurin, niin ei, ei sekään vielä aukottomasti kerro varmasti sitä, että onko raudanpuute. Jos se ei imeydy se rauta niin se ei vaan sitten imeydy. Sitten sitä pitää antaa laskimoon.

        Tuo nyt ihan malliesimerkkinä siitä, että on asioita jotka aiheuttaa paniikkikohtauksia ja joiden selvittäminen ei olekaan ihan tosta vaan selkeä "hemoglobiini on viitearvoissa" juttu.

        Valitettavasti tavan lääkäri ei noista, oman kokemukseni perusteella, tunnu ymmärtävän yhtikäs mittään. Omalla kohdallani itseopiskelu tuotti parhaan tuloksen.

        B12 sulla on testattuna, mutta kaikki B-ryhmän vitamiinit vaikuttaa hermojärjestelmän toimintaan, erityisesti B6 ja B9 eli folaatti jota saa kasviksista. Noitahan ei kukaan ole selvittänyt, eikä selvitä. Jos et itse selvitä niin ei sitä kukaan muukaan tee. Purkista aloin noita itse ottamaan varmuuden vuoksi, eikä oloni ainakaan huonommaksi mennyt.

        Magnesiumin epäillään myös aiheuttavan paniikkiohtauksia, tai siis nimenomaan sen alhainen taso.

        D-vitamiini tähän aikaan vuodesta, auttoi selvästi itseäni.

        Omalla kohdallani löysin viisi puutosta noissa vitamiineissa ja kivenaineissa, rauta oli se suurin asia mikä käänti elämäni suunnan kohti normaliutta.

        En sano että sinulla olisi ongelmaa minkään edellämainitun kanssa, mutta älä tuudittaudu siihen luuloon että kaikki on tutkittu. Lääkärit näkee sinua noin 15 minuuttia vastaanotolla, sen jälkeen tehdään hoitosuunnitelma. Tuo 15 minuuttia jättää aika paljon aukoja siihen selvitystyöhön ja kun useimmat (käytännössä kaikki) lääkärit ovat sidottuja valmiisiin kaavoihin siitä, miten sairautta hoidetaan, jää moni asia selvittämättä.

        Googlella löytää paniikkihäiriöstä ja sen aiheuttajista paljon juttua, jos kiinnostaa niin sieltä vaan lukemaan. Ja jos omatoimisuus kiinnostaa ja on turhautunut paikallaan polkevaan hoitoon lääkäreiden suunnalta niin aina voi tehdä itsellään kokeita ja testailla noiden potentiaalisten aiheuttajien eliminoimista. (syödä niitä vitamiineja tai hivenaineita tai rautaa)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos vaan linkistä.Tarkoitin että itse annan itselleni ja "siedätyshoitoa"puskemalla eteenpäin se on yksi minun keinoni . Lääkäri minulle kertonut vieroitusoireet kuinka kovat ovat.Kuten sanoin ikää jo niin paljon että taitaa aika vieroitukseen olla jo liian lyhyt , siis kestää ne,enkä ole ajatellut sitä aloittakaanjos näinkin pärjään ja välillä tarvitsen pienemmän määrän mitä suositellaan eli varaa on nostaa annosta näidenkin vuosien jälkeen.Minä aikojen saatossa jäin tähän "koukkuun"mutta näin tämä nyt on mennyt.Enkä todella usuta ketään benzoja syömään!!! Mutta joskus niitäkin tarvitaan enkä ketään minä ainakaan siitä tuomitse tiedän tarkalleen mikä paniikkikohtaus on sitä syö vaikka pieniä kiviä,että loppuisi.En myöskään ketään suorastaan pelottelee viekkareilla.Aloittajalle vielä kerran kyllä siitä voi kokonaan parantua .Muuten tämä keskustelu on minun osaltani tässä!

        Juu kun ikää on enempi ja bentson käyttöä pitkään vaikka vuosikymmen ja jos elämä on ok lääkkeellä eikä pahoja haittoja ja syytä irti niin ei lääkärin pitäisi alkaa tässä vaiheessa ihmistä pakottamaan käymään vieroitusoireita läpi. Joskus se käyttö on se vähempi paha.


    • Anonyymi

      Terapiaa voisi ehkä tehostaa. On paljon kiinni siitä, millainen terapeutti on, mikä koulutus hänellä, ymmärtääkö asioita tarpeeksi syvällisesti. Ja myös, kuinka tulette henkilötasolla hänen kanssaan toimeen.

      Jos paniikkihäiriö haittaa noin paljon elämää ja työtä, terapiaan saisi varmasti Kelan kuntoutuskorvauksia.
      https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia

      Omasta kokemuksesta voin sanoa, että yksi terapeutti tuottaa yhdenlaisen tuloksen, toinen toisenlaisen. Olen käynyt useammankin terapiajakson elämäni aikana, erimittaisia. Vasta viimeisin, kolmivuotinen Kelan tuella, muutti elämäni sellaiseen suuntaan mihin halusin. Ongelminani olivat ahdistus, masennus ja paniikki. Syinä olivat erinäiset elämäni aikana tapahtuneet traumaattiset asiat ja pitkäaikaiset vaikeat olosuhteet.

      Bentsoja olen syönyt joskus pitkiäkin aikoja, mutta vain satunnaisesti ja pieniä annoksia. Esim. parina päivänä viikossa 5 mg, välillä puolikin vuotta ilman. Satunnainen käyttö ei koukuta, mutta auta armias, kun pari kertaa käytin yli viikon putkeen. Kun lopetin - ja siis puhutaan nyt vain viikosta, ja pienestä annoksesta - paniikki ja ahdistus tuli paljon voimakkaampana takaisin! Nykyään en onneksi tarvitse lääkkeitä enää. Olen lukenut paljon bentosdiatsepiinien haittavaikutuksista. Ei vain toleranssi ja vierotusoireet, vaan myös mm. kognitiivisten toimintojen rappeutuminen vähitellen ja kohonnut alzheimer-taudin riski.

      Terapiaan siis suosittelisin panostamaan, ja pohtimaan kriittisesti, miten aikaisemmat mahdolliset terapiat ovat menneet, ja mitä toivoo terapialta jatkossa. Hoitojen saamisessa kannattaa muutenkin koettaa olla aktiivinen ja luottaa itseensä, luottaa omiin sisäisiin tuntemuksiinsa siitä mikä sopii itselle. Hyväätarkoittavat mt-ammattilaiset eivät aina tiedä toisen puolesta, mikä auttaisi, ja heillä saattaa olla hyvinkin vaihtelevan tasoiset koulutukset ja työkokemukset. Myös omat ennakkoluulonsa...

      Monella on paniikin takana lapsuudentraumoja, jopa varhaislapsuudesta ajalta ennen kuin tietoisuus kehittyi. Jos traumaterapia tuntuisi sopivalta vaihtoehdolta, niin tässä esim. Disso ry:n sivut joilla tietoa lisää:
      https://www.disso.fi/

      • Anonyymi

        Käyn siis psykologilla ja psykiatrisella sairaanhoitajalla ja olen jonossa kahteen eri terapiaryhmään (jonoa ilmeisesti koronan takia). Traumaterapiassa kävin aiemmin mutta se ei ole enää ajankohtainen. En ole käynyt töissä vuoden 2019 jälkeen, en pystyisikään. Lääkäri oli sitä mieltä että katsotaan tuota kelan tukemaa psykoterapiaa jos ryhmäterapiatkaan eivät tuota tulosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käyn siis psykologilla ja psykiatrisella sairaanhoitajalla ja olen jonossa kahteen eri terapiaryhmään (jonoa ilmeisesti koronan takia). Traumaterapiassa kävin aiemmin mutta se ei ole enää ajankohtainen. En ole käynyt töissä vuoden 2019 jälkeen, en pystyisikään. Lääkäri oli sitä mieltä että katsotaan tuota kelan tukemaa psykoterapiaa jos ryhmäterapiatkaan eivät tuota tulosta.

        "Lääkäri oli sitä mieltä että katsotaan tuota kelan tukemaa psykoterapiaa jos ryhmäterapiatkaan eivät tuota tulosta."

        Minusta tuo kuulostaa hyvältä idealta. Jos menet ryhmien jälkeen yksilöterapiaan, katso sitten todella tarkkaan, kenen kanssa aloitat:) Itse vaihdoin muutaman kerran. Ratkaisevaa on henkilökohtainen vuorovaikutus. En myöskään ottaisi terapeuttia, jolla on hyvin suppea koulutus (ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti tms.) ja vähän omaa terapiaa läpikäytynä. He voivat auttaa vain siihen saakka, mihin ovat itse päässeet itsensä kanssa.

        Minusta myöskään ryhmät eivät ole vaihtoehto yksilöterapialle, vaan useimmat ihmiset voisivat hyötyä molemmista. Riippuu siitä, miten itse kokee ko. toimintatavat. Ja mitä asettaa tavoitteekseen. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon:)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lääkäri oli sitä mieltä että katsotaan tuota kelan tukemaa psykoterapiaa jos ryhmäterapiatkaan eivät tuota tulosta."

        Minusta tuo kuulostaa hyvältä idealta. Jos menet ryhmien jälkeen yksilöterapiaan, katso sitten todella tarkkaan, kenen kanssa aloitat:) Itse vaihdoin muutaman kerran. Ratkaisevaa on henkilökohtainen vuorovaikutus. En myöskään ottaisi terapeuttia, jolla on hyvin suppea koulutus (ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti tms.) ja vähän omaa terapiaa läpikäytynä. He voivat auttaa vain siihen saakka, mihin ovat itse päässeet itsensä kanssa.

        Minusta myöskään ryhmät eivät ole vaihtoehto yksilöterapialle, vaan useimmat ihmiset voisivat hyötyä molemmista. Riippuu siitä, miten itse kokee ko. toimintatavat. Ja mitä asettaa tavoitteekseen. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon:)

        --olin siis edellinen kommentoija, joka laittoi kuntoutuspsykoterapialinkin : )


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        --olin siis edellinen kommentoija, joka laittoi kuntoutuspsykoterapialinkin : )

        Kyllä terapeutin,ja sinun suhteessa pitää kemioiden kohdata,turha käydä jos parin kerran jälkeen on olo ettei hän sinua ymmärrä eikä sinulle tule tunnetta , että oikein odotat sinne pääsyä ja pääset puhumaan(=uskallat)puhua kipeimmätkin tunteesi.Kokemusta on kunnallisella puolella kolme kertaa kävin JOKA kerran eri terapeutti,tämä oli yliopistollisessa sairaalassa, täysin typerää! Sain kelan mukaan pääsin yksityiselle psykiatriatrille ja asiani alkoivat selvetä minua kuunneltiin ymmärrettiin sain myös lääkityksen joka auttoi.Kävin siellä kolme vuotta aluksi useimmin sitten vähennettiin tarpeen tullen.Kävin myös ryhmäterapiasa se oli mielestäni erittäin antoisaa, kaikki oltiin samalla viivalla tiedettiin mistä puhutaan ja ryhmähenki antoi voimaa ettei ole yksin on muitakin.tsemppiä!!


      • Anonyymi

        Minulla kävi niin että koukutuin bentsodiatsepiineihin ja käytin niitä vuosia. Toleranssi nousi ja annos isoni. Koin niistä monenlaista haittaa. Olo niitä käyttäessä ei koskaan ollut hyvä. Pää oli sumuinen, outoja oloja kehossa, turra olo, masentuneisuutta, ajatus ei toiminut kunnolla ja muisti pätki. Tuntui että välillä en enää tiennyt kuka olin. Rupesin alasajamaan niitä ja siitä repesi kyllä omanlaisensa kärsimys. Oudoimpia ja stressaavimpia oireita oli mm. derealisaatio ja sisäisen levottomuuden tunne. Kun pääsin alas annoksessa huomasin monenlaisia muutoksia itsessäni, mitä voisin pitää suotuisana. Yksi oli se että tuntui kuin olisin herännyt koomasta, ajattelu kirkastui ja masennus väheni. Tunteet alkoi palata, tosin valitettavasti painottuen ahdistuksen tunteeseen ja joskus tuntui kuin saisi jotain outoja kiukunpuuskia. Uni kärsi välillä vieroituksessa pahasti. Olo oli toisinaan kuin olisi jatkuvassa krapulassa. Omituisia tuntemuksia kehossa sisäisestä tärinästä ym. Tosi surkea stressinsietokyky. Välillä oloja kuin ahdistus on niin korkea että on lähellä paniikkia koko päivän. Aistiyliherkkyyttä. Lihaskireyttä. Väsymystä Jne jne. Moni oire on alkanut helpottaa vaikka jotkut tuntuu että on pahentuneet.

        Pääsin vieroituksessa aika alas kun oli pakko painaa jarrua kun oireet iski päälle. Yritän vielä lopuistakin päästä eroon. Melkoista shokkihoitoa on ollut pärjätä tämäntyylisten oireisen kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla kävi niin että koukutuin bentsodiatsepiineihin ja käytin niitä vuosia. Toleranssi nousi ja annos isoni. Koin niistä monenlaista haittaa. Olo niitä käyttäessä ei koskaan ollut hyvä. Pää oli sumuinen, outoja oloja kehossa, turra olo, masentuneisuutta, ajatus ei toiminut kunnolla ja muisti pätki. Tuntui että välillä en enää tiennyt kuka olin. Rupesin alasajamaan niitä ja siitä repesi kyllä omanlaisensa kärsimys. Oudoimpia ja stressaavimpia oireita oli mm. derealisaatio ja sisäisen levottomuuden tunne. Kun pääsin alas annoksessa huomasin monenlaisia muutoksia itsessäni, mitä voisin pitää suotuisana. Yksi oli se että tuntui kuin olisin herännyt koomasta, ajattelu kirkastui ja masennus väheni. Tunteet alkoi palata, tosin valitettavasti painottuen ahdistuksen tunteeseen ja joskus tuntui kuin saisi jotain outoja kiukunpuuskia. Uni kärsi välillä vieroituksessa pahasti. Olo oli toisinaan kuin olisi jatkuvassa krapulassa. Omituisia tuntemuksia kehossa sisäisestä tärinästä ym. Tosi surkea stressinsietokyky. Välillä oloja kuin ahdistus on niin korkea että on lähellä paniikkia koko päivän. Aistiyliherkkyyttä. Lihaskireyttä. Väsymystä Jne jne. Moni oire on alkanut helpottaa vaikka jotkut tuntuu että on pahentuneet.

        Pääsin vieroituksessa aika alas kun oli pakko painaa jarrua kun oireet iski päälle. Yritän vielä lopuistakin päästä eroon. Melkoista shokkihoitoa on ollut pärjätä tämäntyylisten oireisen kanssa.

        "Uni kärsi välillä vieroituksessa pahasti. Olo oli toisinaan kuin olisi jatkuvassa krapulassa. Omituisia tuntemuksia kehossa sisäisestä tärinästä ym. Tosi surkea stressinsietokyky. Välillä oloja kuin ahdistus on niin korkea että on lähellä paniikkia koko päivän. Aistiyliherkkyyttä. Lihaskireyttä. Väsymystä Jne jne."

        Kohta joku vetää herneen nenään kun tarjoan tätä samaa ehdotusta ketjuun jos toiseenkin.

        Kuitenkin, jos nuo oireet eivät olisi vieroitusoireita, ne pätisivät aika hyvin raudanpuutosoireisiin. Onko ihan varma että ne on vieroitusoireita?


    • Anonyymi

      Sinulla on siis ahdistustaustaa. Olet siis käyttänyt pitkäaikaisesti vuosia jotain mielialalääkitystä. Ja käynyt siitä läpi mahdolliset vieroitusoireet. Miten purit sen? Ja reagoinut huonosti kortisoniin. Ja nyt syöt bentsoja (?).

      Tuossa voi olla myös lääkkeiden ongelmat taustalla pahentamassa ahdistustasi.

      • Anonyymi

        Tarkoititko siis edellistä kirjoittajaa vai ketä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoititko siis edellistä kirjoittajaa vai ketä?

        Tarkoitan AP ta


    • Anonyymi

      Itsekin kokeillu lääkettä ja lääkäriä jos toista ja ikinä en enään sille tielle lähde , vain pahentaa omaa jännitystä yms. ajanmittaan , tyydyn elämään ennemmin omilla ehdoillani , jätän juhlat yms. käymättä ja toimin vain omin ehdoin , en velvollisuudesta enään kaikkeen osallistu , kaventaa elämää mutta on terveellisempää ja stressittömämpää .

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisan uupuvat päivitykset ja tuoreet rikosepäilyt

      Mikäs kun Maisa ei ole viikkoihin päivittänyt instaa ja nyt ollaan lehdissä tälläisistä.. 👀 https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/010c6594-780f-4
      Kotimaiset julkkisjuorut
      246
      18684
    2. Ikea palkkaa pakolaisia hienoa!

      Huonekalujätti Ikea aikoo tarjota Suomessa työpestin noin 70 pakolaiselle kolmen seuraavan vuoden aikana, yhtiö kertoo tiedotteessaan. – Pakolaiset o
      Maailman menoa
      366
      6878
    3. Uusin Seiska herttainen Torppa

      Uskomatonta luettavaa herttaisesta Torpasta. Olisi nyt kiva saada valkopesuri-jankkaajan ja palstalaisia oikeusjutuilla uhkailleen ja uhonneen kir
      Kotimaiset julkkisjuorut
      127
      2040