Yartsevin keskustelut vuosina 1938-1939
Neuvottelut aloitti Neuvostoliitto, aluksi ne käytiin salaa, mikä sopi molemmille osapuolille: Neuvostoliitto halusi pitää virallisesti "vapaat kädet" epäselvässä perspektiivissä suhteissa länsimaihin, ja Suomen virkamiehille ilmoitus neuvotteluista oli hankalaa alusta alkaen. sisäpolitiikassa, koska Suomen väestö suhtautui Neuvostoliittoon yleensä kielteisesti.
14. huhtikuuta 1938 toinen sihteeri Boris Yartsev saapui Helsinkiin kNeuvostoliiton suurlähetystöön Suomessa . Hän tapasi välittömästi ulkoministeri Rudolf Holstin ja esitteli Neuvostoliiton kannan: Neuvostoliiton hallitus on vakuuttunut siitä, että Saksa suunnittelee hyökkäystä Neuvostoliittoon ja näihin suunnitelmiin sisältyy sivuvaikutus Suomen läpi. Siksi Suomen asenne saksalaisten joukkojen laskeutumiseen on niin tärkeä Neuvostoliitolle. Puna-armeija ei odota rajalla, jos Suomi sallii laskeutumisen. Toisaalta, jos Suomi vastustaa saksalaisia, Neuvostoliitto tarjoaa sotilaallista ja taloudellista apua, koska Suomi ei pysty torjumaan Saksan laskeutumista yksin. Seuraavien viiden kuukauden aikana hän kävi lukuisia keskusteluja muun muassa pääministeri Kajanderin ja valtiovarainministeri Väinö Tannerin kanssa . Suomen puolen takeet siitä, että Suomi ei salli alueellisen loukkaamattomuutensa rikkomista ja hyökkäystä Neuvostoliiton alueelle, eivät riitä Neuvostoliitolle . Neuvostoliitto vaati salaista sopimusta, johon sisältyi sen pakollista osallistumista puolustukseen Suomen rannikolla Saksan hyökätessä, linnoituksien rakentaminen Ahvenanmaalla. ja Neuvostoliiton sotilastukikohtien rakentaminen Suursaareen . Alueellisia vaatimuksia ei esitetty. Suomi hylkäsi Yartsevin ehdotukset elokuun lopussa 1938.
Maaliskuussa 1939 Neuvostoliitto ilmoitti virallisesti haluavansa vuokrata Suursaaren , Lavansaaren, Tytärsaaren ja Seiskarin 30 vuodeksi . Mannerheim oli valmis luopumaan saarista, koska oli lähes mahdotonta joko puolustaa niitä tai käyttää niitä Karjalan kannaksen suojelemiseen . Siitä huolimatta neuvottelut eivät olleet vakuuttavia ja päättyivät 6. huhtikuuta 1939
Neuvottelut aloitti Neuvostoliitto, aluksi ne käytiin salaa, mikä sopi molemmille osapuolille: Neuvostoliitto halusi pitää virallisesti "vapaat kädet" epäselvässä perspektiivissä suhteissa länsimaihin, ja Suomen virkamiehille ilmoitus neuvotteluista oli hankalaa alusta alkaen. sisäpolitiikassa, koska Suomen väestö suhtautui Neuvostoliittoon yleensä kielteisesti.
14. huhtikuuta 1938 toinen sihteeri Boris Yartsev saapui Helsinkiin kNeuvostoliiton suurlähetystöön Suomessa . Hän tapasi välittömästi ulkoministeri Rudolf Holstin ja esitteli Neuvostoliiton kannan: Neuvostoliiton hallitus on vakuuttunut siitä, että Saksa suunnittelee hyökkäystä Neuvostoliittoon ja näihin suunnitelmiin sisältyy sivuvaikutus Suomen läpi. Siksi Suomen asenne saksalaisten joukkojen laskeutumiseen on niin tärkeä Neuvostoliitolle. Puna-armeija ei odota rajalla, jos Suomi sallii laskeutumisen. Toisaalta, jos Suomi vastustaa saksalaisia, Neuvostoliitto tarjoaa sotilaallista ja taloudellista apua, koska Suomi ei pysty torjumaan Saksan laskeutumista yksin. Seuraavien viiden kuukauden aikana hän kävi lukuisia keskusteluja muun muassa pääministeri Kajanderin ja valtiovarainministeri Väinö Tannerin kanssa . Suomen puolen takeet siitä, että Suomi ei salli alueellisen loukkaamattomuutensa rikkomista ja hyökkäystä Neuvostoliiton alueelle, eivät riitä Neuvostoliitolle . Neuvostoliitto vaati salaista sopimusta, johon sisältyi sen pakollista osallistumista puolustukseen Suomen rannikolla Saksan hyökätessä, linnoituksien rakentaminen Ahvenanmaalla. ja Neuvostoliiton sotilastukikohtien rakentaminen Suursaareen . Alueellisia vaatimuksia ei esitetty. Suomi hylkäsi Yartsevin ehdotukset elokuun lopussa 1938.
Maaliskuussa 1939 Neuvostoliitto ilmoitti virallisesti haluavansa vuokrata Suursaaren , Lavansaaren, Tytärsaaren ja Seiskarin 30 vuodeksi . Mannerheim oli valmis luopumaan saarista, koska oli lähes mahdotonta joko puolustaa niitä tai käyttää niitä Karjalan kannaksen suojelemiseen . Siitä huolimatta neuvottelut eivät olleet vakuuttavia ja päättyivät 6. huhtikuuta 1939
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.